Docventuresin teemana 15.9. terveysteollisuus!
yle.fi
rakastamme sitä, toisaalta vihaamme. Sairaudenhoidosta eli erikoissairaanhoidosta meillä on usein hyviä kokemuksia, ja jokainen meistä tuntee läheltä piti -ihmisiä, jotka eivät olisi enää keskuudessamme ilman suomalaisia huippusairaaloita.
"Samaan aikaan kuitenkin inisen pitkistä jonoista, kutsun terveyskeskusta pilkallisesti arvauskeskukseksi ja olen huolissani vanhusten hoidosta, byrokratiasta, väestön ikääntymisestä, soteuudistuksesta, hoitajapulasta tai Kelan korvaavuuksista. Ristiriitaista ja epäkiitollista. Käsi ylös kellä sama?"
Se, mikä kait meillä eniten tökkii, on juuri tuo epäseksikäs kunnissa jurnutettava harmaa ja eccokenkäinen perusterveydenhoito: ennaltaehkäisevä, kiireetön terveyskeskustoiminta, mielenterveys- ja päihdehoito, vanhustenhuolto, eli kaikki se järjestelmän näkymättömämpi tai arkisempi osa.
Sille on myös syntynyt viimeisen vuosikymmenen aikana yksityinen ohituskaista, jota minäkin olen kiireessä käyttänyt. Puolella pääkaupunkiseudun lapsista on yksityinen sairauskuluvakuutus. Puolella! Omilla lapsillanikin on sellainen: ensimmäisen hommasin kuumotuspäissäni esikoista odottaessa pahan päivän varalle – kuten moni muukin.
Kymmenen vuotta myöhemmin voin sanoa rehellisesti, että olin kuumotuksissani harhainen ja rahat olisi ehkä voinut käyttää fiksumminkin. Jos jotain vakavaa olisi tapahtunut, julkinen erikoissairaanhoito olisi lopulta hoitanut homman – vakuutuksista viis.
Mutta kun jatkuvasti isompi asiakasjoukko jolkottelee vakuutuksineen tai työterveydenhoitoineen kauemmas perusterveydenhoidon arjesta, syntyy ongelma. Yhteinen systeemi ei ole enää yhteinen systeemi – ja pahimmillaan sen koko arvo- ja rahoituspohja uhkaa murentua.
Järjestelmämme on onneksi kaukana siitä amerikkalaisesta äärimmäisen eriarvoisesta ja valtavien liikevoittojen kudelmasta, josta tuorein (ja kafkamainen) Docventures-dokkarimme Bleed Out kertoo. Mutta kun eurooppalaisiin potilaskollegoihin vertaa, ei perusterveydenhuollollamme mene mitenkään mairittelevasti:
OECD:n mittauksissa se on toistuvasti ollut EU:n epätasa-arvoisimpia.