Saikkua?

  • Viestiketjun aloittaja Työn sankari
  • Ensimmäinen viesti
Työn sankari
Olen tässä kovasti pohtimassa, milloin olisi syytä jäädä pois töistä. Missä menee sluibaamisen ja omasta ja lapsen terveydestä huolehtimisen raja? Olenko täysin työkykyinen vai pitäisikö jossakin vaiheessa ymmärtää ottaa jo kevyemmin?

Neuvola-täti määräsi käymään lääkärillä, kun näytin edellisellä neuvolassa käynti kerralla kovin kalpealta, vaikka vakuuttelin voinnin olevakin hyvä.

Raskausviikko 29 meneillään (toinen raskaus) ja kun joku sattuu asiaa tiedustelemaan, niin ""vointi on tosi hyvä"".

Aikuisten oikeesti olen tosi väsynyt (valvon aamuyöllä parisen tuntia). Aamulla olen tosi pirtsakka, mutta viimeistään lounaan jälkeen iskee väsymys ja usein töiden jälkeen nukun tunnin verran. Pientä päänsärkyä on tosi usein - melkein aina.

Töissä en saa enää mitään aikaiseksi. Pidän työstäni, mutta päivät kuluvat pakollisiin sähköposteihin vastatessa ja ulos tuijotellessa.

Supistelua on usein, ollut tosin lyhyt kestoista. Parina viime päivänä paineen tunne on ollut enempi vähempi jatkuvaa.

Olen sanonut ja kirjallisestikin ilmaissut esimiehelleni olevani huolissani työtilanteestani ja kysellyt mm. kenelle voisin alkaa hommiani siirtämään. Mitään vastausta ei ole kuulunut. Äitiysloman alkuun on enää viitisen viikkoa aikaa.

Samoihin tehtäviin en äitiysloman jälkeen varmaankaan palaa sen verran turbulenssin toimialan olen valinnut.
 
rt
Itse pohdiskelen samaa asiaa. Nyt meneillään rv 31+3. Teen istumatyötä, joten periaatteessa fyysisesti melko kevyttä hommaa. Aamuisin on tosi pirteä olo, kunhan vaan oon saanut itsensä ylös sängystä, mutta väsymys alkaa painaa puolen päivän aikoihin. Töistä kun pääsee, ei jaksa kuin maata sohvalla. Ja usein sitä täytyy ottaa oikein pikku päikkärit.
Periaatteessa voin ihan hyvin. Työpäivän aikana harvoin mikään paikka on kipeä, paitsi välillä hartiat ja niska tuntuvat olevan jumissa, jolloin myös alkaa päänsärky, mutta supistuksia en ole havainnut. Iltaisin sitten kotona on tosi raskas olo... Selkää tai jalkoja särkee tai ylävatsa on kipeä ja vatsa on usein illalla tosi pingottunut ja raskaan tuntuinen. Mutta en siis ole koko aikana tuntenut supistuksia, onneksi.
Jotenkin sitä tuntee itsensä ""liian "" hyvinvoivaksi hakeakseen sairaslomaa, vaikka helpostihan sitä saisi kun vähän valittaisi selkää...
Jotenkin pelottaa myös se, että sitten on ihan rapakunnossa, kun äitiysloma alkaa, kun ei ole ajoissa ""malttanut"" ottaa rennommin...
 
-
Oletko varma ettei tuo ""pingoittunut"" vatsa ole supistuksia? Kannattaa kyllä alkaa relaamaan pikku hiljaa molempien! Ja istumatyö on raskasta fyysisestikkin, vaikka eri tavalla kuin joku varasto- tai muu raskas fyysinen työ.
 
Lillian
Samoja fiiliksia täälläkin.

Neuvolassakin jo sanottiin ettei kannata vetää itseään ihan puhki, kun palautuminen sitten synnytyksen jälkeen vie tosi kauan aikaa.
 
rt
No juuri tuossa luinkin supistuksista ja tajusin, että se vatsan pingottuminen taitaa olla juuri noita harjoitussuppareita... Ja kun nyt oikein aloin miettimään, niin sillon tällön on myös esiintynyt sellasta menkkamaista kipuilua alaselässä ja vatsassa, eli eiköhän nuo niitä supistuksia sitten ole!?!? Pitäskö huolestua???
 
