Säälittävä tapaus

Ajattelin kirjoittaa oman säälittävän stoorini tänne. Takana on vain yksi pitempi suhde. 3v 4 kk, josta kimpassa asuimme 1v 9kk. Tarumme loppui jo yli 7 vuotta sitten. Suhde oli todella upea ainakin minun mielestäni. Tyttökaverini kuitenkin viileni minuun ja kuolinisku meille oli kun hän tapasi nykyisen miehensä. Meidän tarinamme loppui kuin seinään. Tämän jälkeen on ollut muutamia yrityksiä mutta ne ovat kaikki kariutuneet jo alkumetreille.

Viikonloppuna näin ex tyttöystäväni ensimmäistä kertaa yli 6 vuoteen paikallisessa uimahallissa. Hän ja miehensä ovat taas muuttaneet samalle paikkakunnalle oltuaan välillä muualla. Tapaamisen jälkeen ymmärsin että rakastan exää vieläkin aivan mielettömästi. Vaikka hän on naimisissa ja odottaa kolmatta lastaan. Ja vaikka hän oli lähes kylmäkiskoinen ja halusi kai päästä mahdollisimman äkkiä eroon minusta. Hän oli vatsa hieman pyöreänäkin aivan yhtä kaunis kuin aiemminkin. Olin kateellisempi kuin koskaan kun katsoin miten hänen miehensä piti kättä hänen vyötäisillään. Tajusin myös että alitajuisesti olen aina rakastanut häntä ja tämän takia muut suhteet ovat kariutuneet. Tiedän etten voi ikinä saada häntä mutta en toisaalta ikinä tule pääsemään hänestä yli. Viimeiset kaksi yötä olen nähnyt uniakin hänestä ja hänen nykyisestä miehestään.

Voiko tällaisesta parantua, ei taida olla kovin hyvä ennuste kun 7 vuotta ei ole parantanut haavoja. Voin vakuuttaa että on todella tuskallista nähdä rakastamansa naisen toisen miehen omana ja hänen lastensa äitinä. Ja vielä pelkissä bikineissä seksikkäänä kuin mikä. Pyyhkii silmäkulmiaan….

 

Niin, näin se maailma välillä menee. Yhden runon, jonka sain täältä, haluaisin välittää.

Sano mistä sa saitkaan loistosi
noin hiekalla tomuisen turun?
Minä luulen, että sun juuresi
on ruokkima salaisen surun.
- -
Minä luulen, sa surulta loisteet sait,
vaikk´ kasvoitkin hiekkahan turun,
minä tunnen ne elämän ankarat lait:
kukat parhaat on kukkia surun.

 

AP vaikutat tosiaan niin säälittävältä nyhveröltä että epäilen ettet tule ikinä tervehtymään. Yök sinua, en ihmettele että naisesi lähti toisen mukaan!

 

No nyt olet surrut ja todennut asian. Seuraavaksi alat tähytä taivaanrantaa. Siellä on paljon ihanuuksia ja haasteita sinun varallesi. Joku saa sinusta pitkäaikaisen ja hyvän partnerin.
Miehet ovat peräännyyhkijöitä, mutta tuskin enää rakastat. Ajattelit vaan mitä olisi voinut olla. Ehdit vielä rattaille.

Minulle soitti mies, josta olen eronnut 40 vuotta sitten. Olisi kuulemma voitu jatkaa siitä mihin aivan nuorena jäätiin.
Onnea matkaan. Etsi yhtä hyvä tai vähän parempi. En usko yksipuoliseen rakkauteen. Kyse on jostain muusta.

 

Olet kuin oletkin juuri niin säälittävä roikkuja, kuin annat ymmärtää. Tiesitkös, että meillä ihmisillä itsellämme on valtaa myös omiin tunteisiimme. Eli voimme päästä tunteista yli mikäli vain näemme vähän vaivaa, ja joskus ihan muutenkin.

Sinä et ole jostain syystä vain halunnut päästää noista tunteistasi irti. Olet halunnut rakastaa kaikki nämä vuodet tuota yhtä ainoaa naista, jonka olet jalustalle jostain syystä nostanut. Ja haluat kai edelleenkin.

