Salasuhteesta selviytyneet?

  • Viestiketjun aloittaja Kaksoiselämää
  • Ensimmäinen viesti
konkreettinen ehdotus
joo kyllä mun juttu oli leikkimielellä kirjoitettu.
Mutta totta toinen puoli.

Minusta on tosi naurettavaa että täällä itkevät aina nämä samat
1. pettäjät .. käydään vieraissa ja eukko/ukko pistää pihalle vaikka ei nyt enää tee mieli.
2. petetyt vaimot.. äijä naiskentelee vieraissa/se on sen toisen naisen syy.. ei koskaan oman ukon.
3. kakkosnainen... kun se ihqu mies ei osaa erota siitä hirveestä läskistä ämmästä ja ne miehen
kakaratkin se läskiämmä on täysin väärin kasvattanut.
4. aisankannattajaäijät.. akka painelee vuodesta toiseen jonkun työsuhdeäijän kanssa, mitä mä teen?
 
konkreettinen ehdotus
sorry, edellinen viestini lähti keskentekoisena.

Sen vuoksi, jos parisuhteet kielletään, niin jokainen ryhmä pääsee haluttuun lopputulokseen.
Samalla eliminoidaan ne kakarat. Eivätpä roiku kenenkään tiellä.

Mutta eihän tää sovi.. pitäähän sitä jokaisen itse saada päättää miten huonon olon sitä itselleen
ja siinä sivussa koko lähiympäristölleen tekee. Se on sitä demokratiaa.

Olishan se kamalaa, jos tämä itsemääräämisoikeus otettaisiinkin kerralla pois ja joutuis pakon edessä ja ihan luvan kanssa paneskelemaan pitkin ja poikin. Mitäs kivaa siinä enää olisi, ei mitään.
 
*Meirami*
Minä luulen, että ihmisellekin olisi luontaisin simpanssilauman kaltainen elämisen muoto.
Naiset olisivat lasten kanssa omassa laumassaan, miehet toisessa. Miehet ja naiset kohtaisivat syödessään, nukkuessaan ja seksiä varten. Kummallakin porukalla olisi eri tehtävät lauman hyvinvoinnin ylläpitäjänä.
Tämä jako muodostuu yleensä ihan luonnostaan, jos on vaikka isommat sukujuhlat ja eri ikäisiä ihmisiä. Toiseen huoneeseen kokoontuvat naiset ja toiseen miehet.

Tällainen ryhmäelämä olisi hyvä juttu, ei tulisi syrjäytymistä tai kukaan kuolisi kenenkään tietämättä, yksin ja yksinäisyyteen.
Kristinusko on pilannut monta hyvää asiaa, tämän mukaan lukien. Se uskottelee, että et ole koskaan yksin. Hevonkukkua! Ei ne henkiolennot ole apuna jos asut yksin ja saat esim. sairaskohtauksen tai voit henkisesti tosi huonosti. Toinen, elävä, ihminen sen sijaan olisi suuri tuki, vaikka ei olisikaan ihan paras ystävä.

Ristiriitoja ja konflikteja ei voisi välttää niissäkään oloissa, mutta ratkaisukyky ei ole koskaan pahasta. Nykyisin konfliktit jätetään mieluummin hoitamatta ja jatketaan matkaa eri teitä.

Sitten toinen asia, tämä oikeiden geenien jatkuminen. Miten tärkeää sekään loppujen lopuksi on, kenen miehen jälkeläisiä ne lapset on? Äiti on jokatapauksessa tiedossa.
 
Marvin
Vähän alkaa vaikuttamaan, että tässä keskustelussa on harhauduttu puhumaan enemmänkin mielipide-eroista, kuin alkuperäisestä asiasta.

