Seksuaalisesta vetovoimasta

[En halua miestäni :-(]

Tämä saattaisi kuulua erotiikka-palstalle, mutta kysyn nyt ensin täällä.

Kun tapasin mieheni (siitä jo 15 vuotta?) rakastuin häneen kyllä mutta en muista että olisi ikinä ollut mitään varsinaista seksuaalista vetovoimaa välillämme. Hän sai minut kyllä syttymään koskettamalla, esileikillä ja suutelemalla mutta mitään varsinaista himoa en ikinä tuntenut. En ikinä ole tuntenut "haluan tuota miestä tässä ja nyt". Myöskään suutelusta en ole juurikan pitänyt. Seksi on kyllä ollut hyvää ja hän on huomaavainen ja taitava rakastaja, on saanut minut nauttimaan ja olen ollut ihan tyytyväinen. Mutta......

Nyt vuosien yhdessäolon jälkeen olen tavannut toisen miehen jonka jo pelkkä hipaisu tai katse saa minut syttymään. Hänellä on ominaistuoksu joka myös vetoaa minuun, siitäkin jo kiihotun valtavasti. Suutelu tuntuu varpaisiin asti! No, tämän miehen kanssa olen ajautunut salasuhteeseen (jossa on paljon muuta kuin seksiä tai itse asiassa hyvinkin vähän seksiä, olosuhteista johtuen). Seksi, silloin kun sitä on, on välillä niin henkis-fyysistä että itkettää pelkästä onnesta ja samoin hän on elämässäni ensimmäinen mies jonka kanssa olen saanut orgasmin "pelkässä" yhdynnässä, eli sovimme siinäkin mielessä toisiimme.

Kysymykseni kuuluu: Onko teidän parisuhteissa alussa tai edelleen ollut tällaista fyysistä vetovoimaa/intohimoa? Olenko oman mieheni kanssa jäänyt jostain olennaisesta paitsi?? Vai koenko näin tämän toisen miehen kanssa vain siksi, että en saa häntä kokonaan?

Usein olen lukenut että pariskunta on erottuaan päätynyt rakastelemaan. Ikinä en voi kuvitella mieheni kanssa tällaista tapahtuvan, sillä sellaista vetovoimaa ei kertakaikkiaan ole! Ei ainakaan minun puolelta, ikinä ollut.

 

[asiallinen]

Jep, on ollut vetovoimaa ja himoa alusta asti. Ilman niitä en voisi kuvitellakaan alkavani suhdetta. Ja mitä tärkeintä, minä toimin hyvin pitkälle tuoksun herättelemänä.
Onko se sitten sitä kemiaa, en tiedä, mutta iloinen, ominaistuoksultaan miellyttävä ihminen vetää puoleensa.
Toki ei pidä unohtaa sitä mikä tulee silmien kautta, visuaalisuus, se on hyvin merkittävä osa kokonaisuutta, erittäin ratkaiseva himon syntyyn.

Tuoksuista sen verran, että selvästi joidenkin maiden naiset tuoksuvat selvästi erottuvasti, tuoksu on usein hyvin samansuuntainen. Erittelemään tai nimeämään en lähde, koska se aiheuttaa taas turhaa piikittelyä.
Mutta sen voin mainita, että harvoin suomalainen nainen tuoksumaailmassa vetää jalkoja altani. Poikkeuksia on tietysti aina.

Niin että oletko jäänyt jostain paitsi? En tiedä, mutta tuntuu että ihmiset lähtevät suhteisiin melkoisen heppoisin perustein, joita en aina ymmärrä.
On nimittäin aina helpompi lähteä suhteeseen kuin purkaa huonoa.

 

[bilbao]

Voi.. kuin olisin lukenut omaa elämän kertaa.
Exäni kanssa oli ihan samanlaista kuin sinullakin. Tulin sitten siihen tulokseen että en häntä rakasta lainkaan! Että parempi kun olisimme kavereita vain! Ja erottiin päätöksestäni.
Muutamaa miestä olen tavannut. Ja on ollut hieman erilaista elämää makuukammarin puolella. Suudelmat todellakin voivat tainnuttaa, kosketus sinkauttaa taivaisiin ja seksi.. jumalaista sekin on.
En kyllä ottaisi enää vanhaa ukkoani takaisin. Tässähän nuorenin monta vuottakin kun ukon vaihdoin toiseen!

