Saikkua?

  • Viestiketjun aloittaja Työn sankari
  • Ensimmäinen viesti
Joanna
Se, kuinka kauan saat sairasajan palkkaa työnantajalta, riippuu työehtosopimuksesta, ja kuinka kauan olet ollut samalla työnantajalla töissä. Kun itselläni takana yli 5v samalla työnantajalla, periaatteessa 3kk voisi olla täydellä palkalla sairaslomalla. Katso myös www.kela.fi
 
mami5
Suosittelen, että menet lääkäriin ja pyydät vain reilusti sairaslomaa äitiysloman alkamiseen asti. Itselläni myös ennenaikaisia supistuksia(tosin ei voimakkaita) ja raskausviikolla 26 lääkäri määräsi sairaslomalle ä.lomaan asti. Työnantaja ymmärsi kyllä , että lapsen terveys ajaa työn edelle!
 
molla
Tuo jaksaminen on todella rajallista, jos päivän jaksaa ja kotona on puhki. Mulle sama asia tuotti todella päänvaivaa, olen siivoustyössä ja kun työpäivän päätteeksi ei jaksanut kun linja-autolle liikkua ja sen jälkeen ei enää oikein jalat toimineet kun saavutti kodin. Pari viikkoa siten etenin ja sen jälkeen olin puhki ja päätin käydä lääkärillä. Sain lomaa viikon, mutta se ei vielä väsymystä pois vienyt ja hain jatkoa. Kolmannella kerralla sain sairaslomaa äippäloman alkuun asti. Tällä hetkellä siis olen ollut reippaan kuukauden saikulla ja äitiysloma alkaa joulukuun alussa. Ei ole synti tunnustaa, että ei jaksa, mutta huomattavasti vaikeampaa on saada lomaa. Täällä ainakin pelätään, että henkisesti ei kestä pitkää sairaslomaa ja lapsen kanssa kotona olemista, mutta uskon kuitenkin, että se on kiinni jokaisesta itsestään.
 
-
Kiitos teidän muidenkin kokemuksista ja kannustuksista. On ikävää, mutta myös lohdullista huomata, etten ole yksin. Mies on yrittänyt lohduttaa, että kun ylityötunteja on kertynyt sisään reippaasti, niin pääsee äitiysvapaalle sitten paljon ennen varsinaisen vapaan alkua. Vapaiden jälkeiseen aikaan niitä tuskin kannattaa jättää, eihän niitä enää kukaan silloin muista.
 
turhautunut
Itse olen ravintolassa töissä ja äitiysloman alkuun viikko. En viitsi koko ajan valittaa töissä, koska pidän työstäni. Mielelläni olisin vielä viikon, mutta yli kymmen tuntiset päivät alkavat jo käydä voimille. Supistuksia on aika paljon, veikkei vielä kovin kivuliaita. Olen vain turhautunut!! Oman kropan rajoituksia ei meinaa uskoa. Ärsyttää kun joutuu vaivaamaan muita ja pyytelemään nostamaan kaljakorit ja lasipakit puolesta. Tarkoitus oli kyllä lopettaa aikaisemmin jo työnteko, mutta aina sitä vaan menee takaisin. Jotenkin vaikea myöntää ettei ole samassa kunnossa kun puoli vuotta sitten.Työkaverit ovat kyllä saaneet kuulla muutaman terävän kommentin, kun ovat työpäivän jälkeen valittaneet minuille miten heidän selkää tai jalkoja särkee:)
 
vielä rahapuolesta
Hei,
Joanna näkyi tietävän aika hyvin ja käyn illalla kotona tsekkaamassa Kelan sivut, mutta kysyn jo etukäteen...:
Mulla on vasta rv 22 menossa eikä mitään hätää, mutta tulin miettineeksi, että jos myöhemmin joutuisin saikulle ja ehtisin tipahtaa Kelan rahoille (mun Tessissä myös tuo 5 v. sääntö eli saisin palkallista sairaslomaa max. 5 viikkoa, kun olen ollut täällä töissä 4 v.), niin normaali työnantajan maksama 3 kk alkaa ilmeisesti kuitenkin siitä haetusta äitiysvapaan alusta?

Olipa kovin monimutkaisesti selostettu, saikohan joku tietävämpi selvää...
 
sama
Vastaan vielä omaan viestiini.
Niin, siis sitä hain, että tuleehan noiden matalampien Kela-rahojen päälle sitten se normaali palkka normaalisummana eikä minään alennettuna - ja nyt kun vähän ajattelen, niin tietenkin, muuhan olisi aivan älytöntä...

Taitais olla tää lahopää jonkinmoisen loman tarpeessa ;).
 
mm
Mulla raskausviikkoja vasta 22, mutta jo nyt on niin hirveä väsymys, että hyvä kun jaksan tässä kevyessä 8 h päivässä -työssä. Tai no töissä just vielä jaksan, mutta hyvä kun kykenen edes sen verran tekemään mitään kotona, että imuroin ennen kuin pölyallegiakohtaus yllättää ja tiskaan ennen kuin lautaset loppuu.

