Pientä pohjustusta: tämänkin kesän suosikkiohjelmamme on Karavaanarit, nyt vielä ihan erikoisesti, kun pihassamme tönöttää se meidän oma 
. Ipanat linnottautuvat hyvinkin hanakasti silloin television ääreen ja hiljenevät hartaina ohjelmaa katsomaan ja kuuntelemaan. Yksi suosikkimme sarjasta on "Hellaripoikien" ryhmä .
Siis. Olimme ipanoiden kanssa uimassa. Voi veljet, kun oli hauskaa eikä ollut ranta kansoitettuna väestä - lähes rauhassamme saatiin rellestää ja vesileikkejä harrastaa... Vesi oli ihanan virkistävää.
Pienen matkan päässä "meidän" rantakaistaleesta oli sitten retkeilemässä neljä nuortamiestä. Leppoisa puheensorina kulki pitkin rantaa höystettynä remakoilla nauruilla, välillä kuului kitaroiden soitoakin. No, meidän tytönpirpana sitten hoksas, että - kappas, kuuluu kitaramusiikkia! Ja samantein likka lähti juoksemaan rantaviivaa pitkin ääntä kohti...
Pysähtyi sitten soveliaan matkan päähän seisomaan. Patsasteli ja kuunteli. Kiekas sitten heleällä äänellä - eli kovaa ja korkealta
:
-HEIII!!! Tulkaas äkkiä katsomaan!!! Täällä on nää Hellarin pojat!!!
Minä siinä jo rapuilemaan - miten niin herkkänä olenkaan, kun posket loimottaa - mutta tyttö saikin lohkaisustaan palkakseen aivan älyttömän sydämelliset naurut kaikilta nuorilta miehiltä, yksi jopa tokaisi, että "lähestulkoon!"
Pyysivät sitten lapsiamme kuuntelemaan kitaramusiikkia, muutama sana vaihdettiin kesälomalaisten kanssa, ja vetäydyttiin sitten toviksi vielä uimaan. Lähtiessämme tämä seurue vielä moikkasi iloisesti meille kaikille ja toivottelivat mukavaa kesää.
Jäi mukava maku kohtaamisesta.
. Ipanat linnottautuvat hyvinkin hanakasti silloin television ääreen ja hiljenevät hartaina ohjelmaa katsomaan ja kuuntelemaan. Yksi suosikkimme sarjasta on "Hellaripoikien" ryhmä .Siis. Olimme ipanoiden kanssa uimassa. Voi veljet, kun oli hauskaa eikä ollut ranta kansoitettuna väestä - lähes rauhassamme saatiin rellestää ja vesileikkejä harrastaa... Vesi oli ihanan virkistävää.
Pienen matkan päässä "meidän" rantakaistaleesta oli sitten retkeilemässä neljä nuortamiestä. Leppoisa puheensorina kulki pitkin rantaa höystettynä remakoilla nauruilla, välillä kuului kitaroiden soitoakin. No, meidän tytönpirpana sitten hoksas, että - kappas, kuuluu kitaramusiikkia! Ja samantein likka lähti juoksemaan rantaviivaa pitkin ääntä kohti...
Pysähtyi sitten soveliaan matkan päähän seisomaan. Patsasteli ja kuunteli. Kiekas sitten heleällä äänellä - eli kovaa ja korkealta
:-HEIII!!! Tulkaas äkkiä katsomaan!!! Täällä on nää Hellarin pojat!!!
Minä siinä jo rapuilemaan - miten niin herkkänä olenkaan, kun posket loimottaa - mutta tyttö saikin lohkaisustaan palkakseen aivan älyttömän sydämelliset naurut kaikilta nuorilta miehiltä, yksi jopa tokaisi, että "lähestulkoon!"
Pyysivät sitten lapsiamme kuuntelemaan kitaramusiikkia, muutama sana vaihdettiin kesälomalaisten kanssa, ja vetäydyttiin sitten toviksi vielä uimaan. Lähtiessämme tämä seurue vielä moikkasi iloisesti meille kaikille ja toivottelivat mukavaa kesää.
Jäi mukava maku kohtaamisesta
.
