Sanotaan että rakkaus on tahdon asia, entäs jos rakkaus vaan hiipuu?

[Eevee]

Ja yrität rakastaa, tahdot rakastaa, tahdot tuntea jotain toista kohtaan mutta lähinnä tunnet ystävyyttää. Onko silloin enää mitään tehtävissä? Olemme olleet teineistä saakka yhdessä, nyt kohta 13v. Olen 30v nyt. Ja mieheni on superihana isä, vastuuntuntoinen, joskis hieman liikaa työlleen omistautunut. Arki meillä rullaa omaan tuttuun tapaansa, kaikki ok sinällään. Mutta en vain enää tunne sellaista rakkautta mieheeni, tunteeni ovat lämpimiä, mutta esmes seksiä en enää hänen kanssaan juuri halua...

En haluaisi erota, mutta haluaisin tuntea vielä intohimoa tai edes jotain. Nyt tää on tälläistä rämpimistä, ainakin minun osalta. Mietin onko mulla joku kolmenkympin kriisi vai mikä helvata, mutta mietin että tässäkö tää elämä oli? Intohimo, nauru.. Missä ne on?

 

["vieras"]

Mikset halua seksiä?

Miksei ole naurua ja intohimoa?

 

["vieras"]

Niin siis sanonta tarkoittaa, että rakkaus ei yleensä kestä pelkän tunteen varassa, vaan tahdon varassa, koska vaikeina aikoina pelkkä tunne ei kanna. Se ei silti tarkoita, että pelkällä tahdolla rakkautta voisi ylläpitää, jos se todella on hiipunut.

 

["vieras"]

Suhde vaatii työtä, koko ajan. Me ollaan oltu kohta 22 vuotta, ala-ja ylämäkiä, mutta periksi ei anneta.

 

["Aapee"]

[QUOTE="vieras";25811732]Mikset halua seksiä?

Miksei ole naurua ja intohimoa?[/QUOTE]

En tiedä miksi en halua seksiä, se ei vaan jotenkin tunnu milleen mieheni kanssa enää. Ehkä jopa vaivaannuttavalle...

Ja intohimo on vaan kadonnut eikä mieheni ole koskaan ollut nauravainen ihminen. Sekin vähä on kadonnut arjen pyöritykseen. Mies on aina väsy. Ja tosiaan monet muutkin on ihmetelleet kun mieheni ei koskaan naura ääneen. Se saattaa hörähtää jollekin hauskalle jutulle mutta siinä se. Aikanaan se ei haitannut minua mutta nykyisin haittaa. Tuntuu että olen seipään nielleen ihmisen kanssa yhdessä, kaikki saa vääntämällä vääntää hänestä ulos.

Vaikkapa ollaan reissussa ja kysyn onko ollut mukavaa, mies ei oikein osaa vastata mitään muuta kun et ihan ok ja yleensä vielä jatkaa "mutta" ja sitten tulee selitystä kuinka työt pyörii päässä eikä osaa relata ja plaa plaa.

 

["vieras"]

tarkoittaa..kun kaikki muut tunteet ja intohimot on tunnettu niin kysytään tahtoa, vaikka mikään ei enää tuntuisi miltään niin jaksaa tahdon avulla elää toisen rinnalla, elää normi arkea jossa kaikki velloo tasapaksuna nauhana, sitä se on..ja saattaa jatkua vuosia kunnes taas alkaa rakastaa ja haluta omaa puolisoa. Me olemme olleet myös 13v yhdessä, tahtoa on kysytty kun olen itse kasvanut nuoresta aikuiseksi ja äidiksi kriiseineen kaikkineen ja eihän sen kuulukkaan sujua vaivattomasti. Olin niin nuori kun aloimme olemaan yhdessä että olisi aivan mahdottomuus olla sama ihminen nyt yli 3-kymppisenä.

 

["vieras"]

[QUOTE="Aapee";25811771]En tiedä miksi en halua seksiä, se ei vaan jotenkin tunnu milleen mieheni kanssa enää. Ehkä jopa vaivaannuttavalle...

