Olen reilusti ylipainoinen (bmi yli 30) ja yrittänyt lukuisia dieettejä turhaan. Siis vaikka olen tehnyt kaikki ihan pilkuntarkasti kuten pitää niin paino ei ole pudonnut tai jos putoaa niin ihan tyyliin 100g. Aina olen luovuttanut kun tuntuu että mitään tuloksia ei tule, joten sama se syödä kun läskinä tässä tullaan näemmä elämään.
Koin elämäni järkytyksen kun näin ystäväni 30 -vuotis juhlista otettuja kuvia joissa näytin ihan tankkerille. Siis olin ollut täysin sokea omalle koolleni vaikka puntarin lukema tosin olisi pitänyt herättää minut jo aikaisemmin. Siinä ja silloin päätin että jumankauta minähän pääsen näistä läskeistä eroon. Koska syöminen on oikeasti mulle ongelma ja tiedän sen olevan 99% tunnesyömistä niin päätin aloittaa tradikaalisti ja aloin Cambridge kuurille. Nyt on menossa 11. päivä ja tulokset ovat loistavia. Nälän tunne on kadonnut ja paino putoaa kivasti.
Mutta tästä päästään siihen varsinaiseen ongelmaan. Ruoka on mulle kuin huumetta, siis olen ruokanarkkari. Nyt kun syön vain cambridge pusseja huomaan kuinka kärvistelen vieroitusoireissa ihan kuin "oikeat" narkomaanit. Siis nälästä ei todellakaan ole kyse vaan puhtaasti VIEROITUSOIREISTA. Siis ruoka pyörii jatkuvasti mielessä ja tuntuu että en osaa enää tehdä mitään koska en saa syödä samalla. Tuntuu että en osaa enää katsoa televisiota tai lukea kirjaa, koska en saa siitä enää samaa nautintoa koska en voi syödä samalla. Illoissani ei ole enää sitä samaa kohokohtaa kun saan lapsen nukkumaan ja voin syödä. Siis elämä tuntuu yhtäkkiä hyvin tyhjältä, sillä -kuten tällä hetkellä tuntuu - paras ystäväni on poissa.
Väittäisin että useimmilla, jos ei kaikilla ihmisillä joilla on ylipainoa 20kg tai enemmän, on jonkin tasoinen ruokariippuvuus tai ruualla yritetään peittää jotain muuta ongelmaa. Nyt kun en enää syö muuta kuin noita soppia huomaan kuinka VÄHÄN meillä menee ruokaa. Siis nyt kun minä en rohmua kaikkia. Ja nämä vieroitusoireet on ihan tosi pelottanut mut ihan järjiltään ja avannut totisesti mun silmät. Siis, mulla on ruokariippuvuus ja NYT voin sen rehellisesti myöntää. Olen myös tunnesyöjä ja vähänkään jotain ikävämpää jos sattuu niin käännyn parhaan ystäväni ja lohduttajani puoleen. Tuntuu että mun tilanne on ihan rajalla että tarvinko ammattiapua sillä jotain tässä on syvempää kyseessä että mun täytyy blokata omat tunteet syömällä. Ja koska ylipaino on vienyt mun itsetunnon ja ei missään nimessä ole kenellekään terveellistä niin jotain on pakko tehdä.
Joten siis, yritän tiukemmin vastustaa ruuan kutsua sillä tiedän että jossain välissä nämä vieroitusoireet menee ohi. Niiden on PAKKO! Tämä cambridge kuuri on todellakin mulle ollut avuksi sillä se on pakottanut mut ottamaan etäisyyttä ruokaan ja tajuamaan kuinka sairasta mun syöminen jo oli. Ja en siis itse pitänyt sitä ennen mitenkään epänormaalina. Siis tajusin että söin liikaa ja epäterveellisesti, mutta tuota kuinka riippuvainen ruuasta olen ja kuinka se liittyy joka ainoaan nautintoon mun elämässä, sitä en tajunnut. Tämä vaatii ihan helkkaristi vielä työstöä jotta voisin onnistua laihduttamisessa ja varsinkin sen painon pitämisessä.
