Seksi erilaista kun "tehdään vauvaa"?

Minulla olisi teille vauvahaaveilijoille pitkään mietityttänyt kysymys, jota en oikein kehtaa kavereilta tai tuttavilta kysyä. Eli:

Muuttuuko seksi erilaiseksi, kun ruvetaan "tekemään vauvaa"? Kun täältäkin saa lukea, kuinka miestä revitään makkariin, kun lämpötilat on kohdallaan ja kuukauden aika oikea, ja mietitään, missä asennoissa saattaisi parhaiten "tärpätä"?

Kun tavallaan, eikö seksiin kuulu semmoinen tietty spontaanius? Häviääkö se, kun aletaan yrittää vauvaa?

Itse olen lapseton kolmikymppinen, eikä ole (ainakaan vielä) biologinen kello kilahtanut, vaikka ihanan miehen kanssa olenkin parisuhteessa. Älkää kysykö, miksi tällaista mietin, ihan vaan uteliaisuuttani kai.

 

Hyvä huomio! Olen itsekin ihmetellyt, miten tämä lapsen tekeminen on nykyään niin vaikeaa?(Toki on eri asia, jos on biologisia ongelmia) Katin kontit, lapsen tekeminen voi olla helppoa ja nautittavaa. Ehkäisy nurkkaan ja iloisin ja rentoutunein mielin rakastelemaan! Rakastelustakin kun on nykyään tehty stressaava suoritus...

 

Tuntuu olevan tietty ihmisryhmä jotka tekemällä tekevät lasta, mittailevat lämpöjä ja käyttävät ovulaatiotikkuja. Heillä seksistä kaiketi katoaa kaikki spontaanius ja hauskuus koska eivät voi kuvitella että lapsi tulisi ihan vaan harrastamalla seksiä kuten aina ennenkin. (Hassua että ensin käytetään vuosia ehkäisyä ihan siinä perinteisessä seksissä ettei tulisi raskaaksi mutta kun raskaaksi pitäisi tulla niin ei enää uskotakaan että sillä perinteisellä voisi tulla.) Ei raskaaksi tulemiseen tarvita noita lämpöjen mittailuja ja muita. Kunhan peitto heiluu makuuhuoneessa säännöllisesti ja stressiä on mahdollisimman vähän niin lapsi tulee kun on tullakseen.
Ja ennen kuin kukaan tuohtuu niin mainittakoon etten tässä nyt tarkoita niitä ihmisiä jotka vuoden yritettyään ovat hakeutuneet hoitoon ja joilla oikeasti raskaaksi tuleminen on vaikeaa.

 

Meillä se kun jätettiin ehkäisy pois, antoi päinvastoin lisämaustetta makkariin. Oli aikas jännittävää peuhata kun tiesi että on mahdollista että juuri sillä kerralla saisi vauvelimme alkunsa.

 

Meillä samoin: saatiin ehkä lisäpotkua vauvanteosta seksielämään, ja se onkin piristynyt huomattavasti aiemmasta. Lisäksi vauvanteko on tavallaan tuonut syyn siihen, että seksistä puhutaan enemmän/avoimemmin... Mun mielestä (ainakin toistaiseksi) projekti on parantanut meidän seksielämää!

Mutta ihan tosissaan puhuen, ei se lapsenteko meilläkään ole ollut helppoa, pitkän yrityksen jälkeen ei tulokasta ole kuulunut. On niitäkin päiviä, jolloin seksi on pakkopullaa... Mutta ihan vaan miehenkin takia yrittää keskittyä hommaan ja yleensä onnistuu nauttimaan itsekin.

 

Vaikka meillä tikutetaan ja joskus tarkistan aamulämmötkin niin kyllä on siitä stressisuoritukset kaukana.
Ehkä eka kierto oli sellaista "pakko-saada-mies-sänkyyn", mutta kun mieskin ihastui ajatukseen että voidaan saada yhteinen lapsi, on meillä lisääntynyt spontaani seksi todella paljon. Ennen rakasteltiin noin kerta viikkoon, nyt joka toinen tai kolmas päivä, välillä päivittäin.

Poikkeustapauksena voisi mainita ne päivät, jolloin ovisplussa tulee tikkuun. Jos mies ei ole "sillä tuulella", en kerro hänelle mitään oviksesta, vaan kiusaan sen aikaa että lämpenee..ja samalla lämpee sitten itsekkin. Niinpä sekään ei tunnu mitenkään pakkopullalta.