 

[Kohtalotoveri]

Minäkin jätin sen vanhan kuivikkeen vihdoin. Hyvä äitihän se on lapsillemme, miksi sen aikoinaan otin, mutta ei siitä erotiikkaa ollut. Vaihdoin 10 vuotta nuorempaan ja viriiliin naiseen. Kylläpä taas peitto heiluu!

 

[Roses red and Bläk]

Olen samassa jamassa osittain, pitkä suhde joka alusta pitäen ollut vaisu, eli ei ole tuntunut minun puoleltani koskaan mitään kiihkoa intohimoa ja paloa, eikä todellakaan ole koskaan tehnyt mieli suudella, koska hän on erittäin huono siinä. Karua. Seksi on hyvää,mutta ei minkäänlaista paloa pala sisällä..rakastan miestäni kuitenkin kaikkinensa. En halua hänestä luopua. Mutta mielessä on käynyt se että kuinka voisikaan kaikki olla aivan toisenlaista jos olisi halu suudella ja olla lähellä sillä tapaa kuin voisi olla ja tuntea enemmän.

En tiedä sitten onko siinä kuitenkaan mitään järkeä vaihtaakaan sen vuoksi että hekumaa ei ole koskaan ollutkaan. Ainakin suhde perustuu muihin seikkoihin-toivon mukaan. Tärkeisiin asioihin. Niitä kun on muukin kuin kiihko. Olen tyytyväinen sänkykamariin ollut vaikka kiihkoa ei ole olemassakaan. Mutta nautintoa ja ihanaa erotiikkaa muuten, toisen kunnioitusta ja huomiointia. Jos vaihtaisin miehen en uskoisi löytäväni ketään kuka rakastaisi minua näin paljon kuin omani? Mutta jaa-a voisinko minä rakastaa jotakin enemmän tai erilaisemmin kuin omaani onkin toinen kysymys. Tulen siis rakastetuksi mutta rakastanko itse tarpeeksi tai onko kohde oikea on oma juttunsa..ikuisuuskysymys uskoisin. Kukaan ei kanna ikuisesti suhdetta ruusukedossa..

 

[Nainen 49]

Minulla on pitkä avioliitto takana ja en oikein enää muista miltä alussa tuntui mutta nyt en enää vuosiin ole tuntenut mitää vetoa enkä intohimoa mieheeni, rakastelemme ja seksi on ihan hyvää, mutta ei siihen minulla ole mitään hinkua ollut vuosiin ja luulin jo olevani seksuaaliseti "hiipunut" kunnes tapasin miehen (uusi työtoveri) joka vei jalat alta jo pelkällä katsellaan ja jonka kosketus saa haluamaan seksiä ja ajatukset pyörivät hänessä koko ajan.
Arvelen sen tosiaan olevan sitä ns. kemiaa koska tunnemme molemmat samoin. meillä on ollut kiihkeä, ihana suhde jo liki 3 vuotta, josta ensimmänen 1,5 vuotta oli vain suutelemista ja sitten vasta alkoi myös seksisuhde. Olemme myös tosi hyviä ystäviä, puhumme paljon ja hellyyttä ja välittämistä on paljon.
Olemme molemmat naimisissa eikä erota ole tarkoitus, mutta emme pysty toisistammekaan olemaan erossa, jokin vetää meidät yhteen ja jos emme olisi varattuja olisi tämä elämämme rakkaus kyseessä, näköjään parisuhteessa voi rakastua vieraaseen.

 

[ääääääääh]

pidempi suhde ja tunteiden väljähtyminen =normaalia

uusi, vasta tavattu tuttavuus= sitä uutuuden viehätystä, mitä koit myös vanhan suhteen alkuaikoina (mitä et myönnä)

Onk nää jottai vähä-älysii luensiiriäsaaraajakaisaa?

 

[Sinämina Reginassa]

Ehkäpä jokaisen naisen pitäisi kokea nuorena tyttönä sellainen seurustelusuhde, jossa mies on renttu, johon ei voi luottaa. Sen jälkeen naiset osaisivat arvostaa ihan tavallisia miehiäkin. Jos on tottunut siihen, että nuoresta asti ollut oma mies on luotettava, tylsä, ei-romanttinen tavis, niin ruoho tuntuu helposti vihreämmältä aidan toisella puolella. Valitettavan moni kiihkeä seksisuhde hiipuu alun jälkeen, koska seksi on tärkein asia ja se vääjäämättä väljehtyy tavalla tai toisella. Oman kokemukseni mukaan tavismiehen uskollisuutta ei tarvitse epäillä, mutta varsinkin pettämisestä alkanut seurustelu ukkomiehen kanssa voi olla iso riski siinä, että uusi mies ei kykenekään uskollisuuteen, vaan saattaa etsiä uutta kiihoketta, kun alkaa menemään sängyssä tavallisemmin ensihuuman jälkeen.

