Hae Anna.fi-sivustolta

selektiivinen mutismi

Viestiketju osiossa 'Erityislapset' , käynnistäjänä titta 61, 09.02.2010.

  1. titta 61 Vierailija

    Minun ekaluokkalaiseni on saanut diagnoosiksi selektiivinen mutisti eli valikoiva puhumattomuus. Puhuu kotona aivan normaalisti, koulussa ei sanaakaan. Tehtäviä tekee tunnilla, piirtää, askartelee, eli kaikki muu sujuu, mutta ei puhu kenellekään, ei edes kavereille. Kirjoitelkaa omia kokemuksia, miten on selvitty eteenpäin. Kuinka kaverit suhtautuu? Toivoisin sekä vanhempien että mutistilasten omia kommentteja. Onko tuleva kouluaika jatkossakin tällaista, vai onko "parantumista" odotettavissa. Psykologiset testit tehty, kognitiivisella alueella ei ongelmia, tunne-elämän taidoissa tarvitsisi tukea.
     
  2. muutaman tavannut Vierailija

    Olen tavannut saman diagnoosin saaneita päiväkoti-ikäisiä lapsia. He puhuivat, kun koulu alkoi. He olivat jo kotona sanoneet että puhuvat sitten koulussa, ei vielä esikoulussa. Ja näin tekivät.

    Mitä oma lapsesi sinulle kertoo? Oletko kysynyt milloin hän alkaa puhumaan muuallakin? Ensiaskel on vaikea. Lapsi päättää milloin on valsmis sen ottamaan ja varmasti miettii sitä itsekseen. Ellei ole päättänyt olla puhumatta loppuikänsä.
     
  3. Aineenopettaja Vierailija

    Minulla oli aikoinaan ala-asteella kaveri, jolla oli selektiivinen mutismi. En ihmetellyt asiaa sen kummemmin. Minulle hän puhui kuiskaamalla koulussa, kotonaan hän ihan puhui normaalilla puheäänellä. Aikanaan hän myös puhui koulussa normaalisti.

    En tekisi asiasta kovin suurta numeroa juuri nyt. Lapsi puhuu koulussa, kun hän on valmis siihen. Taustalla voi olla kiusaamista, joten sen selvittäisin. Jollei ole, niin mikäs siinä sitten.
     
  4. jamu Vierailija

    hei Titta

    jos et ole vielä löytänyt/liittynyt selektiivinen mutismi listalle yahoossa niin tervetuloa vaan mukaan:)sielä voi kysellä,kertoa omia kokemuksia tai ihan vaan lukea mitä toiset ajattelevat,mitä ovat kokeneet jne mutistisen perheenjäsenen kohdalla/takia yms
    facebookista löytyy myös mutismiryhmä sinne pääsee mukaan kaikki halukkaat,yahoon mutistilistalle vain he ,joilla on perheessään mutisti
    tuossa linkki listalle

    mutismi : mutismi



     
  5. Äiti Vierailija

    Itsellä kokemusta vain 1v joka ei puhunut päiväkodissa. En ehtinyt vielä huolestua, onneksi, sillä puhumattomuus laukesi kun olimme ulkomailla pari viikkoa. Sen jälkeen lapsi puhui vähän ja kesäloman jälkeen puhui enemmän. Syytä en tiedä. Aika ujo lapsi oli päiväkotiajan ja koulunalkua helpotti se, että pyynnöstämme naapurin tyttö pääsi samalle luokalle. Nykyään koulussa ja luokan rohkein ja koulujutuissa ( esim ääneen lukeminen ) kovaäänisin.
     
