Se, että lapsi on temperamentiltaan rauhallinen, onko se huono asia?

[kiusatun äiti]

Lapsella on pari kaveria, jotka ovat vilkkaampia ja eläväisempiä, voisimpa jopa sanoa joskus hieman sählääjiä. Omamme on enempi pohdiskelija-tyyppi ja itse rauhallisuus.
Nyt on ilmennyt sellaista, että nämä kaksi vilkkaampaa eivät oikein enää huoli omaamme mukaan, eivät kulje enää koulusta kotiin yhdessä (lähtevät koulusta aiemmin eivätkä odota YHTÄÄN vaikka on sovittu, että kulkevat yhdessä kaikki 3) jne. Surettaa lapsen puolesta. Puhuin asiasta toisen kaverin äidin kanssa, niin tämä vain tuumasi että "noh, onhan se teidän Maija aika hidas". Tällä hän tarkoittaa sitä, että lapsi on rauhallinen, pukeutuu rauhallisesti ja huolella, ei tykkää riehumisleikeistä tms.

Eli koska tämä lapsemme on rauhallisempi, häntä on oikeus syrjiä ja jättää joukosta pois??! Hän on ihan normaali ikäisensä muksu, mutta rauhallisempi.

Mitä ihmettä teen? Tästä samasta asiasta on lasten kanssa keskusteltu koko lukuvuosi, mutta muutos on vain hetkellistä.

 

[Madicken04]

No, tietty huono asia on jos siitä itse kärsii.

Ehkä hän voisi löytää kavereita jotka olisivat enemmän hänen sorttiaan, löytyisi paremmin yhteistä tekemistä jne? En pidä vielä syrjintänä sitä jos joku tavallaan putoaa porukasta koska ei omaa samoja kiinnostuksenkohteita eikä pysy muiden mukana. Lapset kuitenkin usein löytävät toisensa juuri siksi että tykkäävät samoista aisoista.

 

[erilaisia kaikki olemme]

Tää on tätä nykyaikaa, kun kaikkien pitää olla niiiiiiiin sosiaalisia, muuten on poikkeva.

Eli ei rauhallisuus ole huono asia ollenkaan, nuo verkostoitumisidiootit ottaa itseenikin päähän. Tässähän oli jokin aika sitten viesti täällä, jossa päiväkodin tädit oli valitanu vanhemmille, että lapsen pitäisi olla sosiaalisempi (kun oli just tykänny leikkii rauhassa itsekseen). Lopettakaa nyt tämä ylisosiaalisuuden korostaminen, ihmiset on erilaisia!

 

[ap]

No, tietty huono asia on jos siitä itse kärsii.

Ehkä hän voisi löytää kavereita jotka olisivat enemmän hänen sorttiaan, löytyisi paremmin yhteistä tekemistä jne? En pidä vielä syrjintänä sitä jos joku tavallaan putoaa porukasta koska ei omaa samoja kiinnostuksenkohteita eikä pysy muiden mukana. Lapset kuitenkin usein löytävät toisensa juuri siksi että tykkäävät samoista aisoista.

Samaa toivon itsekin ja lapsella kyllä onkin samanhenkisiä kavereita, mutta asuvat kauempana kuin nämä kaksi.

Mutta tiedän, myös että jos meidän lapsi ja tämä toinen vilkas kaveri olisivat aina kaksin, sen toisen vilkkaan äiti hermostuis täysin; syyttäisi kiusaamisesta, vaatisi yhdessä leikkimistä jne. Mutta nyt kun hänen ainokaisellaan on kaikki hyvin, ei ole mitään väliä vaikka tämä rauhallinen tippuukin kelkasta pois... Se jos mikä v***taa!! Siis tuo asenne, että mitä muiden lapsista kunhan omalla on asiat hyvin.

 

[=(]

Vilkkaamman mielestä rauhallinen saattaa olla tylsä.

En itsekään oikein jaksa pitkään kauhean rauhallisia ihmisiä kun olen itse todella menevä ja energinen. Tuntuu vaan siltä että tekis mieli ravistella rauhallisia, tyyniä ja hitaita ihmisiä ja joskus ajattelen heitä laiskoiksi vaikka oikeasti tiedän että on vain luonne-ero.

Itse oon sitä mieltä että vanhemmat ei voi hirveästi puuttua menoon, koska lapset joo ottaa kaverin näennäisesti mukaan vanhempien käskystä ja mieliksi mutta kyllä se vaan saadaan tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi jolloin rauhallinen vaan enemmän vetäytyy kuoreen ja on entistä rauhallisempi ja varautuneempi isompana.

