"Saanko pyytää sua kaveriks fb:ssä?" Mitä vastaat, jos siis et todellakaan halua kyseistä tyyppiä kaveriksi.

[aappeee]

Jep, taas näitä facebookin aiheuttamia sosiaalisia ongelmia.

Tapasin tuttavan kautta ihmisen, jonka tapaaminen oli kerta kaikkiaan shokki. Tyyppi meuhkasi itsestään koko ajan, ei siis kerta kaikkiaan ollut hetkeäkään hiljaa. Olin jotenkin puulla päähän lyöty, luulin ensin koko tyyppiä vitsiksi, tai siis että hän pilailee. Kerrassaan uuvuttavaa oli olla hänen seurassaan. Aikuinen nainen, mutta jutut oli kun 14-vuotiaalla. Tai tunnen kyllä fiksumpia teinejäkin.

Sitten hän esitti kysymyksen, saako pyytää mua facebook-kaveriksi. Mitäpä siinä vastaat? Ei sitä oikein kehtaa siinä muiden läsnäollessa sanoa, että en todellakaan halua olla kanssasi missään tekemisissä livenä enkä netissä. En sitten sanonut siihen oikein mitään.

Aloin tässä sitten miettiä, kuinka tuo facebookki on niin kirous toisinaan. Itselläni on aika pieni kaverilista facebookissa, enkä siihen ketään kerran tavattuja ihmisiä lisäile.

 

[........]

- Jätät hyväksymättä kaveripyynnön
- Poistat hänet, jos olet jo kaveriksi hyväksynyt
- Asetat hänelle rajoituksia, esim. ei saa kirjoittaa seinällesi/nähdä kirjoituksiasi

 

["vieras"]

Silloin sanotaan -Kyllä saat
Tilanteen tullessa et hyvätky pyyntöä.

 

["Myry vaan"]

Minä vastaisin: "No ei mitään sinua vastaan, mutta käytän Facebookia siten että mulla on vain ihan lähimmät kaverit siellä kavereina."

 

[Saraldo]

Mä sanoisin, että "mulla on hyvin pieni ystäväpiiri facessa, siellä on vain mun lähimmät ystävät ja sukulaiset. Sen vuoksi en hyväksy kaveripyyntöäsi."

 

["vieras"]

Vastaavassa tilanteessa mä en varmaan vastais mitään,yrittäisin vaihtaa puheenaihetta ja sit tilanteen tullessa joko en hyväksyis kaveriks tai hyväksyisin ja poistaisin saman tien. Jälkeenpäin jos tulee kyselyä asiasta niin sanoisin miten asia on. Eli mun kohdalla: "käytän facebookia yhteydenpitoon sellaisten ystävien ja sukulaisten kanssa joita en pitkän välimatkan vuoksi kovin usein voi tavata irl."

 

[kaffetauko]

tapauksessasi vastaisin varmaan:

Itselläni on aika pieni kaverilista facebookissa, enkä siihen ketään kerran tavattuja ihmisiä lisäile.

 

[Silja.S]

Kun vielä käytin FB:ia, sanoin tuollaisille tapauksille suoraan, etten käytä Facebookia muuten kuin sukulaisten ja lähimipien ystävien keskeiseen kuulumisten vaihtoon. Ja tämä oli totta.

 

[Minusta]

tuo kuulosti kivoimmalta ja kohteliaimmalta mun mielestä, että sanoo että kaverilista on pieni, vain lähimmät.
ois vähän tyhmää olla vastaamatta ja myhäillä vaan jotain, tai vaihtaa puheenaihetta. kyllä kaikki kuitenkin käsittäis että et halua sitä kaveriksi.

e

 

[aapeee]

[QUOTE="vieras";26601641]Silloin sanotaan -Kyllä saat
Tilanteen tullessa et hyvätky pyyntöä.[/QUOTE]

Näin juuri ajattelin tehdä. Tuolla se kaveripyyntö odottelee. En halua häntä miksikään nettihäiriköksi. Kyllä teki mieli sanoa pari valittua sanaa hänelle, kun kovaan ääneen hoki sitä, kuinka hän haluaa vapautta ja omaa tilaa ja hänellä on oikeus olla millainen on. Teki mieli sanoa, että kovasti kyllä on rajoittamassa muiden vapautta ja omaa tilaa olemalla sellainen kuin on. En kehdannut kuitenkaan. Ilmeisesti jotkut ihmiset ovat hänelle jo palautetta antaneet, kun näin meidän ensikohtaamisellamme tuo hänen oma vapautensa, oma tilansa ja oma persoonansa oli jatkuvia puheenaiheita.

