Hae Anna.fi-sivustolta

sensomotorinen kuntoutus?

Viestiketju osiossa 'Erityislapset' , käynnistäjänä kahden vaiheilla, 09.11.2005.

  1. pimpula. Vierailija

    Oletko sinä tietämätön tollo varma, että hermot ovat kuin sähkökaapeleita. Minä olen ymmärtänyt puolestani, että synapsikohdissa on liittymiä ja yhteistyötä. Enpä tiedä.

    Edelliset kirjoituksesi kyllä lisäsivät tietämystäni. Sensomotorinen kuntoutus siis sisältää myös kuulonmuokkauksen. Olin luullut että kuulonmuokkaus on oma kuntoutusmuotonsa, jota käytetään sen motorisen kuntoutusosuuden lisänä. Tiedän ,että on olemassa kuulonmuokkausmenetelmiä itsessään eikä niiden käyttäminen ole osa jostain muusta kokonaisuudesta.

    Ihmettelen miten "tietämätön tollo" on valinnut itselleen tuollaisen nimimerkin. Harva kuntoutusalan ammattilainenkaan tietää noin paljon aivojen rakenteesta, eri kuntoutusmuotojen vaikuttavuudesta ja refleksien toiminnan alkujuurista.

    Oletko nähnyt jonkun lapsen, jolla ei ole CP-vammaa, saavan Moron lähestyvästä pallosta. Itse olen nähnyt lähinnä silmien kiinni laittamista ja sen odottamista, että pallo lentää syliin eikä tarvi tehdä mitään. Silmiä kiinni laittavilla ei ole yleensä vielä silmien lihasten toiminta kypsynyt (konvergenssi). Olen myös nähnyt aikuisilla ihmisillä käsien levittymistä säikähdyksestä ja monen perustaitavan ihmisen käsien notkahtavan ATNR:n omaisesti kun he katsovat kontallaan sivuille.

    Minä olen innokkaana odottanut sitä täällä palstalla kirjoitetun, Helsingin seudun päiväkodeissa tehdyn tutkimuksen, tuloksia. Tiedätkö sinä, miltä tulokset vaikuttavat.

     
  2. HuuHaaHoo Vierailija

    "Tutkimusta
    Sensomotorisen kuntoutuksen vaikutuksesta dysleksiassa on tehty tutkimusta. Lukekoon, ken uskaltaa ;-)

    http://www.24hravi.net/images/news_large/145_@_loppuraportti_osa_4.pdf"

    Tietämätön tollo esittää että tutkimusta on tehty, mutta voiko tuon viitatun tutkimuksen väittää olevan tieteellistä tutkimusta ja täyttävän tieteellisen tutkimuksen kriteerit? Kun sama taho saa rahoituksen (tulonsa) , toteuttaa kuntoutuksen ja tutkii/raportoi tulokset, ei lopputulema ole yllätys :).
     
  3. no jo on Vierailija

    Tämä on uskomatonta keskustelua. Jäin itse miettimään kuinka kärkkäästi itseään realisteiksi sun muiksi kutsuvat antavat VARMAA tietoa näistä "huuhaa"-terapioista. Kuinka moni tietää IHAN oikeasti mitkä on totuus. Monethan väittävät että joku terapia on täyttä potaskaa jos siitä ei ole tehty tieteellistä tutkimusta. Onko se ainoa autuaaksi tekevä asia terapioissa. Jos joku saa avun vaikkapa juuri kovasti arvosteluasaaneesta sensomotorisesta terapiasta niin eikö se jo riitä että apu tulee. Kenelle se pitää todistaa, naapurin murrellekko?? Eikö riitä että apu tulee minulle itselle?
    Miksi joka asia pitää todeta kalliilla tutkimuksella jos sen voi terveellä järjellä omaava henkilö itsekkin todeta.
     
  4. Tietämätön tollo Vierailija

    Ensin pimpulalle:

    Kannattaa varmaan tutustua tieteelliseen tietoon hermojen ja aistien toiminnasta. Itsenikin pitäisi lukea niistä enemmän. Mutta ihan maalaisjärjellä ja pienellä ihmisen fysiologian ja anatomian opiskelulla olen edelleen sitä mieltä, että eri aistien hermojen välittämä informaatio ei sekoitu keskenään kulkiessaan aivojen aistialueille. Käsittääkseni aistitieto assosioituu vasta kuorikerroksessa. Näin normaalitilassa. Mutta jos hermoratojen toiminnassa tai keskushermoston toiminnassa on jotain poikkeavaa, aistitieto ei palvele ihmistä, koska se välittyy "väärin" ja epätarkasti.

    Jos eri astien hermoratojen välittämä tieto sekottuisi jo matkalla keskenään, luulenpa, että meillä kaikilla olisi aika hankalia hahmottamishäiriöitä.

    Olen kuullut vanhemman kertomuksen siitä, että 6-vuotias lapsi, jonka kehitykseen liittyviä pulmia tutkittiin virallisella taholla, on reagoinut kohti heitettyyn palloon, kuten kerroin. En ole kuntoutuksen ammattilainen, enkä siis ole nähnyt moista. Samaisella lapsella on myöhemmin todettu dysleksia ja lähes aikuisena havaittu primitiivirefleksien jäänteitä. Oppimisvaikeuksia on ollut koko kouluajan, vaikka järjessä ei ole vikaa.

    En tiedä tuosta päiväkotitutkimuksesta muuta, kuin että sellainen on tekeillä.


    Huuhaahoolle:

    Käsittääkseni Oulun yliopisto on suorittanut tuon tutkimusosuuden, siis mittaukset ja analyysin. Pekussa on tehty kuntoutusosuus. Oulun yliopistoko tässä nyt sitten viilaa linssiin mielestäsi, vai kuka?

    Mikä siinä voi olla niin kummallista ja käsittämätöntä, että ihmisen oppimiseen ja tarkoituksenmukaiseen toimintaan voidaan vaikuttaa motorisin harjoittein? Ainakin mitä pienemmän lapsen kuntoutuksesta on kyse, sitä enemmän käytetään kokonaisvaltaisia menetelmiä ja multisensorista lähestymistapaa. Muuttuuko ihminen sitten jossain vaiheessa aikuistuessaan esimerkiksi oppimisen kannalta pelkäksi aivokoneeksi, joka oppii kaiken vain puhtaasti ajattelemalla, eväänsä räpäyttämättä?
     