Meilläkin yritystä jonkun aikaa jo.

 

Meillä samoin: saatiin kans lisäpotkua vauvanteosta seksielämään - alussa.

Sitten 3-4 kuukauden päästä alkoi menkat tuntumaan pieniltä pettymyksiltä aina kun ne alkoi mutta vielä seksi sujui ja oli yhtä ihanaa kuin ennen. 2 vuoden päästä seksistä tuli pakko ja stressi, ja nyt 4,5 vuoden paikkeella seksi SUCKS. Ovulaatiotikut sun muut on heitetty nurkkaan aikoja sitten ja koeputkihedelmöityshoidoissa käydään. Vituttaa.

 

Mulla oli se käsitys, että raskaaksi tuloon menee nyt vähintään se vuosi. Kun jätin pillerit pois, ja oma hormonituotanto käynnistyi, oli hienoa olla taas "oma itsensä" ja se kyllä näkyi suoraan makarissa. Eli lapsenteko kyllä oli erilaista, aivan mahtavaa, johon liittyi vielä se ihana ajatus, että tästä voi syntyä meille yhteinen lapsi. Joskus melkein itketti ajatus siitä, kuinka rakas ja ihana oma mies on.

Raskaus sit saikin alkunsa muutamassa kuukaudessa, ja ihan "vääränä" päivänä laskelmien mukaan. Vitsailin, että tyttöhän sieltä sit tulee, koska just sen kerran oisin muistanut loppuikäni iilman raskauttakin, ja eikös suuret rakastajat saa tyttölapsia. Ja niinhän siinä sit kävikin...

 

Meillä samoin: saatiin kans lisäpotkua vauvanteosta seksielämään - alussa.

Sitten 3-4 kuukauden päästä alkoi menkat tuntumaan pieniltä pettymyksiltä aina kun ne alkoi mutta vielä seksi sujui ja oli yhtä ihanaa kuin ennen. 2 vuoden päästä seksistä tuli pakko ja stressi, ja nyt 4,5 vuoden paikkeella seksi SUCKS. Ovulaatiotikut sun muut on heitetty nurkkaan aikoja sitten ja koeputkihedelmöityshoidoissa käydään. Vituttaa.

Nää fiilikset kuullostavat niiiin tutulta. Meillä kolmessa vuodessa neljä keskenmenoa, seksi oli ihan kamalaa puurtamista...

Onneksi sitten saimme kuin saimmekin lapsen ja nyt harjoitellaan normaalia seksielämää.

 

Meillä myös aluksi oli seksi ihanaa ja spontaania ja aateltiin, että entäpä jos nyt juuri tulisikin vaavi alulle. Nyt kymmenen kuukauden jälkeen seksi on melko lailla pakotettua, seksikerrat vähentyneet ja pitää oikein ajatella, että nyt saattaisi olla oikea aika mennä makkariin. Se pettymys menkkojen alettua on joka kerta niin suuri. Ollaan oltu ovistikuilla ja ilman. Miestä pitää todella houkutella makkariin ja vauvanteosta ei saisi olla seksin hetkellä viittaustakaan tai halut lopahtaa miehellä siihen, koska ei halua kalenterin tahtiin pupuilla.

 

Meillä samoin: saatiin kans lisäpotkua vauvanteosta seksielämään - alussa.

Sitten 3-4 kuukauden päästä alkoi menkat tuntumaan pieniltä pettymyksiltä aina kun ne alkoi mutta vielä seksi sujui ja oli yhtä ihanaa kuin ennen. 2 vuoden päästä seksistä tuli pakko ja stressi, ja nyt 4,5 vuoden paikkeella seksi SUCKS. Ovulaatiotikut sun muut on heitetty nurkkaan aikoja sitten ja koeputkihedelmöityshoidoissa käydään. Vituttaa.

Ihan kuin minun näppikseltäni! Paitsi että me emme käy hoidoissa.