  6. vieras Vierailija

    facebookissa löytyy rynmä selektiivinen mutismi,mukaan pääsee,kun pyyttää päästä liittymään ryhmään,ryhmä on suljettu sillä tavoin,että vain ryhmään kuuluvat näkee ketä siihen kuuluu ja vain he voivat lukea ja kommentoida ja toinen mutistiperheille atrkoitettu ryhmä löytyy yahoosta,josta saat vertaistukea voi kysellä ja kommentoida,kertoa kuulumisia,sinne pääsee listautumaan vain (selektiivisten)mutistien perheet kuin myös mutistit itse ja entiset mutistit,muilla sinne ei ole listautumismahdollisuutta eli siellä voi aika avoimestikin puhu,sillä kaikki ymmärtää mistä on kyse,eikä ole näitä selittelijöitä tyyliin,että joo näin se on ja näin pitää toimia yms.selektiivinen mutismi on vähän tunnettu,siitä tiedetään loppujen lopksi aika vähän ja kun aletaan antamaa neuvoja jonkun wikipediasta luetun jutun perusteella niin....


     
  7. vieras Vierailija

    facebookissa löytyy rynmä selektiivinen mutismi,mukaan pääsee,kun pyyttää päästä liittymään ryhmään,ryhmä on suljettu sillä tavoin,että vain ryhmään kuuluvat näkee ketä siihen kuuluu ja vain he voivat lukea ja kommentoida ja toinen mutistiperheille atrkoitettu ryhmä löytyy yahoosta,josta saat vertaistukea voi kysellä ja kommentoida,kertoa kuulumisia,sinne pääsee listautumaan vain (selektiivisten)mutistien perheet kuin myös mutistit itse ja entiset mutistit,muilla sinne ei ole listautumismahdollisuutta eli siellä voi aika avoimestikin puhu,sillä kaikki ymmärtää mistä on kyse,eikä ole näitä selittelijöitä tyyliin,että joo näin se on ja näin pitää toimia yms.selektiivinen mutismi on vähän tunnettu,siitä tiedetään loppujen lopksi aika vähän ja kun aletaan antamaa neuvoja jonkun wikipediasta luetun jutun perusteella niin....

    ja tuossa se mutismiryhmän linkki

    mutismi : mutismi

     
  8. vieras Vierailija

    voi hyvä tavaton..ei selektiivinen mutismi ole päätös olla puhumatta vaan kun ei pysty sanomaan...yksi hyvä keino hakea asiantuntian ajatuksia on esim mennä youtubeen ja etsiä sieltä hakusanalla mutism...löytyy paljon itsensä mutistien tekemiä videoita yms.joissa he kertovat ettei se ole päätöstä olla puhumatta,vaan se on paljon muuta ja kuinka heitä ahdistaa entistä enmmän kun sanotaan ,että miksi olet päättänyt olla puhumatta tms ja että he kyllä puhuisivat,jos vaan puhetta tai edes sanoja tulisi ja ykis pahimmista kysymyksistä heidän mielestään on se miksi et sano...suututtaa joka kerta kun lukee kommentin päättänyt olla puhumatta/ei halua puhua...ja tämän sanon kokemuksesta,en vain siksi että mutismia puolustelisin!!!


