Saatiin aikaiseksi ongelma lapsen hoidosta..viedäkö vai ei?

[1-vuotiaan äiti]

Hoitovapaani päättyy, kun lapsi on 1v5kk. Hänelle on haettu jo perhepäiväpaikkaa, mutta toisaalta en millään tahtoisi viedä häntä hoitoon. Ongelmana on se, että pelkällä hoitovapaalla emme elä, olemme sen verran pienipalkkaisia.

Vuorotteluvapaaseen minulla riittäisi työhistoria kevyesti, mutta sitä en oikein usko, että työnantaja myöntää helpolla, tilanne on nyt sellainen. Lapsi olisi erittäin tarkasti järjestelemällä ehkä mahdollisuus hoitaa kotona siten, että olisimme miehen kanssa eri vuoroissa. Minun työni vaan on sellaista, ettei se lopu yleensä sillä kellonlyömällä kuin olen suunnitellut (ei työvuorolistoja, vapaat työajat toisaalta, mutta päivät välillä pitkiä), mies on kaksivuorotyössä tehtaassa.

Mutta sitten emme näkisi miehen kanssa toisiamme kuin ehkä viikonloppuisin, mikäli minulla ei olisi töitä. Emmekä ehtisi olemaan arkena yhtään perheenä koolla. Lasta emme missään nimessä halua iltahoitoon, joten iltavuoron aikana on toisen vanhemman oltava kotona.

Tuntuu, että lapsemme on liian pieni mennäkseen tammikuussa hoitoon. Lapsi ei ole ollut edes missään "kylässä" vielä yksin, koska ei ole tarvetta ollut. Lapsi on tällä hetkellä erittäin kiintynyt minuun, eroahdistusta on välillä paljonkin jos olen ollut tunteja poissa ja lapsi isänsä kanssa kotona. Mutta millä ihmeellä sitä sitten eletään. Ja nyt en jaksaisi niitä ilkeilykommentteja, että "mitäs hankitte lapset" tai että " aina on rahaa hoitaa lapset kotona". Vaan toivoisin kokemuksia siitä, että miten on onnistunut järjestely, jossa vanhemmat vuorotöissä mutta lapsi hoidetaan kotona? Tai että miten 1v 5kk lapsi on sopeutunut perhepäivähoitoon? Mies on siis hoitanut lasta ihan yhtä paljon kuin minäkin, että ei olisi ongelma jättää heitä keskenään niin sanoakseni.

Miehen työajat ovat siis 5.30 - 13.30 ja 13.30-21.30. Minun työaikani saattavat olla 5.30-16, 7-14, 6-11, 11-21, 14-22, ihan mitä sattuu, riippuen asiakkaista. Työkaverini ovat halukkaita auttamaan vuorojärjestelyissä. Sitäkin pohdin, että jos tekisin 4-päiväistä viikkoa. Työ on äärimmäisen vaihtelevaa, siis sillä tavalla, ettei koskaan aamulla tiedä, miten päivä etenee, ja usein tulee aikatauluihin muutoksia. En tiedä miten työnantaja suhtautuu siihen, että tekisin vain max 7,5h päivässä, mikä työajakseni on merkitty, kun kautta historian on talossa tehty töitä niin pitkään kuin on ollut tarvis, jopa 20h vuoroja.

 

["Riksu"]

Helpottaisiko, jos tekisit 6-tuntista työpäivää (osittainen hoitovapaa)?

 

["vieras"]

meillä 11kk tyttö ja samaa mietin mut pakko laittaa päiväkotiin alkaa 2viikon päästä. Pelottaa jo miten alkaa menee.. Meillä taas ei oo ketään lähisukulaisia miehen kanssa vuorotellen hoidettu. Haaveilen toisesta lapsesta joten ei kauaa kerkeis olee päiväkodissa.

 

["Riksu"]

Niin ja pakko vielä lisätä, että tietenkin myös miehesi saa lyhentää työpäiväänsä saman verran. Jos molemmat tekisivät vaikka puolikin vuotta 80% työpäivää, olisi lapsi jo selvästi isompi ja "valmiimpi hoitoon". Taloudellisestikaan ei ole ihan kauheata, Kela maksaa noin 90,- ja verotus tulee vastaan, kun tulot vähenevät sen 20%

 

["a.p"]

[QUOTE="Riksu";24469490]Helpottaisiko, jos tekisit 6-tuntista työpäivää (osittainen hoitovapaa)?[/QUOTE]

