Samat virheet toistuvat-en jaksa enää

[Surupaita yllä]

Mieheni kanssa olemme eläneet erittäin tulista suhdetta jo pitkään. Niin hyvässä kuin huonossa tunteet räiskyvät.
Olemme ihan erilaisia, kaikessa. Mikään ei osu arvomaailmassa samaan. Myöskään minkäänlaista ystävyyttä ei ole. Tuntuu oudolta sinänsä että silti olemme tässä.

Mieheni tekee samoja virheitä, virheitä jotka pilaavat suhdettamme. Mikään ei ole muuttunut kovista keskusteluista huolimatta. Kärsin.Luottamus täysin kadonnut. Sisälleni on kertynyt patoumia ja arpia joita ei koskaan ole käsitelty, koska mieheni ei osaa puhua ollenkaan mistään, hän ei ymmärrä asioita eikä halua puhua mistään. Haluaa sulkeutua ja paeta. Ei mitään vastuuta ole, minä kannan vastuun kaikesta aina. Se ei ole oikein.
En pysty ymmärtämääm miksi mieheni ei muutu, viisastu ja rupea tekemään töitä vuokseni. Hän väittää rakastavansa minua. En usko pätkääkään noita sanoja koska mitään hän ei ole silti valmis tekemään vuokseni ja meidän suhteen eteen. Ristiriitaista. Sanat ovat muuta kuin teot.

Tällä hetkellä suhteemme on kaukainen, olemme erillämme vaikka asumme saman katon alla yhteisissä veloissa. Tunnen vihaa ja pettymystä. Haluan olla poissa hänen luotaan, koska kotona ei ole mitään. Sieltä puuttuu hyvä henki, rakkaus ja positiivisuus. Välillämme on tyhjyyttä, etäisyyttä, sielunkumppanuus puuttuu. Koskaan ei ole kontaktia että tuntisi toisen olevan se oikea ja läheinen. Pinnallista ja turhauttavaa. Yksinäistä, surullista.

Tässä aluksi vuodatusta.

 

[niin...]

Ihan vain puuttuu, että virallisesti pistätte lusikat jakoon. Olet saanut, mitä olet ollut vailla, tältä mieheltä. Aika jatkaa matkaa. Jotain parempaa on luvassa.

 

[kotikissa............]

Kun olet tunnekuohusi saanut vähän laantumaan olisi hyvä tietää, mitä ne miehesi virheet käytännössä ovat? Pelkkä erilaisuus ei ole syy ryhtyä jakamaan omaisuutta ja muuttamaan erilleen, vaan erilaisuus voi kaiken sotkun lisäksi olla myös kasvattavaa/rikkautta/vaihtelua/hauskaa/haasteellista yms.

Kieltäydyn myös uskomasta, että miehesi olisi täysin vastuussa teidän kurjasta yhteiselämästä. Tiedät aikuusti oikeesti, ettei suhteessa ole pakko olla ja hankaluuksissakin tarvitaan kaksi ellei miehesi osoittaudu jatkoselvityksissäsi pedofiili-raiskaaja- murhaaja- ryöväri-juopoksi, joka on teljennyt sinut kellariin loppu iäksesi ja koetat nyt Ellien kautta saada apua. Joten siinä tapauksessa ilmaise se selkeästi, niin suurin osa meistä vastaajista taatusti tekee parhaansa pelastaakseen sinut.

Ja missä sanotaan, että puhuminen on ainoa keino selvittää asioita? Ongelmana puhumisessa on se, ettei osata kuunnella. Toinen ei sano aina sitä mitä itse toivoisi ja joskus on ponnisteltava osatakseen itse sanoa asiat niin että toinen ymmärtäisi. . Lisäksi puhumisessa on myös aikaraja. Jos toinen osapuoli kuukaudesta toiseen jauhaa samaa asiaa, niin sille tulee kuuroksi ja kyllästyy. Puhumisessa on oltava myös loppu ja asioiden nytkähdettävä eteenpäin. Jos siis koet, ettei miehesi puhu tai reagoi puheisiisi voi se ihan hyvin johtua siitä ettei hän vain käsitä mitä tarkoitat. Koeta uutta tapaa. Jos miehesi on yhden lauseen tapauksia puhu hänelle asiasi myös yhdellä tiivistetyllä lauseella. Saatat hämmästyä sanojesi vaikutusta.

