Salasuhteesta selviytyneet?

nuo kaksi edellistä "ei uskalla" kommenttia.

Pettäjä uskaltaa naida usein vielä liki täysin vierasta ihmistä.. mutta ei osaa omalle puolisolleen kertoa mikä parisuhteessa on omasta mielestä vikana. Jo on outoa.

Ja kehtaa vielä syyttää, että kun sinä olet tollanen ja tollanen, enhän minä muuten.. eli pettäjät ovat raukkoja pelkureita.

Kumpaakohan mieltä sinä nyt olet, ovatko pettäjät pelkureita vai rohkeita?
Minä en ainakaan puhunut uskalluksesta vaan keinojen puutteesta ja päättämättömyydestä.
Jos suhteessa ei ole kovin keskusteleva ilmapiiri, niin mitenpä sitä sellaisen sanoisi? Siinä liitossa on aina kaksi, hyvässä ja pahassa.

 

Pettäjällä on kanttia naida jopa satunnaisen tuttavuuden kanssa (ei väliä mitä tauteja saa) eli näyttää siltä että pettäjä on rohkea ja uskaltaa..mutta...

..sama ihminen ei jostain syystä saa suustaan sanotuksi kotona puolisolleen edes yhtä lausetta, "minä haluan eron". Pelkurihan se siinä piilottelee, jättää päätöksen teot puolisolle, ei uskalla itse aloitetta tehdä.

Pettäjä keksii tekosyitä ja syyttää olosuhteita/puolisoaan selittääkseen pettämisensä parhain päin itselleenkin. Raukkaparka ei uskalla suoraan tunnustaa edes itselleen, että oma hyvinvointi lähtee aina itsestä, ei puolisosta eikä jostain yksittäisestä panosta.

Joten kyllä, minusta pettäjät ovat säälittäviä raukkoja, joidenka suuntaan en edes kuse.
Jos tuota vanhaa sanontaa tässä nyt tämän verran voi käyttää.

 

Joissain aemmissa kirjoituksissa tuli esille puolison haluttomuus muka oikeutuksena pettämiselle. Siitä sen verran, että sillä ei välttämättä ole pettäjälle mitään merkitystä, kotona voi olla upeaa seksiä upean kumppanin kanssa ja silti jotkut vaan juoksevat vieraissa, jotain ihmeellistä valloittamisen halua ja oman egon pönkittämistä kenties.

Eikä toisen haluttomuuskaan ole oikeutus lähteä vieraisiin. Jos ei muut keinot, puhuinen, terapiat tms. auta, niin sen kumppanin voi jättää! Itse olen kumppanilleni sanonut, että en kyllä ilman seksiä eläisi, jos syy on siinä, ettei hän halua seksiä kanssani. Jos taas kyse olisikin siitä, että haluaisi, mutta ei pysty (onnettomuus tms.), niin tilanne olisi eri, enkä taatusti pettäisi (tai jättäisi) häntä.

 

Suurin syy pettämiseen normaalissa liitossa taitaa olla ihastuminen. Kun ihastuu, niin hormoonitkin alkavat hyrrätä.

Itselläni kävi aviossa ollessani parikin kertaa juuri niin. En kuitenkaan pettänyt. En, vaikka kuinka olisi panettanut. Omaan mieheen ne panohalut eivät kohdistuneet, pelkkä ajatuskin seksistä hänen kanssaan... Erosimme siis muista kuin pettämisestä johtuvista syistä. Mies olisi tahtonut jatkaa seksitöntä liittoa, mutta minulla oli jo arvostus ja kunnioitus miestä kohtaan mennyt. Hän oli vätys.

 

löytyykö lappeenranasta sexsi seuraa

 

Etsin aiheita pettämisestä ja salasuhteista ja löysin tämän vanhan ketjun.

Itselläni on ikäviä kokemuksia liittyen avopuolisooni ja hänen tekemisiinsä. Vaistot ovat välillä sanoneet että kaikki ei ole ollut kunnossa. Sitten olen saanut kuulla kyliltä että kaikki ei ole ollut niin viatonta mitä mies on minulle väittänyt vaan on heilastellut ympäri kylää. Kun olen kysynyt asiasta, hän on kieltänyt kaiken. Tietysti, koska ei ole jäänyt rysän päältä kiinni. Milläs sen todistat? Ja ketä sitten uskoa, miestä vai juoruja?

