Saisinpa yhtä hyvän avioliiton kuin omilla vanhemmillani on ollut!

[Munnie]

Vanhempani ovat olleet naimisissa yli 30 vuotta ja yhä vaikuttavat hyvin rakastuneilta toisiinsa. Äiti on reipas nainen joka touhuaa paljon ja ottaa asioista selvää, ja monen ulkopuolisen mielestä näyttää että hän päättää kaikesta. Isäni taas on leikkisä ja "pehmeä" mies, kova tekemään töitä ja auttaa kotona, mutta tekee kyllä oman päänsä mukaan jos äidin päätökset eivät miellytä. He tekevät töitä yhdessä ja ovat muutenkin aina, siis IHAN aina yhdessä, ja vaikuttavat hyvin onnellisilta ja tasapainoisilta. Itselläkin on ihan hyvä suhde, mutta olisinpa 30 vuoden päästä mieheni kanssa yhtä onnellinen kuin äitini ja isäni ovat nyt. Tuntuu, että voiko se olla edes mahdollista!

 

[Squawe]

Mä olen ainakin todennut, etten sellaista saa. Mun vanhemmat ovat olleet jo hiukan yli 40 vuotta yhdessä. Pikkusiskoni haaveili joskus myös tuollaisesta, mutta kun sen avioelämää läheltä on seurannu, niin epäilen... Kyllä mun äiti sanoo, että sitä vain vuosien myötä on särmiä hioutunut ja ei ehkä ole annettu helposti periksi. Kyllä ne eri mieltä on asioita ja sitten saattaa olla mykkäkoulua, mutta jokseenkin musta tuntuu, että ne on toistensa lähimmät ja parhaimmat kaveritkin sen parisuhteen ohella.

 

[hassua]

Miten nuori sinä ap olet? Itse olen ollut mieheni kanssa 23 vuotta mutta lapset vasta 3-4 vuotiaat. teinistä asti oltu yhdessä ja onnelisesti. Minkä ikäsisiä sun vanhemmat?

 

["tyytyväinen"]

Mä aina toivoin että löydän yhtä hyvän miehen kun isi ja ajattelin että haluan samanlaisen avioliiton kun mun vanhemmilla. Ne rakastaa toisiaan, ne on vieläkin selvästi rakastuneita toisiinsa ja myös parhaat ystävät toisilleen. Toki näin niiden riitelevänkin. Mut aina se oli turvallista, tiesin että ne selvittää asiat. Ja mun isi puhuu äidille tosi ihanasti ja huolehtii ja kehuu kauniiksi ja uskon että tarkoittaa sitä, vaikka äiti on sairas ja ulkonäkö siksi rapistunut (muiden silmissä). Ja lisäksi ne on maailman parhaat vanhemmat, ja nyt isovanhemmat.

Mä olen ollut mieheni kanssa nyt 15 vuotta, ja aika samanlaista todella on. Mies on ihana, vaikka eri luonteinen kun isäni, mutta yhtä huolehtiva ja kiltti mulle ja lapsille, hän ei vaan niin suurieleisesti osoita sitä kun isäni, vaan eri tavoilla, hän on rauhallinen ja kärsivällinen kun isäni on vilkas (niinkuin mä). Ja me ollaan mieheni oikeasti rakastuneita toisiimme ja myös bestikset ja todella rakastamme toisistamme. Olen saanut hyvän mallin.