Muista myös laatia lista itsellesi mitä odotat teidän yhteiseltä elämältänne? Kun se on valmis aseta ne ajallisesti niin, että esim. 2009 olette kuherrelleet Karibialla kaksi viikkoa, 2010 lapsi tulossa, 2011 etsitte kesämökkiä jne. Laita jokaisen kohdalle + merkki ja laske montako saat. Jos plussia on alle 50% koko listasta tiedät odottavasi a) ihan liikaa ja joudut muuttamaan asenteitasi b) olet lähtenyt ihan väärän tyypin matkaan, joten pakkaa kimpsusi. Tarvittaessa voit näyttää lista miehellesi ja kysyä onko odotuksista mikään mitä hän haluaa, jolloin miehesikin voi laskea omat plussanssa. Jos olette riittävän fiksuja te nakkaatte listan hemmettiin, nauratte makeasti ja päätätte vain yrittää eteenpäin.

 

[ei ehkä apua mutta kommenttia kuitenkin]

Avomieheni on jossakin määrin samankaltainen kuin sinulla. Hän sanoo pitävänsä minusta tosi paljon (ei suostu myöntämään, että rakastaa, koska hän ei kuulemma halua käyttää niin voimakkaita sanoja, jos käykin niin, että hän joutuu puheensa pyörtämään), mutta silti hän ei tee niitä asioita, joista avoimesti hänelle kerroin suhteen alussa, kun rupesimme olemaan yhdessä.

Ehkä osittain puhumattomuuden ja muuttumattomuuden syynä on lapsuudenkodista opittu malli, jossa asiat selviävät joko mykkäkoulun tai nalkuttamisen muodossa. Kun lapsena joutuu tarpeeksi kauan kuuntelemaan vanhempien tappelua, niin siitä voi tulla suorastaan lamauttava trauma, jolloin menee lukkoon heti, kun joutuu itse sellaiseen tilanteeseen, jossa toinen osapuoli kiihtyy ja ärtyy. Voi myös olla, että äiti on aikoinaan tehnyt kaikki asiat pojan puolesta ja siloitellut pojan tietä liiaksi, jolloin hän ei ole itse tottunut selvittämään ristiriitatilanteita.

Olen itse luonteeltani kiltti ja palvova, joten on vaikea olla suhteessa alkuhuuman kadottua, kun toisesta ei kuoriudukaan esiin niitä ominaisuuksia ollenkaan, joita olisi halunnut. Olen miettinyt tätä asiaa pitkään ja tajuan vasta nyt, että olen tässä miehessä ihastunut juuri siihen, mitä hän VOISI olla, jos hän vähän tsemppaisi ja tekisi asioita enemmän minun ja parisuhteemme eteen. Tällä hetkellä suhteemme etenee täysin miehen mielihalujen mukaan eli meilläkään ongelmista tai ylipäätään mistään asioista ei puhuta ja vaikkapa seksitoiveilleni hän vain hymähtää ja jättää kaiken huomioimatta.

Miehessäni on hyviä puolia, mutta kaipaisin sielunkumppanuutta ja ystävyyttä. Pelkkä siivoukseen osallistuminen tai sähkölaskun puoliksi maksaminen ei pitkällä aikavälillä oikein tunnu riittävän. Itse asiassa tällä hetkellä tuntuu siltä, että ero tulee vuoren varmasti, mutta en vain tiedä sitä, milloin se tapahtuu (tällä viikolla, puolen vuoden päästä, kahden vuoden päästä).

 

[myrkkysumakki]

"Sisälleni on kertynyt patoumia ja arpia joita ei koskaan ole käsitelty, koska mieheni ei osaa puhua ollenkaan mistään, hän ei ymmärrä asioita eikä halua puhua mistään."

Sisällesi on voinut kertyä patoutumia, mutta ne eivät johdu miehestä tai hänen kyvyttömyydestään, vaan SINUN kyvyttömyydestäsi käsitellä niitä.

Se, että miehesi ei kykene sinua terapoimaan, ei tee tästä hänen ongelmaansa tai edes hänen aiheuttamaansa ongelmaa. Voit terpoida noita patoutumia jonkun toisen kanssa (suosittelen terapeuttia).

Kysymys: jos teillä ei ole MITÄÄN yhteistä ja tunnet vain vihaa ja pettymystä, niin miksi ihmeessä yritätte elää yhdessä? Eikö sen jo sano järkikin, ettei tuollaisista lähtökohdista voi mitään pysyvää rakentaa. Ilman, että se on kummankaan osapuolen SYY.