Pettämisessä ei ole kyse siitä kuka heiluttaa lakanoita ja kenen kanssa, vaikka suurin osa kansasta onkin sitä mieltä, vaan siitä että rikotaan parin (tai muiden eri suhdemuotojen) yhdessä laatimia "parisuhdesääntöjä". Toisille jo pelkkä vieraan kanssa jutteleminen voi olla "aviorikos", kun taas toiset haluavat täysin avoimen liiton ja perustelut sille, että se "oma" ideologia on parempi kuin toisten, on aivan yhtä turhaa, kuin yrittää perustella miksi suklaajäätelö on paljon parempaa kuin mansikkajäätelö. Kyse on makuasioista.

Merkitystä näillä makuasioilla on vasta siinä vaiheessa, kun sovitaan suhteen yhteisistä säännöistä. Jos esimerkiksi Ainokainen sovit aikoinaan ex-miehesi kanssa suhteenne säännöiksi uskollisuuden sen perinteisessä mielessä, niin silloin ei ole merkitystä sillä mitkä sinun kriteerisi ovat, vaan sillä mitä te olette sopineet. Jos rikoit sitä yhteistä sopimusta, niin silloin petit puolisoasi ja sille on vaikeaa keksiä oikeutusta sen enempää kuin millekään muulle toisen ihmisen tahalliselle vahingoittamiselle. Jos taas olitte sopineet ex-miehesi kanssa siitä, ettei kummankaan seikkailusta välitetä tai puhuta, niin silloin et ole myöskään pettänyt ex-miestäsi sivusuhteillasi.

Samaten on melko turhaa yrittää perustella pettämistä ihmisen eläimellisillä vieteillä. Osana ihmisyyteen nimenomaan kuuluu se, että kykenemme hillitsemään viettejämme. Muutenhan olisi aivan yhtä perusteltua taistella "naaraista" verissä päin kirveiden kanssa tai käydä kadulla sopivan kiimaisennäköisen "nartun" kimppuun kun siltä tuntuu. Silti esimerkiksi Meiramilla tai epäonnistuneella miehellä on oikeus perustaa ihan sen muotoinen liitto (tai olla perustamatta) kuin haluavat (kuten myös minullä, vaikka kuinka teidän mielestä ahdistava minun kristitty maailmankatsomus olisikin), mutta pettämiseksi ne teidän puuhat menevät vasta sitten, kun väitätte olevanne 1. avioisia puolisoillenne samalla kun toteutatte moniavioista suhdetta. Eli kyse ei ole mitä heiluttelette ja missä, vaan valehtelusta ja toisen tahallisesta loukkaamisesta (eli periaatteessa henkisestä väkivallasta). Ja yhtälailla minä pettäisin teitä, jos väittäisin uskovani moniavioisuuteen, mutta parisuhteessa alkaisin kyttäämään, ahdistelemaan ja haukkumaan teitä heti kun epäilisin teillä olevan vipinää suhteen ulkopuolella (jolloin minun käytös olisi aivan yhtä lailla henkistä väkivaltaa).

Sitä paitsi Meiramin kommentti ihmisten luontaisesta suhdemuodosta ja geenien jatkamisen tärkeydestä on melko ristiriitainen. Luonnossa kyse on nimenomaan siitä geenien jatkamisesta ja hyvin pieneltä osalta siitä muusta. Miksi muuten Simpanssi urokset ja muittenkin lajien urokset taistelisivat henkensä uhalla siitä, kuka pääsee naaraan siittämään. Eat, survive, reproduce. Siitä luonnossa on kyse.
 
juuri näin!
Vähän alkaa vaikuttamaan, että tässä keskustelussa on harhauduttu puhumaan enemmänkin mielipide-eroista, kuin alkuperäisestä asiasta.

Pettämisessä ei ole kyse siitä kuka heiluttaa lakanoita ja kenen kanssa, vaikka suurin osa kansasta onkin sitä mieltä, vaan siitä että rikotaan parin (tai muiden eri suhdemuotojen) yhdessä laatimia "parisuhdesääntöjä". Toisille jo pelkkä vieraan kanssa jutteleminen voi olla "aviorikos", kun taas toiset haluavat täysin avoimen liiton ja perustelut sille, että se "oma" ideologia on parempi kuin toisten, on aivan yhtä turhaa, kuin yrittää perustella miksi suklaajäätelö on paljon parempaa kuin mansikkajäätelö. Kyse on makuasioista.

