Seksi- ja aviokriisi

[Nainen36]

Olen ollut mieheni kanssa jossain aviokriisissä viimeiset 4, jopa 5 vuotta. Vuoden alussa selvisi eräs asia ja nyt täällä olemme yrittäneet palauttaa suhdettamme. Sain ainakin miehestäni kommunikaatikyvyn esille, jota olen monta vuotta muuten yrittänyt. :/

Selvisi lopullisesti nimittäin, että ukko on käynyt nettipornoa katsomassa salaa usean vuoden ja jäi nyt kiinni... Olin sitä jo muutaman kerran epäillyt aiemminkin, epäillyt myös toista naista ja ties mitä. Meillä siis en ole saanut mieheltäni seksiä moneen vuoteen kuin muutaman kerran ja nyt selvisi, että samaan aikaan on "tilallani" pitänyt nettipornoa, kaikenmoisia hardcore-sivuja.

Nyt sitten käyn täällä lisää kauheaa kriisiä, kun minua on niin kovasti loukannut... Minä olen ihmetellyt vuosia ja ukolle raivonnut, että mikä on, miksei meillä seksiä eikä ukko välitä #&%?$!*. Että onko toinen ja ei kuulemma. Tuo kaikki jo ollut sinänsä hirveä loukkaus minulle ja olen yrittänyt vain jaksaa ja jo kolmeen otteeseen ollut ihan oikeasti eroamassa/muuttamassa erilleen :'( . Mieheni ollut masentunut, mutta ei ole lähtenyt sitä todellisuudessa aiemmin millään tavalla purkamaan, vaikka olen pyytänyt. Ja NYT sitten selvisi, että siellähän se nettipornossa asustellut... Ja myönsi että jäi siihen jotenkin riippuvaiseksi. Eli olen jäänyt kakkoseksi, vaikka ihan vapaamielinen seksin suhteen osin olen ollut ja itse halunnut seksiä ja panoja esim. eri paikoissa, mutta ukko kuin ollut jotenkin aina vähän vastaan... Olen raivonnut vuosien saatossa seksin puutteesta ja moneen kertaan, ei mitään selvyyttä, ukko vaan toitottanut, "ettei tiedä mistä johtuu". Ja blaa-blaa.

Nyt sitten on sanonut 10 vuoden jälkeen, että haluaisi joskus rajumpaa seksiä.. Olen täällä ollut menneet viikot ihan ulalla ja kovasti ollaan keskusteltu, että miten tämä voi olla mahdollista, että emme ole kuin tunteneetkaan toisiamme seksin suhteen. Hän esitti itsestään puolen, jota ei ole koskaan näyttänyt tai sanonut??!! :/

Nettiporno selvisi kun tutkin tietsikkaa ja näin, että aina kun yöllä minä nukkunut, niin ukko koneella. Löysin tiedostoista sivuja ja päivämääriä. Sivuhistorian on laittanut aikaa sitten pois ym. että sieltä en sitä löytänyt... Jouluaatot, vapaat ja muut juhlapyhät mukaanlukien käynyt.. Että kyllä täällä olen tuntenut itseni TODELLA huonoksi, vaikka kaikki menneet ajat miehet ovatkin minua kehuneet, niin ulkonäössä kuin seksissäkin. Ja esim. rinnatkin on edelleen ihan mukiinmenevät, ei imetys tehnyt hallaa pahemmin. Syvästi loukattu olen ja kun olen pitänyt itseäni synnytyksen jälkeen "rupsahtaneena" kuitenkin entiseen verraten (jolloin miheni ja edelliset miehet kovasti ovat pimpsaanikin kehuneet), niin kun ukko ei enää seksiä halunnut, niin siskot voitte kuvitella miten itseäni olen ruoskinut ja tuntenut TODELLA huonoksi. Ja nyt tämän nettipornon jälkeen tämä itsetuntoni on rapissut todellakin nolliin... :'(

Nyt sitten olemme tässä muutama viikko yrittäneet keskenämme setviä ja selvitä tästä, että olemme kaivanneet toisamme ihan valtavasti, kumpaakin on panettanut joka päivä ja seksi on mielessä lähes koko ajan. Ja "rajua" seksiä olemme harrastaneetkin nyt joka päivä ja joku päivä 3:kin kertaa, molemmat olleet ihan kiimoissaan, kaljaa on kyllä kulunut ja kyyneleitä vuodatettu, puolin ja toisinkin.