 

[Unissakävelijä]

Parisuhteisiin tulee myös taantumaa ja se on luonnollista. Jotkut kommentit joissa kehoitetaan laittamaan ylös mitä haluat tapahtuvan itsellesi ovat hiukan harhauttavia. Oikea tyyli olisi: Tehkää yhdessä lista jossa yhteinen tavoitteellisuus pääsee valloilleen. Pahoinvointia aiheuttaa Suomalaisen miehen päänsisällä oleva ajattelumaailma jossa turvallisessa parisuhteessa pitkään olleena lamaantuu sohvaperunaksi joka touhuilee omiaan viikonloppuisin.
Suomalainen nainen muuttuu Äiti ihmiseksi ja miehen on vaikea kuvitella naista enää rakastajattarena. Miehen seksuaalinen halutaso on yksi syy lamaantumiseen, syynä siis voi olla myös naisen elämäntyyliin tai tapaan tulleet muutokset.
Nainen ei tarvitse Karibian matkoja vaan tunteen jossa mies antaa energiaa, johtaa ja antaa rakkautta muutenkin kuin vain sängyssä Lauantaisin.
Naisen mieli hamuaa miestä jota hän ei 100% koskaan tule tuntemaan, miestä joka ei ole riippuvainen mutta antaa hellyyttä ja tunnustusta...
Onneksi en lähde nyt kertomaan mitä miehet haluaa Naisesta

 

[ouh nouh taasko näitä....]

Avomieheni on jossakin määrin samankaltainen kuin sinulla'


kyllä teitä idiootteja riittää.

katsokaa joskus peiliin , kysy itseltäsi, miksi hyväksyn tyhjää? saathan sitä ilmaiseksi? ei se maksa mitään!

kuuulutte kategoriaan: TOSI tyhmiä naisia.

 

[yksinäinen onnellinen]

No mutta mikä saa naisen pysyttelemään noin kamalassa suhteessa?

 

[pelkureita ovat]

No mutta mikä saa naisen pysyttelemään noin kamalassa suhteessa?

..ovat pelkureita, jäävät vain roikkumaan ,koska eivät uskalla elää yksin, kun joku pitää olla.
vaikka toinen osapuoli kaataisi ämpärin paskaa niskaan, ja tyhjää saavat, kuitenkin roikkuvat tuollaisessa suhteessa hä? uskomatonta.
Tuollaiset naiset ja miehet seurustelevat paremman puutteessa, siis kaiken päälle ovat epärehellisiä toiselle osapuolelle, ja pahinta omalle itselle, koska eivät uskalla alkaa elää yksin, elävät mielummin huonossa suhteessa.
sitten sulla on jotakin hä?? NOT.

 

[kukkoilijoille]

Eihän tänne voi kukaan kirjoittaa mitään kun porukka vetää suoraan haukkumalinjalle. Täällä haukutaan tyhmiksi naisia jotka oikeasti yrittävät selvittää elämäänsä ja suhdettansa. Jos joku täytyy tyhmäksi leimata se on juuri se joka täällä kukkoilee..

 

[Yksin isossa pelottavassa maailmassa?]

Ehkä palstan pitkäaikaiset seuraajat ovat turhautuneita niistä monista samanlaisista kirjoituksista joita palsta on täynnä: Elämä on kurjaa, meillä ei ole mitään yhteistä, mies tekee aina näin ja noin, pettää, ei huomioi minua enää ollenkaan, ei tee mitään kotona, en jaksa enää, mitä teen. Haukkumisten takana on kyllästyminen. Jos elämä on noin kurjaa, mitä neuvoja tässä enää kaivataan, erotkaa niin siihen se kurjuus loppuu.

Olen samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa, vaikka yritänkin sanoa sen hiukan hienotunteisemmin: Lähdön esteenä on useimmiten ypöyksin jäämisen iso pelko. Sama pelko ajaa ihmiset usein suhteisiin hyvin epäsopivien partnereiden kanssa, kunhan joku on joka hengittää viereisessä sängyssä ja maksaa puolet laskuista. Rehellisempien kirjoittajien kommentit kuvastavat tätä. Mitäs jos en enää ikinä löydä parempaa miestä, ei se vaihtamalla parane, mitäs jos mies sittenkin yhtäkkiä muuttuu, kaikki muut miehet ovat kuitenkin jo varattuja ja jään yksin loppuiäkseni.

 

[ajatusleikki]

...hmm... olisipa täällä palsta myös keskustelulle monisuhteista. Niissä parisuhteen monet ongelmat kumoutuvat, mutta ongelmattomia nekään eivät tietenkään ole. Monisuhde tosin edellyttää lojaalisuutta ja yhteistyötä, eli niitä asioita, joilla parisuhdekin voisi pysyä pystyssä. Mustasukkaisuudelle, ehdoille tai vaatimuksille ei ole niissä tilaa. Hakeudu yhteisöön, jossa ihmiset huolehtivat toisistaan, myös seksissä. Jos olet riittävän kypsä hyväksymään itsesi.

 

[jees.]

...hmm... olisipa täällä palsta myös keskustelulle monisuhteista. Niissä parisuhteen monet ongelmat kumoutuvat, mutta ongelmattomia nekään eivät tietenkään ole. Monisuhde tosin edellyttää lojaalisuutta ja yhteistyötä, eli niitä asioita, joilla parisuhdekin voisi pysyä pystyssä. Mustasukkaisuudelle, ehdoille tai vaatimuksille ei ole niissä tilaa. Hakeudu yhteisöön, jossa ihmiset huolehtivat toisistaan, myös seksissä. Jos olet riittävän kypsä hyväksymään itsesi.

