Sanokaapa mielipiteenne

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Äitini teki lapselleni taulun. En ole pitänyt taulua koko ajan seinällä vaan se on ollut kaapissa tallessa. Säilytin sitä yhdessä vaiheessa (yli vuosi sitten) kirjahyllyn takana joka oli lähes takuuvarma paikka mistä lapset ei pääse taulua rikkomaan. Äitini jo silloin mainitsi että kun hänen antamansa taulu jossain hyllyn takana "piilossa".

Tänään hän sitten soitti (taulusta ei ole ollut puhetta varmaan reiluun vuoteen) ja ihan vaan sen takia että ehdotti "vaihtokauppaa". Hän totesi että jos meillä ei kerran taululle käyttöä ole niin hän voi antaa tilalle erilaisen ja ottaa itse tämän meillä olevan taulun. Että hän kyllä tykkää siitä ja laittaa sen seinälle. Sanoin hänelle että kyllä se on ollut meillä seinällä ja välillä taas ei, kuten monet muutkin taulut. Ja kerroin että taululla on tunnearvoa vaikkei se olisikaan seinällä. Mutta hän vaan antoi puheessaan ymmärtää että kun säilytämme taulua vaan kaapin takana niin parempi hänellä ottaa se takaisin koska hän osaa arvostaa sitä. Ja aikoi antaa takaisin sen lapsellemme sitten kun hän ymmärtää sen arvon.

Ei suoranaisesti "motkottanut" mutta antoi hyvin selvästi ymmärtää mitä hän on mieltä. Ja kuinka hän monen vuoden ajan teki sitä emmekä nyt anna arvoa sille kun emme käytä sitä seinällä.

Minulla meni koko ilta nyt tuon asian murehtimiseen; koen syystä tai toisesta järkyttävän huonoa omaatuntoa etten ole pitänyt taulua seinällä vaikka oma äitini on sen lapsenlapselleen tehnyt. Tunnen itseni huonoksi, itsekkääksi äidiksi joka ei kai osaa antaa arvoa. :ashamed: Sanokaapa te, mitä mieltä olette, olenko nyt liian ankara itselleni? Ymmärrättekö paremmin äitiäni vai minua? Mitä te olisitte tuossa tilanteessa sanoneet?
 
no mua taas hämää, että miten lapset ei sitten riko muita tauluja, jos kerran voit pitää niitä muita seinällä mutta et tätä taulua. Suoraan sanottuna, jos minun äitini tekisi lapselleni taulun, en kehtaisi pitää sitä kaapissa. Laittaisin sen esille, ehkä lapsen huoneeseen. Me teemme kyllä lapselle selväksi alusta alkaen, että arvoesineitä ei rikota...
 
ymmärrän sua hirveen hyvin.. mulla samanlainen äiti valittaa milloin mistäkin.. se ei äitille kuulu vaikka ei oo aina seinällä taulu..et välitä sen marinasta.. sanot vaan iloisesti seuraavan kerran et tykkäät siitä ja pidat vaan valillä sitä "jäähyllä ".. äiti on säälittävä kun vaatii tuommoista.. ja nyt hymy pyllyyn.. lopeta itse ruoskinta.. oon kyllä itekkin niin monesti vaipunu alakuloon äitin marinoista.. iso sisko aina tsemppaa mut ylös suosta..
 
Nyt ymmärsitte väärin. En siis ole pitämättä taulua seinällä sen takia että lapsi sen rikkoisi vaan silloin kun se EI OLLUT seinällä, säilytin taulua kirjahyllyn takana jonne ei varmasti lapset pääse käsiksi. Äitini kun oli närkästynyt siitä kun taulu juuri siellä oli.
 
en mä oikein käsitä. äitisi vaikuttaa tosi lapselliselta ja niuholta. lahja on lahja eikä sitä vahdita miten kukin omaa lahjaansa käyttää.

toisaalta on mielstäni myös outo paikka pitää taulua hyllyn takana.
en tiedä. on myös kakaramaista pyytää lahjaa takaisin ja vahtia mitenkukin lahjaansa käyttää. se on sun lapses ja äitisi on asiaton.
 
Alkuperäinen kirjoittaja o:
no mua taas hämää, että miten lapset ei sitten riko muita tauluja, jos kerran voit pitää niitä muita seinällä mutta et tätä taulua. Suoraan sanottuna, jos minun äitini tekisi lapselleni taulun, en kehtaisi pitää sitä kaapissa. Laittaisin sen esille, ehkä lapsen huoneeseen. Me teemme kyllä lapselle selväksi alusta alkaen, että arvoesineitä ei rikota...

minkä ikäisii sun lapset.. meillä ainakin tapahtuu "vahinkoja" vaikka kuika tietävät ettei arvo esineitä rikota...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ugg:
ymmärrän sua hirveen hyvin.. mulla samanlainen äiti valittaa milloin mistäkin.. se ei äitille kuulu vaikka ei oo aina seinällä taulu..et välitä sen marinasta.. sanot vaan iloisesti seuraavan kerran et tykkäät siitä ja pidat vaan valillä sitä "jäähyllä ".. äiti on säälittävä kun vaatii tuommoista.. ja nyt hymy pyllyyn.. lopeta itse ruoskinta.. oon kyllä itekkin niin monesti vaipunu alakuloon äitin marinoista.. iso sisko aina tsemppaa mut ylös suosta..