 

[no]

tietenkin kaikki haluaa ensisiaisesti että omalla on kaikki hyvin, niinhän sinäkin ajattelet. ei tietenkään ole oikeudenmukaista, eikä kellään ole mitään oikeutta jättää muita jälkeen. lapsilla nyt vaan on omat tempperamentit eikä muksut ajattele niin pitkälle tekojaan. jos jotain ei kiinnosta muiden leikit niin ei kai lapset jaksa väkisin toista perässä vetää ja väkisin omia juttujaan tyrkyttää. rajansa kuitenkin kaikella, toivottavasti ei koulukiusaamiseksi kehity... hankala juttu, ei ketään voi pakottaa olemaan kaveria. siitä vasta kiusaamista tulisikin. kannattaa etsiä uusia rauhallisempia ystäviä. kaikki kun on niin erillaisia. voimia teille

 

[Madicken04]

No, tietty huono asia on jos siitä itse kärsii.

Ehkä hän voisi löytää kavereita jotka olisivat enemmän hänen sorttiaan, löytyisi paremmin yhteistä tekemistä jne? En pidä vielä syrjintänä sitä jos joku tavallaan putoaa porukasta koska ei omaa samoja kiinnostuksenkohteita eikä pysy muiden mukana. Lapset kuitenkin usein löytävät toisensa juuri siksi että tykkäävät samoista aisoista.

Samaa toivon itsekin ja lapsella kyllä onkin samanhenkisiä kavereita, mutta asuvat kauempana kuin nämä kaksi.

Mutta tiedän, myös että jos meidän lapsi ja tämä toinen vilkas kaveri olisivat aina kaksin, sen toisen vilkkaan äiti hermostuis täysin; syyttäisi kiusaamisesta, vaatisi yhdessä leikkimistä jne. Mutta nyt kun hänen ainokaisellaan on kaikki hyvin, ei ole mitään väliä vaikka tämä rauhallinen tippuukin kelkasta pois... Se jos mikä v***taa!! Siis tuo asenne, että mitä muiden lapsista kunhan omalla on asiat hyvin.

Mutta kannattaako äitien ihan hirveesti sekaantua noihin?

Oikeasti jos noita vilkkaampia lapsia pakotetaan/painostetaan ottamaan hitaampi ja rauhallisempi mukaan leikkeihinsä, voi hyvin olla etteivät he pysty tekemään läheskään kaikkea mitä muuten haluaisivat tehdä. Eikä ole kiva olla riippakivenä toisten mukana roikkumassa, kyllä siinä kaverit alkavat pian ärsyyntyä ja välit voivat huonontua entisestään.

Enemmän yrittäisin sitten tarjota lapselle mahdollisuutta päästä vapaa-ajallaan leikkimään noiden omansorttisten kavereiden kanssa, kuskata häntä heille tai hakea kavereita teille. Ehkä auttaa häntä löytämään joku harrastus missä löytää lisää omia kavereita ja tekemistä. Niitä omia vahvuuksia ja kiinnostuksenkohteita.

Leikit voi myös sujua sen vilkkaamman kaverin kanssa silloin kun ovat kaksin. Myös sitä on hyvä tukea. Kuitenkin silloin kun on kaksi vilkkaamman sorttista kaveria paikalla niin helposti heidän touhunsa muuttuvat sellaiseksi että rauhallinen vain putoaa pois. Näin kävi itsellenikin lapsena naapurin lasten kanssa. Miran kanssa leikit sujuivat kaksin, samoin Susannan, mutta kun oltiin kolmisteen niin vähän nuorempana, rauhallisempana ja hitaampana en pysynyt jutuissa niin hyvin mukana. Toisaalta olisi ollut kiusallista jos oma äitini olisi mennyt puhumaan Miran ja Susannan äideille ja heitä olisi vaadittu raahaamaan minua mukanaan...

 

[ap]

Leikit voi myös sujua sen vilkkaamman kaverin kanssa silloin kun ovat kaksin. Myös sitä on hyvä tukea.

Ne sujuukin ja niihin olen kannustanut
Mutta jos lapsi on sen toisen vilkkaamman kanssa (joka välillä haluaisi tämän rauhallisemman kanssa leikkiäkin kahdestaan), niin tuo kolmas äiti alkaa räksyttää, että miksei hänen lapsi mahdu mukaan ja että hänenkin Jessica pitää ottaa leikkeihin mukaan. Käytännössä siis nuo kahdenkeskiset leikit eivät onnistu kuin "piilossa" (asutaan niin lähekkäin, että kaikki näkee muka leikkii kenekin kanssa)

 

[ap]

^ siis kuka leikkii kenenkin kanssa

 

[täh]

Leikit voi myös sujua sen vilkkaamman kaverin kanssa silloin kun ovat kaksin. Myös sitä on hyvä tukea.

Ne sujuukin ja niihin olen kannustanut
Mutta jos lapsi on sen toisen vilkkaamman kanssa (joka välillä haluaisi tämän rauhallisemman kanssa leikkiäkin kahdestaan), niin tuo kolmas äiti alkaa räksyttää, että miksei hänen lapsi mahdu mukaan ja että hänenkin Jessica pitää ottaa leikkeihin mukaan. Käytännössä siis nuo kahdenkeskiset leikit eivät onnistu kuin "piilossa" (asutaan niin lähekkäin, että kaikki näkee muka leikkii kenekin kanssa)

No huh. Onkohan tuo äiti ihan terve? Eikö siellä ole kuin 3 lasta? eikö se kolmas voi hakea jotain toista lasta ulos jos sinun ja se toien haluavat olla kaksin joskus?
eikä kaverien tarvitse olla just samanikäisiä. kuten moni nykyään vaatii ja varaa lapselleen samanikäistä.
miksi nykyään äidit varaavan kavereita ja naittavat lapsia joillekin omasta mielestään sopiville.
minä ainakin olen huomannut että lapseni tietävät itse kenestä pitävät ja haluavat olla.
se joka minun mielestä näyttää mukavalta voikin olla ihan erilainen kuin miltä näyttää kun aikuisia ei ole. ja se joka ei osaa minun silmissä olla nätisti ja ei ole varhaiskypsä ja katso aikuista kauniisti silmiin, voi olla kiva ja rehti kaveri.

 

[täh]

Ai niin, ja rauhallisuus e ole huono asia. adhd-tapauksia on kyllä ihan riittävästi nykyään.

 

[Madicken04]

Leikit voi myös sujua sen vilkkaamman kaverin kanssa silloin kun ovat kaksin. Myös sitä on hyvä tukea.

Ne sujuukin ja niihin olen kannustanut
Mutta jos lapsi on sen toisen vilkkaamman kanssa (joka välillä haluaisi tämän rauhallisemman kanssa leikkiäkin kahdestaan), niin tuo kolmas äiti alkaa räksyttää, että miksei hänen lapsi mahdu mukaan ja että hänenkin Jessica pitää ottaa leikkeihin mukaan. Käytännössä siis nuo kahdenkeskiset leikit eivät onnistu kuin "piilossa" (asutaan niin lähekkäin, että kaikki näkee muka leikkii kenekin kanssa)

No mutta jos tuon toisen lapsen äiti käyttäytyy noin typerästi, niin kannattaako sinun käyttäytyä samoin? Kauheita paineita luo lasten kaverussuhteisiin jos eivät itse saa mitenkään vaikuttaa siihen kenen kanssa leikkivät. :/

Noita välttääkseen voi sitten vaikka kutsua sen toisen lapsen teille leikkimään välillä tms. Ja löytyisikö lähistöltä muita, vaikka vähän nuorempia tai vanhempia lapsia joiden kanssa voisi leikkiä? Ja tosissaan mahdollisuuksien mukaan yrittää panistaa siihen yhteiseen vapaa-aikaan niiden kauempana asuvien kavereiden kanssa, kutsuu vaikka yökylään tms.

 

[vieras]

Temperamentilla jos tarkoitetaan synnynnäistä luonnetta, kuten yleensä, niin eihän kukaan sille mitään voi. Se on otettava sellaisena kuin on. Kuten silmien väri.

Vanhemman täytyy sitten auttaa lastaan selviämään temperamenttinsa kanssa.

Onhan se tyhmää, että toiset eivät halua leikkiä, mutta toisaalta niistä saattaa tosiaan tuntua tylsältä, kuten joku jo kirjoitti.

Ei kannattane yrittää pakottaa tiettyjä lapsia olemaan kavereita, ei se onnistu välttämättä. Etsikää samanhenkisempiä kavereita. Lapselle luonteeseen sopivia harrastuksia jne.

Tämä on muuten yksi harvoista pienten kyläkoulujen todella negatiivisista piirteistä. Aitoa kaveria ei välttämättä löydy 6 vuoteen ja itsensä voi kokea tosi oudoksi. Muistan omasta lapsuudestani. Onneksi äiti oli alusta lähtien kasvattanut itsetuntoani hieman ylivahvaksikin.