Alkuun seksi oli hirveän jännää ja ihanaa, kun ehkäisy jätettiin neljä vuotta sitten pois. Kun raskautta ei vaan alkanut kuulua, seksistä tuli pikkuhiljaa ovulaatiotikkujen ja kalenterin mukaan tapahtuva, pakollinen suoritus. Huvitti tai ei, siemenet oli saatava sisään kun tikku niin sanoi. Raskauden yrittämällä yrittäminen jätettiin jo 2,5 vuotta sitten, mutta ajatus seksistä pakkopullana jäi jonnekin alitajuntaan. Nyt sitten yritetään jotenkin saada aivot ohjelmoitua ajattelemaan seksiä kivana asiana, ei lapsentekona. Ei ole helppoa

 

Tuntuu olevan tietty ihmisryhmä jotka tekemällä tekevät lasta, mittailevat lämpöjä ja käyttävät ovulaatiotikkuja. Heillä seksistä kaiketi katoaa kaikki spontaanius ja hauskuus koska eivät voi kuvitella että lapsi tulisi ihan vaan harrastamalla seksiä kuten aina ennenkin. (Hassua että ensin käytetään vuosia ehkäisyä ihan siinä perinteisessä seksissä ettei tulisi raskaaksi mutta kun raskaaksi pitäisi tulla niin ei enää uskotakaan että sillä perinteisellä voisi tulla.) Ei raskaaksi tulemiseen tarvita noita lämpöjen mittailuja ja muita. Kunhan peitto heiluu makuuhuoneessa säännöllisesti ja stressiä on mahdollisimman vähän niin lapsi tulee kun on tullakseen.
Ja ennen kuin kukaan tuohtuu niin mainittakoon etten tässä nyt tarkoita niitä ihmisiä jotka vuoden yritettyään ovat hakeutuneet hoitoon ja joilla oikeasti raskaaksi tuleminen on vaikeaa.

Tätä lukiessa verenpaine kyllä nousi. Kuulun tähän tikuttavaan ihmisryhmään ja kuulun myöskin niihin, joilla tutkimuksiin lähtö on tämän kierron jälkeen edessä. Ninalla tuskin on omakohtaista kokemusta kummastakaan.

Meidän seksielämämme ennen lapsen yrittämistä oli kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa. Sillä tahdilla on aika haasteellista löytää oikea ajoitus. Ovulaatiotikuilla tietää milloin on oikea aika eikä tarvitse stressata siitä, että sattuiko se kuukauden ainoa seksikerta nyt varmasti oikeaan aikaan.

Toki jos sekstailee harva se päivä, niin eihän silloin ole tarpeen tikutella tai lämpöjä mittailla. Silloin kyllä tulee jos on tullakseen.

En myöskään usko tuohon stressin vaikutukseen. Tuskin kenelläkään on ensimmäisinä kuukausina stressiä siitä, että mitäpä jos en tulekaan raskaaksi. Stressi tulee myöhemmin. Se tulee sitten, kun oivalletaan, että on todellinen syy pelätä, ettei tulekaan. Ja tässä kun on ihmisten tilanteita seurannut, niin mikäli missään ei ole mitään vikaa, tärppi tulee parissa kolmessa kuukaudessa. Ja jos jotain vikaa on, on ihan sama stressaako vai ei. Ei tule stressaten eikä tule stressaamatta.

Got it?

 

Kunhan peitto heiluu makuuhuoneessa säännöllisesti ja stressiä on mahdollisimman vähän niin lapsi tulee kun on tullakseen.

En myöskään usko tuohon stressin vaikutukseen. Tuskin kenelläkään on ensimmäisinä kuukausina stressiä siitä, että mitäpä jos en tulekaan raskaaksi. Stressi tulee myöhemmin. Se tulee sitten, kun oivalletaan, että on todellinen syy pelätä, ettei tulekaan. Ja tässä kun on ihmisten tilanteita seurannut, niin mikäli missään ei ole mitään vikaa, tärppi tulee parissa kolmessa kuukaudessa. Ja jos jotain vikaa on, on ihan sama stressaako vai ei. Ei tule stressaten eikä tule stressaamatta.

Got it?

Vielä lisäisin tuohon stressiasiaan että ärsyttää ihmiset jotka jauhaa aina siitä että ei saa stressata. Niin että sen lisäksi että kokee kauhean pettymyksen kun ei kertakaikkiaan kykene raskautumaan niin täytyy vielä kokea syyllisyyttä siitä että omalla stressillä on mukan oman lapsettomuutensa aiheuttanut.

