Saatko iloa arjesta?

[Miina78]

Olen aina ihmetellyt sellaisia ihmisiä, jotka saavat iloa vain matkustelusta, juhlista jne? Arki on heille pakkopullaa ja lasten sekä perheen kanssa olo ei tuo elämään iloa? Aina odotetaan jotakin esim. etelänmatkaa jne, eikä osata iloita tästä hetkestä..Onko tämä vain luonnekysymys, vai voisiko asennetta korjata? Voisiko olla iloinen elämän pienistä asioista sen sijaan, että koko ajan odottaa jotain suurempaa? Välillä tuntuu, että omat ajatukseni ovat niin kaukana tällaisesta...ja olen miettinyt miten saisi ihmiset arvostamaan sitä mitä heillä on. Onko kenelläkään samoja ajatuksia?

 

[Lex]

Kyllä iloitsen arjesta, vapaapäivistä lasten kanssa, yhteisistä aamiaisista, ystävistä, yhdessäolosta...

Emmekä me tee koskaan mitään arkista kummempaa, silloin tällöin käyn ulkona teatterissa/konsertissa/ravintolassa, siinäpä se.

 

["Piika-äiti"]

Saan joka päivä iloa arjesta.

Minäkään en osaa juhlia juhlimalla, lastenjuhlat ja hyvät kaverijuhlat ovat asia erikseen.
Ajatus matkasta ja lomasta herättävät ärtymystä ja levottomuutta, eivät iloista odotusta.

Arkeni on täyteläistä, monipuolista ja hyvää joka päivä.
Pidän työstäni, pidän perheestäni, kaupungista, jossa asun.

 

["vieras"]

Mä taas en ole ikinä ymmärtänyt, miten joku voi saada tavallisesta arjesta ja tavallisesta pienestä elämästään jotain iloa. Haluaisin kyllä ymmärtää, ja oppia, voisi olla omakin elämä mukavampaa sen jälkeen.

 

[Lentokala]

Pelkkä arjessa puurtaminen ei tuota mulle mitään suunnatonta iloa, jos ei murhettakaan.

Piristystä tuo pienet reissut, kahdenkeskinen aika miehen kanssa,
tulevaisuuteen suunniteltujen juttujen odottaminen ja vapaa-aika ystävien kanssa ( joko perheenä tai yksin).
Mutta toisaalta mä miellän noi edellä mainitut kuuluvan meidän arkeen...

 

[himpsis]

On samankaltaisia ajatuksia.
Itse löydän paljon iloa arjesta, lautapelit lasten kanssa, kiukaan sihinä ja lasten kikatus saunassa, ne hetket kun köllötellään sängyllä lukemassa satua, lapset käpertyneinä kainaloon... Ne pienet hetket on niin mahtavia, varsinkin kun älyää itse niiden hienouden juuri sillä hetkellä.

Vaikka ne reissut ja juhlat sun muut on myös mukavia, kyllä ne jokapäiväiset onnenhetket on silti parempia En mä jaksais jos arki olis vaan pelkkää sitä puurtamista ja aikatauluja eikä yhtään osais hellittää eikä nauttia, odottas vaan sitä 3 viikon päässä häämöttävää lomaa että voi vähän höllätä ja keskittyä perheeseen... eieiei.

 

[Miina78]

Piika-äiti: mua kans enemmänkin ahdistaa "lomastressi". Mutta ehkä me ihmiset olemme vain niin erilaisia. Välillä harmittaa kun suurin osa kavereista ei ole mihinkään tyytyväisiä vaan he tosiaankin koko ajan odottavat jotakin eivätkä osaa elää "´tässä ja nyt". Ainainen valittaminen arjesta rasittaa, vaikka kaikki perheessä ovat terveitä ja kaikki on oikeasti ihan hyvin. Sitten lomasta saadaan kauheat kicksit ja kun pitää alkaa taas arkea pyörittämään, tipahdetaan korkealta ja kovaa ja valitus alkaa...

 

[Lentokala]

Itse löydän paljon iloa arjesta, lautapelit lasten kanssa, kiukaan sihinä ja lasten kikatus saunassa, ne hetket kun köllötellään sängyllä lukemassa satua, lapset käpertyneinä kainaloon... .

Tää kuullostaakin hyvältä,
mutta kun tällä hetkellä vastaava menee meidän arjessa seuraavasti:

Lautapelit lasten kanssa- voittaja ilkkuu, häviäjä parkuu
Kikatus saunassa= toinen ruiskuttaa kylmää vettä toisen päälle, toinen ei anna tilaa lauteilla vaan makaa siellä- tappelu
Köllöttely sängyllä= toinen pyörii ja kiehnää, toinen käskee siirtyä kauemmas, toinen ei siirry - tappelu

 

[Kais]

Juu, saan iloa arjesta, tykkään jakaa arjen mieheni kanssa, pienet kosketukset, halit ja pusut, köllötellä miehen kainalossa,on ilo katsella kissojen touhuja ja leikkejä, rapsutella kisua vatsan päällä.