Merkitystä näillä makuasioilla on vasta siinä vaiheessa, kun sovitaan suhteen yhteisistä säännöistä. Jos esimerkiksi Ainokainen sovit aikoinaan ex-miehesi kanssa suhteenne säännöiksi uskollisuuden sen perinteisessä mielessä, niin silloin ei ole merkitystä sillä mitkä sinun kriteerisi ovat, vaan sillä mitä te olette sopineet. Jos rikoit sitä yhteistä sopimusta, niin silloin petit puolisoasi ja sille on vaikeaa keksiä oikeutusta sen enempää kuin millekään muulle toisen ihmisen tahalliselle vahingoittamiselle. Jos taas olitte sopineet ex-miehesi kanssa siitä, ettei kummankaan seikkailusta välitetä tai puhuta, niin silloin et ole myöskään pettänyt ex-miestäsi sivusuhteillasi.

Samaten on melko turhaa yrittää perustella pettämistä ihmisen eläimellisillä vieteillä. Osana ihmisyyteen nimenomaan kuuluu se, että kykenemme hillitsemään viettejämme. Muutenhan olisi aivan yhtä perusteltua taistella "naaraista" verissä päin kirveiden kanssa tai käydä kadulla sopivan kiimaisennäköisen "nartun" kimppuun kun siltä tuntuu. Silti esimerkiksi Meiramilla tai epäonnistuneella miehellä on oikeus perustaa ihan sen muotoinen liitto (tai olla perustamatta) kuin haluavat (kuten myös minullä, vaikka kuinka teidän mielestä ahdistava minun kristitty maailmankatsomus olisikin), mutta pettämiseksi ne teidän puuhat menevät vasta sitten, kun väitätte olevanne 1. avioisia puolisoillenne samalla kun toteutatte moniavioista suhdetta. Eli kyse ei ole mitä heiluttelette ja missä, vaan valehtelusta ja toisen tahallisesta loukkaamisesta (eli periaatteessa henkisestä väkivallasta). Ja yhtälailla minä pettäisin teitä, jos väittäisin uskovani moniavioisuuteen, mutta parisuhteessa alkaisin kyttäämään, ahdistelemaan ja haukkumaan teitä heti kun epäilisin teillä olevan vipinää suhteen ulkopuolella (jolloin minun käytös olisi aivan yhtä lailla henkistä väkivaltaa).

Sitä paitsi Meiramin kommentti ihmisten luontaisesta suhdemuodosta ja geenien jatkamisen tärkeydestä on melko ristiriitainen. Luonnossa kyse on nimenomaan siitä geenien jatkamisesta ja hyvin pieneltä osalta siitä muusta. Miksi muuten Simpanssi urokset ja muittenkin lajien urokset taistelisivat henkensä uhalla siitä, kuka pääsee naaraan siittämään. Eat, survive, reproduce. Siitä luonnossa on kyse.
Todella hyvä kirjoitus! Näinhän se nimenomaan on, ne säännöt joista sovitaan on ne joita myös seurataan, muuten se on pettämistä. Kai ihmiset nyt ennen vakavaan suhteeseen ryhtymistä keskustelevat näinkin tärkeistä asioista kuten esim. missä menee pettämisen raja, halutaanko avoin suhde vai mitä. Minä ainakin haluan olla kumppanini kanssa samaa mieltä tietyistä tärkeistä asioista, muuten en suhteesen ala.
 
Viimeksi muokattu:
yksinkertaista
Alkuperäinen kirjoittaja epäonnistunut mies;10897475:
Syytön minä tähän tilanteeseen olen. Näin "luoja" on nähnyt hyväksi järjestää, ihan kiusallaan.
Höpö höpö, kaikki moniavioisuuden ja pettämisen puolesta puhujat jotka tunnen, ovat sellaisia siksi etteivät he ole koskaan rakastaneet oikeasti. He eivät kykene yksiavioisuuteen, koska heitä ohjaa sukuelimet, kun taas rakastuneet ihmiset tekevät päätökset ihan muilla perusteilla.