Tuotakin mietin, mutta sillä lailla, että tekisin 4-päiväistä viikkoa. Maanantaista torstaihin ja perjantait olisin pois. Mutta miten ihmeessä saisin työni tehtyä, en mitenkään. Tosin joskus on niin hiljaista, että voisin pitää arkivapaitakin. Esimieheni ei jouda keskustelemaan, on sen verran korkealla pallilla oleva. Kuudessa tunnissa en ehtisi millään tekemään hommiani toisina päivinä, koska kiirepäivinä venyy ja venyy.. Työn luonnetta ei voi muuttaa oikein firman kärsimättä. Tämä äityy ongelmaksi, koska en keksi mitä tekisin. Jos saisin kolmannen vakityöntekijän, saattaisi onnistuakin. Mutta ei sitä anneta, koska on totuttu, että työntekijät joustaa, kun tilanteet muuttuvat niin äkisti eikä työvuorolistoista ole mitään hyötyä.

 

["utelias"]

Ap : saako kysyä,mitä työtä oikein teet?

 

[Toinen 1-vuotiaan äiti]

Hei,

Meillä pohditaan samanlaisia asioita, sillä erolla, että lapsellemme on haettu päiväkotipaikkaa eikä perhepäivähoitopaikkaa. Olemme keksineet erilaisia konsteja päiväkodin aloituksen lykkäämistä varten, mutta nyt marraskuussa tilanne tulee olemaan se, ettei lomia tms. ole enää jäljellä ja päiväkotiin meno odottaa. Lapsemme on silloin 1v 6kk vanha. Ensimmäinen yökyläily isovanhempien luona tulossa ensi viikolla ja imetyksenkin lopetin vasta tässä muutama viikko sitten. Minua suoraan sanottuna kauhistuttaa jättää tämä vilkas taaperomme päiväkotiryhmään, jossa tietääkseni on 12 lasta (alle 3-vuotiaita) ja vain 4 hoitajaa, mutta emme toistaiseksi ole löytäneet muutakaan ratkaisua. Tämä päiväkotiin meno tässä iässä ei ollut alkuperäinen suunnitelma, vaan olin ajatellut olla paljon pidempään kotona lapsemme kanssa, ja osittain tästäkin syystä poden jatkuvasti huonoa omaatuntoa... Itse tulen tekemään työtäni ns. vuoroviikoin ensi alkuun, eli ainakin muutaman kuukauden lapsi on päiväkotihoidossa vain joka toinen viikko. Tiedä sittten sekoittaako se enemmän kuin auttaa...

 

[Nepparipoks]

Hei,

Meillä pohditaan samanlaisia asioita, sillä erolla, että lapsellemme on haettu päiväkotipaikkaa eikä perhepäivähoitopaikkaa. Olemme keksineet erilaisia konsteja päiväkodin aloituksen lykkäämistä varten, mutta nyt marraskuussa tilanne tulee olemaan se, ettei lomia tms. ole enää jäljellä ja päiväkotiin meno odottaa. Lapsemme on silloin 1v 6kk vanha. Ensimmäinen yökyläily isovanhempien luona tulossa ensi viikolla ja imetyksenkin lopetin vasta tässä muutama viikko sitten. Minua suoraan sanottuna kauhistuttaa jättää tämä vilkas taaperomme päiväkotiryhmään, jossa tietääkseni on 12 lasta (alle 3-vuotiaita) ja vain 4 hoitajaa, mutta emme toistaiseksi ole löytäneet muutakaan ratkaisua. Tämä päiväkotiin meno tässä iässä ei ollut alkuperäinen suunnitelma, vaan olin ajatellut olla paljon pidempään kotona lapsemme kanssa, ja osittain tästäkin syystä poden jatkuvasti huonoa omaatuntoa... Itse tulen tekemään työtäni ns. vuoroviikoin ensi alkuun, eli ainakin muutaman kuukauden lapsi on päiväkotihoidossa vain joka toinen viikko. Tiedä sittten sekoittaako se enemmän kuin auttaa...

Aika hyvä tilanne, jos 12 lapsen ryhmässä oikeasti on 4 hoitajaa.

Ap:lle en voi paljoa neuvoja antaa. Pitää kuitenkin muistaa, että ei kannata uhrautua työnantajan vuoksi. Lapset ovat pieniä vain hetken ja työnantajan on myös ymmärrettävä, ettet voi joustaa tällä hetkellä yhtä paljon kuin aikaisemmin. Tilanne on kuitenkin vain väliaikainen. On hyvä asia, jos muu työyhteisö on valmis auttamaan.