Sitä omaa halukkuutta voi etsiä omasta itsestäkin. Voi myöntää varovasti miehelle, että haluaa jotakin uutta ja jännittävää sänkyyn, koska on vähän kyllästynyt. Toki tämä asia pitää sanoa miehelle varovasti, ettei toinen loukkaannu. Seksioppaita, internet-artikkeleita, seksuaaliterapiaa jne jne jne löytyy vaikka kuinka, jos on kiinnostunut näkemään vähän vaivaa. Voi myös itse olla aktiivinen ja pyytää miestä tekemään asioita eri tavalla. Kaikkien rakastelukertojen ei tosiaankaan ole pakko olla samanlaisia. Asioita voi kokeilla ennakkoluulottomasti ja jos ei jostakin jompikumpi pidä, niin sitten ko. asian voi unohtaa jatkossa. Itsekin voi ehdottaa uusia asentoja jne. Jos aina rakastelee lauantaisin saunassa käynnin ja Uutisvuodon katselun jälkeen, niin entäpä, jos kokeilisi lauantaina vasta suutelemista ja hyväilyä, mutta jättää varsinaisen rakastelun sunnuntaiaamuun? Tai jos on hyvä, lämmin syyssää, niin vie lapset hoitoon ja käy etsimässä miehen kanssa vähän kauempaa jonkun metsikön, jossa voisi kokeilla rakastella puuta vasten. Vain mielikuvitus on rajana.

Voi miten kamalan moni etsii vieraasta sängystä vipinää ja himoa, kun ihan omasta itsestä niitä asioita löytyisi, kun vaan tahtoa ja yritteliäisyyttä löytyisi. Siinähän voisi vahingossa vaikka itsekin oppia taitavammaksi rakastelijaksi!

Heti kun omalle kotikylälle tulee tantraseksin opetusta, niin tässä on ensimmäinen oppilas ilmoittautumassa. Aion vuorenvarmasti raahata mieheni mukaan

 

[pit.]

Harvoin näin täällä totean, mutta nyt... siis häh? Jos ap kuvailee miehensä taitavaksi rakastajaksi ja syttyy tämän kosketuksesta, muttei kuitenkaan himoitse tätä.. mitens sellainen on mahdollista. Miten sytytään ilman himoa ja halua?

 

[alkuperäinen]

Harvoin näin täällä totean, mutta nyt... siis häh? Jos ap kuvailee miehensä taitavaksi rakastajaksi ja syttyy tämän kosketuksesta, muttei kuitenkaan himoitse tätä.. mitens sellainen on mahdollista. Miten sytytään ilman himoa ja halua?

...hmmm....
Mitenköhän masturbointi onnistuu?

 

[pit.]

Joo, en ymmärrä miten onnistuu, kun ei ole tarvetta kokeilla

Mutta periaate ollen sama, miksi masturboida ilman halua ja himoa? Sehän olis kuin kuivaa leipää söis. Ei kait masturbaatioon liene järkeä erikseen itseään sytytellä, jos himoa eli sytytystä ei alunperin ole?

Mutta jos syttyy masturbaatiolle väkisin yrittäessään, niin eikös silloin tunne halua ja himoa? Jos ei niin miksi jatkaa?

Minulle ilmaus syttyä tarkoittaa samaa kuin himota tai haluta. Jos sytyn miehelleni, niin haluan ja himoitsen häntä. Eli ihmettelen edelleen, miten sytytään ilman himoa.
Ja koska hän on ihana rakastaja, niin haluan häntä uudelleen. Näin himo luo himoa.

 

[Alkuperäinen taas]

Joo, en ymmärrä miten onnistuu, kun ei ole tarvetta kokeilla
Mutta periaate ollen sama, miksi masturboida ilman halua ja himoa? Sehän olis kuin kuivaa leipää söis. Ei kait masturbaatioon liene järkeä erikseen itseään sytytellä, jos himoa eli sytytystä ei alunperin ole?

Mutta jos syttyy masturbaatiolle väkisin yrittäessään, niin eikös silloin tunne halua ja himoa? Jos ei niin miksi jatkaa?

Minulle ilmaus syttyä tarkoittaa samaa kuin himota tai haluta. Jos sytyn miehelleni, niin haluan ja himoitsen häntä. Eli ihmettelen edelleen, miten sytytään ilman himoa.
Ja koska hän on ihana rakastaja, niin haluan häntä uudelleen. Näin himo luo himoa.