Mutta hyviä uutisia ukkoseni, niistä tunteista pääsee eroon kun käsittelee asian mielessään rationaalisesti analysoiden. Jos et itse siihen kykene, mene terapeutin juttusille. Suggeroi itsesi pääsemaan hänestä yli. Se voi viedä aikaa enemmän tai vähemmän, mutta loppupeleissä se on itse asiassa yllättävänkin helppoa. Kyse on vain siitä HALUATKO todella päästä tunteista yli vai et.

En yhtään ihmettele, että nainen halusi vältellä sinua. Olisihan se nyt kiusallista ja äärimmäisen ärsyttävää, jos ikivanha exä roikkuisi henkisesti kintereillä... sillä senhän kyllä näkee kilometrien päähänkin jos toinen on ihan ""puppy love"" tunnelmissa.

 

Toisaalta niin kaunista tuollainen, jonkun ihmisen todellinen rakastaminen.. Etta ihminen pysyy ""uskollisena"" talle rakkaudelleen, vaikkakin vain alitajuntansa ajamana.

Ymmarran toki etta tilanne ei juurikaan tunnu kauniilta sinulle, voisi jopa herattaa saalia.

Minulla on kokemusta kaltaisestasi miehesta. Oma roolini ei kuitenkaan ollut se ""kirkkain tahti"". Viimeisin poikaystavani ei ollut koskaan paassyt eroon suuresta ensirakkaudestaan, mika mina en ollut.

Kun tapasin hanet, oli han ollut erossa jo muutaman vuoden exastaan. Hanella ei ollut mitaan vakavampaa suuren ensirakkautensa jalkeen. Kertoi avoimesti minlle etta elatteli kauan toiveita heidan yhteenpalaamisestaan ja karsi suunnattomasti ""heidan kaveruudestaan"" tyton kertoillessa uusista poikaystavistaan jne. Vain taman takia han otti etaisyytta exaansa.

Poikaystavani puhui hanesta todella usein, jopa myonsi rakastavansa viela tata tyttoa. Itse yritin ottaa etaisyytta haneen, mutta han kuroi se, halusi kuitenkin olla kanssani.

Han siis aina halusi olla kanssani mutta mina aistin ettei han rakasta ja halua minua kuten hanta. Tama oli kasittamattoman kivuliasta minulle. En koskaan ollut ""vakuuttunut"" hanen rakkaudestaan.

Han ilmeisesti alkoi kuitenkin rakastamaan myos minua mutta mina en osannut enaa oppia luottamaan hanen rakkauteensa, arvet siita etta oli 2.en jaivat syvalle ja heijastuivat suhteeseemme, siita huolimatta etta kertoi todella rakastavansa minua (odotin kasittamattoman piiitkaan etta sain kuulla nuo sanat..)

Mutta uskon etta minun kauttani han paasi yli exastan, antamalla toiselle naiselle selvan chanssin.

Emme ole ena yhdessa. Hah, en nyt tieda kumman peraan han haikaile, minun vai edelleen sen exansa. Itselle tulee hyvin haikea ja surullinenkin olo kun muistelen hanta ja meidan juttuamme. Se on vielakin vahan mysteeri minulle. Ehkapa hanellekin.

 

Kuule, älä enää ryve itsesäälissä ja vanhassa jutussa (naisessa, jota et tule koskaan saamaan).

Ehkä sun kannattaisi muuttaa itse toiselle paikkakunnalle - aloittaa ns. alusta? Etenkin jos asuttte nyt niin pienellä paikkakunnalla, että näet exääsi usein. Eli et pysty välttämään hänen tapaamistaan. Turha kiduttaa itseään.

 

Helpommin sanottu kuin tehty

 

Jos sinusta tuntuu, ettet omin avuin siihen pysty, niin suosittelen lämpimästi menemään sinne terapiaan. Toki syvätkin tunteet ovat sallittuja, mutta ei niihin saa takertua. Pitää opetella päästämään irti. Ehkä olet niitä ihmisiä, jotka eivät pysty itse sisällään näitä asioita käsittelemään loppuun asti, vaan sinun pitäisi saada puhua ja puhua ja puhua nuo tunteet itsestäsi ulos.