Onpa provo. Voisitko tarkentaa millainen yhteisö ja missä se asuu? Entäs jos on lapsia, miten tää porukka kasvattaa yhteisesti murrosikäisiä poikia ja miten he oppivat tekemään töitä? Eiköhän ole kuitenkin kyse jostakin vakiintumattomasta opiskelijasta, joka ei muutenkaan osaa päättää asioistaan ja ruumiistaan?

 

[Surupaita yllä]

Sunnuntai ja jotenkin kovan tuntuinen viikonloppu takana. Meidän piti yrittää olla yhdessä enemmän ja antaa aikaa koko viikonloppu täysin meille ja puhua jne.
Yleensä olemme olleet yhdessä kaikki viikonloput. Arki saattaa olla ajoin niin että tulen illalla vasta töistä. Mutta tämä on ollut vasta muutaman kuukauden näin.
Aikaa meillä on riittävästi silti toisillemme. Niin molemmat koetaan.

Odotin että jotain selvyyttä tulisi tunteisiin ja siihen mitä pitäisi tehdä. En halua hukata enää aikaa turhaan.
Koen mieheni ja minun olevan kaikessa liian erilaisia. Siitä seuraa kaikessa ristiriitoja, eri arvot. Tavoittelemme samaa..omaa kotia, perhettä. Mutta niin eri keinoin. Mieheni olettaa ja pitää itsestäänselvyytenä asioita. Minä vaadin taas töitä että voin antaa hänelle mitään niin suurta. Ei olettamalla ja olemalla suhde kehity ja muutu hyväksi ja ainakaan siksi mitä itse todella tarvitsen.

Mainitsin sielunkumppanuuden. Meillä ei sitä todellakaan ole. Mieheni heittää "hyvää läppää"olevinaan, naureskelee vaan jos suutun tai yritän vakavissani puhua tilanteestamme. Hän ei halua ottaa vastuuta siitä että on mokaillut tosi pahasti alkoholin vuoksi vuosien vuosien ajan. Toistanut samaa kaavaa uudestaan. Välittämättä minun tunteistani. Se tuntuu tosi pahalta.

Minulla on paljon vientiä. Minun ei tarvitsisi jäädä tähän. Mutta sitten miettii että miksi vaihtaa..ei se välttämättä ole yhtään sen parempaa..tai helpompaa..
Onko siis ihmisen vaan hyväksyttävä se tosi asia että jos elää suhteessa on se ikuisesti tätä taistelua siitä että on tasavertainen, kunnioitettu, rakastettu jne..
Ei se siellä uudessa suhteessa välttämättä vuosien päästä ole tämän kummempaa..
Olen tosi surullinen, koska en tiedä mitä tekisin. olen tyytymätön tässä, en täyty tarpeissani ollenkaan. Koen tyhjyyttä ja turhautumista. Pelkään tulevaisuutta. Väsyn tähän että yksin yritän kantaa ja kehittää. Mieheni ei osaa ja ymmärrä tehdä tälle suhteelle yhtään mitään. Tyhmyyttäkö se vai jotain muuta olen miettinyt satoja kertoja..koska tietoa hänellä on siitä mitä tämä suhde kaipaisi meidän molempien osalta.

 

[Sivupersoona]

Tätä olen aiemminkin yrittänyt selvittää. Mistä tietää milloin on rakkaus aitoa ja sitä mitä haluatte?
Minä miehenä, jos sanon vaimolleni rakastavan häntä, sekä kun haluan asua hänen kanssa, kuten mys yhteiset tekemiset, eikö nuo riitä rakkaudenosoituksiksi. Mitä te vielä siihen lisää haluatte?

 

[myrkkysumakki]

Asenteesi on täysin väärä, jos haluat toimivan suhteen.

Nyt luettelet koko ajan miehen vikoja ja omia odotuksiasi, mutta et kerro, miten sinä olet yrittänyt osaltasi ratkaista suhteenne ongelmia.

"Mieheni olettaa ja pitää itsestäänselvyytenä asioita. Minä vaadin taas töitä että voin antaa hänelle mitään niin suurta. Ei olettamalla ja olemalla suhde kehity ja muutu hyväksi ja ainakaan siksi mitä itse todella tarvitsen. "

Mitä sinä tarvitset? Mielestäni aimo annoksen realismia. Et vaikuta erityisen empaattiselta, kypsältä tai älykkäältä kirjoitustesi perusteella. Miksi kuvittelet, että kukaan kypsä, empaattinen ja älykäs mies haluaisi olla suhteessa kanssasi? Sanonta "lika barn leker bäst" pitää paikkansa.

