T
Tuli mieleen
Vieras
Minulla on hyvä koulutus ja työ, hyvä palkka, omistusasunto, rotukoira, sekin hyvin koulutettu. Ja mies, jota minä rakastan oikein kovasti silloin, kun hän on etäinen ja ärtyisä, kun olen epävarma siitä, haluaako hän jäädä enää ollenkaan tähän yhteiseen elämään. Onneksi tai epäonneksi näitä hetkiä ei ole usein.
Olen jopa kuivan asiallinen ja ainakin kaikkitietävä. Töissä minusta kyllä pidetään, koska minulta uskaltaa aina tulla kysymään neuvoja ja osaan sanoa ikävät asiat niin, etteivät ne tunnukaan niin pahoilta. Emme kuitenkaan vietä vapaa-aikaa työkavereitten kanssa yhdessä, he lakkaavat olemasta minulle ja minä heille kun viimeistään bussipysäkillä lähdemme työpäivän jälkeen eri suuntiin.
Paras ystäväni sanoi minulle eräänä päivänä, että on varmasti helpompaa olla tällainen järki-ihminen. Väitin vastaan, olen tunneihminen aivan täysin. Ystäväni mielestä osaan piilottaa sen hyvin, ilmeisesti liiankin hyvin kun hänkään ei sitä tiennyt
Luulin parikymppisenä, että kymmenen vuoden kuluttua olen jo löytänyt paikkani maailmassa ja tyytyväinen siihen, edes jossain määrin. Mutta en minä osaa olla tyytyväinen tähän. Tai olen minä, aina välillä. Ehkä tämä on vain kolmenkympin kriisi, kun haluaisin sysätä osan kaikesta vastuustani jonkun muun niskoille. En tahtoisi olla aina se järkevä ja sovituista asioista kiinni pitävä ihminen. Haluaisin tutustua yhteen ihmiseen, joka oppisi tuntemaan minut sellaisena kuin oikeasti olen. Ja vielä tahtoisin päästä eroon tästä pirun levottomuudesta, joka minut aina valtaa kun parisuhteeni on kunnossa ja kaikki on niin onnellista ja eikä mikään ole epävarmaa.
Olen jopa kuivan asiallinen ja ainakin kaikkitietävä. Töissä minusta kyllä pidetään, koska minulta uskaltaa aina tulla kysymään neuvoja ja osaan sanoa ikävät asiat niin, etteivät ne tunnukaan niin pahoilta. Emme kuitenkaan vietä vapaa-aikaa työkavereitten kanssa yhdessä, he lakkaavat olemasta minulle ja minä heille kun viimeistään bussipysäkillä lähdemme työpäivän jälkeen eri suuntiin.
Paras ystäväni sanoi minulle eräänä päivänä, että on varmasti helpompaa olla tällainen järki-ihminen. Väitin vastaan, olen tunneihminen aivan täysin. Ystäväni mielestä osaan piilottaa sen hyvin, ilmeisesti liiankin hyvin kun hänkään ei sitä tiennyt
Luulin parikymppisenä, että kymmenen vuoden kuluttua olen jo löytänyt paikkani maailmassa ja tyytyväinen siihen, edes jossain määrin. Mutta en minä osaa olla tyytyväinen tähän. Tai olen minä, aina välillä. Ehkä tämä on vain kolmenkympin kriisi, kun haluaisin sysätä osan kaikesta vastuustani jonkun muun niskoille. En tahtoisi olla aina se järkevä ja sovituista asioista kiinni pitävä ihminen. Haluaisin tutustua yhteen ihmiseen, joka oppisi tuntemaan minut sellaisena kuin oikeasti olen. Ja vielä tahtoisin päästä eroon tästä pirun levottomuudesta, joka minut aina valtaa kun parisuhteeni on kunnossa ja kaikki on niin onnellista ja eikä mikään ole epävarmaa.