  5. Skeptikko Vierailija

    Oulun yliopisto ei viilaa linssiin, vaan tutkimukseen osallistujat vastannevat omasta puolestaan. Oulu-tutkimuksesta pitää ennen kaikkea muistaa, että se on julkaisematon, eikä ihmekään tutkimuksen laadun huomioon ottaen. Jos katsotaan sitä tutkimusraporttia (ks. linkki ylhäällä), niin ensinnäkin siinä ei ole teoriaosuutta ollenkaan. Kysymyksiä jättävät tällöin esim. ihannekäyrään vertaaminen, kun Kuulonhuoltoliiton mukaan (HS 15.5.2007) sensomotorisen kuntoutuksen käsitteistöön kuuluva ihannekäyrä ei audiologien mukaan edes ole ihanteellinen kuulokäyrä. Samaan hengenvetoon todettakoon, että Kuulonhuoltoliiton mukaan kuulokäyrää ei ole mahdollista muokata, sen sijaan testitarkkuus koehenkilöillä paranee, mitä useampaan kertaan heitä testataan. Näin ollen samoihin "tuloksiin" päästäneen ilman sensomotorista kuntoutustakin.

    Oulu-tutkimuksessa ihmetyttää aika lailla koeryhmien valinta. A-ryhmä ei siis tehnyt annettuja harjoituksia "kunnolla", toisin kuin B-ryhmä, ja siitä hyvästä B-ryhmä tutkijoiden mukaan sai myös enemmän hyötyä interventiosta. Tosin molempien ryhmien kuulokäyrät ovat ainakin silmämääräisesti katsottuna "muuttuneet" yhtä paljon. Mikäs tutkimus tämä oikein on? Mikä on koeryhmä, mikä verrokkiryhmä ja mihin verrataan?

    Tasapaino kuulemma parani. Tutkimuksesta ei tarkalleen käy ilmi, millaisia tasapainoharjoituksia koehenkilöillä teetettiin, mutta kuvitellaan esimerkkinä seuraavaa: laitetaan koehenkilö kävelemään lattiaan piirrettyä viivaa pitkin harhautumatta. Ensimmäisellä kerralla koehenkilö (oppimisvaikeuksinen tai ei) liikkuu epävarmasti hieman horjuen, mikä merkitään lähtötasoksi. 6 kk:n harjoittelun jälkeen varmuus on parantunut, ja hän liikkuu viivalla suorastaan kuin nuorallatanssija. Toisin sanottuna harjoitus tekee mestarin ja samahan koskee kaikkea: polkupyörällä ajamista, pianon soittamista jne. Mutta onko koehenkilön tasapaino parantunut? No, kyllä ainakin tällä kapealla mittatikulla mitattuna. Huomattavasti enemmän hyötyä olisi jonkin tasapainoa harjoittavan liikuntamuodon harrastamisesta, vaikkapa voimistelusta. Se parantaa kyllä tasapainoa mutta ei korjaa oppimisvaikeuksia.

    Sensomotorikot tilasivat aiemmin Kuopion yliopistolta vaikuttavuustutkimuksen, jossa heidän oma osuutensa ei ollut yhtä aktiivinen. Ilmeisesti tämän tutkimuksen tulokset eivät olleet kovinkaan häävit, koska tutkimusraportin julkaiseminen kiellettiin. Tutkimuksen tehnyt opiskelija ei puolestaan saa tohtorin tutkintoaan valmiiksi, koska vertaisarvioidut tiedelehdet eivät ole kiinnostuneita nollatutkimuksesta. Muistettakoon kuitenkin, että sensomotorisen kuntoutuksen tarjoajat ovat itse tietoisia menetelmänsä tehottomuudesta, koska se käy ilmi heidän itse tilaamastaan tutkimuksesta.
     
  6. HuuHaaHoo Vierailija

    Skeptikko vastasi kysymykseesi pitkälti puolestani. Mittauksia Oulun yliopiston puolesta on voitu toki tehdä, mutta muuten "tutkimuksen" sisältö johtaa ns. sylttytehtaalle.

    Joku toinen tuolla edellä ihmetteli, miksi tieteellisyyttä vaaditaan "eikö terve järki riitä". Ainakin minä edellytän saamiltani hoidoilta - olivatpa ne sitten lääkinnällisiä tai kuntoutuksellisia - tieteellistä todistetta toimivuudesta/turvallisuudesta. Ongelmanahan näitten "villien" kuntoutusmuotojen kohdalla on, että niitä kaupittelevat kohtaavat usein vaikeassakin elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Jos sitten vaikkapa hienolla nimikkeellä varustettu N.D.T terapeutti vakuuttaa kuntoutuksen tepsivän, niin kukapa asiaan perehtymätön uskaltaa tuota kyseinalaistaa. Sitten sijoitetaan rahaa, aikaa ja kenties luovutaan muitten apumuotojen käytöstä (kun on niin tieteellisesti todistettu, että kuntoutus toimii). Kukin päätelköön, onko toiminnassa mitään kyseenalaista.
     
