Mulla on niin paha mieli kun meidän normaalisti (10v) kukoistava suhde on saanut solmun. Meidän kolmannen lapsen (pian 5kk) synnyttyä olen ollut väsynyt ja en niin seksuaalisesti halukas kuin ennen. Kolmilapsisen perheen arki painaa muutenkin päälle, nyt, keskellä pimeintä syksyä ja tiivistä työtahtia myös mieheni on ollut väsynyt. Ongelma on siinä, että kun meillä ei ole tapeeksi aikaa toisillemme, ei puhumiseen eikä sekstailuun, minä reagoin siihen siten. että lämpenen todella hitaasti, ja kaipaan erityisen paljon hellyyttä, kun taas mieheni kovenee ja haluaisi mennä entista nopeammin "asiaan", ilman minkäänlaista esileikkiä. Minä en vaan jotenkin pysty siihen! Pitäisikö minun vain pakottaa itseni johonkin mitä en halua, olen kyllä sadat kerrat selittänyt asian miehelleni, mutta aina hän tekee samoin, tuntuu pahalta kun en voi olla hänelle mieliksi, mutta kun ilman esileikkiä tuntuu pahalta mennä yhdyntään. Olenko outo??? Mieheni sanoo että hänen halut katoaa kokonaan, kun hän tietää että pitäisi halata ja pussailla, vaikkei hän taas ilmeisesti sitä halua. Lisäksi rintojeni hyväily (imetän vielä) saa haluni katoamaan tyystin, ne on jotenkin tällä hetkellä niin vahvasti "vauvalla lainassa", mieheni aina vain sitkeästi yrittää koskea niihin, eikä kunnioita toivettani että jättäisi ne rauhaan, ja sitten on tunnelma pilalla. Onko kellään samantapaisia kokemuksia?