Omalla kohdalla ärsyttään eniten nuo stressipuheet juuri siksi että itsellä stressi EI ole hedelmällisyyttä alentava tekijä. Niille talipalloille jotka ei vielä tiedä niin tiedoksi että stressi voi haitata raskautumista (SIIS VOI.... ei kaikilla haittaa) siten että ovulaatio jää tulematta. Itsellä ovis on todennettu sekä ultraten että verikokeilla jälkikäteen useammassa perättäisessä kierrossa joten sillä stressillä ei todellakaan omaan tilanteeseen olen hevonhtin vaikutusta! Stressi ei mitenkään muuten vaikuta naisen hedelmällisyyteen kuin haittaamalla mahdollisesti ovulaatiota.

Mä aivan kiehun.. mä todella toivon että ne ihmiset jotka aina siitä stanan stressistä jauhaa vetäis lopulta se alahuulen päänsä yli ja nielaisisivat...

 

Tuntuu olevan tietty ihmisryhmä jotka tekemällä tekevät lasta, mittailevat lämpöjä ja käyttävät ovulaatiotikkuja. Heillä seksistä kaiketi katoaa kaikki spontaanius ja hauskuus koska eivät voi kuvitella että lapsi tulisi ihan vaan harrastamalla seksiä kuten aina ennenkin. (Hassua että ensin käytetään vuosia ehkäisyä ihan siinä perinteisessä seksissä ettei tulisi raskaaksi mutta kun raskaaksi pitäisi tulla niin ei enää uskotakaan että sillä perinteisellä voisi tulla.) Ei raskaaksi tulemiseen tarvita noita lämpöjen mittailuja ja muita. Kunhan peitto heiluu makuuhuoneessa säännöllisesti ja stressiä on mahdollisimman vähän niin lapsi tulee kun on tullakseen.
Ja ennen kuin kukaan tuohtuu niin mainittakoon etten tässä nyt tarkoita niitä ihmisiä jotka vuoden yritettyään ovat hakeutuneet hoitoon ja joilla oikeasti raskaaksi tuleminen on vaikeaa.

Tätä lukiessa verenpaine kyllä nousi. Kuulun tähän tikuttavaan ihmisryhmään ja kuulun myöskin niihin, joilla tutkimuksiin lähtö on tämän kierron jälkeen edessä. Ninalla tuskin on omakohtaista kokemusta kummastakaan.

Meidän seksielämämme ennen lapsen yrittämistä oli kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa. Sillä tahdilla on aika haasteellista löytää oikea ajoitus. Ovulaatiotikuilla tietää milloin on oikea aika eikä tarvitse stressata siitä, että sattuiko se kuukauden ainoa seksikerta nyt varmasti oikeaan aikaan.

Toki jos sekstailee harva se päivä, niin eihän silloin ole tarpeen tikutella tai lämpöjä mittailla. Silloin kyllä tulee jos on tullakseen.

En myöskään usko tuohon stressin vaikutukseen. Tuskin kenelläkään on ensimmäisinä kuukausina stressiä siitä, että mitäpä jos en tulekaan raskaaksi. Stressi tulee myöhemmin. Se tulee sitten, kun oivalletaan, että on todellinen syy pelätä, ettei tulekaan. Ja tässä kun on ihmisten tilanteita seurannut, niin mikäli missään ei ole mitään vikaa, tärppi tulee parissa kolmessa kuukaudessa. Ja jos jotain vikaa on, on ihan sama stressaako vai ei. Ei tule stressaten eikä tule stressaamatta.

Got it?

Onkohan sisälukutaidossasi jotain vikaa. Nimenomaan kirjoitin etten tarkoita ihmisiä joilla raskaaksi tuleminen on oikeasti vaikeaa tai jotka käyvät hoidoissa sen takia. Mutta eikö siitäkin huolimatta joku pillastu. Huoh. Sanoin myös että peiton toki pitää heilua ahkerasti enkä yhtään ihmettele jos raskaaksi ei tule jos kerran kahdessa viikossa harrastaa seksiä. Sitä taas ihmettelen suuresti että joku mieluummin lasta tehdessä tikuttaa kuin lisää seksin määrää.

Ole ihan vapaasti uskomatta stressin vaikutukseen. Asiasta löytyy kyllä ihan tutkittua tietoa. Eivätkä ole harvassa ne joilla tuo lapsentulostressi on päällä ihan alusta asti kun pillerit jätetään pois.