  7. pimpula. Vierailija

    Vielä tietämättömälle tollolle

    Sen tiedän ainakin varmasti, että aistitieto ei assosioidu vasta kuorikerroksella. Aivot ovat hyvin monimutkainen verkosto, jossa on runsaasti yhteyksiä alemmilla aivojen tasoilla. Näillä tasoilla tapahtuu suurin osa tiedon käsittelystä ihmisen sitä itse tiedostamatta. Aivokuorella tapahtuu tietoinen toiminta. Siksi nämä asiat hämmentävätkin vaikka olen kyllä aika paljon pyrkinyt lukemaan etenkin aistien toiminnasta, myös uusinta tietoa.
    Esimerkiksi vaikka tuo tasapaino: tasapainon ylläpitämiseen vaikuttaa mm. keskivartalon hallinta ja sen pienet asento- ja tasapainoreaktiot, tähän puolestaan vaikuttaa esim. pikkuaivojen toiminta ja lihasjänteys. Tasapainossa on tärkeää myös nilkan lihasten hallinta. Lisäksi siellä sisäkorvassa on tosiaan se tasapainoelin, joka kertoo meille missä asennossa olemme ja olemmeko liikkeessä vai paikallaan. Varmasti on myös muita syitä jotka vaikuttavat tasapainoon omalta osaltaan, esim. näköaisti. Tällä hetkellä ei taida olla terapiamuotoa, joka pystyisi ottamaan kaikki em. tasapainoon vaikuttavat tekijät huomioon ja löytämään täsmähoitoa siihen. Etenkään tutkitusti. Mutta on monta terapiamuotoa, jotka ovat paneutuneet johonkin tasapainon osa-alueeseen pyrkien etsimään siitä lisää tietoa. Kenties sensomotorinen kuntoutus on yksi näistä, mutta uutena tulokkaana se ei ole vielä päässyt näyttämään kynsiään. Edellä mainittu NDT-terapia on syntynyt jo vuosikymmeniä sitten samoin kuin SI-terapia ja heillä on ollut aikaa hioa terapiamuotoaan. Ja tehdä tutkimusta. Lisäksi em. terapioita tekevät ainoastaan kuntoutusalan peruskoulutuksen saaneet ihmiset, joille on kertynyt sitä kokonaisvaltaista tietoa ihmisen kokonaisuudesta enemmänkin.
    Loppujen lopuksi emme kukaan vielä voi varmasti sanoa, millainen terapia esim. oppimisvaikeuksiin on juuri parasta. Vai onko niin, että syitä on monia ja eri lapsiin vaikuttaa eri menetelmät. Tai että samaan lopputulokseen on monta tietä. On toki tutukimuksella todettu, että monet lapset, joilla on oppimisvaikeuksia, ovat motorisesti kömpelöitä. Mutta onko se oppimisvaikeuden syy? Ja onko liike juuri se paras tapa vaikuttaa asiaan.
     
  8. Tietämätön tollo Vierailija

    Täytyypä tutustua tuohon aivotoimintaan sitten vähän paremmin. Mutta edelleen kiinnostaa kyllä se, miten primitiivirefleksien mahdolliset jäänteet voivat vaikuttaa ihmisten jokapäiväiseen toimintaan. Olisi kiinnostavaa lukea tähän liittyvää tutkimusta. Sitä ei vaan taida kukaan virallisesti vakavasti otettava tutkija haluta tutkia, kun pelkää tulevansa leimatuksi huuhaa-tutkijaksi.

    Sylttytehtaallehan tuo tutkimusraportti tietysti johtaa. Pekun sivuilta löytyy koko tutkimus, missä on tulosten lisäksi teoriaosuus:

    http://www.24hravi.net/images/news_large/289_@_tutkimus.pdf

    Mutta tämä siis Pekun sivuilla, joten miten sen nyt sitten ottaa.

    Itse myöntäisin kyllä, että tutkimus ei ole vielä tähän mennessä selittänyt kaikkea. Mistä voidaan esimerkiksi tietää, onko kuulontutkijoiden käsitys ihannekuulokäyrästä todellinen ihannekuulokäyrä ihmisen optimaalisen toiminnan suhteen? Se ihannekuulokäyrähän on sopimukseen perustuva, mihin ihmisten kuulontutkimusten tuloksia verrataan. Samoin tämän hetkiset terapiamuodot perustuvat siihen, mitkä terapiamuodot on virallisesti sovittu päteviksi.

    Jotenkin tämä maailma kuitenkin jatkuvasti kehittyy tiedon suhteen. Enää ei ole lobotomiakaan käytössä ja mielenterveysongelmiinkin on keksitty parempia hoitomuotoja ;-)
     
  9. Tietämätön tollo Vierailija

    Vielä kiinnostaisi tietää, kun en ole itse selvittänyt, että onko se sensomotorinen kuntoutus sitten paljonkin kalliimpaa, kuin esimerkiksi yksityisesti hankittu ja täysin itse kustannettu neuropsykologinen kuntoutus? Paljonko maksaa tutkimukset ja niiden perusteella määrätty toimintaterapia ihan kokonaisuudessaan ilman Kela-korvauksia?

    Sitten noista hienoista nimistä. Kai niiden terapeuttien on pakko käyttää ulkomaankielestä lyhennettyjä nimikkeitä, kun suomen kielellä ei ole keksitty virallisia vastaavia, vai kuinkas on? Kuulostaahan ne sitten oudoilta ja omituisilta suomalaiseen korvaan.
     
  10. pimpula. Vierailija

    Olen ihan samaa mieltä. Kuulokäyrät ja muut käppyrät voivat vielä muuttua vuosien varrella. Uusia oivalluksia on toivottavasti tulossa. Eilen luin pikku-uutisen ,jossa kehuttiin taas kerran omega-3:n ihmeitä tekevästä vaikutusta. Tätä runsaammin nauttineiden äitien lapset olivat vauvojen älykkyystesteissä nohevampia kuin muut.

    Hinnoista en tiedä, mutta se hyvä puolihan on julkisessa kuntoutuksessa, että se ei maksa käyttäjälleen. Näin hoituu yleensä ainakin lasten terapiat. Eihän sitä välttämättä tiedä, ovatko nämä terapiat parhaita. Mutta itse olen ainakin ajan saatossa nähnyt selvää edistymistä monissa taidoissa sekä taitojen pohjalla olevissa valmiuksissa. Toisilla enemmän toisilla vähemmän.

    Olen kuullut, että ainakin Englannissa on paljon (muistaakseni fysioterapeutteja) jotka pyrkivät vaikuttamaan primitiivireflekseihin. Myös siellä on omat vastaleirinsä. Minustakin olisi mielenkiintoista tietää asiasta lisää mutta nyt ei rahkeet riitä etsimään tietoa.
     
  11. Tietämätön tollo Vierailija

    Lapset ovatkin tässä tietysti parhaassa asemassa tutkimusten ja kuntoutusten kustantamisen suhteen. Mutta on niitä, jotka pääsevät jotenkin sinnittelemällä läpi peruskoulun ilman, että kukaan vaivautuu testaamaan esimerkiksi lukivaikeutta. Annetaan vähän erityisopetusta satunnaisesti ja homman luullaan hoituvan sillä. Mutta jos ja kun ei hoidu ja ongelmat alkavat kasaantua.