Olen itse ollut mieheni kanssa monen monta vuotta, johon on mahtunut hyviä ja huonoja aikoja. Mieheni on hyvin seksuaalinen ja nuorempana paljonkin nähnyt ja kokeillut, kuten minäkin. Mieheni on myös pettänyt aiemmissa suhteissaan, itsekin olen pettänyt kerran. Syy joka kerran ollut sama: siitä senhetkisestä kumppanista ei ole välittänyt niin paljon, että olisi halunnut olla uskollinen. Eli periaatteessa ei olisi pitänyt edes olla yhdessä näiden kumppaneiden kanssa, näin jälkiviisaana.

Tässä jo siis kohta parikymmentä vuotta kestäneessä liitossa emme ole pettäneet toisiamme. Kuten sanottu huonoja aikojakin on ollut. Minä en esim. halunnut seksiä vuoteen, mies kuitenkin olisi halunnut lähes joka päivä. Lopulta päädyimme siihen, että annoin miehelleni luvan käydä vieraissa, kun minusta ei seksiin ollut. Mies ei halunnut. Mieluummin ilman, jos ei minun kanssani. Se vuosi meni sitten hänen osaltaan masturboidessa.

En minäkään pettäisi miestäni missään tapauksessa, vaikken koskaan enää voisi harrastaa seksiä hänen kanssaan. Sitä ei vain rakastuneena halua toiselle tehdä, ei edes pitkässä liitossa jossa arki ja kyllästyminenkin on näyttäytynyt monta kertaa. Se rakkaus merkitsee kuitenkin niin paljon enemmän kuin hetken huuma. Siksi me olemme ihmisiä ja simpanssit simpansseja.

Ottakaa siis se merkkinä siitä että ette ole oikeasti rakastuneet, jos haluatte pettää. Pysykää mieluummin sinkkuina silloin, niin ei tarvitse loukata ketään. Niin olisin itsekin nuorempana tehnyt ja säästänyt muita sydänsuruilta, jos olisin tiennyt mitä oikea rakkaus on ja odottanut sitä. Loppujen lopuksi yksinkertaista, näin jälkeenpäin vanhempana ja viisaampana ajateltuna.
 
iPad
Kun puhutan perusluottamuksesta, niin voitaisiin myös puhua hyvästä ja pahasta. Käytännössä luottamus ja arvot rakentuvat yksinkertaisiin peruskäsitteisiin, jotka on yleensä jo lapsena kokemuksellisesti opittu liittämään tunnekokemuksiin.

Pettäminen ja epäluotettavuus koetaan yleensä pahana: hylkäämisenä tai loukkauksena. On tietenkin vaikea ulkopuolisena jokaisen kohdalta määritellä, mikä on hyvää ja mikä pahaa, mikä sellaiseksi koetaan. Pettäminen koetaan silti yleisesti pahana, koska siitä yleensä seuraa vaikeuksia. Ja vaikkei heti seuraisikaan, niin on tiedossa, että yleisesti ottaen vaikeuksia tulee, joten jo niiden ennakointi koetaan pahaksi.

Yleensä halutaan olla parisuhteessa, jossa ei petetä, vaan ajatellaan toisen ja yhteistä hyvää. Avioliittolupauksessa on tuo sanottu ja siihen on yleensä vastattu "tahdon". Kyllä se jo riittää ihan viralliseksi sopimukseksi, josta ei ole syytä poiketa ennen uuden sopimuksen tekoa. Pitäisi siis erota tai todistajien läsnä ollessa luvata toiselle seksuaalinen vapaus ja täsmentää suhteen ehtoja.

Sen jälkeen voidaan taas arvioida, mikä on hyvää ja mikä pahaa, toista vahingoittavaa. Luultavasti kukaan ei halua vapaaehtoisesti antaa toiselle oikeutta kohdella itseään väärin. Itseen kohdistuvaa pahaa on vaikea kestää. Mutta pettäjät saattavat ajatella, ettei ole pahaa, jos saa tai haluaa itselle hyvää.