     
  9. mari Vierailija


    Nelilapsisessa perheessämme yksi mutistinen lapsi. Diagnoosi saatiin 6-vuotiaana. Psykologiset testit tehtiin, keskimääräistä paremmalla puolella tulokset, matemaattinen hahmotuskyky erinomainen mm. Piirsi jo pienenä äärettömän taitavasti, jota neuvolatätikin ihmetteli. Oli pienenä itkuinen, ripustautui äitiin ja mm. perhekerhossa kärsi kovasta metelistä ympärillään. Kun halusi kotona olla yksin, uppoutui esim. askartelukirjan pariin vaikka naapurin lapsia juoksi ympärillä...itsepäinen. Aloitti vaativan urheilulajin 5-vuotiaana jossa joutui myös esiintymään yksin isoilla "areenoilla". Mutta siinä ei tarvinnut puhua, joten rohkeutta kyllä näytti riittävän. Joka paikassa, niin koulussa kuin harrastuksessa, ihmeteltiin jatkuvasti miksi ei puhu. katsottiin niskuroinniksi. Sain aina selitellä. Kotona puhui kyllä harkiten mutta muualla meni aivan lukkoon kun joku jotain kysyi. Ei kuitenkaan epävarma itsestään. Koulussa kiitettävän arvosanoja, aivan erilainen kuin sisaruksensa. Oppi lukemaan 6-vuotiaana. En tiennyt aluksi sitäkään: Istui kerran nalle Puh- lehtensä parissa, näytti ihan kuin sitä lukisi.....kysyin että hyvän tähden osaatko lukea...?? Osaan, vastasi tyttö. Hänelle ominaisia piirteitä myös kova itsepäisyys, tekee juuri oman päänsä mukaan. Myös oltava asioista tarkat suunnitelmat - ei voi ns. improvisoida:) Hidas ja harkitsevainen toiminnoissaan mikä ärsyttää monesti. Aikataulut mättää koko ajan - onko välillä ajantajua ollenkaan - mietin. Hukkaa tavaroitaan. Jo vauvasta asti ollut äärettömän huono syömään: eli pelkällä mikropuurolla ja ruisleivällä. Vieläkin monia ruokia mitä ei saa maistamaan, ruokailut olleet aivan mahdottomia (sisarukset syövät normaalisti perusruokaa!). Nyt, 14-vuotiaana murrosikäisenä, on muutos tapahtunut: monet ovat sanoneet, että vastaa ja puhuu - huomattava ero aiempaan. Itsekin huomaan ihmetteleväni kun kommentoi jopa vieraan ihmisen kuullen jotain asiaa kuuluvalla äänellä, ihanaa!! Eli - kyllä ikä tekee näköjään myös tehtävänsä! Ja sitäpaitsi - olen aina ollut sitä mieltä että ei kaikkien tarvitse olla puheliaita. En ole kokenut tätä ongelmana, asia on vain näin aina ollut. Luonteenpiirre vain, minun mielestäni:)
     
  10. pöllö Vierailija

    minulla on selektiivinen mutismi. alkoi joskus eskariin mennessäni ja jatkui ihan peruskoulun loppuun saakka. en puhunut muille oppilaille, enkä edes kavereille koulussa ollessani, mutta opettajille vastasin kun jotain kysyivät. sanaakaan ei tullut suusta vaikka kuinka olisin halunnut. perhepiirissä kyllä puhuin kuin papupata. varsinaista diagnoosia ei ole tehty koskaan, mutta olen sata prosenttisen varma että juuri mutismi on kyseessä. asiaa ei auttanut se, että monet oppilaat yrittivät painostaa ja pakottaa puhumaan ja kävivät joskus melkein käsiksi kun en suostunut vastaamaan. ahdistus oli valtava ja välillä masennuin jonkin verran. kavereita minulla kuitenkin oli ja he kohtelivat minua kuin ketä tahansa muutakin. tilanne parani peruskoulun jälkeen, kun muutin toiselle paikkakunnalle ja sain uudet ihmiset ympärilleni. nykyään puhun kavereilleni koulussa ja muillekkin jos jotakin kysyvät, mutta olen yhä melko hiljainen.
     
  11. minä Vierailija

    päättänyt olla puhumatta koko ikänsä...voi pyhä yksinkertaisuus...päätä ensin olla puhumatta yksi päivä,sitten viikko,sitten kuukausi,sitten vuosi jne ...ja mieti tekeekö joku sen vain siksi,että päättää olla puhumatta...minä jos kuka sen tiedän..olen puhumatta,mutta en ole sitä päättänyt ,en vain pysty...


     
  12. Serkun poika Vierailija


    Amerikassa asuvan sekkuni pojalla todettiin alakouluiässä valikoiva mutismi ja tämän vuoksi äitiä kehoitettiin käyttämään vain yhtä kieltä eli englantia kotona, koska lapsen isän kotikieli oli englanti ja kaksi kieltä olisi lapselle liikkaa. Tämäkään ei auttanut vaan nyt 15-vuotias poika tuntuu entistä enemmän vetäytyvän syrjään, kysyttäessä vastaa vain juuri siihen kysymykseen mitä olet kysynyt ja yleensä hyvin hiljaisella äänellä. Poikani puhuvat englantia sujuvasti ja nuorimmaiseni on saman ikäinen tämän mutismi lapsen kanssa, mutta puhuminen lastenkin kesken tuntuu vaikealta. Serkkuni vieraili edellisen kerran Suomessa neljä vuotta sitten ja silloin hänen mutismi lapsensa jopa nauroi lasteni kanssa pelatessaan tietokoneella. Nyt tänä kesänä lastenikin mielestä muutos oli mennyt huonompaan suuntaan, pikkuserkun puhe oli entistä niukempaa ja suurimmaksi osaksi hän vastasi nyökkäillen tai päätään pudistaen tai kahdella kolmella sanalla. Olisi tehnyt mieli auttaa jotenkin, mutta tunsimme itsemme täysin avuttomiksi. Miten pitäisi kommunikoida mutismi lapsen kanssa ? Meidän englannin kielemme ei voi olla syynä kommunikoinnin vähyyteen, koska hänen siskonsa ymmärtää puhettamme ja keskustelee sujuvasti kanssamme.
     