    Nuoren ja aikuisen on tässä maassa aika vaikea saada korvauksia oppimisvaikeustutkimuksista, jos ei sitten ole jo pahassa syrjäytymisvaarassa. Joten näiden ihmisten kohdalla ei käytännössä ratkaise terapian hinta, kun se on sama yksityisesti maksaen neuropsykologisesta tai vaikka sensomotorisesta kuntoutuksesta. Paitsi, jos sitten saa "virallisesta" kuntoutusmuodosta kelan sv-korvauksen.

    Vielä kaipaisin esimerkiksi vertailevaa tutkimusta siitä, mitä vaikutuksia on aivovasteisiin esim. puolen vuoden neuropsykologisella kuntoutuksella ja saman mittaisella sensomotorisella kuntoutuksella. Minkälaisia tuloksia saadaan kognitiivisten toimintojen harjaannuttamisella verrattuna neurofysiologisen puolen treenaamiseen sensomotorisen kuntoutuksen tai vaikkapa sensorisen integraation terapian keinoin. Tästä ei liene tehty tutkimusta.
     
  12. Skeptikko Vierailija

    Ilmoille on taas heitetty aika paljon kysymyksiä, joihin HS:n artikkeli Huuhaata oppimisen vaikeuksiin (15.5.) vastaa. Artikkelin taustalla on kymmenisen eri alojen asiantuntijaa. Tässä sen pääkohtia:
    - Viimeaikaisessa keskustelussa on annettu ymmärtää, että lukivaikeuden korjaamisen tulisi olla terveydenhuollon asia, vaikka tutkittua tehoa on ennemminkin sellaisella erityisopetuksella, jossa harjoitetaan kirjain-äänne-vastaavuutta (foneettista tietoisuutta).
    - Kuulokäyrän muokkaaminen on mahdotonta.
    - Sensomotorisella kuntoutuksella ei ole tieteellistä pohjaa.
    - Esim. aivojumppaajien (kinesiologien) esittämä kuva aivojen ja hermoston toiminnasta sekä aivopuoliskojen eroavuudesta on epätieteellinen. Aivopuoliskojen eroilla ei tiettävästi ole mitään tekemistä oppimisvaikeuksien kanssa.
    - Pitää paikkansa, että konttaamattomuus tai motorinen kömpelyys kielivät oppimisvaikeuksista joillakin lapsilla, mutta ne voivat olla toisistaan erillään olevia ilmiöitä. Oppimisvaikeuksia ei voi hoitaa konttaamista jäljittelevillä jumppaliikkeillä, koska hermosto kypsyy hyvin varhaisessa vaiheessa, minkä jälkeen siihen ei enää tule muutoksia.
    - Erilaisilla jumppa-interventioilla (SMK, aivojumppa, asentohoito) voi olla kuitenkin positiivisia vaikutuksia työskentelyyn ja opiskeluun, koska ne parantavat viretilaa.
    - Tällä hetkellä suosittuja kiistanalaisia terapioita ovat Suomessa Brain Gym -aivojumppa, asentohoito lukivaikeushoitona, sensomotorinen kuntoutus, Omega-3 rasvahapot sekä oppimistyylit visuaalinen, auditiivinen, kinesteettinen/oikea-vasen aivopuolisko.
    - Suurin rahastaja on sensomotorinen kuntoutus, joka on pelkästään RAY:ltä lypsänyt yli miljoona euroa. Lisäksi se on muutenkin kallein hoito. Halvin on aivojumppa, joka ei välttämättä maksa mitään. Monilla menetelmillä on itse tuotettua "tieteellistä" näyttöä, johon ei kannata luottaa.

    Lisäksi mainittakoon, että tämän palstan keskustelu alkaa lipsua olkiukkoihin. Tieteellinen aivotutkimus voi auttaa ymmärtämään oppimisvaikeuksia ja niiden kuntoutusta, mutta johtopäätökset, joita ei-asiantuntijat vetävät aivojen rakenteista, ei ole ainakaan toistaiseksi johtanut mihinkään järkevään. "Aivot - suuri tuntematon. Mitä salaisuuksia se voikaan paljastaa..." Pitäisi pikemminkin käyttää omia aivojaan eikä uskoa kaikkea humpuukia, jossa käytetään tieteellisiä termejä.
     
  13. Tietämätön tollo Vierailija

    Tässä sitä kierretään kehää. Minä taas olen skeptikko noiden Hesarin väitteiden suhteen. Olkoonkin, että eri alojen asiantuntijat siellä täällä ovat puhelimitse antaneet nopeita, yksioikoisia vastauksiaan toimittajan tai kirjoittajan pikakysymyksiin. Minä kritisoisin mieluummin nykyistä tyyliä kysellä sieltä täältä asiantuntijoilta ja sitten sumeasti vaan uppoutua uskomaan, että kyllä asiantuntija tietää. Tutkijat voivat kertoa tämän hetken tilanteesta sen tutkimuksen perusteella, mitä on tähän mennessä tehty ja mitä ovat tähän mennessä kirjoista oppineet. Ei sen kummemmin.

    Mitenhän ihminen sitten oppii uusia kieliä, jos ei kuulo voi muokkaantua? Tiesitkö sinä Skeptikko, että eri kielillä on omat taajuutensa. Esimerkiksi ranskaa puhutaan eri taajuudella kuin englantia. Suomalais lapsi tottuu jo kohtuaikana kuulemaan suomen kielen taajuutta, englantilainen englannin. Uutta kieltä oppiakseen, on opittava kuulemaan uusia taajuuksia. Kuulo siis voi muokkautua ja herkistyä kuulemaan uusia taajuuksia. Eikös tästä kerro myös se, että jos tavallista kuulontutkimusta siis toistetaan riittävän usein, ihminen oppii kuulemaan aiemmin heikommin kuulemiaan taajuuksia? Siis kuulokäyrässä näkyy muutoksia.

    Eri kielten erilaisiin taajuuksiin voit tarkemmin kysellä lisävalaistusta esimerkiksi Niilo Mäki Instituutin tutkijoilta. Ainakin taannoisessa tutkijatapaamisessa oli tästä asiasta tutkimustuloksia.