Neitoperho
Muistutan kaikkia vähänkin asiaa pohtivia eilen terkkarilta kuulemillani sanoilla ""tämä ei ole mikään urhoollisuuskilpailu"" eli siis jos vaan on sellainen tunne, että saikkua olisi tarpeen ottaa niin sitten otatte. Itse odotan ensimmäistäni, mutta olen asennoitunut asiaan niin, että teen asioita myös lapsen terveyden takia, en vain oman hyvinvointini. Itse juuri muutama hetki sitten tein päätöksen, että kun tunnen flunssan iskevän (nenä kutisee ja kurkkua kivistää) niin lähden kotiin lepäämään. Mieluummin otan muutaman päivän ekstraa pois töistä, kun saan kovemman taudin ja lääkitystä.
Selän kanssa olen huomannut (istumatyössä minäkin), että rankkaa se alkaa olemaan jo nyt vaikka olen vasta rv24. Millainen olo on sitten myöhemmillä viikoilla, sitä en halua edes spekuloida, mutta aion antaa itselleni oikeuden levätä normaalia enemmän. En sanoisi sitä ""lusmuiluksi"" vaan järkeväksi odottamiseksi=)! Toivotan teille kaikille hyviä loppuodotuksia ja järjen+terveyden voittoa itse-/omaltatunnolta=), Neitoperho
 
Mietti
Täsmälleen samaa mieltä minäkin olen kuin edellinen. Itsellä menossa rv29 ja saikulla olen ollut suppareiden takia jo reilut pari viikkoa. Yritin kyllä lääkärille ja terkkarille sanoa että olen ihan ok ja supparit on kivuttomia, enkä olisi omien sanojen perusteella halunnut vielä saikulle, vaikka alkuperäisen sanoja lainaten ""aikuisten oikeesti"" olin tosi väsynyt olemaan töissä. Onneksi terkka ja lääkäri eivät kuunnelleet minua, vaan pistivät sairaslomalle. Parin päivän lepo ja nukkuminen teki jo ihmeitä ja olo oli huomattavasti parempi. En halua enää takaisin töihin, enkä enää pystyisikään samaan työtahtiin ja joulun lähestyessä kiire työpaikalla vaan lisääntyy. Onneksi saan pitää sairaslomani eikä kukaan minua siitä syyllistäkään.
Kun vakuuttelin neuvolassa suppareiden olevan kivuttomia, turvotusten johtuvan suolasta ja että väsymys ja kivut on vain väliaikaista jne, terkkari totesi vain että vauva on vielä liian pieni tähän maailmaan. Kannattaako riskeerata, kun ei ole pakko.
Vatsan kovettuminen ja selkä/menkkakivut viittaavat suppareihin ja ylävatsakivut ja päänsäryt saattavat liittyä raskausmyrkytykseen. Kumpikin lisää ennenaikaisuuden riskiä ja hoitona on lepo.
 
marianne
Teidän kirjoitukset oli ihan kuin omasta kynästä kirjoitettuja. Eli ihan samoja ajatuksia minulla on ollut. Nyt menee rv. 30 ja risat...

Vointi on ollut pääasiassa hyvä, mutta välillä minullakin on ollut vatsan pingoittumista, alkuraskauden kaltaista väsymystä ja selkäsärkyjä. Selkäsärkyjä on ollut jo viikkojen ajan ja kokoajan olen ajatellut, että on enää niin vähän töitä jäljellä, että kyllä jaksan jne...

Tällä viikolla tuli sitten ihan täys stoppi. Maanantaina olin töissä itku kurkussa selkäkipujen takia ja mietin miten kestän loppuajan olla töissä. No, tänään olin sitten lääkärissä ja hän määräsi minulle sairaslomaa äitiysloman alkuun asti. :)

Tänään olin siis viimeistä päivää töissä. Pomo ja työkaverit ymmärsivät tilanteeni hyvin, mutta silti oli paha mieli lähteä töistä jo näin aikaisin. Tosin, selkä on niin kipeä, että tiedän etten olisi kestänyt enää päivääkään. Toisaalta on haikea olo jäädä pois töistä, mutta ehtiihän töitä tehdä koko loppuelämänsä ja tämä raskausaika on kuitenkin erikoislaatuista aikaa naisen elämässä.