Minun on vaikea ymmärtää että on olemassa tämänluonteisia ihmisiä jotka pystyvät ihan pokkana pettämään pitkäaikaista kumppaniaan ja sitten kieltävät kaiken ja vannovat rakkauttaan.
Itse en noin pokkana voisi pettää enkä tajua edes mitä siitä saa? Hetken huvia ja jännitystä, vaihtelua? Toki varmaan, mutta miksi voi tehdä niin jos rakastaa henkilöä jonka kanssa on parisuhteessa? Miksi sitten on ylipäätään suhteessa jos irtosuhteet kiinnostaa?

Itse olen paljon lapsen kanssa kahden kotona, en minä niin vaan lähde minnekään viihteelle eikä se suoraan sanottuna edes usein kiinnosta. Mutta mies menee ja tulee ja on tosi ikävää että käyttää sitten tilanteen hyväkseen tällä tavalla. Sitten kun tulee kotiin, on puhelin äänettömällä tai väärinpäin pöydällä. Jos on ääni päällä niin ei aina vastaa minun kuulteni tai sitten jos vastaa niin siirtyy heti pihalle tupakalle niin etten kuule keskustelua. Kun soittaa jollekin, katsoo että tilanne on sopiva että saa yksin puhua rauhassa.

Sitten on näitä ihmeellisiä käyttäytymismuutoksia. Nytkin oli pidempi jakso ihan rauhallista ja mukavaakin ja mies tuli kotiin ajoissa eikä tullut tunnetta että pelaisi jotain selän takana. Kunnes kaikki muuttui yht´äkkiä kuin veitsellä leikaten. Hänellä tuli illalla kauhea tarve lähteä käymään ulkona ja lähtikin sitten kaverinsa kanssa. Ei kuunnellut yhtään kun ihmettelin että mikäs ihme kiire nyt tuli vaan painui ovesta pihalle muka työasioissa. Kun tuli kotiin, jäi sohvalle yöksi ja valvoi melkein koko yön putkeen. Ei ole myöskään syönyt juuri mitään tämän jälkeen. Myös töissä viihtyy vaikka päivät läpeensä ilman mitään kiirettä kotiin. Eli tosi kylmät tuulet puhaltavat.

Olen koittanut tästäkin kysyä että missä syy/ mikä mättää ja onko joku toinen mutta ei vaan kerro mitään. Reiluako? Sanoisi oikeasti sitten suoraan että kaikki ei ole meidän välillä kunnossa ja on muita virityksiä. Nyt on vain nämä minun epäilyt ja huhupuheet jotka syövät pahasti. Olen kuin löysässä hirressä tässä kun ei tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Ei ole todisteita mistään mutta on nämä vaistot ja paha olo jotka vain jatkuvat. En tiedä voinko enää luottaa kehenkään tämän jälkeen ja olen todella pettynyt että mies on ajanut meidät tähän pisteeseen. Ajattelee vain ja ainoastaan itseään ja mielihalujaan (jos on taas joku viritys menossa niinkuin epäilen..).

 

Minun on vaikea ymmärtää että on olemassa tämänluonteisia ihmisiä jotka pystyvät ihan pokkana pettämään pitkäaikaista kumppaniaan ja sitten kieltävät kaiken ja vannovat rakkauttaan.

Minusta taas on vaikea ymmärtää, että jollekin on elämän ja kuoleman kysymys, missä puolison sukuelimet ovat olleet. Eikö se ole tärkeintä, että hänen sydämensä kuuluu sinulle? Toista ei voi omistaa...

Itse en noin pokkana voisi pettää enkä tajua edes mitä siitä saa? Hetken huvia ja jännitystä, vaihtelua?

Varmaan noita mainitsemiasi asioita, lisäksi nostatusta omalle egolle (jos sellaista kokee tarvitsevansa) ja mahdollisesti helvetin hyvää seksiä -joka tuntuu miehille olevan aika tärkeää. Naiset eivät aina edes tajua, miten tärkeää...

Toki varmaan, mutta miksi voi tehdä niin jos rakastaa henkilöä jonka kanssa on parisuhteessa? Miksi sitten on ylipäätään suhteessa jos irtosuhteet kiinnostaa?