Jos haluat parantaa elämäsi ja suhteesi laatua, aloita itsestäsi. Lopultakaan - mitään muuta et edes VOI muuttaaa.

 

[tämäkin avautuu]

patoumat ovat tulleet asioista jotka mies on aiheuttanut käyttäytymällä naista kohtaan huonosti...ovatko patoutumat silloinkin naisen oman käsittelykyvyn puutetta? minusta ei...Kokemuksieni mukaan toisen aiheuttamia solmuja on mahdotonta käsitellä yksin kun toinen ei suostu puhumaan asioista.
Minulla myös mies joka toistaa virheitään lupauksista ja keskusteluista huolimatta. Annan sen anteeksi, koska en ole itsekään täydellinen ja tiedän omaavani tapoja ym. jotka eivät miellytä miestäni. Hänkin on pyytänyt minua kiinnittämään huomiota käytökseeni tai tekemisiini tietyissä tilanteissa, mutta en ole kaikkeen aina pystynyt.

Kannattais varmaan yrittää tarkastella enmmän suhdetta kokonaisuudessaan objektiivisesti, niin vois tajuta kannattaako vai ei.

Tämä on ihan loistava paikka laittaa ajatuksiaan ylös ja näin tarkastella niitä muualla kuin oman pään sisällä....

 

[oppia ikä kaikki]

Sama virhe toistuu aina niin kauan kun etsit todellista elämää parisuhteesta. Elät nykyisessä suhteessa monien ongelmien kanssa, seuraavassa lauseessa huokailet ja haikailet jo uutta suhdetta, joka ehkä(?) olisi parempi. Se nyt on vaan niin, että ensin pitää löytää itsensä ja rakastaa itseänsä, sitten voi saada tyydyttävän parisuhteen. Ihminen on valitettavasti niin hidas oppimaan, että pitää monta kertaa tehdä sama virhe, ennenkuin niistä oppii.

 

[ei ehkä apua mutta kommenttia kuitenkin]

Et taida saada kovin paljon apua täältä, mutta minusta tuntuu siltä, että jos sinä ja miehesi ette pysty keskustelemaan asioista ja selvittämään ongelmia keskustelemalla, niin olette aika pulassa. Jos miehen mielestä hänen tapansa on hyvä ja jos hän haluaa, että sinun pitää mukautua hänen elämäntapaansa, niin sinulla on silloin vain kaksi vaihtoehtoa: hyväksyä se tai lähteä pois.

Kerroit, että miehesi käyttää alkoholia runsaasti. Valitettavasti olen itsekin huomannut sen, että alkoholi passivoi miestä. Sehän pahimmillaan tuhoaa aivosoluja joka kerran, kun juo humaltumiseen asti itsensä. Sinun kuuluu olla miehen elämässä ykkönen eikä niin, että alko on ykkönen ja sinä kakkonen. Minusta tuntuu, että sinä olet yrittänyt kyllä jo tosi kovasti tehdä elämästänne parempaa, mutta jos mies ei "tottele" puhetta eikä ole valmis muuttumaan yhteisen elämänne vuoksi parempaan suuntaan (esim. vähentää alkoholinkäyttöä ja viettämään enemmän aikaa sinun kanssasi viikonloppuisin), niin edelleenkin voit vain sopeutua tilanteeseen tai lähteä pois.

Minä tiedän kyllä, että lähteminen ei ole helppoa. Ei ole helppoa huomata, että taas on epäonnistunut. Alkuhuuma suhteessa on petollinen, kun toinen tsemppaa ja yrittää näyttää itsestään parhaat puolet. Viinaakin kuluu paljon vähemmän, kun mies saa tyydytyksen seksistä. Valitettavasti vain ajan myötä mies lipsahtaa takaisin vanhaan: alkaa juomaan entiseen malliin, seksi ei enää kiinnosta, kotitöitä ei jaksa, tulee saamattomaksi ja kotona kiinnostaa eniten telkkari (tai tietokone).

Minulla alkaa olla luottamus miehiin jo aika lopussa. Minä en ole joka miehen unelmabeibe, vaan ihan tavallinen nainen. En kaipaa miehestä elättäjää, vaan pärjään kyllä omillani, mutta haluaisin rakastaa, haluaisin tasa-arvoisen parisuhteen, johon kumpikin sitoutuu ja kumpikin haluaa tehdä töitä sen eteen. Minä en jaksa sitä, että miehestä tulee kuin lapsi, jota pitää holhota, mutta kun haluaa asua siistissä kodissa, syödä hyvää ruokaa ja elää onnellista elämää, niin ei riitä, että vain yksi sitoutuu siihen. Kuitenkin moni mies suhteen alkuvaiheessa haluaa (tai väittää haluavansa) juuri niitä samoja asioita eli nauttia elämän pienistä iloista, mutta ehkä se tarkoittaa sitä, että miehet haluavat kyllä niitä, jos nainen tekee ne hänen puolestaan.