Mä olen ihan oikeasti huolestunut, miten mä jaksan jouluun asti. Sitten mulla on vähän pidempi loma. Sitä ennen mulla ei oo mitään käyntejä neuvolassa eikä lääkärissä, joten sairauslomaa en ainakaan saisi muuten kuin varta vasten hakemalla.

Mutta kun jotenkin tuntuu, että eihän se väsymys nyt mikään sairasloman peruste ole! Ihan älyttömältä sellanen tuntuu! Mutta kun vain itkee illat väsymystään ja kaikki liikkuminen sattuu, niin ehkä jossain vaiheessa on luovutettava... mutta milloin? Kun on oikein väsynyt, ei pysty edes tekemään sellaista päätöstä.
 
Neitokainen
Olen tänne jo aiemminkin kirjoittanut, mutta toistan edelleen, että raskaus ei ole mikään kestolaji. Siitä ei saa lopuksi mitään urhoollisuusmitalia. Lapsi syntyy kyllä vaikka vähän vähemmälläkin itsensä rääkkäämisellä.

En siis sano tätä paapoakseni ketään, vaan myönnän itse painineeni samojen ajatusten kanssa kuin suurin osa teistä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun illalla itkettää ja liikkuminen on ikävää ja joka paikkaan sattuu niin se on kropan tapa kertoa järjelle, että "" hei nyt olis tehtävä asialle jotain"". Asiasta kannattaa keskustella lääkärin sekä yrityksen päättäjien kanssa.
Olen itse rv25 ja varma siitä, ettei selkä kestä loppuun asti, vaikkakin jään äitiyslomalle kahdella viikolla varhennettuna (talviloma yms pitämättä) niin silti. Odotan esikoistani, joten ennakoiminen/ennustaminen on vielä vaikeampaa. Neuvolassa sanoivat jo, että jos tuntuu siltä niin kirjoitetaan saikkua. Jos illalla itkettää ja joka paikkaa kolottaa niin tulee heti soitto neuvolaan, se on varma. Tsemppiä ja vointeja kaikille!
 
mm
Niinhän se on... periaatteessa kyllä tiedän, että sairaslomaa melkein pitäisi ottaa, mutta jotenkin sitä on vielä niin vaikea myöntää itselleen ja muille, ettei jaksa.
 
sari
Varmasti aika pitkälle sama juttu, kuin esim. työuupumuksen kanssa: sitä aina oletetaan, että jaksaa ja jaksaa. On myös hurjan hankalaa sanoa, että töitä on enemmän kuin yksi ihminen ehtii tehdä, kun heti tulee olo, että enkö riitä, enkö ole tarpeeksi tehokas, enköenköenkö... Ja tää kaikki, vaikka tismalleen tietää tehneensä parhaansa ja vähän ylikin.

Samoin mulla on just nyt sellainen olo, että tällä hetkellä riivaava flunssa on vain kestettävä, kun ""ei ole kuumettakaan"", vaikka varsin hyvin tiedän että kuume ei ole mikään ainoa ja pyhä asia joka oikeuttaa lepolomaan. Hohhoi, että sitä osaa joskus tehdä itselleen elämän hankalaksi, eikö?

Nyt tosiaan rv 22 on kuten sanottu mitä mainioin olo, mutta olen jo alkanut kouluttaa itseäni siihen, että jos heikko selkä temppuilee, sen kanssa voi ja pitää jäädä lomalle jo aiemmin (vaikka ei tosiaan olisi varaa tipahtaa kelan rahoille) ja kaikkein vähiten pitää miettiä muiden mielipiteitä, koska vauvan ja oma terveys ovat kuitenkin tärkeimmät.

Hyvät voinnit kaikille, ja jos vointi ei ole hyvä, niin sairaslomalle lomps vaan! Jos lääkäri sen suo...
 
vierailija
Minä tein vähän erilaista hommaa, olin rakennussiivoojana rv 24 asti kunnes työpaikalta sanottiin etteivät halua raskaana olevaa niin fyysisiin hommiin. Hmm, ehkä hiukan laitonta mutta nyt rv 27 alkaa huomata ettei omien kengännauhojenkaan solmiminen ole välttämättä ihan yhtä helppo juttu kuin ennen. Niin se satojen kilojen kivi- ja rakennusjätekasojen roudaaminen ja hissittömien kerrostalojen kulkeminen rappusia ylös ja alas painavien kantamusten kera alkaisi nyt varmaan viimeistään tuntua raskaahkolta.

Itse en siis kokenut oloa semmoiseksi että olisi ihan vielä pitänyt lopettaa. Ajoittaista pahoinvointia lukuunottamatta ei ole ollut mitään kipuja tai vaivoja. No, nyt sitten ollaan kotona vaan. :p Olihan työmaalla myös kova melu, niin kova että itse tarvitsi kuulosuojaimia niin mitenkäs sen masussa asustavan pikkuisen korvat. Nyt saapi vaavi ainakin olla hiljaisuudessa. :)
 

Yhteistyössä