    Oppimisvaikeudet ovat kaikkien niiden tahojen asia, jotka kohtaavat virallisesti oppimisvaikeuksisia ihmisiä. Pienten lasten kohdalla se näkyy parhaiten. Lastenneuvola on ainoa instanssi, missä kaikki lapset käyvät säännöllisesti (paitsi, jos vanhemmat eivät vaivaudu sinne viemään). Lastenneuvolan toimenkuvaan kuuluu esimerkiksi primitiiviheijasteiden poistumisen tarkkailu, sun muu neurologisen puolen havainnointi. Jos neurologisessa kehityksessä tai esimerkiksi kielellisessä kehityksessä huomataan viivästymää tai häiriöitä, asiaa aletaan tutkimaan nimenomaan terveydenhuollon puolella tarkemmin.

    Mitään toimintakyvyn tutkimuksia tai kuntoutusta ei saa korvatusti ilman lääkärin lähetettä. Joten kyllä ne oppimisvaikeudet ja niistä kielivät neurologiset pulmat ovat mitä suurimmassa määrin terveydenhuollon asia.

    Jos kaikkea voisi tehdä vain monivuosikymmeniseen tutkimustietoon perustuen, täällä ei voisi tehdä yhtään mitään tutkimatonta, tekemättä jotenkin "väärin". Ei myöskään mikään kehittyisi, jos mitään uusia tuulia ei hyväksytä tai ryhdytä edes kokeilemaan.
     
  14. Tietämätön tollo Vierailija

    Vielä Skeptikolle:

    Käsittääkseni RAY:lta anotaan vuosittain rahaa erilaisiin hankkeisiin. RAY olisi siis voinut kieltäytyä tästä "lypsämisestä". Taitavat vaan siellä RAY:lla tukea uudenlaisia kokeiluja ja seurata sitten vähitellen, mitkä niistä poikivat, mitkä eivät. Eiköhän todelliset "huuhaa"-kokeilut vähitellen karsiudu, jos niihin ei nähdä perusteita.

    RAY:n rahathan eivät ole kenenkään muun taskusta pois, kuin vapaaehtoisten pelaajien. Varmasti niillä rahoilla tuetaan monia muitakin hankkeita.
     
  15. HuuHaaHoo Vierailija

    Kuinkahan paljon tietämätön tollo nettoaa sensomotorisella kuntoutuksella? :)))
     
  16. Skeptikko Vierailija

    Hyvä kysymys. Tuttuja näkyvät ainakin kuviot olevan ;)

    Ei pidä olla niin skeptinen HS:ää kohtaan, ettei lue koko artikkelia. Siellä nimittäin oli mukana Niilo Mäki instituutin väkeä Lyytisestä lähtien.

    Vai kielen taajuus... jos tämä pitää paikkansa, niin sittenhän sensomotorisen kuntoutuksen ihannekuulokäyrä vaihtelee maasta toiseen. Jos vaikka antaa suomen kielen erotteluun tarkoitettua audioharjoitusta, niin pitänee tuon logiikan mukaan lypsää vielä toinen mokoma englannin numeron parantamista varten.

    Milläköhän taajuuksilla nämä kielet ovat hertseissä ilmaistuna? Onko eroja myös siinä, onko puhujana möreä basso vai kimeä koloratuurisopraano? Tosi asiassa kuulemamme kieli tullee melko lailla koko sensomotorisen kuntoutuksen mittaamalla alueella. Lienee mahdollista oppia/herkistyä kuulemaan kuulon äärirajoilla olevia taajuuksia, mutta niillä ei normaalielämässä tee mitään, eikä niitä tarvita puheen ymmärtämiseen. Muita taajuuksia vastaanotamme jatkuvasti, eikä siihen tarvita mitään erityistä harjoittelua.
     
  17. Skeptikko Vierailija

    Heh hee...
    Olisiko muuten tiedossa japanin taajuus? Voisi olla hauska oppia sitäkin kieltä.
    Eikös muuten ollut olemassa jokin puolalainen uskonlahko, joka on keskittynyt maan "värähtelytaajuuksiin"? Alkaa tuo sensomotoriikka muistuttaa ennemminkin poppakonsteja kuin tutkittua tietoa.
     
  18. Tietämätön tollo Vierailija

    HuuHaaHoo:lle tiedoksi, että Ihan kyllä lämpimikseni näitä juttuja kirjoittelen.

    Luin HS:n artikkelin silloin toukokuussa. Se, että meillä nyt on nämä Lyytiset ja Arot ja muut, niin onhan toki muualla maailmassakin tehty tutkimusta. NMI perustaa pelkkien kognitiivisten valmiuksien kehittämiselle. Onkohan se ihan koko totuus oppimisvaikeuksiin liittyen? Hyvää työtä tekevät, en kiistä. Mutta aika ohutta on Suomessa vielä oppimisvaikeuksien tutkimus. NMI:kaan ei ole ollut kovin montaa vuotta olemassa. NMI:n lisäksi Suomessa toimii Turun oppimistutkimuksen keskus, samoin Helsingin yliopistossa tehdään erityispedagogista tutkimusta. Kannattaisi varmasti myös tutustua näiden muiden asiantuntijatahojen tutkimukseen ja lähestymistapoihin. Samoin terapia- ja kuntoutusalojen tietämykseen.

    HS:n artikkelissa todettiin, että ihmisen hermosto kypsyy hyvin varhaisessa vaiheessa. Aika epämääräisesti todettu. Varmasti hermosto kypsyykin tiettyyn pisteeseen aikaisin, mutta en oikein usko, että ihmisen keskushermoston toimintaan ei voisi jonkin iän jälkeen millään tavalla vaikuttaa. Pystyyhän ihminen esimerkiksi oppimaan hyvinkin vanhana vielä uutta. Aivot ainakin muokkautuvat. Miksei sitten koko hermosto. Ihmisen koko solukkokin uusiutuu kokonaan seitsemässä vuodessa.