Kannattaa kyllä hakea sairaslomaa jos siltä tuntuu. Ymmärrän kyllä, että tunteet voi olla ristiriitaisia, sillä välillä on taas hyvä olo, mutta ei sekään ole hyvä että stressaa siitä jaksaako olla töissä vai ei.
 
Hanna
Mä oon vasta alkutaipaleella rv12+2 mutta murehdin jo miten jaksan töissä. Olen töissä kaupassa maito-osastolla, työ on tosi fyysistä ja nostelua on kokopäiväksi, tosin työpäivät yleensä vain 6-7 tuntisia. Onko kokemuksia miten tällaisessa työssä jaksaa?
 
sairaslomalla..
Täällä kans odottava mamma, tällä hetkellä sairalomalla (rv24) ishiaksen takia. Olen tehtaassa töissä jossa on istuma sekä seisoma työtä ja muutenkin aika raskasta normaali olosuhteissa... nähtäväks jää kuinka moneen otteeseen vielä menen töihin kokeilemaan kuinka jaksan ja pysty sielä olemaan. Parhaammaksi olen todennut olla sairaslomalla koska se on oman hyvin voinnin kannalta paras vaihtoehto.
 
K
Täällä jo synnyttänyt..

olin viimeiseen asti töissä, vaikka ottikin voimille. supisteli, mutta ei avautunut. esimiehenä kykenin lyhentämään työaikaani (10-8h) vain 7h päivässä silti kotona en tehnyt muuta kuin nukuin, mutta ""pakko"" oli roikkuu töissä. nyt jäkikäteen olen miettinyt vaikuttiko tuo tod. hitaaseen palautumiseen. vei meinaan 3kk ennenkuin aloin tuntee itteni ihmiseks ja vieläkin kolottelee omituisesti 6kk jälkeen.

kaikki kyllä ihmettelikin kuinka jaksoin seisomatyötä loppuun asti, mutta mieli pysyi virkeenä kun joka aamu oli noustava. 2vk ennen synnytystä oli yhden illan töissä korkkareilla :))) jonkin sortin hullu kun olin...
 
Catja
No onkos teillä kellään ollut tällasta....eilen alko tuntuu kävellessä pinetä kipua tuolla häpyluun tuntumissa, tänään kipu/paine vaan lisääntynyt. Muuten ei kipeänä mutta käveleminen sattuu jo aikalailla ja on sellasta ""ankkamaista"". Tänään oli viimeksi työpalaveri ja esimies kehotti menemään heti huomenna lääkäriin. Itsellä äippäloma alkais tammikuun alussa ja jotenki sellanen olo, ettei vielä haluais jäädä pois töistä...vaikka onkin kyllä jalkeillla oloa 8h/päivä...mutta silti...muuten olo hyvä mutta huolettaa, missä mättää...eli mistähän johtuu? Onko muilla samanlaisia ""oireita"" ja mitä olette tehneet?
 
ulkopuolinen
Hei! En ole ollut ikinä edes raskaana(ikävä kyllä), mutta minullakin olisi sanottavaa. Eräs työkaverini odotti lasta ja oli hieman huonovointinen. Vanhempi työkaveri(3lasta), jonka en ole ikinä kuullut olleen sairaslomalla n10 vuoteen, ""käski"" raskaana olevan painua lääkäriin ja kotiin lepäämään. Sanoi myöskin, että lasta ja itseään kannattaa ajatella, eikä leikkiä terveydellään. töissä kuulema ehtii vielä olemaan=)
Ja edessä on kuitenkin se maratooniin verrattava suoritus, joten älkää vetäkö itseänne loppuun. Ne ketkä haluavat ajatella, että lusmuilette, saavat juosta suohon! tulihan paatosta=) Hyvää jatkoa vaan kaikille ja onnellista elämätä!
T. joku joka toivoisi kuuluvansa joukkoon
 
Marjut
Heipsan !

