Sairas anoppi haluaa hoitaa vauvaa

  • Viestiketjun aloittaja Leppis123
  • Ensimmäinen viesti
Leppis123
Anoppini on ihana mummo, 68-vuotias, sydämellinen, luotettava...paitsi että hänellä on nivelreuma ja sekä kädet että jalat niin huonossa kunnossa, että kävely vaikeaa köpöttelyä, toisinaan kaatuu portaissa, kattila tippuu joskus kädestä. Se mikä tippuu lattialle, jää sinne, koska ylösnostaminen ei oikein onnistu. Silti hän kovasti puuhaa joka päivä ja yrittää pysyä arjessa kiinni.

Vauvamme on 5 kk ja hän on alusta asti ollut pahoillaan siitä, etten ole jättänyt vauvaa hänen hoitoon vaikka toinen mummi hoitaa useamman tunnin viikossa vauvaa. Olen sydän syrjälläni jo katsoessani vierestä, kun nivelsairas mummo pitää vauvaa sylissä ja hyppyyttää. Mies on sitä mieltä, että kyllä mummo pystyy sen verran olemaan varovaisempi kuin kattiloiden kanssa ettei vaaraa ole... välillä mummo kävelee vauva sylissä toiseen huoneeseen ja ahdistun valtavasti, mummo puhuu mennessään ”toivotaan ettei mummo kaadu!” Voi vi**u! Miksi on pakko kulkea vauvan kanssa huonojalkaisena. Nyt kärttää, että ”haluaisin niin kovasti vauvan kanssa kävelylle, mutta ei äiti varmaan uskalla antaa sinua mummolle...” En uskallakaan, enkä anna.

Onko kellään neuvoa kuinka tästä selvitä sopuisasti? En halua loukata häntä enkä olla liian omistava, mutta en myöskään halua pelätä vauvamme puolesta!
 
Kääntäen
Eipä tuossa auta luottaa tuuriin, sillä kipeät jäsenet pettävät kovassa kivussa. Olet oikeassa, kun et kohteliaisuuksissasi anna periksi. Lapsella ei saa alkaa kokeilemaan, miten siinä kävisi. Nivelreuma on hyvin hankala ja kivulias sairaus ja se heikentää luita ja niveliä pahasti.

Kokeilepa lähestyä asiaa toiselta kantilta. Tarkoitan, että olet huolissasi mummosta, että hänelle tulee lisää kipua ja ehkä jopa vaivojen pahentumista, jos hän kuljettaa tai nostelee lasta. Lapsi tulee aina vain liikkuvammaksi ja painavammaksi, eikä osaa lainkaan varoa mummin kipeitä käsiä. Toki siinä tulee käsitellä myös lapsen turvallisuutta, mutta sillekin pitäisi löytää ystävällinen lähestymistapa ja perustelut. Vaikkapa, että lapsi pitää mummosta ihan yhtä paljon, vaikka hän ei varsinaisesti tätä hoitaisikaan . Lapselle tärkeintä on tunne.

Ymmärrän, että mummo on ehkä jopa mustasukkainen siitä, että toinen mummo saa olla vapaammin lapsen kanssa, mutta voitte vaikuttaa siihen sillä, että kehutte ja muistutatte tunnepuolen rakkaudesta, jota lapsi tätä mummoaan kohtaan tuntee.

Omasta lapsuudestani muistan mummoista juuri tuon tunnepuolen, samoin omat, aikuiset lapseni vieläkin, kun mummoja ei enää ole. Heilläkin oli vähän vastaavanlainen tilanne, että toinen mummo oli reumainen eikä pystynyt kaikkeen, mihin oma äitini. Silti kumpiakin kohtaan on voimakas rakkauden tunne ollut aina, ei heitä ole eroteltu hoitamisen paljouden tms. perusteella. Lämpö ja rakkaus siinä on se olennainen ja tärkeä.

En minäkään sinun asemassasi luottaisi tuuriin, vaan olisin läsnä ja lähellä, jotta turvallisuus säilyy. JOs vahinko tapahtuisi, ette te vanhemmat tai mummo antaisi sitä ikinä its4elleen anteeksi.

















Miehw
 
vierailija
mun anoppi on egoisti, joka näyttää puolisolleni, että hän on parempi jopa hoitamaan lasta

anoppi ryövää lasta hetken tullen ja esittää jotakin

mutta se, että mies ei kuuluu lasten hoitoon, niin sehän on itsestään selvää, että naiset ajavat miehen POIS, sillä se on joku sisäänkirjattu toimintamalli, että mies on uhka
ämmät toitottavat, että joo mies on hyvä, mutta auttamattomasti työntävät miestä syrjään

ensin anoppi esittää seksuaalista miehelle, että kato, mullakin on pillu, minäkin tunnen eloa...ha...ha.hah!
sitten se kääntää selän ja syyttää miestä lähentelystä tai muusta epäadekvatista
sitten anoppi ja sen tytär juonittelevat miestä vastaan
sitten tyttären isä saapuu ja sanoo viimeisen sanan,
että sinä idiootti painu vittuun - sanomatta sanottu
sitten puoliso nyökkää, että joo, painu joo
sitten mies miettii, että pitäiskö!!

puhelimessa puoliso, joka jäi vanhempien luokse, kertoo, että joo ei tahdota tavata

hyvin menee nykyinen yhteiskunta!
 
vierailija
Kannattaa luottaa omiin tuntemuksiinsa. Mikset sano suoraan ja rehellisesti, epäileehän hän sitä itsekin. Jos haluaa viedä vauvan ulos niin lähdet mukaan ja käsittelet itse sitä. Pitäisi tuonikäiselä olla jo järkeä päässä ja jos ei ole, niin ympäristö sitten auttaa ymmärtämään.
 

Yhteistyössä