    Sen verran vielä jauhan, että miten siis skeptikko ja huuhaahoo ymmärtävät sen, että kuulokäyrä voi muuttua mittauskertoja toistettaessa? Näinhän kuulonhuoltoliitostakin vastattiin. Eikös se jo ole jonkinlainen todiste, että kuulon erottelukykyä voidaan harjaannuttaa ja harjoittelusta seuraa äänten erottelukyvyn paranemista? Ei kuulontutkimuksessa oikein voi hämätä. En ainakaan minä ole pystynyt siihen työterveyshuollossa. Siis mitä hyötyä on jättää painamatta nappia, jos kuulee tai vastaavasti painaa todennäköisesti väärässä kohdassa, kun ei kuule tai vain kuvittelee kuulevansa? Siis jos kuulokäyrä muuttuu, kuulija on oppinut erottamaan sellaisia ääniä ja taajuuksia, mitä ei ennen erottanut.

    Ja niistä eri kielten eri taajuuksista. Ääni kulkee ääniaaltoina ja siis eri taajuuksilla. Eri kielissä on erilaisia äänteitä. Minä en ainakaan erota esim. venäjän kielen kaikkia s-äänteitä toisistaan, enkä osaa niitä matkia, kun en ole koko kieltä koskaan ryhtynyt opettelemaan. Niitä kieliä, mitä osaan, olen oppinut puhumaan varsinkin kuulemani perusteella. Myös NMI:n ekapelin avulla opetellaan äänteiden erottelua. Siis opetellaan kuulemaan äänteitä, ääniä, taajuuksia. Mitenkäs se sensomotorisen kuulonmuokkaus sitten tästä eroaa? Opetellaan kuulemaan tiettyjä taajuuksia, joiden kohdalla kuulokäyrässä on poikkeamaa optimaalisesta.

    Ajatteletteko skeptikko ja huuhaahoo näitä asioita järkeilemällä vai asiantuntijalausuntojen perusteella?

    Korjaan sen verran juttujani, kun tarkistin, että NMI:ssä ei tutkita näitä kielen taajuuksia. Sen sijaan eri kielten oikeinkirjoituksen eroja, mikä on tietysti kokonaan toinen juttu.



     
  19. Skeptikko Vierailija

    Näitä juttuja ei pitäisi ajatella pelkästään järkeilemällä, vaan pitää ymmärtää, että tutkimuksissa on saatu myös sellaisia tuloksia, joita ei voisi etukäteen arvata. Samoin on suuri vaara käsittää väärin asioita ja muodostaa omintakeisia näkemyksiään sekalaisista tiedon muruista. Monimutkaistahan tämä onkin, mutta ei pelkkä järkevä laiskuus (kaikkien asioiden selvittämiseksi) yhdistettynä toimivaan mielikuvitukseen ole oikea syy kehittää tuhat kyseenalaista terapiaa.

    Pari tarkennusta:
    keskushermosto ja hermoradat kehittyvät varhaisessa lapsuudessa. Aivot tosin senkin jälkeen muovautuvat, ja hermoratojen muutoksia on solutasolla. Kyse on ns. synapseista, joita syntyy aina, kun opitaan jotain uutta. Mutta sillä ei ole mitään erityistä tekemistä aivojumpan tai SM-kuntoutuksen kanssa.

    Kuulonhuoltoliitossa on asiantuntijoita, jotka tietävät paljon kuulon mittauksesta. Heidän pointtinaan on se, että kuulonmittaus ei ole 100-prosenttinen mittari, vaan siihen vaikuttaa mm. henkilöiden vireystila. Lisäksi ihmiset voivat olla epävarmoja ja painella nappuloita joka kerta hieman eri tavalla, kun äänet tulevat hyvin, hyvin hiljaa. Kun lasketaan mittausten keskiarvot, saadaan tarkinta tietoa siitä, mikä kyseisen henkilön kuulo on.

    Ehdotat ymmärtääkseni että vaikka kuuloa ei itsessään voisikaan muokata, niin SMK-mittaukset todistavat taajuusherkkyyden kehittymisestä. Tämä on hypoteesi, jota on periaatteessa hyvin vaikea todistaa oikeaksi tai vääräksi.

    Kuitenkin jos katsot niitä em. tutkimuksen käyriä, niin huomaat, että ne liikkuvat ylös ja alas eri puolilla. Jos otettaisiin kolmas koe, niin siinä olisi taas eroja. SM-kuntouttajat ovat halukkaita selittämään tulokset siten, että kuntoutus lisää herkkyyttä toisilla taajuuksilla ja vähentää toisilla. Tälle ilmiölle ei ole tarjottu mitään järkiperäistä selitystä. Ja jos katsotaan oikein tarkkaan, niin pieniä laskuja on myös toivotuilla taajuuksilla ja pieniä nousuja ei-toivotuilla.

    Tullaan tilanteeseen, jossa voidaan valita ilmiölle rationaalinen tai irrationaalinen selitys. Jos valitsemme rationaalisen tien, uskomme asiantuntijoita, jotka sanovat, että tällainen pieni vaihtelu riippuu itse kuulonmittauksen luonteesta, ja että samanlaisia tuloksia nähdään ilman SMK:takin. Nähdäkseni irrationaalinen vaihtoehto on hakea ilmiölle jotakin selitystä, jota ei voi testata logiikan tai empiirisen tutkimuksen keinoin.

    En tiedä, onko NMI:n ja muiden suomalaistutkijoiden selitys ainoa mahdollisuus. He kuvaavat eräässä artikkelissaan lukivaikeutta "mosaiikiksi", joka muodostuu lukuisista tekijöistä. Kaikesta hienosta aivotutkimuksesta huolimatta luotettavin tapa mitata lukivaikeutta on mitata ennen kaikkea lukutaitoa, ja lukuisissa kansainvälisissä tutkimuksissa on huomattu, että puutteet fonologisessa tietoisuudessa ovat paras lukivaikeuden ennustaja, ja että lukivaikeutta voi korjata harjoittelemalla fonologista tietoisuutta ja lukutaitoa. Suomalaistutkijoista Lyytinen, Virsu ja monet muut ovat kansainväliselläkin tasolla tunnettuja ja arvostettuja tutkijoita. SMK-keskuksen Laurinsalo on Bachelor of Business Administration. Hänen koulutuksensa ja tietotaitonsa on aivan muualla kuin neuropsykologiassa (vai oliko se "neurofysiologinen psykologia").

