sektio "yksin"

[pelkäävä odottaja]

Hei,

yllätyksenseni joudun sektioon ja asian kanssa on vielä vähän sulattelemista. Ensinnäkin joudun sektioon yksin, sillä minulla ei ole lapsiperheystäviä/sukulaisia/isovanhempia tms turvaverkkoja missään 500km lähempänä. Esikoinen on vielä pieni ja arka eikä ole ollut koskaan hoidossa, eli mieheni siis jää kotiin hoitamaan esikoista (joutuu siis käyttämään isyyslomaviikon esikoisen hoitamiseen sillä aikaa kun sektion takia joudun olemaan sairaalassa sen 5-6pv).

Nyt siis pari kysymystä:

1) miten sairaalassa vauvan hoito onnistuu kun isä ei voi olla mukana itse sektiotapahtumassa eikä myöskään sen jälkeen (toki varmaan käväisee sairaalassa esikoisen kanssa vierailuaikana mutta ei aktiivisesti voi oleskella siellä ja olla hoitamassa vauvaa). Hoitavatko kätilöt? Vai onko itse makuullaan kipeän haavan kanssa hoidettava? Tämä on suuri pelon aihe, että miten vierihoito onnistuu kun käsittääkseni ainakin eka vuorokausi menee "kanttuvei" ollessa. Onko vauva siis heitteillä vai miten? Meidän sairaalassa ei ole varsinaista "vauvalaa" koska on pienehkö maakuntasairaala.

2) miten kotona pärjää sektion jälkeen kun kotiapuna on siis vain mies n. 2 vkoa eli loppu isyysloma. Tämän jälkeen jään kokonaan yksin ja mitään sukulaisten tms hoitoapua ei ole saatavilla. Esikoista pitää nostella ja vaihtaa vaippoja, pestä pyllyä jne, joten tämäkin pelottaa.

Kokemuksia ottaisin mielelläni vastaan. Kysyin jo kunnalta kodinhoitoapua, ei tipu. Meidän kunnassa ei saa kodinhoitoapua edes silloin jos on YH tai sinkku ja synnyttää yksin ja jonkun pitäisi hoitaa esikoista. Esikoinen tällöin joudutaan pakkosijoittamaan tilapäisperheeseen. Omalla rahalla ei ole varaa palkata hoitajaa, sillä kustannukset ovat ostopalveluna 28e/tunti tai mannerheimin lastensuojeluliiton kautta 14e/tunti (peruspalkka 8,6e + työnantajan sivukulut). Tällöin siis esim. kuukauden kodinhoitaja-apu maksaisi monta tuhatta euroa minulle (ei ole tätä rahaa säästössä).

Alkaa kohta itku puskemaan silmään kun olen ilmankin peloissani asian suhteen ja sitten vielä nämä vauvanhoito- ja esikoisenhoitomurheet kaupan päälle!

 

[Ellinellimelli]

Hei!

Onpa kurja tilanne. Mutta siitä voit olla varma, että vauvasta pidetään sairaalassa hyvää huolta, siitä sinun on turha murehtia!

Mutta sitähän ei tiedä, kuinka kipeä olet sektion jälkeen, siis kun pääset kotiin. Useinhan sitä selviää ihan hyvin särkylääkkeiden avulla, mutta kuka nyt osaisi ennustaa.
Luultavasti olet kyllä parin viikon kotiutumisen jälkeen jo aika hyvässä kunnossa

Jos kuitenkin olet syystä tai toisesta vielä heikkona, niin oletko kysellyt apua seurakunnalta? Joskus olen kuullut heidän tarjoavan apuaan moisessa tilantteessa.
Tai sitten yksinkertaisesti miehesi "sairastuu" ja joutuu jäämään kotiin sairaslomalle!

Ymmärrän hyvin, että sinua todella ahdistaa täällä hetkellä, mutta olen varma, että tulette selviämään! Toivotan sinulle onnea loppuraskauteen, älä koko aikaa murehdi!