Varmaan hyvin harva ihminen pystyy täysin erottamaan hyvän ja pahan edes omasta näkökulmastaan saatikka asettumalla toisen näkökulmaan. Jos tämä automaattisesti onnistuisi ja olisi ihan selvää, ei tarvittaisi lakeja ja riitatilanteiden selvittelyä
 
ainokainen
Ottakaa siis se merkkinä siitä että ette ole oikeasti rakastuneet, jos haluatte pettää. Pysykää mieluummin sinkkuina silloin, niin ei tarvitse loukata ketään.
Tämä on erittäin totta ja hyvä neuvo. Huomasin itsekin, että en ollut rakastunut ex-miesystävääni, jota petin. Enkä siksi siis tuntenut mitään syyllisyyttäkään.
 
Viimeksi muokattu:
Kosola
Alkuperäinen kirjoittaja epäonnistunut mies;10897390:
Miten niin ? Täällähän koko ajan valitetaan, ettei tuo järjestelmä toimi...

Olen vakuuttunut, että tuskin kukaan on solminut avioliiton vain sen takia, että voi aloittaa avioeroon tähtäävän seurustelun toisen selän takana. Ihminen vain ei voi sille mitään että on ihminen.
Ymmärtääkseni kaikki kulttuurit ovat pääsasiassa 1-avioisia, ja toimivat sellaisina. Jotkut, vaikka muslimien, "sallivat" miehille moniavioisuuden, mutta käytännössä suurin osa liitoista on parisuhteita. Kyllä yksiavioisuus toimii. Joku marginaaliporukka valittaa, ne jotka on apinamaisten viettiensä vietävissä. Ehkä liikaa toivottu että kasvaisivat joskus ihmisiksi.

Tuo jäljemmäinen oli hyvin sanottu.

Itse olen aivan 1-avioinen, eikä siinä ole mitään ongelmaa.
 
Aivan!
Aivan kuin ihmisille ei olisi ollenkaan annettu aivoja, joilla kontrolloida omia tekemisiään. "Viettien vietävissä", no sitä ihminen on dementoituneena vanhuksena, mutta kyllä aiemmin pitäisi olla kykenevä käyttämään myös nenän yläpuolista osaa itsestään muuhunkin kuin hatun kantamiseen. Merkillisiä ajopuita, ja leikkivät muka vielä aikuista.
 
*Meirami*
Hämmästyttää kovasti tuo halveksunta "vieteistä ja niiden vietävissä" olemisesta. Jotenkin vaikuttaa siltä, että jos itse elää järkevänä jääpalana, ei sallisi muillekaan hyvää tekeviä kokemuksia seksuaalisuuden alueella. Usein juuri nämä "jääpalat" näyttää tulleen petetyiksi.

Seksuaalisuus kuuluu myös järkevän ihmisen elämään ja jos ei ole sinut omien halujensa kanssa, ei voi olla myöskään tasapainoista ja onnellista seksielämää avioliitossa. Ja siitä kärsii juuri se puolisokin, tavalla tai toisella. Ihmisyyteen kuuluu seksuaalisuus, muutenkin kuin lisääntymistarkoituksessa.
Onnellistahan se olisi jos puolisoilla olisi samanvahvuiset tarpeet, mutta kun näin ei aina ole ja näyttää siltä, että se heikommilla haluilla varustettu on aina "oikeassa".
 
Us kolli nen
Jos avioliittoon sitoutuu ja lupaa olla uskollinen, niin eikö se loukkaa puolisoa kun toinen menee vieraisiin? Onko oikeutus siinä, että "panettaa niin pirusti" eikä toista paneta? Jos ei kestä kuivia kausia, niin on syytä miettiä avioliitolle korviketta, eli sinkkuutta. Tiedän useita tapuksia kun mies on mennyt vaimon raskaus ja/tai lapsivuodeaikana vieraisiin.
 