Ihan kuin olisit tuon naisen antanut vallata itsesi ja oman tahtosi. Rakkaus on kaunista tasan niin kauan, kun se ei ole epätoivoista. Epätoivoisesta rakkaudesta tulee rumaa, koska se syö ihmistä sisältä. Ja onko siinä todella enää kyse rakkaudesta vaiko kenties pakkomielteestä tai tottumuksesta tai jostain kyvyttömyydestä käsitellä tietynlaisia tunnetiloja...

Ensimmäinen askel on antaa itselleen lupa luopua tuosta rakkaudesta. Voit tehdä pientä surutyötä itseksesi. Anna sen rakkauden kuihtua ja kuolla. Muistothan voi säilyttää halutessaan, mutta niissä ei kannata enää elää. Elämä jatkuu.

Ymmärräthän itsekin, kuinka rasittavia takertujat ovat... Sinuna hakisin vaikka ensi alkuun kirjastosta jotain itseapuoppaita. Opettele niiden avulla tuntemaan paremmin itsesi ja sen kautta parantamaan nuo haavasi. Tunteet saa kuriin järjellä jos vain haluaa. Usko huviksesi.

 

Ehkä näin. Laitetaan harkintaan.

>Ymmärräthän itsekin, kuinka rasittavia takertujat ovat...

En ole kyllä ollut yhteydessä yli 7 vuoteen. Eron alussa olisin halunnut mutta tyttökaverini teki selväksi ettei kaipaa yhteydenpitoa. Uusi mies oli jo löytynyt ja se olisi kai ollut kiusallista. Uimahallissa juttelimme ehkä 5 minuuttia. En aio ottaa yhteyttä nytkään. Tajuan ettei se kannata. Pelkään kyllä että törmäämme nyt kun he asuvat täällä. Parempi olisi jos emme törmäisi.

 

Tajuan homman. Paskoja ihmisiä nämä vittuilijat, joilta kommentteja tulee. Teinejä taitavat olla, ja vanhempiensa leivissä vielä kun tuosta vaan ehdottelevat paikkakunnalta muuttoa, että ei tarvitsisi vahingossa exään törmätä. Aikuisilla ihmisillä kun on työt ja asunnot ja velat ja vaikka mitä, niin siinä ei niin vaan muutetakkaan kuin jotain välivuotta pitämään.

Mutta siis asiaan.

Vanhan naisen/miehen saa mielestä parhaiten uusi nainen/mies. Paskempi juttu on se, että uuden hankkiminen on vaikeaa jos vanha on koko ajan mielessä. Jos sulla ei ole uskonnollisia tai muita tiukkoja moraali periaatteita niin suosittelen alkuun vaikka ihan yhden illan juttuja. Sellaista harmitonta hauskanpitoa. Siihen löytyy aina halukkaita kumppaneita kun on pilkettä silmäkulmassa.

Kun pääsee irti fyysillisellä tasolla vanhan muistoista niin se on henkisestikin helpompaa. Jonain päivänä sitten tulee se joka kolahtaa sata kertaa lujempaa kuin exä ikinä. Mutta sitä päivää et näe jos et raivaa tilaa.

Eli älä yritäkkään etsiä heti mitään vakavampaa. Olet ehkä yrittänyt ja siksi ovat kariutuneet alkumetreillä. Kun exästä on 7 vuotta niin uudet säädöt on ihan ok ja hyvin suositeltavia. Mutta tosissaan vasta sitten kun alkaa siltä tuntua. Ja hei yksi juttu vielä. Niihin vähemmän vakaviin juttuihin sitten naisia, jotka ei itsekkään ole niin tosissaan. Liika monta neitosta on rikkonut oman sydämmensä niissä puuhissa kun itse olleet tosissaan.

 

<<Teinejä taitavat olla, ja vanhempiensa leivissä vielä kun tuosta vaan ehdottelevat paikkakunnalta muuttoa, että ei tarvitsisi vahingossa exään törmätä. Aikuisilla ihmisillä kun on työt ja asunnot ja velat ja vaikka mitä, niin siinä ei niin vaan muutetakkaan kuin jotain välivuotta pitämään.