hei täälläkin on yksi, jolla on samanlaisia tuntemuksia...viikkoja kasassa on 30+2 ja odotan ensimmäistäni. Nyt sitten viimeiset pari viikkoa oloni on ollut kyllä huomattavasti huonompi...noiden vatsakipujen osalta. Onneksi viime viikolla sai pidettyä viikon jäljellä olevaa vuosilomaani, että sain vähän huilattua, tai oikeastaan olosuohteiden pakostakin...
niin olimme viime viikolla mieheni kanssa Ikeassa, kun sinne päästyämme iski kamala vatsasärky, mahaa kivisti aivan kamasti, että henki oikein salpautui, en sitten tiedä oliko ne niitä supistuksia, ensisynnyttäjä kun olen... Tulipa testattua varmaan kaikki Ikean sohvat ja sängyt, mieheni oli aivan paniikissa, että pitääkö tästä lähteä sairaalaan vai mihin... vielä kolmena, neljänä päivänä sitä jatkui (epäsäännöllisenä).
Tällä viikolla olo on ollut parempi, kunnes tänään aamusta lähtien, on vihlonnut voimakkaasti tuonne vasemman kyljen puolelle. Onneksi huomenna aamulla minulla on taas neuvola ja täytyy kertoa kaikista näistä tuntemuksista. Mutta suurin huoleni on vauva, että onko hänellä varmasti kaikki hyvin..
Äitiyslomaani olisi tämän viikon jälkeen vielä neljä viikkoa ja ongelma on se, että sijaiseni on ollut vasta kolme viikkoa opettelemassa ja hän ei pärjää vielä pitkään aikaan yksin.
Työskentelen pienessä firmassa, jossa minun osaaminen ja työpanos on avainasemassa, joten tilanne on ""patti""
Tälläkin viikolla on pitännyt painaa ylitöitä ja lauantainakin pitäisi mennä vielä töihin...vain sunnuntai on vapaa.
En muutenkaan jaksaisi olla töissä, väsyttää ja itkettää vaan, tuntuu ettei pysty nauttimaan enään tästä raskaudestakaan, kun koko ajan vaan vaaditaan lisää...

Minusta on alkanut tuntumaan, että vauvaa ja itseäni ei ole enää syytä riskeeraata työn takia, jolle olen kuitenkin antanut kaikkeni viimeiset kuusi vuotta ja minimipalkalla. On pakko ajatella nyt itseään, mutta saa nähdä mitä mulle sanotaan siellä neuvolassa huomenna !





 
Alkuperäinen työn sankari
Olin tänään lääkärissä. Vauvalla ja minulla kaikki hyvin - verenpaineet, HB:t, sydänäänet ja kohdunkaulakin OK.
Virtsanäytteestä otetaan vielä laajempi tutkimus, mitä normaalisti. Jokin tulehduskin voi noita supisteluja aiheuttaa.

Kun sitten katsotaakin tilannetta kokonaisuutena, niin sairaslomallehan lääkäri passitti. Kivulias supistelu, siis muuta kuin kohdun pingottuminen, on sellainen merkki siitä että pitääpi ottaa rauhallisemmin. Vietän joulun mieluummin kotona kuin sairaalassa pakkolevossa.

Olen nyt tietysti töissä ja tulen varmasti vielä monena päivänä joitakin asioita hoitamaan/viimeistelemään, mutta olo on jo nyt melkoisen huojentunut. Toivottavasti lepo tepssi myös noihin suppareihin.

Kuten tuolla todettiinkin, niin tässä lajissa ei jaeta urhoollisuusmitaleja (ei varsinkaan työnantaja toimesta) ja töitä ehtii tehdä vielä rapiat 30 vuotta tämänkin jälkeen.


 
-
Miten te sairauslomalla olevat olette sitä sairauslomaa saaneet? Ei minulle myönnetä lomaa sen paremmin neuvolasta kuin työterveyshuollosta. Kiukuttaa ihan suunnattomasti, kun ennen raskautta samoista oireista sai sekä lomaa että lääkityksen ja tulin nopeasti takaisin työkuntoon. Nyt sanotaan vaan, että kaikki johtuu raskaudesta. Ei-raskaana oleva työkaveri sai huomattavasti helpompien selkäsärkyjen takia lomaa, mutta minä en, kun ""se johtuu vaan sun raskaudesta ja sähän pääset jo muutaman viikon päästä pois"".

Onneksi meillä töissä pääsee välillä hiukan helpompiin töihin (kuuluu ihan työnkuvaan vaihtaa välillä töitä) ja nyt, kun työni vastuu hieman pieneni, niin pystyn taas töissä olemaan pirteänä. Aiemmin stressi aiheutti unettomuutta ja masennusta. Ihan vilpittömästi siis haluaisin töissä olla, mutta viiden tunnin yöunilla, stressillä, ylipitkillä työpäivillä ja raskauden aiheuttamalla väsymyksellä ei töitä jaksa jatkuvasti täydellä teholla tehdä.