Kyllä ainakin minä saatan syttyä ihan itsekseni, esim. ovulaation aikaan aina ihan mieletön himo, mutta sillionkin mieluummin itsekseni sen tarpeen hoidan, kuin mieheni kanssa :-(
Tottakai ottamalla toisen miehen sydämeeni olen etäännyttänyt itseni miehestäni ja tästä vastuusta en pääse. Kuitenkin kaiken taustalla oli henkinen etääntyminen miehestäni jo aikoja sitten - jos toinen vain harrastaa ja on töissä eikä vietä kanssani aikaa niin toinen alkaa tuntua kovin vieraalta eikä ei se seksikään oikein maistu :-( Tai sitten se on aika mekaanista silloin kun sitä harrastetaan. Näin meillä.

...ja itsetyydytyksestä vielä... eiköhän jokainen sitä harrasta, vaikka olisikin hyvässä parisuhteessa??

 

[Ei naisen tarvitse suostua kaikkien hiplattavaksi]

Ilmeisesti tässä on aika isoja eroja. Minä olen lähes aina ollut sellainen herkästi syttyvä, jos mies ei ole ihan kamalan luotaantyöntävä, eli sopivasta näköärsykkeestä tai kosketuksesta sopivassa ympäristössä seksuaalivietti herää oikein kukoistukseen. Olen huomannut saman monissa miehissä. Sen vuoksi olen noudattanut aina hyväilyissä niukkaa linjaa, mitä taas monet miehet eivät tunnu ollenkaan ymmärtävän. En käsitä, miksi joidenkin miesten tapana on kietoa kätensä naisen hartioille kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja tuppautua niin lähelle, että kädet ja ruumiit hiertävät väistämättä yhteen. Onko se jonkinlaista naisen reaktioiden testausta (ei sikaa säkissä)? Minä koen sen pikemminkin ahdisteluna, vaikka miehen läheisyydestä muuten iloitsenkin. Haluan kuitenkin itse valita kenen kanssa, miten ja milloin olen lähekkäin. Näilläkin palstoilla jotkut miehet antavat ymmärtää, että naisen pitäisi aina ja joka tilanteessa suostua iloisesti miehen hyväilyihin. Mitä älyttömyyttä? Onko tämä menossa vain pahemmaksi nykyaikana?

 

[jaajoo]

Olen itse huomannut sen, että mitä enemmän masturboin, sitä vähemmän potkua riittää parisuhteeseen. Nyt olen ihan tietoisesti vähentänyt masturbointia, koska juuri sillä tavoin sitä himoa ehtii syntymään, kun ei "varmuuden vuoksi" masturboi. Aiemmin nimittäin saatoin masturboida päivittäin saadakseni pientä himon kihelmöintiä pois ja saadakseni rentoutusta ja hyvää mieltä. Runsas masturbointi aiheutti sen, että sain vain vaivoin orgasmin miehen kanssa.

Alussa meillä oli seksiä päivittäin, mutta nykyään rakastelemme miehen kanssa "vain" noin 2-3 kertaa viikossa. Minun oli vaikea tyytyä tähän määrään ja masturboin korvatakseni puuttuvan määrän. Tässä jossakin vaiheessa tänä vuonna päätin kuitenkin tietoisesti kokeilla, josko laatu korvaisi määrän. Luovuin masturboinnista ja aloin laittaa miestä vastuullisemmaksi omasta nautinnostani. Päätökseni on ollut oikea, sillä 2-3 päivän tauko auttaa siihen, että todellakin ehdin himoita miestä. Usein jo edellisenä päivänä haluan kamalasti miestä, mutta mies vain halailee, suukottelee ja kiusottelee. Niinpä minä olen sitten seuraavana päivänä todellakin valmis petiin samantien.

Minusta tällaisessa kokeilussa ei menetä mitään ja itse ainakin olen äärettömän iloinen kokeilusta, koska se toi takaisin alkuaikojen kiiman takaisin.

Jos mies on liikaa töissä ja harrastuksissa, niin ymmärrän hyvin, että siitä tulee paha mieli. Kuitenkin kannattaa silloinkin puhua siitä miehen kanssa eikä vain hiljaa mököttää ja liukua siitä sitten vieraaseen petiin. Jos ongelmia ei osaa ratkoa nykyisessä suhteessakaan, niitä tuskin osaa ratkoa uudessakaan suhteessa, jollei tietoisesti muuta käytöstään.

Meidän suhteessa kumpikin tekee paljon töitä ja harrastamme sekä yhdessä että erikseen. Meillä on sovittu, että ainakin kaksi iltaa viikossa käytämme toisiimme. Usein silloin rakastellaan, mutta tehdään myös muuta, jotta parisuhde pysyy hyvänä: jutellaan, harrastetaan, käydään ehkä syömässä, mutta joskus vain kävelyllä tms.

 

[ei kelpaa]

En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka jatkaa suhdetta vaan vaikka/jos ei tunne enää vetovoimaa toiseen ja ei tee enää mieli sextailla /rakastella oman partnerin kanssa? siis motto on 'ollaan yhdessä vaan?? no onpa hauskaa elää noin.
ei kelpaa minulle tuollainen suhde.

 

[Alkuperäinen]

En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka jatkaa suhdetta vaan vaikka/jos ei tunne enää vetovoimaa toiseen ja ei tee enää mieli sextailla /rakastella oman partnerin kanssa? siis motto on 'ollaan yhdessä vaan?? no onpa hauskaa elää noin.
ei kelpaa minulle tuollainen suhde.

Hyvä pointti. Onko sinulla lapsia?

Lasten syntymien jälkeen syy pysyä suhteessa on ollut vain ja ainoastaan lapset.
Jo ennen lapsia tajusin että miehen intressit ovat ensisijaisesti muualla kuin minussa, mutta silloin taisin tyytyä hyvin heikon itsetunnon vuoksi.

Se on turha jälkeenpäin katua päätöksiään, sillä niillä eväillä mitä mulla nuorena oli en kyennyt muihin ratkaisuihin. Nyt, kun ikää jo reilusti 30+ ja olen kypsynyt ja kasvanut. Nyt onkin avioero hyvin lähellä.

 

[pit.]

"...ja itsetyydytyksestä vielä... eiköhän jokainen sitä harrasta, vaikka olisikin hyvässä parisuhteessa?? "

No minun täytyy todeta, etten harrasta. Luultavasti en sitten ole niin seksuaalinen, että tuntisin siihen tarvetta.

Joo, ymmärsin varmaan sinut alunperin väärin, taisimme puhua eri asioista..sori. Miten olisi kuitenkin, kun teillä on lapsiakin, että menisitte terapiaan yhdessä? Jos siis kuitenkin haluaisit pelastaa avioliittosi..

Jos tunnet, että miehesi ntressit ovat muualla kuin sinussa, ei ihmekään ettet häntä halua.. Oiskos terapiasta apua purkamaan tätä ongelmaa?

 

[entinen(kö) himoitsija]

Tämä asia on ollu minullakin mielessä jo jonkin aikaa. Olen sinkku, tosin olen tapaillut satunnaisesti erään miehen kanssa. Hän haluaisi minua vaikka joka päivä, itse taas en tunne häntä kohtaan juuri mitään vetovoimaa eli himoa. Olenkin alkanut miettimään, että olenko edes tykästynyt tähän mieheen kun en tunne vetoa seksuaalisesti (pidän kyllä komeana).
Onko se vain niin, että joidenkin kanssa klikkaa tuolla saralla ja joidenkin kanssa ei?

Silloin kun viimeksi olin rakastunut, tunsin suhteen alussa kauhean paljon himoa tuota miestä kohtaan, sellaista himoa olen sen suhteen jälkeen kaipaillut ja jollakin asteella myös odottanut, että sellaista sen pitäisi olla. Ainakin alussa siis.

Olen mielestäni hyvin seksuaalinen nainen muuten, haluan seksiä paljon, haluan olla "kiimassa" mutta viime aikaiset miehet eivät vain ole saaneet minulle tuota himoa aikaiseksi, tai minä en ole saanut sitä itselleni aikaiseksi heidän kanssaan.
Olen jo pelästynyt (itseasiassa panikoin tämän asian kanssa) että onkohan minun seksuaalisuuteni jotenkin laskussa ja väheneeköhän se?? Onko minussa jokin vika? Enkä ole ylittänyt vielä edes kolmenkympin rajapyykkiä..
Huolestunko turhaan vai pitäisikö oikeasti alkaa miettimään että missä vika? Pitääkö uutuudenviehätyksessä tuntea himoa kaikkia miehiä kohtaan (siis jotka ulkoisesti ja muutenkin viehättävät) vai tunteeko himoa vasta sitten kun tunteetkin on pelissä?