Mä mikään teini ole, 40 vee. Itse aikoinani muutin toiseen maakuntaa, että pääsin exästä eroon. Eli muutin tarpeeksi kauas. Se todella auttaa uuden elämän alkuun. Paremmin kuin ns. laastarisuhde tai muuten vain uuden ihmsen KÄYTTÖ, sillä siinä loukkaa sitä uuttakin kumppani, joka saataa ollakin tosissaan. Eli minusta sinun neuvosi on varsin kypsymätön - käskeä nyt hyväksikäyttää toista omien murheiden parantamiseen!

Ja omillani olen ollut 18-vuotiaasta.

 

Minulle jäi kerran paha maku suuhun pieleen menneestä suhteesta. Oma konstini oli että aloin ottamaan lentotunteja. Olin aina halunnut lentää ja nyt sitten repäisin. Siinä meni kyllä eksät ja nyksät ja kaikki mahdolliset tulevatkin äkkiä mielestä kun joka lennolla oli keskityttävä täysillä siihen mitä sillä hetkellä teki. Jotenkin ne suuret dramaattiset tunteet kalpeni sen tosiasian edessä että jos sähläsi koneessa jotakin pieleen niin edessä saattoi pahimmassa tapauksessa olla hengenmeno tai ainakin nolo rysäys. Tuli hiukan perspektiiviä elämään.

 

Ap, asia on helposti hoidettu:

""Etkö sinä tajua, että olit ex:lle arvoton rätti, jota ei tarvinnut kunnioittaa. Hänen tunteensa sinua kohtaan olivat loukkaavia. Hän käyttäytyy sinua kohtaan kuin mies ja sinä et tätä ymmärrä""

 

Mulla vähän samantyylinen tarina, kuitenkin erilainen. Olin miehen kanssa 3 vuotta suhteessa, se päättyi kun mies jäi kiinni siitä että oli ihastunut/rakastunut toiseen naiseen. Hän myös ilmoitti minulle että haluaa olla tämän uuden naisensa kanssa. Olin surun murtama. Nyt asiasta on kulunut jo monta vuotta, mutta vieläkin exäni haikailee perääni. Uuden naisen kanssa suhde ei onnistunut, eikä kuulemma onnistu kenenkään muunkaan naisen kanssa, koska hän rakastaa minua vieläkin. Näin hän sanoi. Minussa herättää lähinnä sääliä. Itse pääsin erosta yli n.1,5 vuodessa ja nykyisin rakastan uutta miestä. En voisi enää ikinä rakastaa exääni, sen verran pahoin tuo pettäminen ja jättämine satutti. Mutta hän vain vieläkin haikailee minua takaisin ja kuulemma ei voi rakastaa ketään toista. Sairasta? :/

 

Ensinnäkin omasta elämästäsi on vastuussa vain sinä itse. Sinä itse omilla valinnoilla ja päätöksillä voit muokata elämääsi. Jos haluat haikailla sellaisen perään, jota et voi saada, niin siitä vaan.

Sanoisin kuitenkin, että ehdit olla ""vain"" reilut kolme vuotta saman naisen kanssa yhdessä. Et ole siinä ajassa ehtinyt vielä kyllästymään naiseen, vaan elit yhä hurmosta ja ""kuherrusaikaa"". Jos olisit sen naisen saanut omaksesi, et ehkä ajattelisi hänestä enää niin tarunhohtoisesti.

Tosiasia on se, että et voi häntä saada, koska hän ei halua sinua. Sen tosiasian kanssa sinun on elettävä. Uskon kuitenkin, että ihmiselämään mahtuu useita rakkauksia, ei yhtäaikaa, mutta eri elämäntilanteissa ja eri aikoihin.

Oma nuoruudenrakkauteni ei kestänyt arkea ja lapsiperheen tiukkabudjettista raatamista. Toivuin erosta ja nyt rinnallani on uusi, ihan erilainen mies, jota rakastan syvästi.