Mieheni on kautta aikain nuollut minulle orgasmin, vain harvoin saa tehtyä sen minulle käsin, joten kielellään hoitaa ja tykkää sitä tehdä. Ja itse tietenkin tykkään sitä saada! Nyt sitten minulla kai alkaa joku ensimmäisten viikkojen näyttämisen halun jälkeen tulla se todellinen masis, kun tunnen ettei hän ole minua lainkaan kunnioittanut eikä arvostanut ja niin syvästi on loukannut, että kun mieheni on nyt kolmena päivänä yrittänyt nuolla minulle orgasmin ja vaikka nuoleminen on tosi kutaa tehnyt ja olemme tosi kiihottuneita kaikesta seksistä mitä nyt teemme, niin enpä saanutkaan enää orgasmia! Koskaan minulle ei ole käynyt noin, että en vaan sitä saa! Joskus aiemmin on käynyt niin, että klitoris on mennyt niin helläksi, että orgasmi ei ole onnistunutkaan, mutta tämä ei ole nyt sitä!!! Eli nyt tämä alemmuudentunne ym. teki tuonkin..

Olemme näinä viikkoina riidelleet ja taas naineet ja rakastaneet B) , semmoista vuoristorataa. Mies on hyvin pahoillaan kaikesta menneestä tapahtuneesta. Olemme molemmat kuitenkin kuin uudelleen rakastuneet :heart: , haluamme toisiamme koko ajan ja haluamme olla koko ajan kiinni toisissamme. Ironisinta on, että vaikka olen niin loukattu ja alennettu, olen onnellinen! Olen onnellinen, että sain mieheni "takaisin", hän minua rakastaa kovin, sen uskon. Hän sanoo, ettei voi muuta kuin yrittää tavallaan korvata minulle menneet vuodet ja mitä on tehnyt, mutta tiedostaa myös sen, ettei täysin tietysti voi menetettyä korvata.

Nyt kun orkkuni on kateissa, niin se meitä kumpaakin pelottaa ja vaivaa ja aiheuttaa taas enemmän henkisiä paineita. Suutuksissani olen siitä, että äijä vei nyt senkin ainoan ilon minulta näitten touhujensa myötä... Että mitähän #&%?$!* vielä saan osakseni. Mitä hän vielä minulta vie. Hän minut unohti moneksi vuodeksi kaikin puolin, en ollut mitään. Yritän ymmärtää, että hän oli masentunut ja että siksi kaikki tämä on käynyt. Ja nyt vasta hän avautui minulle kunnolla puhumaan, osaa ilmaista tunteensa jne. että tuntuu, että etenemme ihan oikeaaan suuntaan hyvässä yhteisymmärryksessä. Henkinen kipeys nyt vaan tekee minulle totaaliset temppunsa, koska alitajunnassani tunnen itseni täysin huonoksi ja HÄVÄISTYKSI lienee kuvaavin sana. Tunnen olleeni täysi tsoukki miehelleni ja hän rankaisi minua rankimman kautta. Kerrottakoon, että minulla on myös muulla saralla ollut monta vuotta TOSI rankka elämä, kuolemaa ja sairautta ja riitaa perhepiirissä, taloudellista vaikeutta. Enkä saanut mieheltäni MITÄÄN tukea. Päinvastoin, hän sai minut monet kerrat itkemään ja loukkasi kommenteillaan... Mutta tajuan, että samaan aikaan mieheni masennus oli pahentunut.