Toivon, ettei mun tarvitse kohdata tätä ihmistä enää. Ehkä jos tapaan niin on sanottava sitten suoraan, että hänen seuransa on niin uuvuttavaa, etten halua olla tekemisissä. Tänä virtuaaliaikana ei enää riitä se, että välttelee ihmisiä ihan elävässä elämässä...

 

[aapeee]

[QUOTE="Myry vaan";26601665]Minä vastaisin: "No ei mitään sinua vastaan, mutta käytän Facebookia siten että mulla on vain ihan lähimmät kaverit siellä kavereina."[/QUOTE]

Jep. Tämähän se fiksuin tapa on asia hoitaa. Olin kyllä niin pasmat sekaisin koko tyypistä ja tilanteesta, että en jotenkin uskaltanut antaa kieltävää vastausta suoraan. Minun luonnevammani kun liittyy juuri siihen, etten osaa pitää päätäni vaan teen niin kuin muut haluavat.

 

[sori]

siis miten hänen vapaus on estänt muiden vapautta? alkoi kiinnostaa.

ja ensitapaamisella välttämättä ei saa oikeaa kuvaa, jos hän yritti niin kovasti kun toivoi susta kaveria? ja oli liikaa äänessä ja esillä kun jännitti kauheasti että puhuu tarpeeksi tai jotain?

joo, et varmaan silti halua mitään ongelmaista tyyppiä.

mutta siis, moni sellainen joka osaa sanoa aina oikein, kehua toisten lapsia jne on silti aika paska ihminen, kiero ja manipuloiva ja juoruileva, mutta silti kavereita riittää.

 

[aapeee]

siis miten hänen vapaus on estänt muiden vapautta? alkoi kiinnostaa.

ja ensitapaamisella välttämättä ei saa oikeaa kuvaa, jos hän yritti niin kovasti kun toivoi susta kaveria? ja oli liikaa äänessä ja esillä kun jännitti kauheasti että puhuu tarpeeksi tai jotain?

joo, et varmaan silti halua mitään ongelmaista tyyppiä.

mutta siis, moni sellainen joka osaa sanoa aina oikein, kehua toisten lapsia jne on silti aika paska ihminen, kiero ja manipuloiva ja juoruileva, mutta silti kavereita riittää.

No siten yhden vapaus estää muiden vapautta, kun tämä ihminen puhuu aivan jatkuvasti, puhuu toisten päälle, ei kellään muulla ole tilaa ilmaista itseään. Itse arvostan myös fyysistä etäisyyttä, etenkin tuntemattomien kesken. Joidenkin kulttuurien poskipusut on asia erikseen, mutta mun tukkaani ei tarvitse räpeltää tai tökkiä mua olkapäähän jatkuvasti. Vaikea uskoa, että kyse on aikuisesta ihmisestä.

Kyllä itsekin olen puhelias ja pidän puheliasuutta tiettyyn rajaan asti hyvänä asiana. Mutta tuolla ihmisellä se jyräsi kyllä kaikki käytöstavat ja toisten huomioimisen. Itsekin olen joutunut nuorena ihan opettelemaan toisten kuuntelemista ja sitä, etten puhuisi vain omia asioitani. Se on ihan hyödyllinen taito.

Eittämättä tuosta henkilöstä tuli sellainen kuva, että haluaa kamalasti jotain hyväksyntää, kun kerran ääneen pitää toistella sitä, kuinka on ylpeä siitä millainen on ja muilla ei ole oikeutta häntä rajoittaa. Ilmeisesti hän pelkää myös hiljaisuutta, kun juttua piti keksiä ihan uskomattoman typeristä aiheista. Kukaan muu ei saanut sen muutaman tunnin aikana puheenvuoroa, ellei sitten puhunut hänen puheensa päälle. Siitä oli keskustelu kaukana.

Minulla ei vaan ole mitään yhteistä tuon henkilön kanssa. Ei vaan ns. kemiat kohtaa. Olemme ihan eri universumeista. Ehkä jollekin toiselle hän voisi olla hyvää seuraa. Itselleni jäi jyrän alle jäänyt olo. Hänelle toivon kaikkea hyvää, jossain muussa seurassa.

Ehkä hän sitten on sitä tyyppiä, joka pyytää fb-kaveriksi jokaisen, jonka tapaa. Ehkä hänelle on ihan sama, vaikka en hyväksy pyyntöään.

 

[viksu valinta]

Eroa Facebookista, nii ei tarvitse miettiä tällaisia.