Joten tässä oli eräänlaisen addiktin ensimmäinen tunnustus ja kiitos siitä kun sain sen tänne julkisesti kertoa! :flower:
Koin elämäni järkytyksen kun näin ystäväni 30 -vuotis juhlista otettuja kuvia joissa näytin ihan tankkerille. Siis olin ollut täysin sokea omalle koolleni vaikka puntarin lukema tosin olisi pitänyt herättää minut jo aikaisemmin. Siinä ja silloin päätin että jumankauta minähän pääsen näistä läskeistä eroon. Koska syöminen on oikeasti mulle ongelma ja tiedän sen olevan 99% tunnesyömistä niin päätin aloittaa tradikaalisti ja aloin Cambridge kuurille. Nyt on menossa 11. päivä ja tulokset ovat loistavia. Nälän tunne on kadonnut ja paino putoaa kivasti.
Mutta tästä päästään siihen varsinaiseen ongelmaan. Ruoka on mulle kuin huumetta, siis olen ruokanarkkari. Nyt kun syön vain cambridge pusseja huomaan kuinka kärvistelen vieroitusoireissa ihan kuin "oikeat" narkomaanit. Siis nälästä ei todellakaan ole kyse vaan puhtaasti VIEROITUSOIREISTA. Siis ruoka pyörii jatkuvasti mielessä ja tuntuu että en osaa enää tehdä mitään koska en saa syödä samalla. Tuntuu että en osaa enää katsoa televisiota tai lukea kirjaa, koska en saa siitä enää samaa nautintoa koska en voi syödä samalla. Illoissani ei ole enää sitä samaa kohokohtaa kun saan lapsen nukkumaan ja voin syödä. Siis elämä tuntuu yhtäkkiä hyvin tyhjältä, sillä -kuten tällä hetkellä tuntuu - paras ystäväni on poissa.
Väittäisin että useimmilla, jos ei kaikilla ihmisillä joilla on ylipainoa 20kg tai enemmän, on jonkin tasoinen ruokariippuvuus tai ruualla yritetään peittää jotain muuta ongelmaa. Nyt kun en enää syö muuta kuin noita soppia huomaan kuinka VÄHÄN meillä menee ruokaa. Siis nyt kun minä en rohmua kaikkia. Ja nämä vieroitusoireet on ihan tosi pelottanut mut ihan järjiltään ja avannut totisesti mun silmät. Siis, mulla on ruokariippuvuus ja NYT voin sen rehellisesti myöntää. Olen myös tunnesyöjä ja vähänkään jotain ikävämpää jos sattuu niin käännyn parhaan ystäväni ja lohduttajani puoleen. Tuntuu että mun tilanne on ihan rajalla että tarvinko ammattiapua sillä jotain tässä on syvempää kyseessä että mun täytyy blokata omat tunteet syömällä. Ja koska ylipaino on vienyt mun itsetunnon ja ei missään nimessä ole kenellekään terveellistä niin jotain on pakko tehdä.
Joten siis, yritän tiukemmin vastustaa ruuan kutsua sillä tiedän että jossain välissä nämä vieroitusoireet menee ohi. Niiden on PAKKO! Tämä cambridge kuuri on todellakin mulle ollut avuksi sillä se on pakottanut mut ottamaan etäisyyttä ruokaan ja tajuamaan kuinka sairasta mun syöminen jo oli. Ja en siis itse pitänyt sitä ennen mitenkään epänormaalina. Siis tajusin että söin liikaa ja epäterveellisesti, mutta tuota kuinka riippuvainen ruuasta olen ja kuinka se liittyy joka ainoaan nautintoon mun elämässä, sitä en tajunnut. Tämä vaatii ihan helkkaristi vielä työstöä jotta voisin onnistua laihduttamisessa ja varsinkin sen painon pitämisessä.
Joten tässä oli eräänlaisen addiktin ensimmäinen tunnustus ja kiitos siitä kun sain sen tänne julkisesti kertoa! :flower:
Eiköhän vieroitusoireet joka riippuvuuden kohdalla helpota jossain vaiheessa, mutta retkahtamisen mahdollisuus on varmasti suurempi tulevaisuudessa, jos et ole käsitellyt ongelmasi psyykkistä puolta. Kovasti tsemppiä!! 