Siksi, koska ne eivät millään tavalla sulje toisiaan pois. On mahdollista saada sekä ruisleipä että kermakakku -jos pokka pitää. Tämä ei ole lällärien ratkaisu.

Olen koittanut tästäkin kysyä että missä syy/ mikä mättää ja onko joku toinen mutta ei vaan kerro mitään. Reiluako?

Ei ole reilua missään nimessä lasta ja sinua kohtaan. Jos mies olisi fiksumpi, hän osaisi hoitaa salapanonsa tyylillä. Nyt sinä ja lapsesi kärsivät tilanteesta, kun isä on poissa kotoa noin paljon.

Sinulla on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa; joko mukaudut tilanteeseen ja arvioit suhteenne uudelleen, tai lähdet lätkimään. Voi olla, että miehesi haluaa päästä sinusta eroon, ja asiat ovat näköjään menossa siihen suuntaan hyvää vauhtia.

 

Kiitos ainokainen!

Kysyit että mitä se sitten haittaa missä miehen vehkeet ovat olleet.

No, jos se olisikin vain siitä kiinni mutta sillä on myös muita ikäviä sivuvaikutuksia. Kuten sanoin, kylmä käytös, etääntyminen, paljon poissa kotoa, ei kerro mikä vialla vaan jättää toisen ihmettelemään yksinään missä mennään, ei osallistu kotitöihin eikä lapsenhoitoon koska kiinnostus on ihan jossain muualla kuin perheessä ja perheen kanssa vietettävässä ajassa. Eli ei se sydänkään kauheasti enää minulle kuulu, joten missä se porkkana sitten on?

Lisäksi sukupuolitautien riski on minun kohdallani suurempi vaikka en itse irtosuhteita harrastakaan. Mistä minä tiedän missä mies nuohoaa vehkeineen?

Siinä on mielestäni aika paljon pointteja miksi miehen viehtymys aidan toiselle puolelle ottaa päähän. Ottaa päähän jopa siinä määrin että itsekin mietin nyt tosissani onko tässä enää mitään järkeä, itseäni vain kiusaan. Olen myös aina väsynyt (kun mietin näitä asioita ja koitan hillitä vihan tunteita) ja pinna kireällä ja se ei ole hyvä asia kun pitää kuitenkin huolehtia pienestä lapsesta. Välillä tuntuu ettei vaan jaksaisi enää yhtään mitään. Onneksi äitini auttaa aina tarvittaessa että saan joskus nollattua päätäni.

Kusipäitä tuollaiset selän takana vehtaajat ovat. En keksi yhtään hyvää syytä miksi se olisi missään määrin hyväksyttävää.

 

.. niin ja lisäisin tähän myös sen että kun mies hakee tyydytyksensä muualta, minä saan elellä puutteessa sitten senkin edestä. Eli silläkin lailla on minulta pois jos toinen vehtaa ties missä, mies ei halua sitten kotona enää lainkaan eikä ehdottele mitään säpinää.

Niitä plussia siis?

 

Niitä plussia siis?

Ei niitä taida tuossa tilanteessa olla, sinua ajatellen...vai mitä itse ajattelet? Ei tätä oikein voi meitä ulkopuolisilta kysellä...?

Minun melestäni sukupuolielimet ei ole erillinen osa jonka voi tyrkätä minne haluaa hetken mielijohteesta - siis jos todella rakastaa. Fyysinen uskollisuus on todellisen rakkauden seuraus. Mikäli toisin on yhdessä sovittu, se on sitten eri asia.

 

Kokonaistilanteesi kuulostaa todella kestämättömältä. Ja tuossa mainitsitkin jo monta huonoa asiaa sen uskottomuuden lisäksi. Mielestäni nuo seikat yksinään riittäisivät eroon. Uskottomuutta en sinänsä näe olennaisena pointtina tuossa kuviossa.

Voisiko olla niin, että miehellä on aikuiseksi kasvaminen vielä kesken, ja sen myötä hän pakenee tuollaiseen naurettavaan käyttäytymiseen -siis nimenomaan pakenee- kun vanhemmuuden vastuu tuntuu liian isolta?