Minusta kyse ei (välttämättä) ole mistään läheisriippuvuudesta, vaan siitä, ettei halua luovuttaa liian helpolla. Sitä paitsi onhan se totta, että uuden asunnon hankkiminen jne on aika työläs prosessi muuttoineen kaikkineen. Sitä paitsi tähän aikaan asuntojen myyminen on todella vaikeaa muutenkin, joten ero ei missään tapauksessa tapahtuisi kovin nopeasti, vaikka haluaisikin.

 

[Leena]

Onko teillä ap ollut alusta saakka nämä samat ongelmat? Vai ovatko nämä "kypsyneet" nyt vasta viimeaikoina? Mitä näit aluksi miehessäsi...miksi menitte yhteen? Eikö hänessä/teissä ole enää mitään mistä sinä pidät ja mitä sinä arvostat?

 

[myrkkysumakki]

Et taida saada kovin paljon apua täältä, mutta minusta tuntuu siltä, että jos sinä ja miehesi ette pysty keskustelemaan asioista ja selvittämään ongelmia keskustelemalla, niin olette aika pulassa. Jos miehen mielestä hänen tapansa on hyvä ja jos hän haluaa, että sinun pitää mukautua hänen elämäntapaansa, niin sinulla on silloin vain kaksi vaihtoehtoa: hyväksyä se tai lähteä pois.

Kerroit, että miehesi käyttää alkoholia runsaasti. Valitettavasti olen itsekin huomannut sen, että alkoholi passivoi miestä. Sehän pahimmillaan tuhoaa aivosoluja joka kerran, kun juo humaltumiseen asti itsensä. Sinun kuuluu olla miehen elämässä ykkönen eikä niin, että alko on ykkönen ja sinä kakkonen. Minusta tuntuu, että sinä olet yrittänyt kyllä jo tosi kovasti tehdä elämästänne parempaa, mutta jos mies ei "tottele" puhetta eikä ole valmis muuttumaan yhteisen elämänne vuoksi parempaan suuntaan (esim. vähentää alkoholinkäyttöä ja viettämään enemmän aikaa sinun kanssasi viikonloppuisin), niin edelleenkin voit vain sopeutua tilanteeseen tai lähteä pois.

Minä tiedän kyllä, että lähteminen ei ole helppoa. Ei ole helppoa huomata, että taas on epäonnistunut. Alkuhuuma suhteessa on petollinen, kun toinen tsemppaa ja yrittää näyttää itsestään parhaat puolet. Viinaakin kuluu paljon vähemmän, kun mies saa tyydytyksen seksistä. Valitettavasti vain ajan myötä mies lipsahtaa takaisin vanhaan: alkaa juomaan entiseen malliin, seksi ei enää kiinnosta, kotitöitä ei jaksa, tulee saamattomaksi ja kotona kiinnostaa eniten telkkari (tai tietokone).

Minulla alkaa olla luottamus miehiin jo aika lopussa. Minä en ole joka miehen unelmabeibe, vaan ihan tavallinen nainen. En kaipaa miehestä elättäjää, vaan pärjään kyllä omillani, mutta haluaisin rakastaa, haluaisin tasa-arvoisen parisuhteen, johon kumpikin sitoutuu ja kumpikin haluaa tehdä töitä sen eteen. Minä en jaksa sitä, että miehestä tulee kuin lapsi, jota pitää holhota, mutta kun haluaa asua siistissä kodissa, syödä hyvää ruokaa ja elää onnellista elämää, niin ei riitä, että vain yksi sitoutuu siihen. Kuitenkin moni mies suhteen alkuvaiheessa haluaa (tai väittää haluavansa) juuri niitä samoja asioita eli nauttia elämän pienistä iloista, mutta ehkä se tarkoittaa sitä, että miehet haluavat kyllä niitä, jos nainen tekee ne hänen puolestaan.

Minusta kyse ei (välttämättä) ole mistään läheisriippuvuudesta, vaan siitä, ettei halua luovuttaa liian helpolla. Sitä paitsi onhan se totta, että uuden asunnon hankkiminen jne on aika työläs prosessi muuttoineen kaikkineen. Sitä paitsi tähän aikaan asuntojen myyminen on todella vaikeaa muutenkin, joten ero ei missään tapauksessa tapahtuisi kovin nopeasti, vaikka haluaisikin.

Et taida olla ihan oikea henkilö neuvomaan, jos et ole itse saanut parisuhdetta toimimaan?