 

[3xäiti]

Minulle on tehty kolme sektiota ja jännitin viimeistä tosi paljon juuri samasta syystä kuin sinäkin.Meilläkään ei ole ketään kuka auttaisi lasten hoidossa,mutta pärjättiin kuitenkin.Ensinnäkin olen ollut kahden ensimmäisen sektion jälkeen sairaalasa kolme yötä ja viimeisimmän jälkeen kaksi yötä. Vauva oli kokoajan vieressäni ja itse hoidin kokoajan,ensimmäisenä päivänä mies vaihtoi vaipat aina käydessään,illalla jaksoin jo itsekin.Hoitajia ei näkynyt,mutta kyllä varmasti saa apua kun pyytää.
Jännitin myös isompien sisarusten hoitoa,mutta hyvin ymmärsivät,että äidin maha on kipeä! Kaikki meni ihan hyvin ja isyysloman jälkeen olin jo hyvässä kunnossa,täytyy vain malttaa ottaa rauhallisesti ja keskittyä vain olennaisiin asioihin,eikä hermoilla siivouksista ja muusta sellaisesta!

 

[**Johanna**]

Pikaisesti muutama fakta:

Sinua ei päästetä kotiin sairaalasta, ennenkuin olet siinä kunnossa, että pystyt
elämään kotona esikoisesi ja vauvasi kanssa. Kerrot tilanteestasi sairaalassa,
niin he kyllä osaavat neuvoa arkielämääsi ajatellen.

Sairaalassa kätilöt/sairaanhoitajat nostavat vauvaa ensimmäisten päivien ajan rinnalle ja rinnalta pois, ja hoitavat muutenkin lasta koko ajan, koska sinä et pääse ylös ensimmäisen vuorokauden aikana.
Se on totta, että leikkauspäivä ja osittain vielä seuraavakin päivä menee ollessa kanttuvei, mutta kyllä minä olen molempien sektioiden jälkeen ollut jalkeilla jo seuraavana päivänä.
Minunkaan mieheni ei ollut sairaalassa hoitamassa vauvaa, vaan esikoisen ja keskimmäisen kanssa kotona, kävivät kerran päivässä meitä katsomassa.

Kahden viikon jälkeen pärjäät varmasti jo ihan hyvin. Oma mieheni joutui lähtemään työmatkalle vauvan ollessa 2 vkoa, joten ei ollut edes öitä kotona ja hyvin pärjättiin.
Siinä menee hetki, että oppii arjen niin, että pärjää useamman pienen kanssa samaan aikaan.. Pitää vain kertakaikkiaan pystyä laskemaan vauva välillä sänkyyn, vaikka siitä seuraisikin huutoa hetkeksi: meillä näin on pakko tehdä kun kakkoselle tulee pissahätä, jano tms. Ykkönen on jo koulussa, joten ei vaadi minulta niin paljon.

Mutta tsemppiä, sinä pärjäät kyllä!

Johanna

 

[**Johanna**]

3xäiti, olisitko saanut apua jos olisit sitä tarvinnut?
Missä sairaalassa tilanne on tuollainen, että sektioitu äiti joutuu
hoitamaan itse heti vauvaansa??

J vielä

 

[Bubu]

Mulle tehtiin suunniteltu sektion Hki Naistenklinikalla, mieheni oli mukana mutta ei myöskään jäänyt luuhaamaan sairaalaan vaan lähti illaksi kotiin (minä ja vauva molemmat nukuttiin, joten ei siellä paljoa tekemistä hänelle olisi ollutkaan Oman kokemukseni perusteella:

1) kyllä kätilöt auttaa! sulla on katetri ekan vuorokauden ja tarvitset senkin kanssa apua, leikkauspäivän iltana varmasti taluttavat sut vessaan ja pesulle jos pysyt tolpillasi. Suosittelen että lähdet liikkeelle mahd pian kun vaan pysyt pystyssä, se nopeuttaa paranemista. Noudata myös fysioterapeutin ohjeita nilkkajumpasta ja sängystä nousemisessa, ne tosiaan toimii ja kun osaat liikkua oikein niin kivut on vielä vähäisempiä! Ekana vuorokautena olet vielä morfiineissasi ja silloin ei kipuja oikeastaan olekaan. Sen jälkeen monet pärjää ihan käsikauppa-paramaxeilla, 2 tabua 4 h välein. Mulla toimi ainaskin.
Itse pystyin hyvin käsillä nostamaan vauvan syliini sänkyyn ja laskemaan takaisin vaavisänkyyn vaikka jalat oli vielä ihan kaputt.