On ilo kävellä ulkona pikkupakkasessa, aurinko paistaa ja linnut laulaa, on kiva tehdä töitä
ja saada hyvää palautetta.

On mukavaa, kun ei koske joka päivä kroppaan, on ilo tehdä hyvää ruokaa, nauttia läheisyydestä, jutella
ystävien ja sukulaisten kanssa, lukea hyvää kirjaa tai katsoa hyvää elokuvaa.

Olen onnellinen tässä ja nyt, ei tarvitse odottaa jotain suurempaa.

 

[Paatunut Parahdus]

Arki on parasta juuri silloin kun siitä voi nauttia. Se tavallinen arki ilman suuria yllätyksiä, ylämäkiä tai alamäkiä.

 

[kisuti]

Jaan samat ajatukset kuin aloittaja.Tuntuu, että me tällalailla ajattelevat olemme tosiaan vähemmistö. Itse olen huomannut, että sellaiset ihmiset, joilla on oikeasti ollut jonkinlaisia vastoinkäymisä elämässä, osaavat arvostaa arkea ja elämää yleensä erilailla. Silloin vasta huomaa mikä siinä omassa elämässä on tärkeää. Mielestäni on kurjaa, että nykyisin vallalla oleva elämäntyyli (etsitään koko ajan elämyksiä eikö osata nauttia tavallisesta arjesta) tarttuu aikuisten kautta lapsiin.Levoton elämäntapa on enemmän säänö kuin poikkeus. Eikä siinä nähdä mitään erikoista.

 

[bbl]

Tää kuullostaakin hyvältä,
mutta kun tällä hetkellä vastaava menee meidän arjessa seuraavasti:

Lautapelit lasten kanssa- voittaja ilkkuu, häviäjä parkuu
Kikatus saunassa= toinen ruiskuttaa kylmää vettä toisen päälle, toinen ei anna tilaa lauteilla vaan makaa siellä- tappelu
Köllöttely sängyllä= toinen pyörii ja kiehnää, toinen käskee siirtyä kauemmas, toinen ei siirry - tappelu

Tämä on NIIIN meidän normimeininkiä...

 

[marabou]

Kyllä ! Parasta on arki !

 

[astrolabe]

Saan. Mutta mulla onkin jo isommat lapset. Pienten lasten kanssa arki oli enemmän suoritusta: ruokaa, hoivaa, pesua, nukkumista tiettyyn aikaan. Nyt tämä vapaampi elämä on tehnyt arjestakin jatkuvaa juhlaa. Esimerkiksi tällä viikolla arkeeni kuuluu shoppailua ystiksen kanssa, lounas vanhojen koulukavereiden kanssa ja niin edelleen.

 

[Drew]

Me kyllä matkustellaan välillä, mutta kotiin on aina ihana tulla ja arkeen on kiva palata. Paras ystäväni matkailee paljon eikä ole hetkeäkään paikoillaan. Koko ajan sinkoillaan sinne ja tänne ja lapset ovat myös oppineet tämän levottoman elämäntyylin. Vinkuvat ja mankuvat kotona koko ajan kun eivät osaa vaan olla. Mun mielestä tämä on myös vähän opittu juttu. Jos vanhemmat ei osaa olla rauhassa ja nauttia arjesta, kuinka lapsetkaan osaisivat?
Välillä on raskasta kuunnella kaverin juttuja: lomalta satelee happyhappyjoyjoy-viestejä ja kun tullaan takaisin alkaa valitusviestit kuinka arkeen paluu on niin rankkaa. Mun mielestä se kiire monessa perheessä vähän niinkuin tehdään: lapsilla on pienestä saakka hirveesti kaikkea aktiviteettia ja harrastusta ja vaikka rahaa olisi tehdä esim. osa-aikaista ei jakseta olla kotona vaan ollaan mieluummin töissä paossa arkea. Tottakai arki väsyttää, jos siitä tehdään liian hektistä ja siitä halutaan koko ajan pois. Mun mielestä tämä on osittain myös asennekysymys. Itse en tiedä parempaa kuin esim.yhteinen iltasatuhetki tai peli/elokuvailta perheen kanssa. Ja ei, ei meilläkään koko ajan tanssita ruusuilla, mutta pääosin kyllä

 

["vieras"]

Up

 

[kyllä]

Arki on parasta: yhteiset tekemiset lasten kanssa kun ei ole kiire minnekään, iltasadun lukeminen jolloin rauhoitutaan ennen nukkumaan menoa jne. Jotkut pitävät näitä vain taakkana ja haaveilevat omasta ajasta koko ajan-minä en. Näin on hyvä.