 

Kunhan peitto heiluu makuuhuoneessa säännöllisesti ja stressiä on mahdollisimman vähän niin lapsi tulee kun on tullakseen.

En myöskään usko tuohon stressin vaikutukseen. Tuskin kenelläkään on ensimmäisinä kuukausina stressiä siitä, että mitäpä jos en tulekaan raskaaksi. Stressi tulee myöhemmin. Se tulee sitten, kun oivalletaan, että on todellinen syy pelätä, ettei tulekaan. Ja tässä kun on ihmisten tilanteita seurannut, niin mikäli missään ei ole mitään vikaa, tärppi tulee parissa kolmessa kuukaudessa. Ja jos jotain vikaa on, on ihan sama stressaako vai ei. Ei tule stressaten eikä tule stressaamatta.

Got it?

Vielä lisäisin tuohon stressiasiaan että ärsyttää ihmiset jotka jauhaa aina siitä että ei saa stressata. Niin että sen lisäksi että kokee kauhean pettymyksen kun ei kertakaikkiaan kykene raskautumaan niin täytyy vielä kokea syyllisyyttä siitä että omalla stressillä on mukan oman lapsettomuutensa aiheuttanut.

Omalla kohdalla ärsyttään eniten nuo stressipuheet juuri siksi että itsellä stressi EI ole hedelmällisyyttä alentava tekijä. Niille talipalloille jotka ei vielä tiedä niin tiedoksi että stressi voi haitata raskautumista (SIIS VOI.... ei kaikilla haittaa) siten että ovulaatio jää tulematta. Itsellä ovis on todennettu sekä ultraten että verikokeilla jälkikäteen useammassa perättäisessä kierrossa joten sillä stressillä ei todellakaan omaan tilanteeseen olen hevonhtin vaikutusta! Stressi ei mitenkään muuten vaikuta naisen hedelmällisyyteen kuin haittaamalla mahdollisesti ovulaatiota.

Mä aivan kiehun.. mä todella toivon että ne ihmiset jotka aina siitä stanan stressistä jauhaa vetäis lopulta se alahuulen päänsä yli ja nielaisisivat...

Edelleen: Nimenomaan sanoin etten tarkoita ihmisiä joilla raskaaksi tulemisen vaikeuteen on todettu jokin syy. En myöskään sanonut että stressi aiheuttaa kaikille lapsettomuutta tai että se olisi lapsettomuuden ainoa syy. Eihän tämän tajuaminen nyt niin vaikeaa ole. Ja kun itse nyt tuosta ovulaation puutteesta puhuit niin tajuat varmaan että jos ovulaatio jää stressin takia tulematta, se vaikeuttaa raskaaksi tuloa aika paljon.

 

Jätin e-pillerit pois 6/2006 ja tärppi tuli nyt 6/2008. Syynä viiveeseen oli mun ylipaino -> menkat hukassa -> rakkuloita munasarjoissa. Kuukautisia haeskeltiin Terolutien kanssa, joilla menkat tuli, muttei pysyvästi. Vasta kun heräsin siihen, että nyt on pakko laihduttaa, kuukautiset palasivat. Kiloja tippui tämän vuoden aikana 15 kiloa. Sitten tärppäsi.

Stressata ei jaksettu missään vaiheessa. Stressillä ei ainakaan lasta saa alulle. Sängyssä on jaksettu peuhata sekalaisesti. Kierrosta josta tärppi tuli peuhattiin vaivaiset kaks kertaa peräkkäisinä päivinä. Hulluinta on, että olen nyt innokkaampi sänky puuhiin kuin aiemmin. Mieskin on ollut huulipyöreenä. Itse en ainakaan saa itseäni innostumaan pakolla. Jotenkin mulle (ja myös miehelleni) tuo lapsen tekeminen oikein "tekemällä" ei oikein kuullosta meille. Sponttaanisti seksiä peliin niin usein kuin huvittaa ja niissä asennoissa kuin tykkää.

 

Sitä taas ihmettelen suuresti että joku mieluummin lasta tehdessä tikuttaa kuin lisää seksin määrää.