    Fonologisen tietoisuuden harjoittelussa ei ole kyse taajuuksista vaan äänteistä, eikä äänteitä voi palauttaa pelkkiin taajuuksiin. Sellaiset taajuudet, joita kuulontutkimus mittaa, sisältävät pelkkiä puhtaita sin-aaltoja, jotka vastaavat ainoastaan puheen sävelkorkeutta. Tämä sävelkorkeus vaihtelee puhujan äänialan, sanapainon jne. mukaan. Sen sijaan frekvensseinä ajateltuna puheen äänteet sisältävät lukuisia ylä-äänisarjoja, joiden purkaminen on melko monimutkaista puuhaa. Näitä äänteitä ei voi tuottaa SMK:ssa käytetyillä laitteilla, mutta niitä voi itse kukin tuottaa puhe-elimillään. Yritän sanoa, että jokin, mikä näyttää kovin tieteelliseltä, ei välttämättä olekaan läheskään yhtä tieteellistä kuin jokin aivan luonnollinen asia.

    Vielä tärkeä huomio: fonologisessa tietoisuudessa ei ole kyse kuulosta (auditiivinen informaatio) vaan hahmottamisesta, ja siihen sisältyy myös kirjoitettu kieli (kirjaimet, sanat). Tutkimuksissa on havaittu, että lukivaikeuksiset reagoivat auditiiviseen, siis ylipäätään kuultuun informatioon normaalisti. Ongelmana on nimenomaan puheen äänteiden erottelu. Siksi audioharjoittelu ei auta lukivaikeuksisia: he kuulevat musiikin ja taajuudet aivan kuten muutkin, eikä kuuntelusta ole apua fonologisen tietoisuuden parantamiseen.
     
  20. Skeptikko Vierailija

  21. Tietämätön tollo Vierailija

    No nyt tuli sentään tarkennusta. Ja asiallisesti.

    Sen tosiaan ymmärrän, että kuuloaistisolujen toimintaa ei sinänsä voi muuttaa, mutta kuuloaistimusten tarkkuuteen voidaan kyllä vaikuttaa harjoituksen avulla. Ihan niin kuin makuaistin erottelukykyäkin voi kehittää, tai minkä tahansa aistin, jos ei ole esteitä aistitiedon prosessoinnissa.

    Fonologisessa prosessoinnissa on tosiaan kyse kuulon hahmotuksesta, missä kuuloaistimukset yhdistyvät muiden aistien kautta saatuun tietoon. Jos aistien yhteistoiminnassa on ongelmia, fonologinen prosessointikin voi olla puutteelista. Niinpä ymmärtäisin, että aistien yhteistoiminta pitäisi olla normaalia, ennen kuin ihminen hahmottaa ympäristöään optimaalisesti ja pystyy käyttämään koko kapasiteettiaan toiminnassaan.

    Jos sitten on niin, että esim. lukivaikeuksisen aistitiedon prosessointi ei toimi normaalisti, niin kuulon kautta saatu tieto ei tallennu aivoihin normaalisti ja esimerkiksi tieto äänteistä jää vajaaksi. Jos sitten jollain menetelmällä saadaa aistitiedon prosessointia, ts. hahmotusta, normalisoitua, eikös sitten olisi hyödyllistä tarjota aikaisemmin puutteellisesti vastaanotettua aisti-informaatiota, kun se menee paremmin perille? Esimerkiksi auditiivisia harjoituksia?

    En tiedä, saadaanko sensomotorisen kuntoutuksen keinoin aistien yhteistoimintaa ja kuulon erottelukykyä parannettua, kun en ole kokeillut, enkä seurannut loppuun asti henkilökohtaisesti kenenkään kuntoutusta. Mutta mielenkiintoista on ollut lukea ihmisten kokemuksia tästä kuntoutuksesta.

    Tietysti, jos lähtökohtaisesti ajatellaan, että ihmisen aistien yhteistoimintaan ei voida vaikutta, niin millään terapialla ei tietenkään ole sitten merkitystä. Ja myös opetustoiminnassa voidaan tuudittautua ajatukseen, että jotkut eivät vaan kertakaikkiaan opi.




     
  22. Tietämätön tollo Vierailija

    Löysin aivotutkimukseen liittyviä pikku referointeja. Niiden joukosta löytyi juttu aikuisten aivojen kantasoluista, joista voi muodostua myös uusia hermosoluja. Myös se, että dyslektikon aistitiedon välittymisessä on viivettä, on havaittu. Siis täältä:

    http://www.aivoviikko.fi/tutkijakoulu.htm

    Eikös se, että aikuisenkin aivoissa voi syntyä uusia hermosoluja kerro mahdollisuudesta, että hermoston toiminnassa voi tapahtua muutoksia myös aikuisella iällä? On kyllä mielenkiintoista seurata, mitä tällä tutkimuksen saralla tullaan havaitsemaan.

    Tutkijat myös tunnistavat sen ilmiön, että esim. lukivaikeuksinen henkilö prosessoi aistitietoa eri tavalla, kuin normaalisti ja että prosessointi tapahtuu hitaammin. On kuitenkin edelleen epäselvää, miksi prosessointi tapahtuu hitaammin. Entä jos syy on primitiivirefleksien jäänteet?

     
  23. Tietämätön tollo Vierailija

    Enpä voi olla lisäämättä tätä linkkiä, jossa puhutaan aikuisten aivojen hermosolujen muodostumisesta:

    http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=sae32000

    Siinä Veijo Virsu mm. toteaa, että: " Tutkimukset osoittavat, että uusien solujen määrää, samoin kuin oppimista, voidaan lisätä liikunnalla, virikkeisellä ympäristöllä ja estrogeenihoidolla."

    Siis että liikunnalla on merkitystä. Miksei sitten voisi olla SM-kuntoutuksen jumppaliikkeillä? Vai auttaako oppimiseen ihan mikä tahansa koripallo? Liikunnan laatua ei kukaan virallinen tutkija ole kai täsmentänyt, kun eivät tiedä.
     