Poimin tekstistäsi nämä räikeimmät ääliöimäisyydet, jotka varmasti estävät tasapainoisen parisuhteen synnyn:

1. "Minä tiedän kyllä, että lähteminen ei ole helppoa. Ei ole helppoa huomata, että taas on epäonnistunut. Alkuhuuma suhteessa on petollinen, kun toinen tsemppaa ja yrittää näyttää itsestään parhaat puolet. Viinaakin kuluu paljon vähemmän, kun mies saa tyydytyksen seksistä. Valitettavasti vain ajan myötä mies lipsahtaa takaisin vanhaan: alkaa juomaan entiseen malliin, seksi ei enää kiinnosta, kotitöitä ei jaksa, tulee saamattomaksi ja kotona kiinnostaa eniten telkkari (tai tietokone)."

"Mies" ei ole mikään outo rotu, jonka käyttäytyminen olisi jotenkin lajikohtaisesti ennalta määriteltyä. Mutta kaikki ihmiset menevät mielellään siitä, mistä aita on matalin. Jos siis kaikissa suhteissasi "mies lipsahtaa vanhaan" eli juo, ei ole kiinnostunut seksistä eikä tee kotitöitä, arvaa mistä löydät syyllisen siihen? Juu, peilistä. Miksi annat toisen IHMISEN käyttäytyä noin (niin, mies on tosiaan ihminen siinä missä "nainen").

2. "Minä en jaksa sitä, että miehestä tulee kuin lapsi, jota pitää holhota, mutta kun haluaa asua siistissä kodissa, syödä hyvää ruokaa ja elää onnellista elämää, niin ei riitä, että vain yksi sitoutuu siihen."

Ei miehestä tule "kuin lapsi" jos naisesta ei tule "kuin äiti". Arvioi oma tapasi olla miehen kanssa suhteessa ja hae vaikka joltain ulkopuoliselta apua sen objektiiviseen arviointiin, sillä jos sinä löydät vain "lapsi-miehiä", olet varmasti itse "äiti-nainen". Miksi muuten? Etkä koe itseäsi riittäväksi ilman miehen passaamista?

3. "Minusta kyse ei (välttämättä) ole mistään läheisriippuvuudesta, vaan siitä, ettei halua luovuttaa liian helpolla. Sitä paitsi onhan se totta, että uuden asunnon hankkiminen jne on aika työläs prosessi muuttoineen kaikkineen. "

Parisuhde ei ole projekti, vaan tapa elää toisen ihmisen kanssa. Älä edellytä elämästäsi parisuhdetta ja avioliittoa, jos se ei ole sinun juttusi. Parisuhteessa eläminen ei ole kuin työssä käynti - käytännönjärjestely ja elämisen ehto.

Yksin on parempi eää, jos ei millään pärjää muiden kanssa alistumatta ja alentamatta itseään. Ei yksin eläminen ole mikään epäonnistuminen, mutta kaiken energiansa ja aikansa laittaminen miehen ja parisuhteen etsintään on.

Jos parisuhdetta pitää "tekohengittää", siinä ei kannata elää. Eikä se ole mitään helpolla "luovuttamista", vaan tosiasia. Hankkikaa ensin elämä ja persoonallisuus, ennen kuin yritätte yhdistää sen elämänne ja persoonanne toisen kanssa.

 

[mymmelinäiti]

oletko itse muuttunut? toistatko samaa kaavaa vai oletko kokeillut ihan muita keinoja? mitäs jos lopettaisit paikkaamisen ja panisit kova kovaa vasten?

 

[Ei kait sentään?]

Sehän sattuu pippeliin.

 

[ymmärtämös]

Mieheni kanssa olemme eläneet erittäin tulista suhdetta jo pitkään. Niin hyvässä kuin huonossa tunteet räiskyvät.
Olemme ihan erilaisia, kaikessa. Mikään ei osu arvomaailmassa samaan. Myöskään minkäänlaista ystävyyttä ei ole. Tuntuu oudolta sinänsä että silti olemme tässä.

Mieheni tekee samoja virheitä, virheitä jotka pilaavat suhdettamme. Mikään ei ole muuttunut kovista keskusteluista huolimatta. Kärsin.Luottamus täysin kadonnut. Sisälleni on kertynyt patoumia ja arpia joita ei koskaan ole käsitelty, koska mieheni ei osaa puhua ollenkaan mistään, hän ei ymmärrä asioita eikä halua puhua mistään. Haluaa sulkeutua ja paeta. Ei mitään vastuuta ole, minä kannan vastuun kaikesta aina. Se ei ole oikein.
En pysty ymmärtämääm miksi mieheni ei muutu, viisastu ja rupea tekemään töitä vuokseni. Hän väittää rakastavansa minua. En usko pätkääkään noita sanoja koska mitään hän ei ole silti valmis tekemään vuokseni ja meidän suhteen eteen. Ristiriitaista. Sanat ovat muuta kuin teot.