Ole ihan vapaasti uskomatta stressin vaikutukseen. Asiasta löytyy kyllä ihan tutkittua tietoa. Eivätkä ole harvassa ne joilla tuo lapsentulostressi on päällä ihan alusta asti kun pillerit jätetään pois.

Ensimmäinen ihmetyksesi osoittaa että sinulla on suhteellisen vähän elämänkokemusta On pariskuntia joilla seksin harrastaminen paria kertaa kuussa useammin ei ole mieleistä. Jos oviksen voi bongata tikuilla niin miksi tahkota yötäpäivää kun helpommallakin pääsee. Siksi toisekseen on olemassa sairauksia joiden vuoksi tiheät yhdynnät eivät ole mieleisiä.

Edelleen ennen kuin alat opastamaan stressin vaikutuksista hedelmällisyyteen niin ota ihmeessä selvää mitä ne vaikutukset ovat ja mistä johtuvat. Sitä paitsi neuvo stressaamisen lakkaamisesta on vähintään yhtä heikkoa kuin neuvoa masentunutta kehoituksella piristyä )
Yhtä tyhjä kanssa. Noilla tiedoilla en sinuna paljoa "tohtoroisi".

 

Sitä taas ihmettelen suuresti että joku mieluummin lasta tehdessä tikuttaa kuin lisää seksin määrää.

Ole ihan vapaasti uskomatta stressin vaikutukseen. Asiasta löytyy kyllä ihan tutkittua tietoa. Eivätkä ole harvassa ne joilla tuo lapsentulostressi on päällä ihan alusta asti kun pillerit jätetään pois.

Ensimmäinen ihmetyksesi osoittaa että sinulla on suhteellisen vähän elämänkokemusta On pariskuntia joilla seksin harrastaminen paria kertaa kuussa useammin ei ole mieleistä. Jos oviksen voi bongata tikuilla niin miksi tahkota yötäpäivää kun helpommallakin pääsee. Siksi toisekseen on olemassa sairauksia joiden vuoksi tiheät yhdynnät eivät ole mieleisiä.

Edelleen ennen kuin alat opastamaan stressin vaikutuksista hedelmällisyyteen niin ota ihmeessä selvää mitä ne vaikutukset ovat ja mistä johtuvat. Sitä paitsi neuvo stressaamisen lakkaamisesta on vähintään yhtä heikkoa kuin neuvoa masentunutta kehoituksella piristyä )
Yhtä tyhjä kanssa. Noilla tiedoilla en sinuna paljoa "tohtoroisi".

Tiedän kyllä että on pariskuntia joita seksi ei kiinnosta. (Tosin monien heistä kannattaisi lapsen teon sijaan miettiä suhteensa tilaa). Seksiä ei myöskään tarvitse harrastaa yötä päivää jotta lapsen saisi aikaiseksi, luulisi sinunkin sen verran tietävän. Vaihtoehtoja on muitakin kuin sekstailla yötä päivää tai tikuttaa. Mutta kun sinun nyt oli pakko tässä lapsellisesti vetää ääripäät kehiin niin ihan vapaasti vaan. Lapsen saamiseen kuitenkin riittää ihan normaali aktiivinen seksielämäkin. "Helpommallakin pääsee". Varmasti kyllä mutta aika kummallista on jos seksi on parisuhteessa jotain mitä tikuttelemalla vältellään. Sairauskommenttiisi on kommentoi mitään koska tuo ryhmä tässäkin keskustelussa on varmasti aika pieni. En ymmärrä miksi tästäkin tuli niin suuri ongelma kun alkuperäisessä kommentissani sanoin vain, että useimmille TERVEILLE hedelmällisessä iässä oleville tuo tikuttaminen on turhaa. Siitäkin täytyy sitten herne vetää nenuun koska näinhän asia ei voi millään olla.

Mitä taas tuohon stressiasiaan tulee niin missä kohtaa kävi ilmi etten tiedä mistä stressin vaikutus hedelmättömyyteen johtuu? Mistä ihmeestä sinä tiedät minun tietojeni määrän? Mitä taas tulee tuohon masennusvertaukseesi niin masennus on sairaus, stressi ei. Ota asioista selvää ja lue vaikka pari tutkimusta joissa kerrotaan miten stressi vaikuttaa hormonitoimintaan.

 

Sitä taas ihmettelen suuresti että joku mieluummin lasta tehdessä tikuttaa kuin lisää seksin määrää.