Uskoisin myös, että kuten joku tuossa aiemmin ilmoitti, että satunnaisseksi voisi olla hyvä tapa päästä käsiksi pois menneestä nykyhetkeen. Pidä hauskaa naisten kanssa ja nauti. Sitten pikkuhiljaa ehkä uskallat tutustua muihin naisiin ja tosiaankin TUTUSTUA eikä heti suunnitella häitä yms.

 

Lopeta sitten uimahallissa käyminen, jos et halua nähdä häntä enää.

Enkä sitäpaitsi usko, että ongelma on eksäsi tai suuri rakkaus häneen. Ei kukaan tasapainoinen ihminen jaksa olla noin rakastunut ihmiseen, joka on aikoinaan selvin sanoin katkaissut suhteen, ei ole kaivannut yhteydenpitoa, ja jonka kanssa ei ole edes kadulla törmännyt kuuteen vuoteen. Joko tämänhetkinen uudelleen ihastumisesi on ohimenevä sinänsä merkityksetön nostalginen tunnekuohu tai sitten sinun elämäsi on todella tyhjää ja merkityksetöntä, jos se yhden eksän näkemisestä pitemmäksi aikaa menee sekaisin. Jospa nyt vain yrittäisit keskittyä oman elämäsi ""täyteen"" elämiseen, niin eiköhän se eksäsikin haamu lakkaisi kummittelemasta. Eksäsi elämää et voi elää.

 

Mulla on ollu vähän samanlainen kokemus. Kaikenkaikkiaan taisi mennä n. 10 vuotta ylipääsemiseen, vaikka siinä välissä tulikin seurusteltua pariin kertaan ihan vakavasti. Ei vaan päässyt irti lopullisesti.
Epäilen syyksi sitä, että se ero oli silloin niin riitaisa ja välit niin tulehtuneet, ettei koko asiasta voitu puhua (niinkuin siinä suhteessa nyt ei mistään muustakaan voinut puhua). Jäi niin paljon selvittämätöntä asiaa siihen väliin... ja vielä nuoruuden vimma ja intohimot siihen päälle.

Asia ratkesi kohdallani kun vastikään eronneena törmäsin mieheen sattumalta baarissa juuri sen 10v kuluttua. Siitä sikisi parin viikon epätoivoinen seksisuhde, joka sai minut kuvittelemaan että tästä nuoruuden hullaantumisesta voisi sittenkin tulla jotakin...!!!! No ei tullut, ei se mua halunnut edelleenkään, TIETENKÄÄN. Aikani siitä kärsin ihan suunnattomasti kun se juttu loppui, mutta jollain tapaa se myös puhdisti ilman ja pisti lopullisen pisteen sille jutulle. Tuli käsiteltyä siinä se ensimmäinen erokin sitten samalla, merkittävästi kypsemmällä tavalla ja asenteella (ilman häntä, mutta elämänkokemuksen tuomalla taidolla ja uskolla jota minulla silloin ei ollut).

nyt en enää mieti sitä ihmistä viikottain, vaan se on ollutta ja mennyttä, ja mieletön rakkauteni on vain haalea muisto joka tulee mieleen vain kun näitä tällaisia juttuja lukee.
Uskon että kesken jääneet asiat jää helposti kummittelemaan. Ne pitää vaan prosessoida tavalla tai toisella, sitten voi siirtyä elämässä eteenpäin. Joskus prosessoinnit jää tekemättä, ja siitä on seurauksena tällaista takertumista.

Niille jotka sinua mollaavat, sanon että hävetkää, missä on empatiankykynne!

 

Olen 66-vuotias ja nuoruudenrakkaus on soitellut minun perääni kaksi vuotta. Haluaisi tavata. On yhä niin rakastunut. Tämä on tukalaa.
Yhtenä päivänä kauhea vanha ukko köpittää perääni, keppi heiluu ja samassa tajusin, että siinä se on. Kyllä olin vikkelä kintuistani. Nyt kun soittaa, pudotan luurin alas ihan heti. Kiitos ei enää kuumia suudelmia minulle. Minun on vaihdettava kohta nykyisen mieheni vaipat.