Neuvolan tädillä on vielä pokkaa kehottaa ajattelemaan lapsen etua. Milläs sitä etua ajattelet, kun töissä on pakko käydä. Seuraavasta lässytyksestä kävelen suoraan neuvolasta ulos, en sitä enää jaksa kuunnella.

Sori tämä avautuminen...
 
Catjalle
Juuri tuollaiselta tuntuvat mulla liitoskivut! Lisäksi ne tuntuvat tuolla häntäluun seudussa puuduttavana ja kipeänä tuntemuksena. Joskus öisin ja iltaisin jomottaa haaroväliä.

Kommentti neuvolatädiltä oli, että kun nyt tiedän niiden olevan vaarattomia, jatka liikkumista! Ja mieltä paransi se, että kivut on voimakkaampia timmissä kunnossa olevilla, kuulemma :) Minulla oli liitoskivut pahimmillaan rv 25-30, nyt rv 33 alkaa jotenkin hellittää. Tsemppiä!
 
niinpä...
ei mullekaan oo saikkua ehdotettu vaikka selkäsäryt on älyttömät ja supistelee päivittäin...lisäksi kohdunkaula oli lyhentynyt...muttei siltikään saikkua...outoa sillä monille muutokset kohdunkaulassa merkkaavat automaattisesti sairaslomaa...no urhoollisesti sitten olen töissä...lääkäri vielä viimeksi sanoi että vauva on jo niin alhaalla että varmasti kävely onkin jo vaikeaa ja kohdunkaulaa tutkiessa epäili että etuajassahan se vauva voi sieltä tulla (eli pH oli jotenkin 'väärä').... on se niin väärin.....

nim. rv 32....
 
marianne
Ei minullekaan lääkäri tai terveydenhoitaja ehdottanut sairaslomaa. Sanoin neuvolassa, että en enää voi istua töissä ja hän neuvoi menemään lääkäriin, joka voisi katsoa tilanteen ja tarvittaessa kirjoittaa sairaslomaa.

Menin sitten työterveyslääkärille (yksityiselle) ja sanoin, että vielä olisi reilu 2 viikkoa töitä, mutta en kyllä pysty siellä enää olemaan kun selkä on niin kipeä (olen istumatyössä, kirjoitan tietokoneella päivät pitkät). Hän suhtautui kipuun asiallisesti ja sanoi selkäsärkyjen johtuvan siitä, että asento muuttuu ison mahan myötä. Ei hän edes ehdottanut mitään muita hoitokeinoja, vaan kirjoitti heti sairaslomaa äitiysloman alkuun asti. Oli tosi mukava lääkäri.

En sitten tiedä onko siinä eroa meneekö yksityiselle vai terveyskeskukseen... Mutta ei sitä sairaslomaa kukaan ainakaan ehdota; tse pitää sanoa ettei pysty enää olemaan. Se oli minulle ainakin kaikista vaikeinta...
 
Oreo 29+5
Hei, nyt on pakko avautua tästä asiasta. =) Oon jo pari kuukautta ollut tosi väsynyt, töissä jaksan päivän nipin napin ja illat on menny sitten sohvalla/sängyssä maatessa ja itkiessäkin aika usein. Neuvolassa kerroin väsymyksestä sekä lääkärille että neuvolantätille. Täti vaikutti huolestuneelta, mutta lääkärin sano, että kuuluu asiaan ja että sitä jaksaa loppuraskauden paremmin kun on mahd. pitkään töissä!!?? Käynnin lopuks huikkas, että soittele sitten jos et enää jaksa. Lähdin vastaanotolta itkien pois. Oon ilmeisesti huono valittamaan ja kun toisaalta ei ollut ""muuta kuin väsymys"". No, tällä vkolla tilanne kärjisty sitten huonosti nukutun yön jälkeen niin, että itkin jo aamulla töissäkin. Varasin ajan lääkärille ja itkin tietysti sielä vastaanotollakin, kun aloin oleen jo niin poikki. Lääkäri kirjoitti vkon sairasloman ja kysyi, että olenko puhunut väsymyksestä neuvolassa. Aargh.
Ja sama mistä opuksesta lukee, niin pitäisi levätä mahdollisimman paljon ja mitä paremmin äiti voi niin sitä paremmin vauvakin voi. Silti kommentit neuvolassa on tätä luokkaa, mitä moni teistäkin on saanut kuulla.
En jaksa oikein ymmärtää. Mutta se on totta, että pitäisi vaan osata sanoa suoraan, että en enää jaksa. Sen meinaankin seuraavalla kerralla sanoa sekä lääkärissä että neuvolassa.
Voimia loppurutistukseen ja hyviä vointeja kaikille!
 
