V
vieras
Vieras
Päivitetty 6.4. 16:17, julkaistu 1.4. 08:43
K. Tikkunen, Seitsemän suden salatappaja
Kuva: Pentti VuosaariTeksti: Pekka JunttiLähetä palautetta toimittajalle
Sudentappajan tupakka- ja tuumauspaikka Villa-Hiidessä. -Luoja tai joku on suden luonut, mutta vähän kesken se jäi. Olis tehnyt siitä sellaisen, että se lähtis etelän maille kesäksi tekemään poikaset. Eikö oliskin kätevä
KUVAT
Kari Tikkunen teki muistorunon päiväkirjaansa Siru-koiralle.
Kuva
entti Vuosaari
Kari Tikkunen kuvasi suden jäljet pihallaan viime viikolla. -Tappoivat puistosta Alfa-naaraan jalkanarulla ja lauma levisi kuin jokisen eväät, Tikkunen sanoo.
Kuva:Kari Tikkunen
Joidenkin mielestä Tikkunen on siinä määrin ikävä tyyppi, että pirunsarvet pukisivat häntä hyvin.
Kuvaentti Vuosaari
Sotkamon susikadon pääarkkitehti Kari Tikkunen saapastelee keinahtelevin askelin vieraita vastaan. Mies kättelee moottoriöljystä mustunein käsin, toivottaa tervetulleeksi Villa-Hiiteen, K. Tikkusen valtakuntaan.
Tikkunen on luonnonsuojelijoiden vihaama korpirikollinen, tappaja numero yksi, joka kertoo nyt, mitä saloilla on tullut puuhasteltua.
- Laskin, että seitsemän sutta on omalla kontolla. Sitten tiimihommat on erikseen. Poikia en sotke tähän.
Tikkunen esittelee ensitöikseen viikon vanhat suden jäljet pihan nurkalla. Jaloissa kiehnää kolmetoistavuotias itälaikan ja saksanpaimenkoiran sekoitus Minni alias Emännän paikkarasia.
- Ostin tämän paikkaamaan Pompulaa, emännän nuorta karhukoiraa, jonka susi vei. Se oli aivan kamalaa aikaa. Emäntä etsi sitä viikon eikä syönytkään mitään. Siitä ei jäänyt jäljelle kuin häntä.
Sukset ristiin
Pompulan kuolema oli hetki, jolloin Tikkusella meni sukset ristiin susien kanssa.
- Ajattele kun tulet metsältä ja sanot lapsille, ettei Jeppe tule enää kotiin. Siitä se kiehuu yli. Sitä ei saa rauhaa ennen kuin asia on selvä, Tikkunen kertoo.
Sen jälkeen hän on menettänyt toisenkin metsäkaverin ja monta kertaa suden hampaisiin joutuminen on ollut lähellä. Häkissä häntää heiluttelevan ajokoira Poutan susi repi henkihieveriin läheisessä taimikossa. Kaulasta oli jänteitä poikki ja pää roikkui sivulla. Takalapakin oli rikki.
Jämptinarttu Siru otti yhteen pantasusi-Moonan kanssa. RKTL:n susitutkijat Seppo Ronkainen ja Mikko Kyllönen toivat kuolleen koiran kotiin peräkontissa. Miehet myös hautasivat Sirun Tikkusen koirien hautausmaalle pihan perälle.
- Se narttususi makasi tuolla kivimaisemalla. Sekin oli loukkaantunut tapellessaan Sirun kanssa. Tutkijat piirittivät yötä päivää paikkaa, etten pääsisi väliin. Lopulta se lähti liikkeelle ja sai kuulan kylkeen tietä ylittäessään. Ronkainen valitti, että miksi sekin piti tappaa, Tikkunen sanoo.
Lupa tappaa
Salametsästäjä Tikkunen ei tapa susia erityisen salassa. Vuonna 2004 hän kirjoitti Kainuun Sanomiin tappaneensa luvatta kolme sutta koiriaan puolustaakseen.
Siitä nousi myrsky, syyttäjä syytti, media rummutti koko maassa ja käräjiä käytiin hovia myöten. Mutta lopulta korveneläjä Tikkunen voitti.
- Halusin ennakkotapauksen siitä, saako Suomessa puolustaa omaisuuttaan. Sain siihen luvan.
Tikkunen sai oikeuden ja on käyttänyt sitä takuulla laajemmin kuin oikeus tarkoitti. Jos susi uhkaa koiraa, Tikkunen tappaa suden. Meni siihen aikaa kuinka kauan tahansa.
Silmä silmästä, hammas hampaasta?
- Jotenkin niin.
Tikkusta on kehotettu suoraan lähtemään pois susialueelta.
- Mutta kun minä olin täällä ensin. Tulin tänne nauttimaan luonnonrauhasta ja metsästämään koirieni kanssa aivan laillisesti. Maksan maksuni, että saan harrastaa. Voisi puolustella, että yhteiskunta teki minusta tappajan, Tikkunen sanoo.
Nikitan kohtalo?