 

["Olivia"]

Mun mielipide on, että pidemmän päälle on kestämättömämpää se, että ette ehdi viettämään aikaa ollenkaan perheenä, kuin se, että lapsi menee hoitoon. Kyllä se lapsi siihen hoitoon tottuu. Ei kannata uhrata perheen yhteistä aikaa vain siksi, ettei lasta tarvitsisi laittaa hoitoon. Se on lapsellekin terveellistä viettää aikaa perheenä, eikä aina vain niin, että "läpsystä vaihto" lasten hoidossa. Sitä paitsi se on ihan eri asia olla äidistä erossa hoidossa, missä on kavereita, kuin isän kanssa kaksistaan. Ainakin meidän lapset on aina olleet toisten lasten perään. Tammikuuhun on sitä paitsi paljon aikaa.

 

["Olivia"]

Niin, ja toi sun työaikapelleily täytyy loppua. Ei oo perheellisen ihmisen hommaa tuollainen.

 

[kookosta]

Meillä mies on tehnyt viimeisen 2 vuotta iltatöitä(ilta/yötyötä). Edellisen vuoden mä olin myös koulussa (eli lapset hoidossa), mutta rehellisesti sanoen miehen työajat stressasi meidän koko perhettä aivan kamalasti.

Eli mä lähdin aamulla kouluun. mies vei lapset hoitoon n. klo 10 ja lähti sitten itse puolen päivän aikaan töihin. Mä tulin kotiin 13-17 välillä ja hain lapset hoidosta, puuhailtiin, tein heidän kanssa iltahommat ja laitoin nukkumaan. Kamalan usein mies ei ehtinyt kotiin ennen kun lapset jo nukkui. isompi varsinkin kyseli kovasti välillä missä isi oikein on kun haluaisi leikkiä isin kanssa myös.
aikaisempi työ oli taas lähinnä ilta/yötyötä eikä sekään rehellisesti sanoen ollut ollenkaan hyvä vaihtoehto. Mitään muuta hyvää tuossa ei ollut kun se, että lasten hoitopäivät saatiin lyhyemmiksi.
Parisuhde alkoi mennä aika kuralle jossain vaiheessa kun tuntui ettei toista nähnyt oikeasti millonkaan kun aina toinen oli joko töissä tai koulussa.

Meidän kuopus meni päiväkotiin vajaa 1½ vuotiaana. Alku oli vähän takkuista, mutta sopeutui hoitoon hyvin ja lähti mielellään päikkyyn kun hoksasi että kyllä hänet tullaan aina hakemaan poiskin. Ja tuo nuorempi on ollut varsinainen takiainen, saattoi alkaa itkemään jos menin kauppaan ja jäi isänsä kanssa kotiin. Nyt lapset oli 2½kk kesälomalla ja jännitti kovasti miten hoidon alotus taas sujuu, mutta se sujuikin paremin kun olisin koskaan voinut kuvitellakaan!

 

["hiphei"]

hmm...itelle vaan tuli mieleen että eikö tosiaankaan ole mitenkään mahdollista lykätä sitä hoitoon vientiä? jos sen kokee tärkeäksi että olisi vielä muutamia kuukausia kotona, niin voisitko ajatella ottavasi lainaa vaikkapa pari tuhatta euroa kattaaksesi ne kuukaudet...kerkeehän niitä lainoja sitten maksaa pois kun lapsi menee hoitoon ja olette molemmat töissä.

 

[Miili]

Minä sinuna menisin pomon puheille ja kertoisin tilanteen ja neuvottelisin sellaiset työajat (noin suunnilleen) että perhe-elämä onnistuu. Tee nelipäiväistä viikkoa vaikka niin että se vapaapäivä voi olla eri viikoilla eri päivä. Sit laps ainakin aluks vaikka neljäks tunniks hoitoon niinä neljänä päivänä ja kun on tottunut niin voit sopia joustavammat työajat työnantajan kannalta. Mä teen nelipäiväistä ja niinhän se on että siinä tekee pienemmällä palkalla viiden päivän (tai lähes) työt neljässä päivässä.Kyllä ne työpäivät välillä venyy, mut ne pystyy kotona sumplimaan niin että lapset tulee hoidettua. Jos oot tärkee firmalle, he varmaan joustavat jonkin aikaa että saat arjen rullaamaan ja sit saavat sut täysillä mukaan. Toinen vaihtoehto lienee että jatkat kotonaoloa ja vastaava tilanne on edessä myöhemmin.