Herää myös kysymys, halusiko mies lapsia, ja jos halusi, niin eikö hän ymmärtänyt, millaista lapsiperhe-elämä on? Ja on nyt pettynyt, kun ei ollut realistista käsitystä siitä, miten elämä muuttuu lapsen myötä?

 

Kokonaistilanteesi kuulostaa todella kestämättömältä. Ja tuossa mainitsitkin jo monta huonoa asiaa sen uskottomuuden lisäksi. Mielestäni nuo seikat yksinään riittäisivät eroon. Uskottomuutta en sinänsä näe olennaisena pointtina tuossa kuviossa.

Voisiko olla niin, että miehellä on aikuiseksi kasvaminen vielä kesken, ja sen myötä hän pakenee tuollaiseen naurettavaan käyttäytymiseen -siis nimenomaan pakenee- kun vanhemmuuden vastuu tuntuu liian isolta?

Herää myös kysymys, halusiko mies lapsia, ja jos halusi, niin eikö hän ymmärtänyt, millaista lapsiperhe-elämä on? Ja on nyt pettynyt, kun ei ollut realistista käsitystä siitä, miten elämä muuttuu lapsen myötä?

Näyttää olevan aikuiseksi kasvaminen todella pahasti kesken. Harmi vaan, liian monet miehet kyllästyvät tavalliseen ja arkiseen perhe-elämään ja alkavat katsella aidan toiselle puolelle. Ja nainen jää yksin lapsen/lasten kanssa pitämään kotia kasassa.

Miten voi olla niin lyhytnäköinen, että ajattelee vain ja ainoastaan omaa viihtyvyyttään kun puntarissa on kuitenkin niin paljon? Tyyliin "en tykkää tästä tilanteesta, minulla on tylsää enkä jaksa elää tavallista perhe-elämää. Joten taidankin tästä lähteä kylille etsimään säpinää ja uutta sänkyseuraa". Eli naps ja niin se sitten menee. En vaan tajua miten voi noin helpolla kääntää kelkan ja jättää toisen kuin nallin kalliolle.

Olen kysynyt suoraan mikä on homman nimi ja mikä on sen naisen nimi kenen kanssa vehtaa. Saan vain virnistelyä osakseni ja koittaa väittää ettei hänellä ole mitään menossa. Mutta kun se on ihan päivänselvää! Että ottaa päähän tuollainen vedätys! Menisi sitten hoitonsa luokse lopullisesti ja saa kohta mennäkin. Pistän pihalle tuollaisen itsekkään virnistelijän. Minusta tässä tilanteessa ei ole mitään naurettavaa mutta toisen mielestä näköjään on.

 

Miehellä on salasuhde ja se on nainen, sitten naiset haukkuvat miehiä. Olen aina ihmetellyt sitä, että toinen nainen löytyy aina ja toinen nainen haluaa olla mukana tekemässä väärin ykkösnaiselle.

Minusta naisilla ei ole mitään oikeutta valittaa miesten käytöksestä, jos itse ovat yhtä lailla pelissä mukana.

 

Kaikki hokevat, että sivusuhteesta jää ennemmin tai myöhemmin kiinni. Onko näin? Jos, mistä narahdit?
Jos selviydyit ja jatkoit varsinaista liittoasi, kuinka kauan sivusuhteesi kesti? Mihin se päättyi, miltä tuntui?

Ja kiitos, en ole kiinnostunut erilaisista moraalisaarnoista.

10 vuotta rinnakkaissuhde, sitten hain avioeroa ja nyt onnellisesti jo 7 vuotta naimisissa sivusuhteeni kanssa.
En narahtanut mistään. Kun elinkautinen päättyi olin äärimmäisen helpottunut. Alunperin, liian nuorena ja kokemattomana tehty väärä valinta parisuhteessa.

 

Olen kysynyt suoraan mikä on homman nimi ja mikä on sen naisen nimi kenen kanssa vehtaa. Saan vain virnistelyä osakseni ja koittaa väittää ettei hänellä ole mitään menossa. Mutta kun se on ihan päivänselvää! Että ottaa päähän tuollainen vedätys! Menisi sitten hoitonsa luokse lopullisesti ja saa kohta mennäkin. Pistän pihalle tuollaisen itsekkään virnistelijän. Minusta tässä tilanteessa ei ole mitään naurettavaa mutta toisen mielestä näköjään on.