Ja intohimo on vaan kadonnut eikä mieheni ole koskaan ollut nauravainen ihminen. Sekin vähä on kadonnut arjen pyöritykseen. Mies on aina väsy. Ja tosiaan monet muutkin on ihmetelleet kun mieheni ei koskaan naura ääneen. Se saattaa hörähtää jollekin hauskalle jutulle mutta siinä se. Aikanaan se ei haitannut minua mutta nykyisin haittaa. Tuntuu että olen seipään nielleen ihmisen kanssa yhdessä, kaikki saa vääntämällä vääntää hänestä ulos.

Vaikkapa ollaan reissussa ja kysyn onko ollut mukavaa, mies ei oikein osaa vastata mitään muuta kun et ihan ok ja yleensä vielä jatkaa "mutta" ja sitten tulee selitystä kuinka työt pyörii päässä eikä osaa relata ja plaa plaa.[/QUOTE]

Vaikuttaa etteti asia ole ihan sinusta riippuvainen. Enemmän yhteistä aikaa te tarvitsisitte ja ihan juttelua tuosta seksistä, että mikä siinä vaivaannuttaa. Eikö miehellä toimi tai eikö sinulla toimi. Onko teillä edes sellaista aikaa, että voisitte mahdollisesti rakastua uudelleen?

Jos on väljähtynyttä, niin kannattaa ottaa sitä aikaa yhdessä ja pistää se ihan kärkeen asioiden tärkeysjärjestyksessä. Mutta älkää pakkosekstatko, vaan odottakaa, että tunteet heräävät.

 

["mama"]

Sitähän se rakkaus nimenomaan on. Ei mitään suurta intohimoa, jatkuvaa honeymoonia. Se on arkea, TAHTOA rakastaa, vaikka ei tunnu juuri miltään. MUTTA se, että teininä olet valinnut tämän puolison, ei tarkoita sitä, että sen pitäisi aina olla puolisosi. Avioliitto on keksitty ajalla, jolloin ihmisten keski-ikä oli 30 vuotta. Joten ei ihmekään, jos nykyisin ei jakseta sitä liittoa 50 vuotta. Ja teinistä kolmekymppiseksi on pitkä tie, voihan olla, että olette kasvaneet yhdessä, mutta erillenne. Siis tunteet vaihtuneet kaverillisiksi. Niin käy monesti, etenkin jos yhteen on menty hyvin nuorena.

 

["äippä"]

Mieti,onko se sitten kenenkään muunkaan kanssa vuosien jälkeen jatkuvaa intohimoa? Arki astuu kuvioon kaikissa suhteissa,ennemmin tai myöhemmin. Me on oltu yli 20v.eikä ole todellakaan helppoja hetkiä aina ollu,mutta kun tahtoa on vaikeinakin hetkinä niin periksi ei anneta.

Entäs jos saisitte miehen kanssa joskus vähän kahdenkeskistä aikaa? voisi tehdä suhteelle hyvää.

 

[MIRKAMÖRKÖ]

mä seurustelin mun isompien poikien isän kanssa 10v ja tavattiin kun oltiin 16v,rakkaus vaan hiipui ja kuoli pois.arki oli enempi ystävyyttää/kaveruutta.no harrastettiin juu seksiäkin mutta ei ollu sitä intohimoa,seksi oli avio velvollisuus uskon että ihmisten kasvaessa nuoruudesta aikuisuuteen ja toisiin elämänvaiheisiin niin voi käydä helposti niin että kasvaa erilleen.me yritettiin viimeset pari vuottaa kaikkea,pariterapiaa ja yhteisiä harrastuksia j.n.e ja oltiin onnettomia.elämä vie eteenpäin....jos jämähtää tietylle tasolle se tuottaa pahaa mieltä ja sen myötä onnettoman perheen.

