Hei,
Lukemani tutkimuksen mukaan koulutetut naiset välittävät seksistä KESKIMÄÄRIN vähemmän. Se on eri asia, että kaikki koulutetut välittäisivät vähemmän. Minun kohdallani tuo on varsin osuva selitys, olen sen verran usein ihmetellyt milloin seksiä päivittäin harrastavat ja pitkiä työpäiviä tekevät ihmiset ehtivät harrastaa jotain muutakin. Tietysti sen seksin voi suorittaa muutamassa minuutissa pois päiväjärjestyksestä, mutta semmoinen ei tyydytä minua laisinkaan. Eikä miehenikään ole semmoista edes ehdottanut. Kun hommaan ryhdytään, kyllä meiltä siihen ainakin tunti menee.
Minä kaipaan nimenomaan tasavertaista kumppania, jolla on samankaltaiset kiinnostuksen kohteet, arvomaailma ja jonka kanssa pystyy keskustelemaan älyllisesti. Onhan seksikin tärkeä osa parisuhdetta, mutta meidän tapauksessa se ole se tärkein osa. Seksikkääseen junttiin katoaa mielenkiinto kertakokeilulla tai parissa viikossa viimeistään. Uuden kun löytää helposti, kuka semmoiseen haluaisi sitoutua ?
En väittänytkään masturbaatiota samanlaiseksi kokemukseksi kuin seksiä partnerin kanssa. Olen minä miehelleni sen käteenvedon riemunkin tarjonnut. En tosin silloin, kun en meinaa väsymykseltäni pysyä hereillä, raastavassa päänsäryssä tai vaikka oksennusta pidätellessä. Silloin mies saa auttaa itse itseään. Eikö kerjääminen ja haluttoman puolison painostaminen yhteistyöhän laimenna nautintoa sen verran, että oma apu olisi kuitenkin se tyydyttävin ratkaisu?
En todellakaan hyväksy vieraissa käymistä sillä verukkeella, että toinen ei ole suostunut masturbaatioalustaksi tai edes vetämään käteen. Samalla logiikallahan voisimme vapaasti sekstailla muiden kanssa aina kun toinen on lomalla tai työmatkalla eikä ole välittömästi seksitarpeita tyydyttämässä.
Minusta yksi onnistuneen parisuhteen salaisuuksista on se, että seksitarpeet ovat suht samalla tasolla. Silloin kummankaan ei tarvitse uhrautua. Lisäksi pitää ymmärtää, että tarpeet vaihtelevat kausittain, esim. raskauden tai sairauden takia, ja sopeutua tilanteeseen.