U
Uupunut ja uneton
Vieras
Kaipaisin "puolueettomien" kannanottoja hankalaan tilanteeseeni. Olen keski-ikäinen eronnut nainen ja olen seurustellut joitakin vuosia mieleiseni miehen kanssa. Suhteen alussa hän usein kertoi edellisestä naissuhteestaan ylistävin sanoin ja sen suhteen loppumiseen olikin syynä vain pitkä välimatka. He tapailivat miehen avioeron aikoihin ja tapaamiset olivat kuulemma yhtä nautintoa kylmän liiton jälkeen.
No,menneet ovat menneitä, mutta mies on edelleen tiiviissä puhelinyhteydessä naisystäväänsä ja on monesti suoraan sanonut, että jos meidän suhteemme loppuu, he jatkavat tapailuaan välimatkasta huolimatta, vaikka siitä suhteesta ei ole tarkoituskaan tulla mitään kovin vakavaa. Suunnittelemme välillä yhteenmuuttoakin, koska meillä on todella hyvä olla yhdessä ja tunteet ovat vuosien mittaan vain vahvistuneet. Mutta minä elän epävarmuudessa ja joskus hermostun täysin tästä "ystävästä", koska uskon että heti ensimmäisen vastoinkäymisen sattuessa mies lähtee,osoitehan on jo valmiina.Tiedän, että meidän aikanammekin he ovat miettineet tapaamismahdollisuuksiaan ja muutenkin se, että mies on kertonut ystävälleen minun peloistani,loukkaa minua. Miehen mielestä minä en ymmärrä häntä ja minulla on sairaalloinen pakkomielle asiasta ja pilaan sillä meidän suhteemme.Siis hänen mielestään meidän suhteemme on "täysin eri asia",eikä liity hänen mahdollisiin suunnitelmiinsa ja yhteydenpitoonsa toisen naisen kanssa.
Olen hyvin tykästynyt tähän mieheen enkä haluaisi luopua hänestä, mutta olen niin väsynyt murehtimaan tätä asiaa. Mistä apu tähän ongelmaan ja olenko sairaalloisen mustasukkainen?
No,menneet ovat menneitä, mutta mies on edelleen tiiviissä puhelinyhteydessä naisystäväänsä ja on monesti suoraan sanonut, että jos meidän suhteemme loppuu, he jatkavat tapailuaan välimatkasta huolimatta, vaikka siitä suhteesta ei ole tarkoituskaan tulla mitään kovin vakavaa. Suunnittelemme välillä yhteenmuuttoakin, koska meillä on todella hyvä olla yhdessä ja tunteet ovat vuosien mittaan vain vahvistuneet. Mutta minä elän epävarmuudessa ja joskus hermostun täysin tästä "ystävästä", koska uskon että heti ensimmäisen vastoinkäymisen sattuessa mies lähtee,osoitehan on jo valmiina.Tiedän, että meidän aikanammekin he ovat miettineet tapaamismahdollisuuksiaan ja muutenkin se, että mies on kertonut ystävälleen minun peloistani,loukkaa minua. Miehen mielestä minä en ymmärrä häntä ja minulla on sairaalloinen pakkomielle asiasta ja pilaan sillä meidän suhteemme.Siis hänen mielestään meidän suhteemme on "täysin eri asia",eikä liity hänen mahdollisiin suunnitelmiinsa ja yhteydenpitoonsa toisen naisen kanssa.
Olen hyvin tykästynyt tähän mieheen enkä haluaisi luopua hänestä, mutta olen niin väsynyt murehtimaan tätä asiaa. Mistä apu tähän ongelmaan ja olenko sairaalloisen mustasukkainen?