 

["Aapee"]

Kun mies ei näe meillä ongelmaa... Tai näkee, mutta se on sitä mieltä että kyllä tää tästä. Viimeksi eilen ehdotin että lähdetään pitkästä aikaa kaksisteen laivalle, niin ei. Mies sanoi että lapset mukaan koska lapset on niin kyselleet miksei olla pitkään aikaan oltu laivalle. Se on ihana isä ja välillä musta tuntuu että jään ns lasten jalkoihin. Mies viettää lasten kanssa ennemmin aikaa kun minun. Ja se olisi ihan ok jos minäkin saisin edes joskus aikaa mutta eih... Viimeksi kun oltiin kaksin, mies joki sitä kuinka on ikävä lapsia eikä osaa olla ilman. Yritä siinä sit jotain romanttista kun yksi ikävöi isoja lapsiaan. Lapset meillä siis 11 ja 9v, joten pitäisi jo olla tottunut siihen että ne on joskus kotoa poissa.

 

["Aapee"]

Lisään siis että kun ollaan harvan kerran kaksin, mikään ei mene erilailla kun jos lapset olisi kotona. Mies pyykkää, tekee koneella töitä jne....

Kerran makasin sohvalla ja vonkasin suoraan sanottuna seksiä. Mies tuli pyykkikorin kanssa siihen viekkuun ja sanoi että joo venaa mä viikkaan nää pyykit ensin... Olin ihan että häh... Eikö ne pyykit olisi voineet odottaa sen aikaa....

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Joskus on ihan oikeutettua todeta, että on kasvettu eri suuntiin. Ja antaa molemmille vapaus. Ei pelkkä tahto voi rakkautta pelastaa, toki sillä pääsee pahojen paikkojen yli, mutta jos rakkaus ei yrityksistä huolimatta herää uudelleen, se ei herää.

 

["vieras"]

[QUOTE="Aapee";25812115]Lisään siis että kun ollaan harvan kerran kaksin, mikään ei mene erilailla kun jos lapset olisi kotona. Mies pyykkää, tekee koneella töitä jne....

Kerran makasin sohvalla ja vonkasin suoraan sanottuna seksiä. Mies tuli pyykkikorin kanssa siihen viekkuun ja sanoi että joo venaa mä viikkaan nää pyykit ensin... Olin ihan että häh... Eikö ne pyykit olisi voineet odottaa sen aikaa....[/QUOTE]

Sun mies on varmaan väsy, jos sä vaan makoot sohvalla ja se laittaa pyykit ja tekee työt. Se voi joskus olla niinkin päin.

 

[isoäiti mölykylästä]

väkisellä ei voi rakastaa. joten ei se mun mielestä ole tahdon asia. ei itseä saa mitenkään
tahtomaan jotain asiaa, jos ei oikeesti sitä halua

 

["Aapee"]

[QUOTE="vieras";25812496]Sun mies on varmaan väsy, jos sä vaan makoot sohvalla ja se laittaa pyykit ja tekee työt. Se voi joskus olla niinkin päin.[/QUOTE]

No ei ihan mene näin... Kyllä meillä hommat tehdään yhdessä.... Mutta mä osaan relatakin. Mies ei. Se viikkaa ennemmin pyykit kun harrastaa seksiä spontaanisti. Mä hoidan meillä ruuat, kaupassa käynnit, lasten läksyt, koirien lenkitykset. Ym ym ym. Mutta toki aina jotain jää, ja mies on sitten tuollainen että kun jotain pitää tehdä, se tekee sen HETI. Ei mitään väliä mikä tilanne on.

Jos mä perkele kerran makaan sohvalla ja vonkaan seksiä niin ei se tarkota että makaan aina sohvalla ja mies hoitaa kotihommat. Kamoon.

 

[Pastelli]

Parisuhteessa rakkaus on useimmiten se kantava voima. Yllättävän usein se kuitenkin jonnekin katoaa.
Voi olla ihan toimiviakin rakkaudettomia suhteita, ehkä. Toisaalta jos tilanne tuottaa kärsimystä, niin sitten on parempi etsiä omasta mielestäni uusi kumppani. Se on pidemmän päälle molemmille paras ratkaisu.