Kun meillä on keittiön ikkuna just sillai että tosi moni kulkee siitä ohi yläkertaan. Ikkunassa on valoverho just siksi ettei siitä nakyisi sisälle kun keittiössä nyt paljon tulee oleskeltua. Ja on ihmisiä jotka osaa mennä ohi häveliäästi (eivät toljota sisälle) mutta sitten on niitä jotka joka kerran tuijottavat suoraan. Häiritsee valtavasti jos ollaan syömässä tai ylipäätään teen hommia keittiössä ja porukka toljotaa sisälle (jotkut jopa pysähtyvät seisomaan jutellessaan ja suoraan naama meille päin).
Pitäskö mun häipyä omasta keittiöstä pois, kääntää selkä vai lyödä ikkuna verhoilla kiinni yötä päivää? Mun mielestä mä olen kodissani ja luonnollisesti katson pihalle päin jos siinä istun kahvittelemassa - mutta tulee tunkeileva fiilis kuitenkin itselle...
Oonko ihan väärässä kun pidän ihan pöljinä noita ulkoa pällisteleviä ja itseäni oikeutettuna katsomaan arkiaskareitten lomassa (en siis pällistele nenä kiinni lasissa ja kyttää).
Esim. kerran olin leipomassa ja vilkaisin aina välillä kun naapuri pakkasi autoaan. Se tuijotti joka kerta kun ohi meni (lapsetkin huomasi kun itse en enää katsonut kertaakaan ja siis aiemmin pari kertaa VILKAISIN en jäänyt tuijottamaan kuin hän) eli tuli tunne että HÄN tuijotti siksi että "mitäs vahtaat"...lopulta pyysin lapsia vetämään verhot eteen kun en taikinakäsineni itse pystynyt. Tuli vain ihan hölmö olo, kun siksi valoverhotkin ettei näkyisi, mutta ilmeisesti näkyy tietyllä säällä kuitenkin kun niin suoraan kasvoihin osaavat katsoa :/
Mitä tekisit, muuta kuin muuttaisit...
Pitäskö mun häipyä omasta keittiöstä pois, kääntää selkä vai lyödä ikkuna verhoilla kiinni yötä päivää? Mun mielestä mä olen kodissani ja luonnollisesti katson pihalle päin jos siinä istun kahvittelemassa - mutta tulee tunkeileva fiilis kuitenkin itselle...
Oonko ihan väärässä kun pidän ihan pöljinä noita ulkoa pällisteleviä ja itseäni oikeutettuna katsomaan arkiaskareitten lomassa (en siis pällistele nenä kiinni lasissa ja kyttää).
Esim. kerran olin leipomassa ja vilkaisin aina välillä kun naapuri pakkasi autoaan. Se tuijotti joka kerta kun ohi meni (lapsetkin huomasi kun itse en enää katsonut kertaakaan ja siis aiemmin pari kertaa VILKAISIN en jäänyt tuijottamaan kuin hän) eli tuli tunne että HÄN tuijotti siksi että "mitäs vahtaat"...lopulta pyysin lapsia vetämään verhot eteen kun en taikinakäsineni itse pystynyt. Tuli vain ihan hölmö olo, kun siksi valoverhotkin ettei näkyisi, mutta ilmeisesti näkyy tietyllä säällä kuitenkin kun niin suoraan kasvoihin osaavat katsoa :/
Mitä tekisit, muuta kuin muuttaisit...
kerran nostin kättä. kerran katsoin kiukkusesti silmiin. on se niin kiva kattoa kun ihmiset menee hämilleen! :kieh: varsinki ku ne on usein sen näkösiä ihmisiä jotka saa minut hämilleen ja tuntemaan itseni maan matoseksi. vaan kun tuossa on seinät ja ikkunat suojana välissä niin voi näyttää suoraan mitä ajattelee. ne on tuntemattomia ihmisiä. ei niitä tartte mielistellä jos kerta kehtaavat toisten kotiin töllätä. lapsellistahan tuo on, mutta en mie sitä nyt joka kerta tee. nykkysin yleensä jos satun vilkasemaaan ulos ja joku vahtaa sisään niin enpä uhraa sille ajatustakaan. mitä lie kuvittelevat näkevänsä. kyllä meillä on verhot kiinni silloin kun täällä tapahtuu jotain ihan vain omille silmille. 
kai mie oon tyottunu. opetellu elämään kun olen enempi tässä kotona. oon mieki kyllä ajatellu valoverhoja..