Olen onnellinen toisaalta ja kuitenkin toisaalta olen niin alamaissa ja alennettu, että en tiedä miten tästä selviän ja voin miehelleni "antaa anteeksi", vaikken KOSKAAN sitä tule lopullisesti tekemäänkään enkä unohtamaan. Viimeiset vajaa 3 viikkoa on psyykkisesti ollut täyttä vuoristorataa, käyn sellaista henkistä #&%?$!*ä läpi, että en kai oikein tajuakaan. Niin kyllä myös mieheni, mutta toiselta kantilta. Tunteet heittelee aivan äärilaidasta toiseen. Mutta sen tiedän, että LÄPI minun on tästä suosta mentävä, jos aion mieheni kanssa jatkaa. Jatkaa haluan, sillä olen kuitenkin koko ajan häntä kovasti rakastanut ja samalla vihannutkin. Ja olen tajunnut, että se pitää paikkansa, että rakkauden ja vihan välillä on vain hienoinen raja ja että samaan aikaan voi rakastaa ja vihata ja että viha saapuu juuri koska rakastaa, mutta toinen ei siihen vastaakaan. Olemme mieheni kanssa keskustelleet menneet viikot enemmän kuin yhteensä kahtena vuonna!!! Yöt läpeensä olemme valvoneet ja jutelleet/käyneet läpi asioita. Ihan kaikesta voimme puhua ja mieheni NYT osaa erittäin hyvin yksilöidä tunteitaan kaikista asioista. Aiemmin hän oli monta vuotta aivan lukossa. :x

Kertokaa siskot ja muut miehet MITEN selviän???!!! Onko vain aika se, joka parantaa, kun itsestäni tuntuu siltä? Onko kukaan käynyt samaa läpi? Onko teillä seksi jäänyt kadoksiin, kun on parisuhteeseen tullut ryppyä tai onko miehenne ollut masentunut ja mitä tapahtunut?

 

[HraHuu]

Aika harvassa taitavat olla ne parisuhteet missä seksielämä jatkuu normaalisti jos parisuhde on muuten pielessä. Eli kriisin myötä myös seksi vähenee ellei sitten lopu kokonaan.
Seksin vähetessä ja tilanteen pitkittyessä voi kumppani hakea virikkeitä muualta. Toiset lipeävät vieraisiin, kun taas toiset kuten miehesi, hakevat virikkeensä pornosta.
En kuitenkaan usko, että miehesi on ajatellut sillä loukkaavansa sinua.
Ehkä hän ei ole edes tiennyt, että suhtaudut pornon katseluun negatiivisesti ja pidät siinä esiintyviä kilpailijoinasi.
Olette kuitenkin alkaneet puhua asiasta ja miehesikin on kertonut sinulle toiveistaan makuuhuoneessa. Ehkä hän on pitänyt tuota mielenkiintoaan hieman rajumpaan seksiin sisällään nämä vuodet, eikä ole vain kehdannut kertoa siitä sinulle, peläten ehkä loukkaavansa sinua tai sinun tuomitsevan sen.
Olette vasta toipumassa kriisistänne ja luottamuksen sekä uuden läheisyyden löytäminen toisen kanssa ottaa aikansa. Kun annat ajan kulua ja suhde tasapainottuu osaat jälleen heittäytyä mukaan seksiin ja sitäkautta varmasti se kadonnut orgasmisikin löytyy uudelleen.
Antakaa toisillenne aikaa ja puhukaa tuntemuksistanne! Ihmeitä ei tapahdu hetkessä. :hug:

 

[yks vaan juu]

Hmmm, nettiseksi ja pornon katsominen aiheuttaa varmasti monesti harmaita hiuksia. Ehkä miehesi ei ole vaan pystynyt kertomaan asioista sinulle. Toisaalta onhan sinulla itselläkin varmasti fantasioita, joita et ole kertonut miehellesi. Kun miehesi katsoo pornoa netistä niin hän todennäköisesti tyydyttää juuri näitä fantasioita. Miehille kuitenkin näköaisti on voimakkain aisti. Naiset tykkää usein lukea tarinoita ja kirjoja.