  13. opettaja Vierailija


    Asiaan pitäisi tarttua ripeästi, jotta "väärä moodi" eli puhumattomuus ei jäisi päälle liian pitkäksi aikaa ja toisekseen vastapuolelle toisen puhumattomuus aiheuttaa hyvin vahvan torjutuksi tulemisen tunteen, joka voi johtaa helposti jopa koulukiusaamiseen. Siksikin asiaan puututtava nopeasti.
     
  14. tietoa Vierailija

  15. pihapiirin mutisti Vierailija

    Meillä on taloyhtiössä poika, jolla on diagnosoitu selektiivinen mutismi. Hän on monikielisestä perheestä.

    Poika ei kuulemma puhu päiväkodissa. Meille ei puhunut aluksi, mutta nyt puhuu suomea sekä meille aikuisille että lapsillemme.

    Olen havainnut, että puhe "jäätyy", kun poika havaitsee omien aikuisten käyttävän ns. väärää kieltä. Eli hänen perheensä käyttää hänelle kieltä A, mutta puhuu meille muille suomea. Isoisä puhuu lapselle kieltä B, mutta ainakin julkisesti kaikki aikuisten välinen viestintä perheessä tapahtuu tällä pojan ykköskielellä.

    Poika siis osaa suomen lisäksi kahta kotikieltään, mutta puhe hyytyy jos perheenjäsen puhuu suomea pojan kuullen. Samoin poika ei puhu uusille ihmisille, mutta muutamassa viikossa alkaa helpottaa ja alussa kuiskaa yksittäisiä sanoja ja sitten volyymi ja sanamäärä kasvaa.

    En tiedä syytä päivähoidon mutismiin, mutta sielläkin on monikielinen ympäristö.

    En mainitse tässä kieliä ym. koska poika saattaisi olla tunnistettavissa.
     
  16. shred Vierailija

    Minulla oli selektiivinen mutismi lapsena. Se alkoi joskus päiväkodissa, muistaakseni, ja loppui hiljakseen kouluvuosien kuluessa. Kärsin vielä aikuisenakin siitä (masennus ym.), että minua pidettiin vain "itsepäisenä" kun en puhunut ja siitä hyvästä lyötiinkin kotona. Parasta olisi ollut vain antaa minun olla.
     
  17. Moimoi Vierailija

    Mulla itselläni on Valikoiva Puhumattomuus ja oon jo 12 -vuotias.. Mulla ei ole paljoa kavereita koska en puhu tunnilla opettajille.. En pysty tekemään samoja juttuja kuin monet muut, ja toivon että kun kohta siirryn yläasteelle, niin pystyisin puhua.. Valikoiva puhumattomuus on mulle itselle tosi arka asia, ja kaverit alkoi haukkumaan mua siksi kun mulla on se.. Oon menettänyt melkein mun kaikki kaverit koska en pysty olemaan rohkea sen takia, ja netissä kaverini sanovat että mä esitän jotain muuta mitä olen, vaikka itse asiassa saan netissä luonnettani paremmin esille.. Kavereille kyllä puhun ja näin, ja kun opettaja on paikalla niin hänellekkin kyllä puhun, mutta sitten kun pitäisi jotain vastata johonkin tai puhua koko luokan kuullen niin sitten ei vain pysty.. Ja sitten kun jonkun ääni tuntuu vihaiselta, vaikkei hän olisikaan vihainen, niin en vain pysty sanoa mitään jos hän kysyy multa jotain.. Mutta mun elämä on aika vaikeeta, mutta ihan hyvin tää menee jo.. Poikaystävä ei onneksi välitä vaikken puhuisikaan hirveästi, mutta hänelle yleensä kyllä puhun.. Tästä tuli nyt todella pitkä teksti, ja joudun nyt lopettamaan tämän.. Mutta olen ollut ujo koko elämäni ajan tähän päivään asti, ja tiedän että tulen olemaan ujo vielä tästä eteenpäinkin..
     