Tikkunen istahtaa keinutuoliin ja pistää tupakiksi. Takana on kirjahyllyllinen sota- ja eräkirjallisuutta ja vierellä aseteline, joista yksi on koko ajan valmiina käteen "jos vaikka koiranhäkille tulevat".
Vastakkaisella seinällä on karhuntalja ja komeat hirvensarvet. Oikein sopiva huone salakaatajalle.
Tikkunen puhaltelee savua ja jatkaa tarinointiaan. Hän kertoo tietävänsä myös jotakin pantasusi Nikitasta. Kolmevuotias urossusi Nikita oli kuolemansa jälkeen keväällä 2006 valtakunnan julkkis, jonka kohtaloa päiviteltiin koko maan mediassa.
Tämän pantasuden tappoa Tikkunen ei kuitenkaan tunnusta, mutta aika paljon hän tietää.
- Sen verran minä tiiän, että Nikitalta meni viispilkkuseiskan luoti kyljestä läpi. Sillä oli musta panta, johon oli sidottu traktorin kytkinasetelma punaisella nailonnarulla kiinni. Voit tarkistaa Pohjois-Karjalan poliisilta, jos et usko.
Luonnon ystävä?
Pirtin ikkunan takana pyrähtelee joukko touhukkaita pikkulintuja. Niillä on vara mistä valita; Siemeniä, läskiä, lyhteitä ja lihaa, yksi hirvenpääkin. Mikä susilahtari se sellainen on, joka pikkulintuja ruokkii?
Sellainen, joka pitää luonnosta ja eläimistä.
Tikkunen puhuu suorastaan lämpimästi luonnosta. Riettalinnuista mukavin on korppi, luonnon oma juorutäti ja siisteyspoliisi.
- Ei täällä voi tiktaattoriksi alkaa. Kunnioitan elämää. Jos vihaisin luontoa, asuisin cityssä.
- Olen sanonut, että sitten on valmis kulkemaan luonnossa, kun voi kävellä polulla kyyn ohi tappamatta sitä. Ei sitä tartte tappaa.
Tikkunen nousee keinutuolista, kävelee köökin puolelle hiljakseen. Ulkona viskelee vedensekaista räntää. Kevät on tulossa ja se kohottaa mieltä.
- Ootan joutsenia. Niillä on tapana töräyttää tässä kohdalla, että kato, Kätkäläinenkin on vielä täällä. Niitä minä ootan.
http://www.pohjolansanomat.fi/cs/Satellite/PS-Uutiset/1194640264358/artikkeli/k+tikkunen+seitseman+suden+salatappaja.html
K. Tikkunen, Seitsemän suden salatappaja
Kuva: Pentti VuosaariTeksti: Pekka JunttiLähetä palautetta toimittajalle
Sudentappajan tupakka- ja tuumauspaikka Villa-Hiidessä. -Luoja tai joku on suden luonut, mutta vähän kesken se jäi. Olis tehnyt siitä sellaisen, että se lähtis etelän maille kesäksi tekemään poikaset. Eikö oliskin kätevä
KUVAT
Kari Tikkunen teki muistorunon päiväkirjaansa Siru-koiralle.
Kuva
entti VuosaariKari Tikkunen kuvasi suden jäljet pihallaan viime viikolla. -Tappoivat puistosta Alfa-naaraan jalkanarulla ja lauma levisi kuin jokisen eväät, Tikkunen sanoo.
Kuva:Kari Tikkunen
Joidenkin mielestä Tikkunen on siinä määrin ikävä tyyppi, että pirunsarvet pukisivat häntä hyvin.
Kuva
entti VuosaariSotkamon susikadon pääarkkitehti Kari Tikkunen saapastelee keinahtelevin askelin vieraita vastaan. Mies kättelee moottoriöljystä mustunein käsin, toivottaa tervetulleeksi Villa-Hiiteen, K. Tikkusen valtakuntaan.
Tikkunen on luonnonsuojelijoiden vihaama korpirikollinen, tappaja numero yksi, joka kertoo nyt, mitä saloilla on tullut puuhasteltua.
- Laskin, että seitsemän sutta on omalla kontolla. Sitten tiimihommat on erikseen. Poikia en sotke tähän.
Tikkunen esittelee ensitöikseen viikon vanhat suden jäljet pihan nurkalla. Jaloissa kiehnää kolmetoistavuotias itälaikan ja saksanpaimenkoiran sekoitus Minni alias Emännän paikkarasia.
- Ostin tämän paikkaamaan Pompulaa, emännän nuorta karhukoiraa, jonka susi vei. Se oli aivan kamalaa aikaa. Emäntä etsi sitä viikon eikä syönytkään mitään. Siitä ei jäänyt jäljelle kuin häntä.
Sukset ristiin
Pompulan kuolema oli hetki, jolloin Tikkusella meni sukset ristiin susien kanssa.
- Ajattele kun tulet metsältä ja sanot lapsille, ettei Jeppe tule enää kotiin. Siitä se kiehuu yli. Sitä ei saa rauhaa ennen kuin asia on selvä, Tikkunen kertoo.
Sen jälkeen hän on menettänyt toisenkin metsäkaverin ja monta kertaa suden hampaisiin joutuminen on ollut lähellä. Häkissä häntää heiluttelevan ajokoira Poutan susi repi henkihieveriin läheisessä taimikossa. Kaulasta oli jänteitä poikki ja pää roikkui sivulla. Takalapakin oli rikki.
Jämptinarttu Siru otti yhteen pantasusi-Moonan kanssa. RKTL:n susitutkijat Seppo Ronkainen ja Mikko Kyllönen toivat kuolleen koiran kotiin peräkontissa. Miehet myös hautasivat Sirun Tikkusen koirien hautausmaalle pihan perälle.
- Se narttususi makasi tuolla kivimaisemalla. Sekin oli loukkaantunut tapellessaan Sirun kanssa. Tutkijat piirittivät yötä päivää paikkaa, etten pääsisi väliin. Lopulta se lähti liikkeelle ja sai kuulan kylkeen tietä ylittäessään. Ronkainen valitti, että miksi sekin piti tappaa, Tikkunen sanoo.
Lupa tappaa
Salametsästäjä Tikkunen ei tapa susia erityisen salassa. Vuonna 2004 hän kirjoitti Kainuun Sanomiin tappaneensa luvatta kolme sutta koiriaan puolustaakseen.
Siitä nousi myrsky, syyttäjä syytti, media rummutti koko maassa ja käräjiä käytiin hovia myöten. Mutta lopulta korveneläjä Tikkunen voitti.
- Halusin ennakkotapauksen siitä, saako Suomessa puolustaa omaisuuttaan. Sain siihen luvan.
Tikkunen sai oikeuden ja on käyttänyt sitä takuulla laajemmin kuin oikeus tarkoitti. Jos susi uhkaa koiraa, Tikkunen tappaa suden. Meni siihen aikaa kuinka kauan tahansa.
Silmä silmästä, hammas hampaasta?
- Jotenkin niin.
Tikkusta on kehotettu suoraan lähtemään pois susialueelta.
- Mutta kun minä olin täällä ensin. Tulin tänne nauttimaan luonnonrauhasta ja metsästämään koirieni kanssa aivan laillisesti. Maksan maksuni, että saan harrastaa. Voisi puolustella, että yhteiskunta teki minusta tappajan, Tikkunen sanoo.
Nikitan kohtalo?
Tikkunen istahtaa keinutuoliin ja pistää tupakiksi. Takana on kirjahyllyllinen sota- ja eräkirjallisuutta ja vierellä aseteline, joista yksi on koko ajan valmiina käteen "jos vaikka koiranhäkille tulevat".
Vastakkaisella seinällä on karhuntalja ja komeat hirvensarvet. Oikein sopiva huone salakaatajalle.
Tikkunen puhaltelee savua ja jatkaa tarinointiaan. Hän kertoo tietävänsä myös jotakin pantasusi Nikitasta. Kolmevuotias urossusi Nikita oli kuolemansa jälkeen keväällä 2006 valtakunnan julkkis, jonka kohtaloa päiviteltiin koko maan mediassa.
Tämän pantasuden tappoa Tikkunen ei kuitenkaan tunnusta, mutta aika paljon hän tietää.
- Sen verran minä tiiän, että Nikitalta meni viispilkkuseiskan luoti kyljestä läpi. Sillä oli musta panta, johon oli sidottu traktorin kytkinasetelma punaisella nailonnarulla kiinni. Voit tarkistaa Pohjois-Karjalan poliisilta, jos et usko.
Luonnon ystävä?
Pirtin ikkunan takana pyrähtelee joukko touhukkaita pikkulintuja. Niillä on vara mistä valita; Siemeniä, läskiä, lyhteitä ja lihaa, yksi hirvenpääkin. Mikä susilahtari se sellainen on, joka pikkulintuja ruokkii?
Sellainen, joka pitää luonnosta ja eläimistä.
Tikkunen puhuu suorastaan lämpimästi luonnosta. Riettalinnuista mukavin on korppi, luonnon oma juorutäti ja siisteyspoliisi.
- Ei täällä voi tiktaattoriksi alkaa. Kunnioitan elämää. Jos vihaisin luontoa, asuisin cityssä.
- Olen sanonut, että sitten on valmis kulkemaan luonnossa, kun voi kävellä polulla kyyn ohi tappamatta sitä. Ei sitä tartte tappaa.
Tikkunen nousee keinutuolista, kävelee köökin puolelle hiljakseen. Ulkona viskelee vedensekaista räntää. Kevät on tulossa ja se kohottaa mieltä.
- Ootan joutsenia. Niillä on tapana töräyttää tässä kohdalla, että kato, Kätkäläinenkin on vielä täällä. Niitä minä ootan.
http://www.pohjolansanomat.fi/cs/Satellite/PS-Uutiset/1194640264358/artikkeli/k+tikkunen+seitseman+suden+salatappaja.html