Toisaalta en ymmärrä, et miksi mies on kääntynyt pornon puoleen, jos ehtaa olisi tarjolla.

Kannattaa pyrkiä keskusteleen aiheesta ja ehkä voisitte katsoa yhdessä niitä kuvia. Jopa sinäkin voisit nauttia siitä! Parempi yhdessä kuin yksin!

 

[NAinen 36]

Juu olen käynyt katselemassa nettipornoa muutamat kerrat jo aiemmin ja nyt ukon kanssakin, mutta ongelma on siinä edelleenkin, että siellä ei ole NAISELLE oikein mitään. Kaikki on 95-prosenttisesti miehille suunnattua naisen ALISTAMISTA pornossa. Montaa kuvaa emme ole löytäneet, kun halusin nähdä että mies nuolee naiselle orgasmin ja on siellä jalkovälissä polvillaan naisen ALAPUOLELLA niinsanoakseni. Naisten naamalle, silmiin ja tietty suuhun päälle kyllä roiskitaan spermat harvassa kuvassa ja videossa esim. Amatöörivideoissakin on "vain" sitä perinteistä, mies saa mitä haluaa ja nainen tyytyy siihen... Ja harvassa on ne amatöörivideotkin =ei yhtään, että nainen dominoisi miestään, saisi työntää anaaliin jonkun mulkun kokoisen vehkeen, sitä mistä nauttisi. Dominasivut olivat ainoita, jouta voisin seurata ja monta kertaa, samoin homovideot ja kuvat. Samoin ne, että nainen saa orgasmin ja mies nuolee ja on naisen käyttötavarana.

Miesten kyllä pitää saada suihinottoa ja sperman nielemistä ja anaaliseksiä, mutta harvassa on miehet, jotka olisivat valmiit tekemään sen ensin itse. Nielisi ensin ne omat spermansa ja kokeilisi mitä on mulkun imeminen kymmeniä kertoja edestakaisin kurkkuunsa, niin kauan kun ukolta tulee, niin tietäisi mitä se on. Ja antaisi sinne anaaliinsa tunkea jotain #&%?$!* vastaavaa, jos sitä haluaa eukolle tehdä.

Joten joo ei se nettiporno niin hirveän kiihottavaa katseltavaa minulle ainakaan ole, kun nainen on lähes aina se alistettu osapuoli ja esine. Esimerkkinä kerron näistä suihinottovideoista joita katselimme. Muutamassakin videossa akka otti suihin ja nieli spermaa, vaikka koko touhu oli akoista niin kuvottavaa, että videoilla akoilla tuli oksennusrefleksi, pitivät silmänsä tiukasti kiinni, yrittivät uudestaan ja taas töykki. Joten jos naisen pitää nauttia ja alistua tuollaiseen seksiin, että oksettaa, niin onpa seksi ja porno tosiaankin kivaa... Ja jos minun katselijana pitäisi sellaisesta nauttia, niin hohhoijaa. Ja sitten kuitenkin tiedän, että ukko on käynyt tuollaista katsomassa ja minun pitäisi vaan hyväksyä, että perusajatus on että nainen on esine, ei sen tarvitsekaan siitä =seksistä nauttia. Sori vaan, en ole samaa mieltä miehet. Ja jos miehet niin kovasti haluavat porata mulkullaan naisen peräreikää, kun se tekee HEILLE höpöä, niin kokeilisivat sitä yhtä monta kertaa itselleen, että miltä siitä porattavasta tuntuu. Ja tiedoksi teille, että olen alle 20 veenä harrastanut anaaliseksiä sen verran useasti, että tiedän miltä se tuntuu. Mieheni kanssa ehkä vain pari kertaa. Sillä tuolloin aikanaan tyhmyyksissäni kun sitäkin annoin itselleni tehdä, niin olenpa sen jälkeen kärsinyt vuosien mittaan sitten näistä peräsuolivaivoista.... Kaikkine mukavine haavaumineen, jotka sitten aika ajoin rupeavat vuotamaan verta ja voitte olettaa, mitenkä kipeää se tekee eikä tosiaankaan ole kivaa olla #&%?$!* hellänä monta päivää.