 

Et ole mikään säälittävä tapaus. Päinvastoin. Aikalailla omituisia kommentteja olet tähän mennessä saanut. Ihmisillä on nykyisin kovasti hakusessa se, mitä oikeasti tarkoittaa rakastaminen. Ei sellaista tunetta laiteta päälle ja takaisin käskystä.

Mielestäni ihan ensimmäiseksi sinun kannattaa tunnustaa tilanne sellaisena kuin se on. Viestistäsi päätellen olet päässyt tässä jo pitkälle. Tuskaisesta tilanteesta huolimatta sinun kannattaa olla ylpeä itsestäsi, että kykenet tuntemaan niin hyviä ja ainutkertaisia tunteita kuin tätä naista kohtaan tunnet. Siihen ei ihan jokainen pysty.

Samalla sinun kannattaa pohtia, mikä hänessä sai sinut tuntemaan näin. En tarkoita mitään ulkoisia juttuja, vaan niitä perimmäisiä syitä. Samalla ryhdyt liikkumaan aktiivisemmin ulkona ja katselemaan ympärillesi. Näkyykö lähipiirissä sellaisia naisia, joissa olisi juuri sellaisia asioita, joihin tässä naisessa rakastuit. Samanlaisia naisia ei tietenkään ole, vaan jopa parempia. Maailma on ihan oikeasti täynnä hyviä, kauniita, mukavia ja älykkäitä sinkkunaisia. Sitten kun tiedät, mitä etsiä, on helpompi löytää. Ja tiedät oman kykysi rakastaa ja tuntea, jolloin tiedät milloin tulee tarttua tilaisuuteen.

Tätä rakastamaasi naista ei kannata ryhtyä välttelemään, joskaan nyt ei erityisesti pyrkiä tapaamaankaan. Jos nyt kuitenkin häneen törmäät, mieti tunsitko naista kohtaan jotenkin enemmän juuri siksi, että hänellä menee nykyisessä parisuhteessaan hyvin ja kaipaisit sitä itsekin vai siksi että todella haluaisit sitä, mitä teillä keskenänne joskus oli. Tässä on nimittäin vissi ero.

Kuten ehkä huomaat, olen ollut samassa veneessä itsekin. Tällaiset asiat elämässä kyllä ratkeavat parhain päin. Huomaat joskus olevasi itse niin onnellinen, ettet olisi voinut toivoa asioiden menevän mitenkään paremmin. Tärkeintä on, ettet katkeroidu tai sääli itseäsi. Sillä ei saavuta sitä kaikkea hyvää, joka sinulla on edessäsi.

 

""Ihmisillä on nykyisin kovasti hakusessa se, mitä oikeasti tarkoittaa rakastaminen. Ei sellaista tunetta laiteta päälle ja takaisin käskystä.""

Näyttää se olevan muillakin hakusessa, että mitä se rakastaminen tarkoittaa aikuisen, kypsän ja tasapainoisen ihmisen kohdalla. Ei se todellakaan tarkoita mitään yksipuolista menneessä tunteessa kiinni roikkumista, niin ettei ole rakkauden kohteen kanssa minkäänlaisissa tekemisissä, mutta ei osaa aloittaa omankaan elämänsä elämistä. Suruaika on tietysti läpikäytävä, ja entistä puolisoa voi muistaa hyvällä, oli tämä sitten kuollut, eronnut tai karannut, mutta omassa elämässä on syytä prosessoida asioita ja liikahdella eteenpäin - edes pikkuhiljaa. On aivan melodramaattisen ylimitoitettua kohdistaa kuolemattomia rakkaudentunteita ihmiseen, joka ei sellaisia ole kaivannut kuuteen vuoteen. Varmasti maailmasta löytyy ihmisiä, jotka ansaitsisivat senkin rakkauden paremmin kuin tämä ""ihanainen ex"".