MIE?
Onko oikeutus siinä, että "panettaa niin pirusti" eikä toista paneta? Jos ei kestä kuivia kausia, niin on syytä miettiä avioliitolle korviketta, eli sinkkuutta. Tiedän useita tapuksia kun mies on mennyt vaimon raskaus ja/tai lapsivuodeaikana vieraisiin.
Jos ei kestä sitä että avioliitossa on tiettyjä "velvollisuuksia" ja jos ei koskaan paneta, niin olisiko kannattanyt jäädä sinkuksi? Eikä antaa ymmärtää olevansa myös vaimo/aviomies jos oikeasti haluaakin olla kaveri ja puolittaa kulut taloudellisen hyödyn toivossa?
 
Viimeksi muokattu:
Us kolli nen
Hei, mie. Kirjoitin kuivista kausista, en vedätyksestä, missä annetaan toisen luulla, jotta edessä on jatkuvaa eroottista leiskuntaa.

Jos toinen on lopullisesti haluton, on vaihtoehtoina asian hyväksyminen, luvallinen viettien tyydyttäminen muualla tai ero. Jos puoliso ei pettämistä omasta haluttomuudestakaan huolimatta hyväksy, eikä edes yritä tehdä omien halujensa palauttamiseksi mitään, niin ehkä on syytä päästää toinen pois.

Eikö juuri pettäjä yritä saada kaiken? Taloudellisen hyödyn ja ehjän perheen? Hänessä ei ole munaa nostamaan kissaa pöydälle. Mulla ainakin vietit saa hetkellisen tyydytyksen kun helpotan itseäni (vedän käteen).
 
Aivan!
Hämmästyttää kovasti tuo halveksunta "vieteistä ja niiden vietävissä" olemisesta. Jotenkin vaikuttaa siltä, että jos itse elää järkevänä jääpalana, ei sallisi muillekaan hyvää tekeviä kokemuksia seksuaalisuuden alueella. Usein juuri nämä "jääpalat" näyttää tulleen petetyiksi.

Seksuaalisuus kuuluu myös järkevän ihmisen elämään ja jos ei ole sinut omien halujensa kanssa, ei voi olla myöskään tasapainoista ja onnellista seksielämää avioliitossa. Ja siitä kärsii juuri se puolisokin, tavalla tai toisella. Ihmisyyteen kuuluu seksuaalisuus, muutenkin kuin lisääntymistarkoituksessa.
Onnellistahan se olisi jos puolisoilla olisi samanvahvuiset tarpeet, mutta kun näin ei aina ole ja näyttää siltä, että se heikommilla haluilla varustettu on aina "oikeassa".

Mistä sinä muuten oikein tempaisit nuo jääpalat ja petetyksi tulemisen? Tai sen, ettei ole seksuaalisuuden kanssa tasapainossa tai harrasta sitä, jos ei käy vieraissa, kun sillä hetkellä just sattuu haluttamaan? Eihän siitä puhuttu mitään, vaan siitä, että aikuinen ihminen valitsee tekonsa ihan itse: sen, mitä tekee, ja missä tekee, ja kenen kanssa tekee. Se on vain kehittymättömyyttä ja lapsen tasolle jääntiä, ettei osaa harkita seurauksia ja tajuta puolison loukkaamista, jos sattuu tekemään mieli jollain hetkellä jotakuta muuta. Ei siinä mitään muuta ole, turha kehittää sädekehää ja selityksiä ja olla ah niin olosuhteiden ja viettien uhri. Hih! Jos minulla tekee mieli jotain kaupasta ja sillä hetkellä ei ole rahaa mukana, en ole tullut ajatelleeksi että olisi ihan normaalia ja kehittynyttä vain ottaa se tavara silti, kun kerran tekee mieli. Enhän minä silloin toiminnalleni mitään voi, kun kerran tekee mieli... Aikuinen vain ei toimi niin, eikä koe asiassa edes mitään ongelmaa.
 