  24. pimpula. Vierailija

    Palaanpa vielä asiaan arkisemmalla tasolla. Säikähdin eilen illalla kovaa ääntä ja käteni lehahtivat moromaisesti auki. Väsyneessä tilassa primitiivirefleksi pääsi taas pinnalle. Olen siitä huolimatta ihan normaalitaitoinen aikuinen ihminen. Tietämätön tollo kysyi, että miksei fonologisen prosessoinnin vaikeus voisi johtua em. refleksijäänteistä. Miksi sitten kaikilta lukivaikeuksista kärsivillä tai dysfaatikoilla ole em. jäänteet jääneet päälle? Kuulostaa järkevämmelle ajatella kuten skeptikko, että jostakin syystä aivojen kehitys ei ole mennyt ihan kohdalleen ja tämä näkyy sitten monin eri tavoin.
    Jos tietämättömälle tollolle on sensomotorinen kuntoutus tuttua, niin minulle on puolestaan tuttua sensorisen integraation terapia. Kirjoitan nyt siitä, koska tässäkin ketjussa on asiasta kyselty.
    Tämä terapiahan perustuu myös siihen, että joistain syistä lapsen aivot eivät vastaanota/käsittele/yhdistele aivoihin tulevia aistiviestejä (sinänsä terveistä aistielimistä) samalla tavoin kuin keskimäärin ihminen käsittelee. SI-terapetit eivät tiedä tähän kypsymättömyyteen syytä vaikka seuraavan mielenkiinnolla uutisinta aivotutkimusta. Ajatus on kuitenkin se, että jos aivot eivät saa aistien kautta riittävästi tietoa ihmisen sisältä ja toimintaympäristöstä, niin silloin normaali kehitys hankaloituu.Terapian kehittelyn aloitti joskus 50-60 luvulla tohtori Jean Ayres, joka lähti liikkeelle tiedoistaan aivojen toiminnasta ja tämän pohjalta teki paljon erilaisia faktorianalyysejä sekä tutkimuksia. Hän oli kiinnostunut oppimisesta (sekä kognitiivisesta että motorisesta) ja käyttäytymisestä sekä siitä, miten näihin voidaan vaikuttaa. Eli osittain samaa kuin sensomotorisessa kuntoutuksessa.

    Sensorisen integraation terapiassa pyritään saamaan selville ensin se, miten lapsi käsittelee aistitietoa sekä miten lapsen arkiset toiminnat sujuvat . Tämän tiedon pohjalta rakennetaan terapia. Terapia on suunnattu lapsille, koska lasten aivot ovat muokkautuvammat kuin aikuisen aivot. Joten SI ei ole tarkoitettu aikuiselle lukihäiriöiselle eikä vaikuttavuutta ole tutkittu kuin lapsilla. Terapialla on tarkoitus vaikuttaa oppimisen takana oleviin perusvalmiuksiin ja tätä kautta mahdollistaa oppista. Yksi em. lukemiseen vaikuttava perusvalmius liittyy silmien motoriseen hallintaan. Kirjoittamiseen vaikuttaa puolestaan mm. se, kuinka koordinoidusti lapsi pystyy liikuttamaan kynää. Koordinoidun liikkeen takana on esim. kehonhallinta ja tietoisuus käden liikkeitä (proprioseptiikka eli asento- ja liikeaisti). Arvioinnin yhteydessä selvitetään se, mitä juuri kyseessä olevalla lapsella on hänen vaikeuksiensa takana.
    Eräs tärkeä asia on myös skeptikon mainitsema vireystaso. SI-terapiassa pyritään aina vaikuttamaan lapsen vireystasoon, jotta hänen olisi mahdollisimman helppoa omaksua uutta tietoa ja aivot olisivat tavallaan "auki" ottamaan uutta tietoa.

    Ymmärtääkseni SI-terapia poikkeaa sensomotorisesta kuntoutuksesta ainakin siinä, että SIssä painonetaan sitä, että kuntoutuksessa tapahtuvalla toiminnalla on merkitystä lapselle. Ihannetilassa lapsi on mukana toiminnassa täysillä mukana ottaen vastaan tietoa joka aistillaan. Näin aistien tuoma tieto yhdistyy ja vahvistaa toinen toistaan. Kun kätesi koskettaa pehmeää nallelelua, silmäsi näkevät sen ja korvasi kuulevat sen nimen niin integraatio tapahtuu. Asioille tulee merkitys, leikkitaidot
    kehittyvät, vuorovaikutustaidot (nalle - terapeutti - lapsi) vahvistuvat ja luottamus omiin taitoihin kasvaa (juuri sopivan haasteen kautta). SIssä pyritää vaikuttamaan paitsi vartalonhallintaan, myös aistien tapaan reagoida eri ärsykkeisiin. Lopputuloksena pitäisi sitten olla mahdollisimman hyvin toimiva sensomotorinen perusta muulle oppimiselle. Kunkin lapsen kapasiteetin mukaan.

    Sensorisen integraation vaikuttavuutta tutkitaan koko ajan. Lähinnä Amerikassa. Tutkimuksien tekeminen tälläisestä alueesta on erittäin vaikeaa, mutta koko ajan siitä pyritään tekemään "puhtaampaa". Tietoa kerätään koko ajan tutkimuksen pohjaksi. Tällä hetkellä on ilmeisen vahvaa näyttöä siitä, että terapia vaikuttaa ja että teorian perusolettamukset aivojen ja aistien toiminnasta pätevät myös uusimman aivotutkimuksen perusteella. Esim. poikkeava reagointi aistimuksiin on todennettu fysiologisesti.
     
  25. Tietämätön tollo Vierailija

    SI-terapia vaikuttaa ihan viisaalta ja hyvin perustellulta. Ja hyvä, että sellaista on tarjolla virallisen järjestelmän taholta lapsille.

    Edelleen jää avoimeksi, mitä terapiaa sitten on tarjolla muille, kuin lapsille. Onko neuropsykologinen kuntoutus ainoa tapa ja mikä teho sillä on? SI-terapiaa ei ihan sinällään taideta voida soveltaa aikuisiin. Soveltaako kukaan? Katsotaanko yleisesti, että nuorten ja aikuisten hermostoon ei voida enää vaikuttaa parantavasti esimerkiksi motoristen harjoitteiden kautta? Minusta nyky aivotukimus kyllä viittaa siihen, että myös aikuisen hermoston toiminta voi muuttua.

    Pimpula taisi aiemmin mainita siitä, että sama terapiamuoto ei välttämättä sovi kaikille. Tätä mieltä minäkin olen.

    Ja jään mielenkiinnolla seuraamaan muutaman sensomotorisessa kuntoutuksessa olevan aikuisen henkilön kokemuksia.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti