"Se oikea tulee sitten, kun et enää odota". Oonko mä nyt siinä pisteessä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kiitos hei
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kiitos hei

Vieras
Mä oon ollut vuosia yksin ja yhä monta vuotta oon kaivannut rakkautta. Liian monta kertaa oon joutunut pettymään, ja nyt en enää edes halua. En halua minkäänlaisia ihmissuhdeviritelmiä, en treffejä, en yhtään mitään. Haluan olla yksin koko loppuelämäni. Päättää itse kaikesta, elää täysin vain ja ainoastaan itselleni (ja noille lapsilleni). Mä en enää kaipaa tai haaveile rakkaudesta, mä en ihan oikeasti enää halua mitään sellaista mun elämääni.

Mä en uskonut ikinä näkeväni tällaista päivää, mutta totta se tuntuu olevan. Mä en halua parisuhdetta, en ihastumisia, en rakkautta, en mitään. Mä haluan vaan olla itsekseni.
 
En minäkään uskonu, enkä ihan vissii uskon vieläkään. 3 vuotta ja risat erosta ja on todella alkanu tuntumaan et elän elämäni yksin noiden lasten kanssa. Ainoo mikä potuttaa on se ettei mulla ole ystäviä juurikaan. Mutta ehkä tähän tottuu joskus. Ja en todellakaan olis voinu koskaan kuvitella et minä ajattelisin näin. Olen aina uskonut rakkauteen ja siihen et se kohdalle tulee ja et etenki siihen et haluan löytää rakkauden. Mutta tuntuu ettei oo enää tarvetta edes sellasiin tunteisiin. On jotenkin unohtanu et miltä se vois tuntua...
 
No mulla on kyllä tullut vastaan vaan niitä vääriä odotin tai en. Nyt melkein vuosi erosta ja kans niin semmonen tunne, et ikinä en enää mitään ihmissuhdekuviota jaksa.
 
joo-o. Yh ollut jo jonkin aikaa,edellinen suhde päättyi vähän aikaa sitten ja melkeimpä TOIVON että lakkaisin kaipaamasta sitä suhdetta. Tiedän että kauan saa olla yksin,luultavasti lopun elämää lasten kanssa. Pahalta tuntuu jo pelkkä ajatuskin mutta helpottavalta se että ehkä sitä sitten joskus lakkaa kaipaamasta ja voi elää ihan vaan itselle ja lapsille.
 

Yhteistyössä