Vaikuttaa siltä, että mies pitää sinua itsestäänselvyytenä eikä kunnioita sinua eikä suhdettanne.
Sinun on turha roikkua hänen perässään. Tee oma ratkaisusi ja pysy siinä. Joko eroat, alat itsekin juoksemaan vieraissa tai vähintään lopetat seksin harrastamisen hänen kanssaan.

Et voi tietää minkä taudin häneltä saat, joten miksi riskeeraat terveytesi hänen vuokseen.

Näytä hänelle, että kelpaat muillekin miehille, niin hän tuntee ainakin epävarmuutta suhteestanne ja sinusta.

 

Näytä hänelle, että kelpaat muillekin miehille, niin hän tuntee ainakin epävarmuutta suhteestanne ja sinusta.

Mielestäni tämä oli kyllä huono neuvo.

Jos irtosuhteita haluaa harrastaa oman suhteen ohella niin siitä vaan, mutta jos tavoitteena on vain vakikumppanin mustasukkaiseksi tekeminen, niin se on kyllä typerin syy ikinä harrastaa seksiä.

 

Mielestäni tämä oli kyllä huono neuvo.

Niin minustakin. Miksi naisen pitäisi todistaa arvonsa nimenomaan osoittamalla, että kelpaa muillekin miehille? Miksi ainoastaan joku toinen mies voi osoittaa sille ensimmäiselle miehelle, että naisesta kannattaa "pitää kiinni"?

Itse naisen pitää itselleen ja suhteelle vaatia kunnioitusta, ja ellei sitä saa, pitää osoittaa pärjäävänsä kyllä itsekin, ilman miestä, eikä yrittää todistaa kelpaavansa muillekin.

 

Salasuhteesta jäi mies kiinni kun alkoi avioerosta puhumaan. Olin niin äimä että mitä hittoa. Eroamaan? Miksi?

Tehtiin sitä eroa ja käytännön järjestelyjä ihan sulassa sovussa ja kysyin että mistä se sai tämmösen idean. En ihan uskonut että hän vaan ei enää halunnut elää mun kanssa ja niitä juttuja. Se sanoi että oli ollu siinä joku mimmi mutta ei se ollu eron syy. Hän oli vaan tajunnu että meidän suhde on ohi. Oli se kyllä munkin mielestä vaikka vähän tuli riidan poikasta siitä toisesta naisesta.

Mut sitte vielä "lasten takia" lähdettiin koko perhe kesälomamatkalle autolla. Kaksi viikkoa euroopassa. Se oli tosi hauska matka ihan vilpittömästi. Matkan aikana mulla ja miehellä oli oikeesti tosi hauskaa ja mikä parasta se jatkui vielä kotonakin. Lapsilta salaa harrastettiin seksiäkin. Salaa siksi että oltiin jo vähän pohjustettu eroa että syksyllä myydään koti ja äiti ja isä muuttaa erilleen.

Puhuttiin ihan kaikki asiat läpi mitä muutaman huonon vuoden aikana oli tapahtunu kummallekkin. Olihan sitä. Mies tuntu olevan hukassa ittensä kanssa. Mut sillä oli hirvee hinku päästä siitä tunteesta eroon. Varotti kyllä että ehkä meidän välien parantumnen ei muuta mitään mutta yritetään. Eilen se sanoi, että ei halua muuttaa erilleen. Kun ollaan nyt puheyhteys avattu ja ollaan taas sellasia ystäviä kuin joskus naimisiin mennessä niin yritetään.

Ymmärrän miksi hänellä oli toinen nainen. Mies ei ymmärrä, ja haluaa että pystyy jatkossa puhumaan mulle ennen kun tekee mitään yhtä typerää. Mies kysyi ja vastasin että mulla ei ole ollut muita miehiä. En edes tiedä miksi. En ole ehtinyt Hän sanoi ymmärtävänsä, ja että jos on ollutkin niin se olisi hänelle oikein. Mutta tällä mennään nyt. Olikohan sillä joku viidenkympin villitys. Vaikka on vasta 45. Kun oli kaikenlaista muutakin mm. täissä, mutta nyt sekin asia on kunnossa.