 

Hei vaan. sanonpa minäkin sanasen, Olen itse aikoinani eronnut ja olen jo uusissa naimisissa. Olen naispuolinen immeinen. Ymmärrän hyvin tunteesi koska olet todella rakastanut häntä., mutta aika tekee tehtävänsä ja jos on tunne ihminen se kestää. Itselläni kesti päästä vanhasta liitosta juuri tuon seitsemän vuotta ennenkuin pystyin menemään eteenpäin. Tänä päivänä olen todella onnellinen ja kiitollinen että pääsin siitä suhteesta. Kyllä sinulle vielä hyvin käy löydät ihanan tytön niitä on maailma pullollaan, usko vain. Aikuisena ei vaan tunne ehkä ole samanlainen kuin ensirakkauden kanssa älä sitä enään odotakkaan vaan se on jo vähän erilaista ja aikuisempaa, järkevämpää mutta ihanaa.

 

Ap tässä taas. Kiitti vastanneille.

Olen vähän funtsinut. Haluan sanoa niille jotka vastasivat että on tyhmää enää roikkua ja on itsestä kiinni osaako päästää irti. Näinhän minä olen yrittänyt toimia jo 7 vuotta! Ja luullut onnistuneeni. Kunnes exäni nähtyäni oli pakko myöntää ettei asia todellakaan ole näin. Helppo sanoa, että päästä irti pässi. Hiukan hankalampi toteuttaa. Arvaatte varmaan mitä olen ajatellut koko viime viikon Ja kaikkein eniten unissani on hänen uusi miehensä, en ole katkera tälle mutta tosi kade.

Ei auta on vaan yritettävä kestää.

 

Niin, näin se maailma välillä menee. Yhden runon, jonka sain täältä, haluaisin välittää.

Sano mistä sa saitkaan loistosi
noin hiekalla tomuisen turun?
Minä luulen, että sun juuresi
on ruokkima salaisen surun.
- -
Minä luulen, sa surulta loisteet sait,
vaikk´ kasvoitkin hiekkahan turun,
minä tunnen ne elämän ankarat lait:
kukat parhaat on kukkia surun.

 

Ajattelin kirjoittaa oman säälittävän stoorini tänne. Takana on vain yksi pitempi suhde. 3v 4 kk, josta kimpassa asuimme 1v 9kk. Tarumme loppui jo yli 7 vuotta sitten. Suhde oli todella upea ainakin minun mielestäni. Tyttökaverini kuitenkin viileni minuun ja kuolinisku meille oli kun hän tapasi nykyisen miehensä. Meidän tarinamme loppui kuin seinään. Tämän jälkeen on ollut muutamia yrityksiä mutta ne ovat kaikki kariutuneet jo alkumetreille.

Viikonloppuna näin ex tyttöystäväni ensimmäistä kertaa yli 6 vuoteen paikallisessa uimahallissa. Hän ja miehensä ovat taas muuttaneet samalle paikkakunnalle oltuaan välillä muualla. Tapaamisen jälkeen ymmärsin että rakastan exää vieläkin aivan mielettömästi. Vaikka hän on naimisissa ja odottaa kolmatta lastaan. Ja vaikka hän oli lähes kylmäkiskoinen ja halusi kai päästä mahdollisimman äkkiä eroon minusta. Hän oli vatsa hieman pyöreänäkin aivan yhtä kaunis kuin aiemminkin. Olin kateellisempi kuin koskaan kun katsoin miten hänen miehensä piti kättä hänen vyötäisillään. Tajusin myös että alitajuisesti olen aina rakastanut häntä ja tämän takia muut suhteet ovat kariutuneet. Tiedän etten voi ikinä saada häntä mutta en toisaalta ikinä tule pääsemään hänestä yli. Viimeiset kaksi yötä olen nähnyt uniakin hänestä ja hänen nykyisestä miehestään.

Voiko tällaisesta parantua, ei taida olla kovin hyvä ennuste kun 7 vuotta ei ole parantanut haavoja. Voin vakuuttaa että on todella tuskallista nähdä rakastamansa naisen toisen miehen omana ja hänen lastensa äitinä. Ja vielä pelkissä bikineissä seksikkäänä kuin mikä. Pyyhkii silmäkulmiaan….

SElvä tapaus
Sinä olet kiimassa naisen vartaloon ja näät siitä unia. Ette sovi yhteen, mutta exsän pillua ikävöit.
Noin se menee niin monella miehellä.