2) Ihan hyvin pärjäät! Kunhan maltat olla reuhtomatta. Rauhallisesti ja omaa kroppaa kuunnellen voit nostella esikoistasikin, kunhan et tee äkkinäisiä rykäisyjä!

 

[sektioitu]

Heippa,

Mulla tehtiin kiireellinen sektio synnytyksen pysähdyttyä. Ensimmäiset kaksi päivää olivat rankimmat, mutta siitä se toipuminen pikkuhiljaa alkoi. Sairaalassa ollessa makasin sängyssä vauvan kanssa ensimmäiset kaksi päivää. Kun piti vaihtaa vauvalle vaipat tai minun käydä vessassa soitin hoitajan apuun. Siitä sitä sitten lähti toipumaan. Nouseminen ja laskeutuminen teki aluksi kipeää, laskin ensin vauvan käsistä ja punnersin itse ylös.
Kotiin päästyä, mies oli kanssani viikon. Sitten oli pakko lähteä töihin. Eli uskoisin, että kaksi viikkoa kun on leikkauksesta kulunut niin sinäkin pärjäät.
Minkä ikäinen esikoinen on? Hänen nostelut kannattaa kuitenkin yrittää jättää minimiin, esim vaipat voi vaihtaa lattialla. Jos haluaa syliin, mene ensin itse istumaan ja ota sitten syliin.
Ensimmäiset 4-5 viikkoa sektion jälkeen pitää ottaa varovasti, mutta varsinaiset kivut menevät ohi parin ensimmäisen viikon aikana. Tikithän poistetaan viikon kuluttua leikkauksesta.
Jos sukulaiset haluavat tulla kylään, pyydä heitä tulemaan sen jälkeen kun miehesi on palannut töihin ja vielä eri päivinä. Ehtona vierailuille on tietysti omat eväät ja halukkuus auttaa esikoisen kanssa.

Kyllä sinä pärjäät!

 

[3xäiti]

Jorvissa synnytin ja tosiaan heräämöstä tuomisen jälkeen vauva jätettiin viereeni ja tulivat auttamaan asennon vaihtamisessa,kun soitin kelloa,ei muuten.Saatiin miehen kanssa sellainen käsitys,että kun on jo kolmas lapsi niin saa pärjätä itse.Mutta minulla kaikki menikin ihmeen helposti ja hyvin,vaikka etukäteen pelkäsinkin!

 

[Mom<3]

Hei,
Itse olin juuri sektiossa ja minulla oli kyllä kotijoukkoja mukana mutta jos ei olisi ollut niin kyllä vauvasta todella olisi pidetty hyvää huolta koko ajan - siis älä siitä huoli. Toki on kurjaa mennä yksin mutta minuakin piti hoitohenkilökunta kädestä kiinni leikkaussalissa siihen asti kun tukihenkilö tuli että pyydät vaan että joku juttelee ja rauhottelee, minulla oli ainakin ihana leikkaus ja tilanne

Sitten toipumisesta, minä toivuin todellla vauhdikkaasti. Sinun tapauksessa ota vaan kipulääkkeet mitä on tarjolla että pääset sängystä kunnolla ylös ja liikkeelle. Itse yritin ensin leikkiä sankaria mutta sitten otin reippaasti kaikki tarjotut kivunlievitykset ja niin minä painelin pitkin käytäviä ja hoidin vauvaani ilman mitään tuntemuksia. ennemminkin oli varottava ettei kivuttomana rehki liikaa. Kyllä sinua autetaan koska et saakaan rehkiä liikaa, siis hoitoapua on. Et ole ainoa sektiota yksin kokeva, eihän kaikilla tukihenkilöt voi edes olla sairaalassa öitä jne joten kyllä siellä autetaan.

Kotona oli minulla sama juttu, ensin söin särkylääkkeitä vähän etenkin illalla etten jämähdä yöllä kipujen kanssa sänkyyn. Olen toipunut todella hyvin. Leikkauksesta nyt kuukausi ja ihankuin ei olisi mitään. Pystyin hoitamaan kotityötkin mutta parempi niiden kanssa on varoa ettei tosiaan rieku liikaa. Ongelma on kyllä se esikoinen että et saisi häntä nostella leikkauksen jälkeen. Voisko ajatella että joku läheinen kuten mummi tulisi kotiin ensimmäisiksi päiviksi ihan yökylään - tai joku muu?

Voimia
Mom<3