Sekavaa ajatuksenjuoksua

[Tuli mieleen]

Minulla on hyvä koulutus ja työ, hyvä palkka, omistusasunto, rotukoira, sekin hyvin koulutettu. Ja mies, jota minä rakastan oikein kovasti silloin, kun hän on etäinen ja ärtyisä, kun olen epävarma siitä, haluaako hän jäädä enää ollenkaan tähän yhteiseen elämään. Onneksi tai epäonneksi näitä hetkiä ei ole usein.

Olen jopa kuivan asiallinen ja ainakin kaikkitietävä. Töissä minusta kyllä pidetään, koska minulta uskaltaa aina tulla kysymään neuvoja ja osaan sanoa ikävät asiat niin, etteivät ne tunnukaan niin pahoilta. Emme kuitenkaan vietä vapaa-aikaa työkavereitten kanssa yhdessä, he lakkaavat olemasta minulle ja minä heille kun viimeistään bussipysäkillä lähdemme työpäivän jälkeen eri suuntiin.

Paras ystäväni sanoi minulle eräänä päivänä, että on varmasti helpompaa olla tällainen järki-ihminen. Väitin vastaan, olen tunneihminen aivan täysin. Ystäväni mielestä osaan piilottaa sen hyvin, ilmeisesti liiankin hyvin kun hänkään ei sitä tiennyt…

Luulin parikymppisenä, että kymmenen vuoden kuluttua olen jo löytänyt paikkani maailmassa ja tyytyväinen siihen, edes jossain määrin. Mutta en minä osaa olla tyytyväinen tähän. Tai olen minä, aina välillä. Ehkä tämä on vain kolmenkympin kriisi, kun haluaisin sysätä osan kaikesta vastuustani jonkun muun niskoille. En tahtoisi olla aina se järkevä ja sovituista asioista kiinni pitävä ihminen. Haluaisin tutustua yhteen ihmiseen, joka oppisi tuntemaan minut sellaisena kuin oikeasti olen. Ja vielä tahtoisin päästä eroon tästä pirun levottomuudesta, joka minut aina valtaa kun parisuhteeni on kunnossa ja kaikki on niin onnellista ja eikä mikään ole epävarmaa.

 

[Saliina]

Ainakin yksi mikä on hyvin tärkeää: tutustu itseesi. Se on se henkilö, jota kaipaat. Siis se, "yksi ihminen johon haluaisit tutustua, joka oppisi tuntemaan sinut sellaisena kuin oikeasti olet". Olen nimittäin vahvasti sitä mieltä, että ohitamme näissä ihmissuhdeasioissa helposti sen läheisimmän ihmisen ja haikailemme jotain ulkopuoleltamme.

 

[Kolkku]

Ainakin yksi mikä on hyvin tärkeää: tutustu itseesi. Se on se henkilö, jota kaipaat. Siis se, "yksi ihminen johon haluaisit tutustua, joka oppisi tuntemaan sinut sellaisena kuin oikeasti olet". Olen nimittäin vahvasti sitä mieltä, että ohitamme näissä ihmissuhdeasioissa helposti sen läheisimmän ihmisen ja haikailemme jotain ulkopuoleltamme.

Olen pitkälle samaa mieltä Saliinan kanssa. Monella on niin kiire suorittamisen kanssa, että he eivät kiinnitä huomiota siihen miltä heistä itsestään kaikki tuntuu. Sama vika oli itsellänikin joskus. Itsensä unohtaminen ei liity pelkästään ihmissuhteisiin vaan ylipäätään koko elämisen asenteeseen. Taustalla lienee pelko, että omana itsenään ei pärjää. Pitäisi olla jotain enemmän tai parempaa.

 

[********]

Miten voit odottaa että joku tuntisi sinut sellaisena kuin olet, kun ett näytä sisinpääsi kenellekkään?

Miehissä harvemmin löytyy niitä meedioita jotka osaavat lukea naisen sisimpiä ajatuksia, ilman ulkoisia vihjeitä.

Opettele ensin tuntemaan itsesi ja omat salaiset halusi/toiveesi, niin sinun on helpompi saada puolisosi toteuttamaan niitä.

 

[Lohdutusta]

Itse tiedät mitä olet, mitä muilla on väliä?
Voin lohduttaa, että edelleen 55 v. en tiedä miten ihmisen pitää elää,
miten hoitaa parisuhdetta, miten muita ihmissuhteita.
Tai tiedän, teoriassa, mutta toteutus on vähän huonompaa.