Tällä hetkellä suhteemme on kaukainen, olemme erillämme vaikka asumme saman katon alla yhteisissä veloissa. Tunnen vihaa ja pettymystä. Haluan olla poissa hänen luotaan, koska kotona ei ole mitään. Sieltä puuttuu hyvä henki, rakkaus ja positiivisuus. Välillämme on tyhjyyttä, etäisyyttä, sielunkumppanuus puuttuu. Koskaan ei ole kontaktia että tuntisi toisen olevan se oikea ja läheinen. Pinnallista ja turhauttavaa. Yksinäistä, surullista.

Tässä aluksi vuodatusta.

Ymmärrän täysin että miehen kanssa voi tuohon jamaan päästä.
Miehet osaavat sen taidon, että pienillä sanomatta jättämisillä ja avoimuuden panttaamisella saadaan nainen epävarmaksi ja onnettomaksi.
En usko että sinussa on vikaa, vaan molempia vaivaa luottamuksen puute.
Miehesi ei halua olla sinun kumppanisi, vaan kämppiksesi. Monet miehet eivät luota naisiin tarpeeksi avautuakseen kumppanilleen, näin nainenkin tulee epävarmaksi itsestään ja koko suhteesta.
En usko noita juttuja yllä, että sinun pitäisi muuttua vaan olet varmasti tehnyt paljonkin suhteen eteen.
Koska siitähän murhe tulee, on paljon asioita joita ei saa tai ei voi sanoa toiselle, paljon arvailuja siitä mitähän toinen ajattelee. Se syö kokoajan sinua sisältä ja vaikka miten yrittäisit, koska siihen tarvitaan kaksi et voi yksin muuttaa suhdettanne.
Arvaanko oikein että mies torjuu sinut joka kerta kun yrität puhua?
Arvaanko oikein että sinä yrität myöhemmin uudelleen, kun on sopiva hetki ja mies taaskaan ei halua osallistua.
Mikään työ mitä teette toistenne eteen ei mene perille, koska mies tekee töitä saadakseen sinut "kimpustaan" ja sinä teet töitä saadaksesi hänet lähelle.

Sitä se on, ja ratkaisuista en tiedä. Miehesi ei luota sinuun, tyypillistä miehistä ennakkoluuloa ja naisen halveeraamista. Hän ei ala keskustella kanssasi koska ei halua tulla syyllistetyksi.
Mutta vaikka miten keskustelisit SYYTTÄMÄTTÄ mies ottaa syytöksenä senkin että jokin on pielessä.
Miehille pitäisi sanoa vain että kaikki on hyvin, taputtaa heidän päätään ja kanavoida omat tarpeet niin ettei mies huomaa niitä olevan. Jokainen naisen tarve on mieheltä pois, koska mies ei halua antaa mitään, mies haluaa kokea olevansa täydellinen, ja siksi naisen pitää itse pitää yllä omaa onnellisuuttaan.
Loppujen lopuksi on helpompi elää ilman miestä kokonaan, koska silloin mikään omassa onnellisuudessa ei sälyty toisen varaan joka ei kykene mitään antamaan.
Et ole onneton ihminen, olet vain suhteessa onneton, vaaditaan vuosien prosessi että tuohon jamaan päästään. Nämä arvostelijat eivät sitä tajua, koska he ovat erilaisia, tai sitten heillä ei ole yhtä pitkä suhde takana vaan uskovat vielä siihen satuun että "jos itse panostaa oman osuutensa niin toinenkin niin tekee" mutta se ei ole totta.

 

[ymmärtämös]

Maailman halveksituimmat asiat:

- Yksinjäämisen pelko. Se on luonnollista. Kuka haluaa jäädä yksin. Pariutuvaa tyyppiä oleva ihminen ei halua olla yksin. Siksi hän on parisuhteessa alunperinkin. Hui kauhea. Onpa kamalaa. Hirvittävän alhainen tarve: olla toisen kanssa. Jokaisen pitäisi ilmeisesti olla "oman tiensä kulkija" joka vain hyppää suhteesta ulos heti kun on sen aika, ja osaa juuri oikealla hetkellä arvioida yrittäneensä tarpeeksi. Muuten on yksinjäämisen pelkääjä, turha ja tyhmä ihminen, soosoo!
Kiitti näille.

- Toinen perisynti on huolenpitäjä luonne. Alkaa helposti pitää huolta toisesta, joka sitten passivoituu ja käyttää hyväkseen. No näitä riittää. Jokainen ei ole itsekäs, joku vielä tänäkin päivänä sortuu toista vähän passaamaan eikä huomaa heti alussa pitää lukua siitä onko tehnyt liikaa vai liian vähän. Joo, läheisriippuvainen ja kamalan tyhmä ihminen, joka pitää sättiä ellipalstallakin heti maanrakoon. Kiitti vaan näistäkin.