se eilinen silminnäkijä kolmikymppisestä äidistä joka valmistautui kuolemaan

[äiti 40plusplus]

Liekö jo keskusteltu, en tiedä, mutta en jaksanut kahlata kuin puolenkymmentä sivua taaksepäin ja sanahaku ei tuonut mitään...
En tosiaan jaksanut, jotenkin vielä on (kun äsken katsoin dvd:ltä tuon ohjelman) niin tyhjä olo. en tiedä onko tyhjä oikea sana, mutta jotenkin se ohjelma pysäytti ja tuli tunne että mitä itse osaisi tehdä vastaavassa tilanteessa.
Miten sitä voisi valmistautua siihen että perhe pärjää parhaalla mahdollisella tavalla kun äitiä ei enää olisikaan.
itse ei luojankiitos vielä ole tarvinnut edes sairauden vuoksi katsoa tuollaista tilannetta silmästä silmään, mutta kukaanhan ei koskaan tiedä koska on se viimeinen päivä, se viimeinen hei hei aamulla kun lähdetään töihin ja kouluun tai viimeinen hyvää yötä.
Ainoastaan kun odoteltiin aikanaan lapselle diagnoosia (joka luojankiitos olikin ihan "helppo" kuitenkin, vaikka järjestikin sen hetkisen elämän vähäksi aikaa uudelleen), sitä on tullut ihan oikeasti mietittyä että tänään pitää tehdä se minkä voi eikä jättää huomiseen. Tai onhan tuo tullut viimeksi muutama kuukausi sitten kun ikätoveri otettiin yhtäkkiä pois, ikävä on ja kova!
Mitä ajatuksia tuo ohjelma teissä muissa herätti?

 

[Maura]

jäi kattomatta vaik tarkoitus olikin

 

[kylmä nakki]

mä en pystynyt kattomaan, liippaa turhan läheltä.

 

[äiti 40plusplus]

muistaakseni tulee ensi tiistaina uusintana

 

[sipsi]

Minä en pystynyt katsomaan... Entisessä työssäni (sh) olin niin monta kertaa noiden asioiden kanssa silmäkkäin, nyt en voinut, en pysty edes ajattelemaan tuota tilannetta omalle kohdalle... että tuolle ainokaiselle, äitin tytölle, pitäisi kertoa, että äiti kuolee

 

[Tallu -]

jäi kattomatta vaik tarkoitus olikin

Sen näkee Yle Areenasta, jos tahtoo katsoa. Mä en ole vielä ehtinyt sitä katselemaan.

 

[Maura]

muistaakseni tulee ensi tiistaina uusintana

illasta? meil ei oo mahdollista talletella telkkuohjelmistoa tällä hetkellä, ni silloin en olis töissä

 

[Kerttu-Kyllikki]

Mä en halunnu katsoa... Jotenki tulee tuon kaltaisista ohjelmista niin pohjattoman surullinen olo.

 

[Maura]

jäi kattomatta vaik tarkoitus olikin

Sen näkee Yle Areenasta, jos tahtoo katsoa. Mä en ole vielä ehtinyt sitä katselemaan.

kiits

 

[äiti 40plusplus]

muistaakseni tulee ensi tiistaina uusintana

illasta? meil ei oo mahdollista talletella telkkuohjelmistoa tällä hetkellä, ni silloin en olis töissä

22.55

 

[misStar]

Oli ihan kauheaa katsoa..Olisi ihan kauheaa tietää milloin kuolee!Ja tuntuu että olisi vielä kamalempaa jos se olisi puoliso kuka olisi kuolemassa ja jäisin tänne "ihan yksin".

 

[matilda06]

en halunnut katsoa. Tulee niin ahdistunut ja surullinen olo :'(

 

[vieras]

Olen tehnyt töitä tällaisten perheiden kanssa. Monesti on itku päässyt työpäivien jälkeen ja kotona olen vain rutistanut omia lapsia.

 

[hui]

Mä en halunnut katsoa. Tuntuu niin kovin ahdistavalta. Mun ainut toiveeni on että saan elää niin kaun että lapset on aikuisia.
Mä välillä teen jopa "kauppaa Jumalan kanssa... tyyliin: Mä voin halvaantua tai sokeutua tai ihan mitä vaan kunhan saan elää ja asua lasten kanssa niiden lapsuuden" Joo, sairasta ja outoa, mutta sitähän se onkin. Ei sille voi mitään.

 

[äiti 40plusplus]

se katja siinä on mielenterveyshoitaja ja mietin että opettaako se koulutus jo jotenkin suhtautumaan tuollaisiin asioihin eri tavalla vai vaiko mitenkään oppia omaan elämään kohdistuvia asioita vai onko se vain siellä omassa sisällä miten ne asiat kokee. Ei minusta olisi arkkuliikkeeseen katselemaan arkkuja ja miettimään haluanko "röyhelöreunat" vai yksinkertaisen puuarkun.