Kiitos sinulle. :hug: Äidilläni on tapana "syyllistää" syyllistämättä. Esimerkiksi hän ei tykännyt nuorimman lapsemme nimestä tai pikemminkin siitä miten nimi kirjoitetaan. Hän soitti ja piti todella pitkän puheen siitä kuinka kamalaa on jos lasta aletaan nimen takia kiusaamaan koulussa ja kuinka huono ja vaikea tulevaisuus tulee olemaan kun pitää aina selittää omaa nimeään. Pahoitti todella mieleni ja sen kyllä huomasi itsekin. Myöhemmin vaan sanoi että halusi kertoa mielipiteensä ennen kuin annamme nimen.

 
No mä kyllä ymmärrän sun äitiä. Jos on sen suurella työllä ja vaivalla tehnyt lapsenlapselleen ja huomaa että sä olet tunkenut sen kaapin taakse??? MIKSI se sitten oli siellä eikä seinällä???
 
Alkuperäinen kirjoittaja haloo:
Alkuperäinen kirjoittaja o:
no mua taas hämää, että miten lapset ei sitten riko muita tauluja, jos kerran voit pitää niitä muita seinällä mutta et tätä taulua. Suoraan sanottuna, jos minun äitini tekisi lapselleni taulun, en kehtaisi pitää sitä kaapissa. Laittaisin sen esille, ehkä lapsen huoneeseen. Me teemme kyllä lapselle selväksi alusta alkaen, että arvoesineitä ei rikota...

minkä ikäisii sun lapset.. meillä ainakin tapahtuu "vahinkoja" vaikka kuika tietävät ettei arvo esineitä rikota...

No, vahinkoja jos alkaa välttämään niin sitten pitää kyllä asua pehmustetussa, valkoisessa huoneessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap :
Alkuperäinen kirjoittaja ugg:
ymmärrän sua hirveen hyvin.. mulla samanlainen äiti valittaa milloin mistäkin.. se ei äitille kuulu vaikka ei oo aina seinällä taulu..et välitä sen marinasta.. sanot vaan iloisesti seuraavan kerran et tykkäät siitä ja pidat vaan valillä sitä "jäähyllä ".. äiti on säälittävä kun vaatii tuommoista.. ja nyt hymy pyllyyn.. lopeta itse ruoskinta.. oon kyllä itekkin niin monesti vaipunu alakuloon äitin marinoista.. iso sisko aina tsemppaa mut ylös suosta..

Kiitos sinulle. :hug: Äidilläni on tapana "syyllistää" syyllistämättä. Esimerkiksi hän ei tykännyt nuorimman lapsemme nimestä tai pikemminkin siitä miten nimi kirjoitetaan. Hän soitti ja piti todella pitkän puheen siitä kuinka kamalaa on jos lasta aletaan nimen takia kiusaamaan koulussa ja kuinka huono ja vaikea tulevaisuus tulee olemaan kun pitää aina selittää omaa nimeään. Pahoitti todella mieleni ja sen kyllä huomasi itsekin. Myöhemmin vaan sanoi että halusi kertoa mielipiteensä ennen kuin annamme nimen.
joo niin tuttua..ihan pelkään mitä se taas keksii valittaa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No mä kyllä ymmärrän sun äitiä. Jos on sen suurella työllä ja vaivalla tehnyt lapsenlapselleen ja huomaa että sä olet tunkenut sen kaapin taakse??? MIKSI se sitten oli siellä eikä seinällä???

minä ainakin haluan välillä vaihtaa sisustusta..
 
Taulu on ompelemalla tehty ja siksi mennyt vuosia kun teki sitä hiljalleen, silloin tällöin. On todellakin tunnearvoa mutta joka tapauksessa ei ole ollut koko ajan seinällä. Meidän perhe ei ole kovin uskonnollinen ja taulun aihe taasen on joten tästäkin syystä välillä vaihtelen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap :
Taulu on ompelemalla tehty ja siksi mennyt vuosia kun teki sitä hiljalleen, silloin tällöin. On todellakin tunnearvoa mutta joka tapauksessa ei ole ollut koko ajan seinällä. Meidän perhe ei ole kovin uskonnollinen ja taulun aihe taasen on joten tästäkin syystä välillä vaihtelen.

ugg ymmärtää.. mulla samanlainen tapa vaihdella tauluja.. juuri vein vaatehuoneen hyllylle ison pinon taulja "jäähdylle"..:):)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ugg:
Alkuperäinen kirjoittaja ap :
Taulu on ompelemalla tehty ja siksi mennyt vuosia kun teki sitä hiljalleen, silloin tällöin. On todellakin tunnearvoa mutta joka tapauksessa ei ole ollut koko ajan seinällä. Meidän perhe ei ole kovin uskonnollinen ja taulun aihe taasen on joten tästäkin syystä välillä vaihtelen.

ugg ymmärtää.. mulla samanlainen tapa vaihdella tauluja.. juuri vein vaatehuoneen hyllylle ison pinon taulja "jäähdylle"..:):)

:D

 
Isomummot saattavat jotain enkeliä antaakin lahjaksi, mutta kyllä meillä mummot tietää että jeesuksia ei meidän seinille ripustella. Joku isomummon suojelusenkelitaulu tuolla nyt on, pitää katsoa viitsiikö ripustaa sitten kun laitetaan tämä huone tytölle omaksi. Suojelusenkeli-idea kun nyt kuitenkin on ihan kaunis, eikä tunge kristinuskoa kurkusta alas. Mutta mitään jumalansiunaus tai krusifiksihömpötyksiä ei kyllä meillä mihinkään laiteta ja jos ottaa siitä nokkiinsa niin ei voi mitään. Pelkästä kohteliaisuudesta mummeleita kohtaan en aio tuputtaa uskontoa lapsilleni.
 

Yhteistyössä