Ole ihan vapaasti uskomatta stressin vaikutukseen. Asiasta löytyy kyllä ihan tutkittua tietoa. Eivätkä ole harvassa ne joilla tuo lapsentulostressi on päällä ihan alusta asti kun pillerit jätetään pois.

Ensimmäinen ihmetyksesi osoittaa että sinulla on suhteellisen vähän elämänkokemusta On pariskuntia joilla seksin harrastaminen paria kertaa kuussa useammin ei ole mieleistä. Jos oviksen voi bongata tikuilla niin miksi tahkota yötäpäivää kun helpommallakin pääsee. Siksi toisekseen on olemassa sairauksia joiden vuoksi tiheät yhdynnät eivät ole mieleisiä.

Edelleen ennen kuin alat opastamaan stressin vaikutuksista hedelmällisyyteen niin ota ihmeessä selvää mitä ne vaikutukset ovat ja mistä johtuvat. Sitä paitsi neuvo stressaamisen lakkaamisesta on vähintään yhtä heikkoa kuin neuvoa masentunutta kehoituksella piristyä )
Yhtä tyhjä kanssa. Noilla tiedoilla en sinuna paljoa "tohtoroisi".

AAMEN

 

Kiitos besserwisser, juuri näin.

Dear Nina, miehen väkipakolla sänkyyn raahaamisesta esim jtp tulee huomattavasti enemmän stressiä kuin sen oviksen tikuttamisesta ja sekstailusta sen mukaan. Kun mies on kumminkin lapsentekoon sitoutunut ja silloin sekstaillaan niin paljon kuin keritään, halutti alkujaan tai ei.

Mies haluaa vähemmän seksiä kuin mainitsemasi normaalit pariskunnat. Olen sen hyväksynyt - se ei johdu minusta millään tavalla. Suhteemme laatu on tästä huolimatta erinomainen, kiitos huolenpidostasi. Ja vaikka kertoja ehkä onkin vähän, ne ovat sitäkin laadukkaampia. Mieluummin näin kuin usein ja huonoa.

Mutta alkuperäisen vastaajan kysymykseen jäi nyt kokonaan vastaamatta! Eli pikkuisen oudolle tuntuu aloittaa 'vauvantekoseksi', mutta kunhan vauhtiin pääsee niin seksi on hyvää eikä vauvojen tekeminen pyöri kyllä yhtään mielessä.

 

http://www.hedelmallisyys.fi/finland/concern/Maximise_Your_Fertility/Relaxation.jsp

Siinäpä muuten tietoa stressin vaikutuksesta. Eli ihan kuten yllä onkin jo sanottu, niin mikäli ovulaatio tapahtuu, stressin määrällä ei ole merkitystä. Muuhun kuin henkiseen hyvinvointiin tietenkin.

 

Ihan oikeasti. Lukekaa ajatuksella tuo ensimmäinen kirjoitukseni ja miettikää oliko siitä nyt niin kauheasti syytä pillastua ja alkaa puolustautua. Kunhan totesin että terveillä ihmisillä lapsi tulee ihan hyvin kunhan seksiä on riittävästi. En siis puhunut ihmisistä joilla raskautuminen ei onnistu tai jotka haluavat harrastaa seksiä pari kertaa kuussa. Jos keskustelussa ei kommentoida teidän tilannettanne mitenkään niin miksi ihmeessä pitää puolustautua noin?

Ja edelliselle sen verran että jos ovulaatio tapahtuu niin stressillä ei tosiaan ole väliä. Mutta entäpä kun stressi estää ovulaation?

 

Mahtavaa kissatappelua. Hirveä puolustautuminen käynnissä Ei taida ihan se vähäinen seksinmäärä, vaikkakin laadukas sellainen, tyydyttää?

 

Mahtavaa kissatappelua. Hirveä puolustautuminen käynnissä Ei taida ihan se vähäinen seksinmäärä, vaikkakin laadukas sellainen, tyydyttää?

Sama kävi mielessä, puutteessa aletaan naukua ja raapia Mä ainakin tajusin jo ekasta viestistä, että puhe on nimenomaan niistä ns. normaaleista pareista, joilla ei ole hedelmöittymisongelmia.

 

Kypsiä, fiksuja ihmisiä.

Päätän osaltani keskustelun tähän.