Sektion jälkeen uusi raskaus? Onko kellään huonoja kokemuksia?

["äiti -82"]

Olen kolmessakymmenissä oleva 3 lapsen äiti. 3 lasta syntynyt alakautta, olen ollut raskausaikana aivan valtava, ja lapset 4-kiloisia (=kohtu venynyt kovasti?)
Neljäs lapsi eli normaalin sektion jälkeen vain päivän,ja kuolinsyy on tällä hetkellä vielä epävarma. Sektiosta on nyt kuukausi.

Päätimme jo että lapsiluku täynnä ja lapsen kuolema oli meille kova paikka, mutta nyt mieli alkaa muuttua.
Viikon kuluttua on jälkitarkastus, nyt neuvolan terveydenhoitaja kehoitti odottamaan useamman vuoden uutta raskautta. Nimenomaan tuon kohdun venymisen vuoksi.
Kysyn toki jälkitarkastuksessa vielä, mutta haluaisin kuulla kokemuksia, myös niitä huonoja. Millaisia riskit ovat, esim.istukan repeäminen kun kohdussa on arpikudosta?
Onko kellään tietoa tuosta kohdun liiasta venymisestä?

 

[Jsjjese]

Yhtä vuotta suositellaan sektion jälkeen ennen uutta raskautta ihan normitilassakin. Eli jos lisäksi on muitakin ongelmia ollut, niin pidempi väli voisi olla parempi. Riskinä siinä on istukan kiinnittyminen sektioarpeen, tai vielä harvinaisempi kohdun repeämä, joka kyllä on sitten todellinen hätätilanne äidille ja lapselle. Raskautta ja synnytystä kyllä seurataan tuossa tapauksessa tarkkaan.
Suosittelen kyllä itse ainakin sitä vuoden väliä. Ihan noin edellisen menetyksestä toipumiseen.

 

["äiti -82"]

Okei kiitos. Melkoinen pettymys kyllä Täytynee vaan laittaa vauvatavarat myyntiin ja lopettaa typerä haaveilu. En kestä katsoa tuota tyhjää huonetta.

 

[fff]

Yhden terkan varaan en päätöstä laittaisi, enkä myöskään tämän palstan. Juttelisin paitsi neuvolan lääkärin kanssa asiasta, sekä mahdollisesti synnytyssairaalani henkilökunnan kanssa.

 

[vvb]

Meillä hätäsektio ja yksi lapsi.
Neuvolan lääkäriltä kysyin heti jälkitarkastuksessa milloin jo voisi alkaa koittaa uutta lasta. Vastaus oli automaattisesti tuo vuosi. Kun aloin tivaamaan syytä, niin lääkäri myönsi ettri varsinaisesti tiennyt rajoittaako leikkaus jotenkin, pyysi kysymään leikanneesta sairaalasta, sanoi vain että anna itsesi toipua (menee kuulemma vuosi kun keho palautuu raskaudesta) ja että pitää antaa pienimmän olla pienin.

Sanoisin kanssa että älkää perustako päätöstänne neuvolan varaan..vaan käykää ny ainakin ihan oikeella sairaalalla juttelemassa jonkun synnytyksiä hoitavan kanssa.

 

["äiti -82"]

Synnytyssairaalassa ei sanottu mitään Toivottavasti jälkitarkastuksen sitten tekee lääkäri jolta saa vastauksia.

 

[HippuTAR]

Älä kiirehdi, anna keholle ja mielelle aikaa toipua.

Mulle on tehty kolme sektiota, kahden viimeisen väli oli vain vajaa kolme vuotta. Ois pitäny pitää pitempi väli. Raskauden puolivälistä lähtien alkoi olla vanhan haavan kohdilla kipua, aika äkkiä paheni sit niin että rajoitti paljon tekemisiä ja koko ajan pelkäsin et kohtu repee. Muutama käynti oli polilla ja ja lopuksi todettiin et arven kohta alkaa näyttää niin ohuelta että sektiota aikaistettiin viikolla. Ne muutama viimenen päivä kotona oli ihan tuskaa, peläten et kohtu repee ja kuollaan molemmat.

Mutta juttele lääkärin kanssa. Ja sulla on ollu sen verran rankka kokemus että suosittelisin että pyydät lääkäriltä lähetteen mielenterveystoimistoon tai johonki missä saat kunnolla käydä asiaa läpi.

 

[Raskaana]

Mulle tehtiin suunniteltusektio, joten sain Tyksistä ohjelappusen mukaan ja siinä luki, että vähintään puolivuotta pitäisi olla raskauksien välissä.

 

[Puuhippa]

Vuosi on se väli mikä pitää olla ja aika daiju täytyy olla jos ei sitä usko.

 

[ä i t i]

Ihan ensiksi pahoittelut vauvasi menehtymisestä! <3

Tosta uudelleenraskautumisesta, mulla kahden vanhimman lapsen ikäero oli 1v6kk, ihan "lääkärin luvalla". Jotkut lääkäritkin on niin daijuja ettei vaan tajua. Mulla se toinenkin raskaus meni ihan hyvin ilman ongelmia.

Noi on kuitenkin niin yksilöllisiä juttuja että kysyisin jälkitarkastuksessa lääkärin mielipidettä ja ehkä kävisin vielä yksityisellä kuulemassa toisen näkemyksen. Kun on noin traumaattisesta asiasta kyse niin kannattaa sen kropan lisäksi antaa henkiselle puolelle aikaa parantua, käydä vaikka keskustelemassa jossain vauvan kohtalosta, käydä läpi synnytystä jne. Ettei nuo tule liian voimakkaina esiin siinä mahdollisessa uudessa raskaudessa.