Viimeksi muokattu:
ainokainen
Väittäisin, että pettäjiä on mahdollisesti kahdenlaisia: ensiksikin näitä lapsen asteelle jääneitä, jotka eivät kerta kaikkiaan pysty näkemään tekojensa seurauksia koska toimivat niin impulsiivisesti (adhd-tyyppinen persoonallisuus) ja sitten niitä, jotka näkevät ja tietävät tasan tarkalleen mitä ovat tekemässä, mutta valitsevat olla välittämättä.
 
hämmästyttää kummastuttaa
Pettäjillä ei ole kanttia tunnustaa, että häntä ohjaa pelkkä alapää.

Monet eroavat vasta kun ovat kiinni jääneet. Ja nämä samaiset raukat vielä siinäkin vaiheessa sysäävät syyt puolison niskaan juuri tuolla ... sinä sitä ja tätä..

Näet jos siellä aidan toisella puolella ei olekaan tarjolla parempaa pantavaa tai kotioloja, niin sittenhän sitä voi olla niinkuin ei mitään olisi tehnytkään.
 
mie?
Eikö juuri pettäjä yritä saada kaiken? Taloudellisen hyödyn ja ehjän perheen? Hänessä ei ole munaa nostamaan kissaa pöydälle. Mulla ainakin vietit saa hetkellisen tyydytyksen kun helpotan itseäni (vedän käteen).
Siis ovat samalla tasolla pihtarin/frigidin kanssa? Sopiva pari kerrassaan, jossa kumpikaan ei ole sankari eikä uhri.
 
Viimeksi muokattu:
plääplää
Harva pettäjä katuu pettämisiään. Kyllä se kiinni jääminen harmittaa eniten. Vielä enemmän harmittaa, jos petetty alkaa vaatimaan selityksiä.

Totta on, että jokainen aikuinen ihminen tietää mitä tekee ja useimmat tajuavat myös seuraukset. Kaikki eivät vain välitä niistä.

Ihmiset pettää, so what.
 
ainokainen
Voi olla niinkin, että alitajuisesti pettäjä haluaa jäädä kiinni. Esim. jos pettäjä kokee olevansa huonossa suhteessa, mutta hänellä itsellään ei ole keinoja tai kanttia tehdä asioille mitään, hän pettää ja jopa järjestää asiat niin, että jää kiinni siinä toivossa, että sitten se toinen osapuoli tekee ratkaisuja.

Toinen pettämisen laji on se, jossa petetään "kylmäverisesti" eikä tosiaankaan jäädä kiinni...
 
hämmästyttää kummastuttaa
minua on aina ihmetyttänyt miksi pettäjät ovat parisuhteessa.
Ovatko he sadisteja vai masokisteja?

Mitä mielihyvää saa itselleen siitä kun valehtelee päin naamaa kumppanilleen?

Minusta sellainen ihminen joka pystyy käymään vieraissa ja senkin jälkeen katsomaan puolisoaan vielä silmiin, pystyy luultavasti tekemään monia muitakin yleisen moraalikäsityksen mukaan arveluttavia asioita.
Esim. varastamaan, ajamaan autolla kännissä...jne.
Mitä väliä, kunhan teoista vaan ei jää kiinni.
 
näinpä just
Voi olla niinkin, että alitajuisesti pettäjä haluaa jäädä kiinni. Esim. jos pettäjä kokee olevansa huonossa suhteessa, mutta hänellä itsellään ei ole keinoja tai kanttia tehdä asioille mitään, hän pettää ja jopa järjestää asiat niin, että jää kiinni siinä toivossa, että sitten se toinen osapuoli tekee ratkaisuja.
Olet oikeassa, useimmiten on varmasti halu muutoksiin, mutta ei keksi keinoa toteuttamiseen.
 
Viimeksi muokattu:
shittiä
nuo kaksi edellistä "ei uskalla" kommenttia.

Pettäjä uskaltaa naida usein vielä liki täysin vierasta ihmistä.. mutta ei osaa omalle puolisolleen kertoa mikä parisuhteessa on omasta mielestä vikana. Jo on outoa.

Ja kehtaa vielä syyttää, että kun sinä olet tollanen ja tollanen, enhän minä muuten.. eli pettäjät ovat raukkoja pelkureita.
 

Yhteistyössä