Suvianna 29+5
Nyt lepäät rauhallisesti viikon ajan ja otat lungisti. Heti saikun loputtua, tilaa aika lääkäriin ja mene hakemaan uutta lomaa. Mene vastaanotolle sillä mielellä, ettet lähde pois, ellet saa lomaa. Kerro lääkärille väsymyksestä, unettomuudesta yms.

Itsellä on toinen saikkulomapäivä menossa ja se jatkuu mammaloman alkuun (joulukuun puoliväli) asti. Lähinnä ""ongelmina"" ovat olleet univaikeudet ja selkäsäryt. Selkä tulee kipeäksi, kun joutuu istumaan pitemmän aikaa.

Haleja ja vointeja!
 
marianne
Kannattaa todellakin sanoa suoraa ettei jaksa enää. Minäkin olen tuon selkäsäryn lisäksi ollut todella väsynyt (kun yöllä ei saa kunnolla nukuttua), ja ajattelin että jos selkäkivun takia en saa sairaslomaa, niin sanon sen väsymyksenkin.

Kaikista vaikeinta minulle oli pyytää sitä sairaslomaa, vaikka tiesin että tulen hulluksi jos en sitä saa. Olisi varmasti tullut itku jos lääkäri ei olisi ymmärtänyt.

 
alkuperäinen
Ovatpas nämä käytännöt tosi erilaisia - eikä näytä olevan eroa oliko kyseessä yksityinen vai terveyskeskus. Raskaus ei ole sairaus, mutta sitä en voi käsittää että ei raskaana olevat saavat saikkua samaan ""vikaan"" mihin raskaana oleville todetaan kuuluvan kokonaispakettiin.

Minullekin oli vaikeinta tunnustaa itselleni, etten enää jaksa ja sitten se pitää vain saada sanotuksi lääkärille. Minulle tuputettiin jopa käyntiä psykologille. Hyvä että tuputtivat, vaikkei siihen tarvetta olekaan! Tuollaista ammattiapua on vielä vaikeampi pyytää.

Pitäkää omasta ja vaavinne oikeuksista huolta!
 
haikara
tuntuu, että tässä 30 viikon kieppeillä monilla kulminoituu tunne siitä, että ei jaksa. Itsekin kärvistelen samojen ajatusten kanssa. Jäin tänään kotiin lepäämään, koska eilen supisteli koko illan ja olo oli tosi ikävä. Heti kun yrittää sohvalta ylös vasta kovettuu. Selkää särkee myös täällä -en ole tullut ajatelleeksi että liitoskivut voivat tuntua selässäkin? Onko tosiaan näin. Töissä pitäisi jaksaa jouluun saaakka ja ajatus siitä että älomalle jäädessä on ihan finito ei tunnu kivalta. Tämä oli eka kerta koko raskauden aikana, kun olen sairaslomalla ja tätäkin piti eilen itkeä, että sai sitten annettua itselle luvan. Neuvolasta kehotetti käyttämään myös niitä kolmea päivää, jotka voi olla ilman todistusta...Helpompaa kai olisi jos joku sanoisi, että nyt riittää. En tiedä mistä reippaan tytyön syndroomasta sitä oikeen kärsii...

Tsemppiä kaikille

29+6
 
rv 15
Hieman aiheen vierestä, mutta kysynpä kuitenkin. Miten tuo talouspuoli saikulla? Kauanko työnantaja maksaa palkkaa? Entäpä Kelan saikkupv raha?

Itselläni tilanne, että äippälomien välissä tulisi olla töissä alle 3 kk. Raskaassa kolmivuorotyössä tuokin aika melko mahdoton. Nyt jo pohdin kauanko yritän sinnitellä.

Lusmuilua tai EI. Osaisiko joku neuvoa, miten kantsisi toimia?
 

Yhteistyössä