 

[miin]

mun piti kirjottaa tähän vaikka mitä mut alko taas niin itkettää :'(

mikä sen naisen koko nimi oli? onkohan hän vielä kotona ja voimissa? viimenen merkintä siinä oli marraskuun oliko puolivälistä ja että syöpä oli taas kevinny lisää

 

[Samanlainen]

Mä en halunnut katsoa. Tuntuu niin kovin ahdistavalta. Mun ainut toiveeni on että saan elää niin kaun että lapset on aikuisia.
Mä välillä teen jopa "kauppaa Jumalan kanssa... tyyliin: Mä voin halvaantua tai sokeutua tai ihan mitä vaan kunhan saan elää ja asua lasten kanssa niiden lapsuuden" Joo, sairasta ja outoa, mutta sitähän se onkin. Ei sille voi mitään.

Et ole ainoa kaupankävijä... =) Niin kovasti haluan uskoa että "toimii".

 

[SuukkoSuulle]

Mä en osaa aatella kuolemaa kamalana. Mutta tuo tilanne ois ihan hirveä. Juurikin lasten ja miehen vuoksi. Jos kuvittelisin tilanteen (hieman hankalaa ku ei viel lasta ole kuin masussa) niin vaikeinta olisi juuri tuo läheisten jättäminen. Itse en pelkää kuolemaa, mutta kun pitäisi perhe valmistella siihen niin se olis kyllä järkyttävän kauheaa..

 

[just just]

Iltalehden kannessa oli otsikkona ettei parane siitä. En ostanut lehteä.

 

[Maura]

muistaakseni tulee ensi tiistaina uusintana

illasta? meil ei oo mahdollista talletella telkkuohjelmistoa tällä hetkellä, ni silloin en olis töissä

22.55

kiits. saa nähä tuleeko oikeesti katottua

 

[äiti 40plusplus]

Mä en halunnut katsoa. Tuntuu niin kovin ahdistavalta. Mun ainut toiveeni on että saan elää niin kaun että lapset on aikuisia.
Mä välillä teen jopa "kauppaa Jumalan kanssa... tyyliin: Mä voin halvaantua tai sokeutua tai ihan mitä vaan kunhan saan elää ja asua lasten kanssa niiden lapsuuden" Joo, sairasta ja outoa, mutta sitähän se onkin. Ei sille voi mitään.

Et ole ainoa kaupankävijä... =) Niin kovasti haluan uskoa että "toimii".

joskus pelottaa tuollaiset ajatukset että entäs jos "toive" toteutuu. Aikanaan kun ystäväni koki ties kuinka monennen keskenmenon ja itsellä oli kolmas lapsi toiveissa, heitin ajatuksen ylöspäin että jos vain yksi lapsi on tarjolla joko minulle tai ystävälleni, niin suokoon luoja sen ystävälleni kun minulla on jo kaksi. Kun siinä sitten raskauden aikana olikin jotakin häikkää minulla ja ystäväni oli jo viimeinkin äiti, ajattelin että apua kuuliko jumala toiveeni/lupaukseni sallia ystävälleni äitiys edes kerran. Luojan kiitos meille molemmille suotiin ne lapset kuitenkin!

 

[Henrietta]

Niin no tuo hei hei ja sitten jäätkin esim.auton alle on eri juttu kun tällainen että tietää kuolevansa ja joutuu/saa? sitä odottamaan.

Oli tosi pysähdyttävä ohjelma,ensin mun ei pitänyt edes sitä katsoa.

 

[äiti 40plusplus]

Niin no tuo hei hei ja sitten jäätkin esim.auton alle on eri juttu kun tällainen että tietää kuolevansa ja joutuu/saa? sitä odottamaan.

Oli tosi pysähdyttävä ohjelma,ensin mun ei pitänyt edes sitä katsoa.

on eri juttu mutta kuolee kuitenkin (jos minulle tuon kommentin heitit). Ja juuri siitä syytä minun mielestä pitää joka päivä elää parhaalla mahdollisella tavalla ja läheisistään huolehtien. Mummoni (jolta monta hyvää elämänohjetta aikanaan sain) sanoikin että koskaan ei saa antaa auringon laskea riidan päälle eli riidoissa ei saa koskaan mennä nukkumaan eikä myöskään aamulla erota.

 

[huppaloora]

Ohjelma on vielä katsomatta mutta lähipiiristä on kokemuksia samantyylisistä tilanteista. Tuntemani ihmiset ovat tuossa tilanteessa olleet todella rauhallisia ja "sinut" asian kanssa -oikeastaan ainoa mikä heillä on aiheuttanut mielipahaa ja murhetta (tai näin ovat asian ilmaisseet) on suru siitä ettei omien lasten tai lastenlasten kasvamista näe eikä saa elää heidän rinnallaan. Tällaisissa tilanteissa ihminen joko hyväksyy kohtalonsa tai sitten etsii ja odottaa viimeiseen hengenvetoon asti ihmettä.

 

[äiti 40plusplus]

nostan tämän josko joku katsoi, haluaa kertoa ajatuksistaan tai jollekin joka ei katsonut, tulee mieleen katsoa ensi viikolla.