Naisille vielä tänä päivänäkin nettipornon tarjonta on aivan naurettavan minimaalista. Ja kun ukot tuollaista saatavilla olevaa tuijottavat, se on sovinistista ja oksettavaa eikä kuulu parisuhteeseen.

Minä olen aina ollut meillä se osapuoli, joka haluaa rajumpaa seksiä ja sen pyytäjä olen ollut minä, joten siksi tuntuukin, että tunnenko ukkoani ollenkaan. Hän on antanut kuvan, että ei sellaista voi tehdä jne, kun olen jotain ehdottanut vuosien saatossa. Julkisilla kiihottavilla paikoilla naimista mm. Ei häntä kiinnostanut hirveästi... #&%?$!* nuoleminenkin on tuntunut olevan minusta, sen kuvan olen saanut, ei ehkä vastenmielistä, mutta harvaa. Ja mies ei ole katsonut tarpeelliseksi antaa minulle orgasmia, kuin ehkä joka viides kerta tai harvemmin... Ja nyt sanoo, että nauttii #&%?$!* nuolemisesta (??!!) Mikähän on mielen muuttanut? Onko sillä sitten tosiaankin ollut joku toinen akka, jonka kanssa huomannut haluavansa kaikkea sitä? Eikä minulle ole koskaan sitä sanonut tai sitä osoittanut, PÄINVASTOIN!!!

Yritän kovasti ymmärtää ja jatkaa eteenpäin mieheni kanssa, mutta on vain olemassa tiettyjä parisuhdesääntöjä, joita mielestäni ei saisi rikkoa. Olemme naimisissa, on pieni lapsi. Olen yrittänyt ajatella kaiken sitä kautta, että en haluasi erota, mutta TOISTA IHMISTÄ PARISUHTEESSA PITÄÄ KUNNIOITTAA ja eritoten seksin saralla. Metsään mennän, kun toinen alkaa sooloilemaan!! Ja unohtaa parisuhteessa mm. seksin saralla toisen kunnioituksen ja arvostuksen.

 

[Nainen36]

\

En kuitenkaan usko, että miehesi on ajatellut sillä loukkaavansa sinua.
Ehkä hän ei ole edes tiennyt, että suhtaudut pornon katseluun negatiivisesti ja pidät siinä esiintyviä kilpailijoinasi.

Mieheni ON TIENNYT sillä loukkavansa minua, siksi sen pitikin salassa, itse myönsi. Ja on tiennyt, että suhtaudun siihen negatiivisesti, koska pornossa lähes aina naista alistetaan ja käytetään esineenä ja että naisen tyydytys on sivuseikka. Miehelle kaikkea laidasta laitaan, se on oikeus. Näin miehinen maailma ajattelee yhä edelleen. En ole toisenlaista miestä tavannutkaan ja nyt nettiaikana tuntuu, että joka ukko tosiaankin on samanlainen sovinisti. Nyt kun ukkoni jäi kiinni katuu mukamas kovasti, mutta joo...

Olen vain nyt ajajtellut omaa oloani helopttakseni, että kait minulla on nyt sitten suraavat vuodet oikeus tehdä myös sitä mikä minua tyydyttää ja kiihottaa ja mikä ukkoa loukkaa kovasti ja olen sen sanonutkin hänelle. On kuulemma oikeus, mutta silti suraavassa hetkessä raivostuu, kun saa tietää. Joten olenkin nyt miettinyt, että jos sittenkään en annan ukolle näin helpolla periksi, vaan käytän häntä hyväkseni ja teen salassa kaikkea, kiellän pari vuotta ja sitten myönnänkin mitä olen parin vuoden ajan tehnyt ja odotan, että ukko unohtaa/antaa anteeksi ja hyväksyy. Ja sinä kahden vuoden aikana emme harrasta seksiä, vaan annan ukon olla ihan missä uskossa tahansa, että onko minulla toinen mies vai ei, enkä sitä koskaan myönnä, vaikka olisikin ollut. Teen kuten hän.