Onnea vaan taisteluun, sitä riittää.

 

[mies1]

Huomasitko, että silloin kun sinulla on asiat kunnossa, niin alat itse tekemään uhkia.
Minun pitäisi varmaan tallentaa se vastaukseni, missä kriisit johtuvat elämäntilanteiden muutoksista, eikä tasa kymmenin tapahtuvina väistämättömyyksinä. Aika tyypillistä on juuri tuo, että kun elämä helpottuu, niin silloin aletaan hakea uhkia puolisosta, tai vaikka mistä.
En minä tiedä onko se oikea ratkaisu, että lisää omaa aktiivisuuttasi johonkin asiaan, kun huomaat, että alat pyöriä samoissa ajatuksissa. Ts. hanki muuta ajateltavaa.

Tämä on ongelma myös työpaikoilla, joilla ei tehdä fyysistä työtä;kunnanvirastot ovat pahin esimerkki hankalasta ja raskaasta työilmapiiristä.

 

[mikä mikä tyttö]

Heh, paljon samaa kuin itselläni. Olisin oikeastaan voinut kirjoittaa pitkälle tuon jutun minäkin En kai kirjoittele unissani ;D

 

[olipa ketju taas kerran.]

Tänne palstalle on pesiytynyt näköjään jos jonkunlaista trollia viime aikoina! Ei ole tämä ketju ainoa, jossa aloittajan nimimerkillä yksi tai useampi tehtailee ihan päättömiä juttuja. Ei viitsi kohta enää edes lukea täältä mitään, saati sitten kirjoitella!

 

[mies1]

Tänne palstalle on pesiytynyt näköjään jos jonkunlaista trollia viime aikoina! Ei ole tämä ketju ainoa, jossa aloittajan nimimerkillä yksi tai useampi tehtailee ihan päättömiä juttuja. Ei viitsi kohta enää edes lukea täältä mitään, saati sitten kirjoitella!

Olen tosi surullinen mielenterveysongelmastasi.

 

[Kolkku]

Minulla on hyvä koulutus ja työ, hyvä palkka, omistusasunto, rotukoira, sekin hyvin koulutettu. Ja mies, jota minä rakastan oikein kovasti silloin, kun tuntemaan minut sellaisena kuin oikeasti olen. Ja vielä tahtoisin päästä eroon tästä pirun levottomuudesta, joka minut aina valtaa kun parisuhteeni on kunnossa ja kaikki on niin onnellista ja eikä mikään ole epävarmaa.

Lisäyksenä vielä aiempiin höpinöihini. En tiedä kaipaatko neuvoja vaiko vain asiasta puhumista. Niin tai näin. Oma kokemukseni on että itseään kannattaa kuunnella ja toteuttaa niitä syvempiä haaveitaan askel kerrallaan.

Kiirettä ei kannata pitää ja kaikki tunteet mitä vastaan tulee täytyy vain hyväksyä. Eli arjen sietämistäkin vaaditaan paljon. Valmista ei kannata odottaa, koska itsestä löytää aina uusia puolia, joista kiinnostuu ja joita haluaa kehittää. Ehkä se onni löytyy sitten siitä kun löytää itselleen sen sopivan elämänrytmin ja mielenkiinnolla katsoo mitä tuleman pitää.

 

[Viutilo]

Minuakin on aina tituleerattu käytännölliseksi ja järkeväksi. Ihan kuin olisin pölynimuri tai tila-auto. Tosi seksikästä!

Olen päättänyt että nyt teen silloin tällöin aina jonkun tosi luupäisen jutun, jotta se iänikuinen järki-ihmisen karisma rapisee ja saan olla itseni ja tuttujen mielissä välillä jotain muutakin.

 

[mies1]

Minuakin on aina tituleerattu käytännölliseksi ja järkeväksi. Ihan kuin olisin pölynimuri tai tila-auto. Tosi seksikästä!

Olen päättänyt että nyt teen silloin tällöin aina jonkun tosi luupäisen jutun, jotta se iänikuinen järki-ihmisen karisma rapisee ja saan olla itseni ja tuttujen mielissä välillä jotain muutakin.

Hyvä ajatus, mutta miten voi tarkkaan tietää mitä muut ajattelee? Minä veikkaan, että osaltaan sekin on omaa täydellisyysajatteluasi.

Aforismi: Hautuumaat ovat täynnä korvaamattomia ihmisiä.