  18. paulahannele Vierailija

    Tänään tuli Englantilainen dokumentti 5D: Valikoiva puhuminen, joka voisi kenties antaa osviittaa miten tilanteen voi saada muuttumaan. Kertoi kahdesta lapsesta, toinen 9-vuotias ja toinen n. 5. Heidän elämäänsä seurattiin vuoden ajan ja kerrottiin ahdistushäiriöstä, joka molemmilla oli. Molemmat puhuivat kotona, mutta koulussa, ei kavereiden kanssa jne. Oli ihanaa nähdä vuoden kuluttua 2 onnellista, älykästä ja iloista lasta joilla toisella tuli puhetta solkenaan missä vain ja toinenkin alkanut puhumaan aikuislle vieraammillekin ihmisille. Kannattaisi varmaan katsoa löytyykö netti TV:stä jos ette nähnyt ohjelmaa tai hankkia tieto tuleeko uusintana tms. Tuli siis tänään 20.10. TV vitoselta klo 16.25 ja kesti vähän päälle tunnin. Minulla ainakin ilon kyyneleet tuli silmiin ohjelman lopussa. Uskon, että valikoivasta puhumisesta on jokaisen lapsen mahdollisuus parantua. Vaatii vaan oikeat "työkalut" sekä pitkäjännittyneisyyttä. Jokainen LAPSI tarvitsee ja ansaitsee hyvän elämän.
     
  19. teemu Vierailija


    entäs jos velipoika on 30. eikä puhu vieläkään vieraille, eikä ole koulussakaan sanonut sanaakaan.
     
  20. Mimosa Vierailija

    Olen lukenut, että valikoiva puhumattomuus voi myös olla vallankäytön väline sekä keino saada huomiota. Rooli jää helposti päälle, minkä vuoksi puhumisen aloittaminen on vaikeaa pitkän tauon jälkeen. Itsepäisyys on monesti mutistien luonteenpiirre. Mitä enemmän ympäristö painostaa, sitä vakaammin henkilö päättää, ettei puhu. Syntyy kierre. Annetaan heidän olla hiljaa, jos kerran tahtovat, mitä sitä väkisin ketään puhumaan pakottamaan. Kyllä huomaavat sitten aikanaan, että elämä menee ohi, jos ei saa suutaan auki tarvittaessa.
     
  21. vieras11 Vierailija


    kyllä sitä selektiivista mutismia on ihan aikuisillakin,kaikilta se ei ns.mene ohi koskaan
     
  22. vieras11 Vierailija

    Nyt menee hiukka metsään...puhutaan kyllä valankäytön välineenä,mutta pitää myös ymmärtää mitä tällä vallankäytöllä tarkoitetaan,se ei todellakaan ole sitä,että tahallaan,valtaa käyttäen ei puhu,vaan on hiljaa...vaan se on jotain tääläistä,
    että vallankäyttö ei tarkoiteta tietoista
    vallankäyttöä, että lapsi päättäsi että"Olen nyt
    puhumatta ja sillä tavoin päättäsii sen mitähaluan" vaan se on enemmän
    tiedostamatonta käyttäytymistä, joka jostain syystä(geneettinen
    alttius, ympäristön merkitys jne) lähtenyt vahvistumaan lapsella käyttäytyismalliksi.