Onko minulla siihen oikeus? Mitä olette mieltä? Sanoin ukollekin, että tuhlataanko seuraavatkin 4-5 vuotta edellisten vuosien kaltaiseen #&%?$!* elämässämme, että sittenhän olemme tuhlanneet yhteensä 10 vuotta parisuhteestamme siihen #&%?$!*. Onko minulla oikeus myös tehdä se, jos haluan? Ja onko minulla oikeus vaatia ukkoani vaan kestämään ja sitten hyväksymään se? Onko?

Niin tiety voitanko itse sillä mitään muuta kuin tasaisemman hyvän olon itselleni ja koston ja ehkä sen tuoman jännityksen ja nautinnon, kun teen ukolta salaa seksiin liittyviä juttuja.

Onko minulla oikeus? Ja onko ukolla velvollisuus nieleksiä kiltisti se kaikki?

 

[HraHuu]

Hmmm..olet todella kokenut itsesi loukatuksi.. :hug: Pysyn kuitenkin edelleen kannassani joka ilmenee aiemmasta teksitistäni.
Kysymykseesi onko sinulla oikeus tehdä ukollesi kuvailemiasi asioita.
Onhan kosto tietysti suloista ja tuntuu aikansa hyvältä, mutta luulen sinun hajoittavan siinä pidemmän päälle vain itseäsi.
Olisiko ero sitten ratkaisu, koska vaikuttaa mahdottomalta sinun pystyvän unohtamaan tapahtuneen tai antamaan anteeksi?? Luulen asian tulevaisuudessakin kummittelevan taustalla ja harmaannuttavan suhdettanne. :hug:

 

[manta]

luin tuota kirjoitustasi. mikään ei ole pahempaa kuin loukatun naisen itsetunto. vaikka asiat välillisesti korjautuisi ja asiat saataisiin puhuttua ja olisi tunnetta ja lämpöä, ja kaikki pitäis olla hyvin, niin sitä ei vain osaa nauttia. rakastelun, jopa nautittavan jälkeen jää sellainen tyhjä olo. meillä on ollut kaikenlaita kriisiä tässä ja vaikka asiat sitten syvemmän kautta puhuttais. huudetaan, itketään ja myönnetään virheemme, niin jotain jää tunnetasolla jatkossa puuttumaan. kai mies sitten nopeammin unohtaa ja pystyy jatkamaan. nainen on sitten tunteella näissä asioissa mukana, ja vaikka sitä kuinka yrittäisi. niin miettii niitä menetettyjä aikoja ja hiipii se kostonhalu mieleen. ihan vaikka vain ajatuksissa.

mutta jotain tärkeää sitä menettää. tunnetasolla jotain on iäksi menetetty. tulee tunne että välittääkö se toinen ihan aidosti muusta kuin omasta hyvänolontunteesta. kuinka paljon mies tekee vain sen eteen, että jonkinlainen sopu palautuu. se on niin sisäänpäin rakennettu juttu että se toimii vaistonvaraisesti naisen sisällä, että paha olo tulee teki niin tai näin. sitä pyörittelee asioita, välillä haluaisi erota ja välillä sitä rakastuu taas kumppaniinsa ja sitten taas tuntuu ettei millään jaksa. ja se paha olo purkaantuu sitten käytöksessä ja sitä loukkaa sanallisesti sitä toista.

paljon helpottaa nää keskustelupalstat. täältä saa sitä vertaistukea ja saa uusia näkökulmia asioihin. pitäisi vain osata nauttia silti elämästä, mutta kun asiat painaa niin sitä on vaikea irroittautua mieltä painavista asioista. koska tulee noita suvantokausia ja tuo tunne-elämäkin ja sen taso heittelee. mun perusvika naisena on että analysoin ja mietin liikoja. mutta ne toisenkin mielialat voi heitellä, ja jos jonkinlaista masennusta on ilmassa niin jokin suorituspaineenkin pelko voi lamaannuttaa toisen lähes kokonaan. kun harvemmin näissä tunneasioissa mennään samalla tahdilla.

joskus se toinen vain ei halua. ja sitten tuntee itsensä niin epäonnistuneeksi. alkaa miettiä että mitä tein väärin, mitä olisin voinut tehdä toisin, ja nää ajatukset syö koko ajan enemmän ja haukkaa siitä omasta normaalista olemisesta niin ison palan, että sitä tuntee itsensä niin tyhjäksi. ja sitten on niin takki tyhjä olo että. mulla toi läheisyys on aina toiminut varapatterina jos olo muuten ollut synkkä. sitä väsyneenäkin vain jaksaa hakeutua toisen lähelle. ihan mihin vain olotilaan se on ollut niin hyvää lääkettä.

nykyään tuntuu että ollaan päästy osaltamme jonkinlaiseen sopuratkaisuun. sitten alan taas miettiä liikaa, ja vaatia huomaamattani asioita joihin ei ole yksiselitteistä ratkaisua. ja kun nämä asiat paisuvat kuin pullataikina niin sitä huomaa ajautuvansa turhiin kinoihin. päättää että ensi kerralla sanon ettei se nyt haittaa. mutta huomaan toimivani täysin eri tavalla, ja sitten aiheutan seuraavaan kertaan toiselle jo niin valtavat paineet. silloin kumpikin tuntee niin epäonnistuneensa tässä liitossa. ja tulee se tunne että parempi erota, kun tuntuu ettei kumpikaan enää tätä jaksa. koska on niin kuluttavaa kinata asioista kun muuten menee niin hyvin. ja kun tietää että sitä tunnetta löytyy molemmin puolin.

että ymmärrän ap. sun tuntoja erittäin hyvin. vaikka kuinka menisi huumassa ja ensirakkauden tunnelmissa nin sisällä jäytää jo se paha peikko. sitten jää se epäileväinen tyhjä olo. tulee se kostonhimo, mutta olen huomannut että itse kärsin myös silloin jos sanoin ja teoin olen toista loukannut. tunteita meillä on koska silloin tämä olisi avioliitto missä puhuttaisiin ja käyttäydyttäisiin kohteliaasti. mutta vaikka ikää tulee niin silti huomaan että tunnepuolella sitä säilyy ikänsä teinimaailman ajatustasolla. ja vuosien päästä olen miettinyt että kuinka hyvin tuon toisen tunnen. runsas kymmenen vuotta yhdessä oltu ja lapset saatu. mutta kun tuo seksielämä heijastuu sitten muuhunkin elämään. se imee kaikki mehut. miehestä huomaa ettei sille ole esim. rakastelun jälkeen enää tarvetta jälkihellittelyyn, mutta ehkä mun mieliksi nyt niin tekee että kyllä se sellaisia kuuluisia kompromisseja ja pientä mielistelyä vaatii. koska jos toiselle sanoo täysin ei, niin sekään ei ole hyvä. mutta vaikeita asioita nämä tunnepuolen jutut ovat.

mutta toivon sulle jaksamista ja edelleen sitä puhumista. parempi on toiselle sanoa jos tuntuu pahalta. toista ei voi muuttaa, ja monasti miehet vain myötäilee. ja huomaa että sitä ei sitten itse osaa lopettaa ajoissa. kakihan näihin riitoihin ja kinoihin aina tarvitaan, mutta jos perusluonteet ovat hyvinkin erilaisia niin törmäyskurssille joudutaan se on varma. mutta toisaalta kun pienen kinan jälkeen aloittaa puhtaalta pöydältä ja tehdään sovintoa, niin sitä tunnepuolella menee taasen lujaa. että jos kaikki aina olis ok, niin eikait sekään hyvä olisi. ja sitä kultaista keskitietä sitä tuskin moni löytää. mutta onnellinen saa olla, ja sitä tunnetta saa myös toivoa.