    Rooli jää päälle...kun on pitkään puhumatta,niin se puhumis aloittaminen vaikeutuu,eikä sitä suinkaan helpota ihmiset jotka sanovat,että kyllä sinä mulle voit puhua,kyllä sinun pitäisi puhu,kun olet noin iso jne.

    huomaa,että elämä menee ohi...kyllä heistä isoimmat ja vanhimmat sen tietävät ja eivät siltikään pysty puhumaan,siinä ei tuo tieto paljoa auta.Kannattaisi ottaa selvää mistä puhuu ja mitä puhuu!
     
  23. Minulla oli selektiivinen mutismi. Luulisin. Kukaan ei ole kertonut minulle suoraan, mutta näin olen päätellyt nyt jälkeenpäin. Muistan yhdenkin kerran kun tarhatäti kysyi minun lempiväriä. Se joutui luettelemaan kaikkia värejä maan ja taivaan väliltä kunnes osui oikeaan ja pystyin vihdoin nyökkäämään :D Minulla oli yksi paras kaveri johon tutustuin siellä samassa tarhassa. Miten lie sekin tapahtui... En muista puhuinko sillekkään, mutta hyvin kumpikin viihdyimme toistemme seurassa. Hämäriä muistikuvia on myös jostain terapiasta. En muista että ala-asteella olisi enää ollut mitään ongelmaa! Olen kuitenkin näin täysi-ikäisenäkin edelleen tosi ujo.
     
  24. jade Vierailija

    Lukea voi mutta ymmärtää oikein on eri asia.Täytyy ymmärtää mistä on kyse kun mutistisen kohdalla puhutaan vallankäytöstä,se ei suinkaan ole tiedostettua,eikä sillä varmaan yksikään mutisti halua saada huomiota ,päinvastoin mutistinen ei halua tulla huomion kohteeksi! se on kyllä totta,että kun on kauan hiljaa,niin puhumisen aloittaminen on vaikeaa.Itsepäisyys on heille monelle osuva luonteenpiirteen ominaisuus,mutta myös se että aina pitää onnistua 110%,ei yhtään vähempi ja itsekritiikki on korkea.

    ja muuten totta ei ole tuokaan,että huomaavat aikanaan,että elämä menee ohi...jo pieni mutisti ymmärtää sen,mitä se on kun ei PYSTY puhumaan!!Se ei todellakaan ole päätös olla hiljaa...tosin he saattavat myös asettaa itselleen ehtoja miksi ei voi puhua jne.

    Kokeileppa vaikka itse olla kokonainen päivä puhumatta,sitten viikko,päivä kuukausi,vuosi ja useampi ei se ihan itsepäisyyden päätöksellä onnistu!

    Mutislla on myös vaikeaa se,että hän miettii mitä ympäristössä tapahtuu/mitä sanovat jos alkaa puhumaan eli ympäristö omalla käytöksellään saa paineita aikaiseksi ja puhumisen kynnys vaan nosee eikä suinkaan helpota näiden "kyllä sinä minulle voit puhua" ihmisten painostus!

    vallankäytöllä ei tarkoiteta tietoista vallankäyttöä, että lapsi päättäisi mielessään tyyliin "Olen nyt puhumatta ja sillä tavoin sinetöin sen mitä haluan" vaan se on enemmänkin tiedostamatonta käytöstä, joka on syystä taikka toisesta (geneettinen alttius, ympäristön merkitys jne) lähtenyt vahvistumaan lapsella käyttäytymismalliksi. Vallankäyttö herättää jo sanana voimakkaita tunteita
    mutistisen lapsenKohdalla kohdalta voi sanoa, että kyllähän se valikoiva puhumattomuus voi olla jonkinasteista vallankäyttöä ja juurikin sitä tiedostamattomalla tasolla tapahtuvaa. Ei mitään tahallista vaikenemista.

    Jos et tiedä tarkkaa tiedä mistä on kyse,niin älä selitä,vaan ota paremmin selvää!!

    facebookista löytyy selektiivinen mutismi ryhmä,sieltä itsekin olen löytänyt vertaistukea ja neuvoja kuin myös ymmärrystä ja siellä on mysö heitä joilla on ollut tai on edelleen mutismia,heiltä voi kysyä mielipiteitä/tuntemuksia jne.

     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti