Hae Anna.fi-sivustolta

sensomotorinen kuntoutus?

Viestiketju osiossa 'Erityislapset' , käynnistäjänä kahden vaiheilla, 09.11.2005.

  1. Yhtälailla Vierailija

    Aikaisemminhan oli osteopatiakin näitä ns. huuhaa terapioita. Tänäpäivänä sitä yritetään saada kela piiriin kun onkin todettu että se on varteen otettava hoitomuoto. Eivät vaan osteopaatit taida olla innostuneita tuosta kelapiiriin pääsemisestä/joutumisesta.
     
  2. Tietämätön tollo Vierailija

    Ei kai se kuntouttajalle ole sen kummempaa olla kelan piirissä tai ulkopuolella. Vai määritteleekö Kela sitten maksimihinnan? Jos näin on, niin sittenhän kuntouttajien kannattaa itse pitää vähän epämääräistä profiilia yllä, etteivät pääse kelan piiriin ;-)

    Sinänsä hyvä pointti tuo edellinen. Kaikki uusihan täytyy ensin koetella ja hyvä, kun on skeptikoitakin.

    Jotkut kunnat antavat nykyisin maksusitoumuksen sensomotoriseen kuntoutukseen. Lovisassa Senso toimii opetustoimen yhteydessä. En tiedä, mitä tuo kuntoutus siellä maksaa käyttäjälleen ja miten sitä siellä toteutetaan. Olisi myös kiinnostavaa tietää, minkälaisia vaikutuksia Loviisassa on huomattu tai mikä on vakuuttanut kaupungin niin, että tämä kuntoutusmuoto voi toimia opetustoimen yhteydessä.
     
  3. Skeptikko Vierailija

    No onpa ihme vakuuttelua, vaikka keskustelun viesteistä käy jo kaikki olennainen ilmi sensomotorisesta kuntoutuksesta. Se on huuhaata, kuten Helsingin Sanomissa todettiin.

    Mennään aiheessa eteenpäin. Mikäs olikaan tämä sensomotorinen eläinterapia, jonka toimintakeskuksen suunnittelua varten "Oppimis- ja hahmotushäiriöisten tuki" -niminen tekaistu järjestö haki vuonna 2005 RAY:ltä rahaa? New Age -musiikkiterapiaa oppimisvaikeuksisille puudeleille?
     
  4. Miksun äiskä Vierailija

    mutta ainekin meidän poika on kyseisetä kuntoutuksesta hyötynyt ja käymme Loviisan Sensossa.
     
  5. Tietämätön tollo Vierailija

    Kyllä minä perustan näkemykseni muuhun kuin hesarista luettuun. Jos joku kieltenopettaja saa päähänsä tutkia puhelinhaastatteluin kuntoutus- ja terapiamuotojen tieteellistä perustaa, niin ei se vielä oikein vakuuta. Ihmettelenpä vaan, että hesarin tiedeosasto julkaisee tuollaisia juttuja. Kirjoittaisi sitten Lyytiset, Arot ja Virsut mieluummin, SI- ja SM-kuntoutuksen ammattilaiset sekä RAY periaatteistaan suoraan.

    Jotenkin tulee sellainen tuntu, että tuolla hesarin jutun kirjoittaneella on myös oma lehmä ojassa. Julkisuus kiinnostaa.

    Sensomotorisella eläinterapialla tuskin on tekemistä sensomotorisen kuntoutuksen kanssa.
     
  6. Tietämätön tollo Vierailija

    Neurologiasäätiö tukee tällä hetkellä psykologi Teppo Särkämön ja työryhmänsä tutkimusta. Kyse on seurantatutkimuksesta varhaisessa vaiheessa annettujen musiikillisten ja kielellisten virikkeiden vaikutuksesta aivohalvauspotilaiden kuntoutumiseen. Särkämön väitöskirjan pitäisi valmistua parin vuoden sisällä.

    Dyslexiassahan ei ole kyse aivohalvauksesta. Mutta aivohalvaus kyllä tuottaa usein ongelmia kielellisellä puolella ja siitä kuntoutuminen edellyttää tämän puolen kuntouttamista. Mielenkiintoista, saadaanko auditiivisten virikkeiden avulla aikaiseksi nopeampaa kuntoutumista.

    Ilokseni olen huomannut, että ainakin monet tutkijat tuntuvat olevan kiinnostuneita myös aikuisten aivojen plastisuudesta ja hermoston uudelleen organisoitumiskyvystä. Ja näköjään myös virallisesti tutkimusta tekevät uskaltavat lähteä kokeilemaan myös huuhaalta vaikuttavia konsteja.

    Neurologiasäätiön lehdessä kirjoitetaan myös ravinnon merkityksestä, mm. rasvan laadusta, sekä liikunnasta aivotoiminnalle.
     
  7. pimpula. Vierailija

    Yksi terapiamuoto, jota myös "virallisesti" annetaan, on musiikkiterapia. Jos aivohalvauspotilaalle tulee ongelmia puheen tuottamisen tai ymmärtämisen kautta, hän voi saada puheterapiaa. Nämä molemmat tuottavat auditiivisia virikkeitä. Aivohalvauspotilaalla tapahtuu huomattavaa kuntoutumista ensimmäisen puolen vuoden aikana halvauksesta mutta ahkeralla harjoittelulla taidot kehittyvät myös sen jälkeen. Tosin hitaasti. Olisi hienoa, jos löydettäisiin aikuisille tuloksia tuottavia terapiamuotoja. Kun muistelen muutamia taannoisia yrityksiä, niin eivät ne ainakaan ole kovin hyvin toimineet. Muistatteko sen vaalean rapuissa kaatuneen toimittajan, hänhän kokeili kantasolohoitoja kalliilla hinnalla Venäjällä mutta ei saanut toivottoa tulosta. Muistan myös suurilla toiveilla tulleen kuntoutusmuodon, jossa vammautuneet tekivät tuntitolkulla fyysisiä harjoitteita joillakin laitteilla. En ole kuullut siitä enää, taisi sekin kuihtua.

    SI terapia sinällään on tosiaan kohdistettu lapsille, mutta aikuisillekin voi siitä olla hyötyä siinä mielessä, jos se auttaa ymmärtämään omaa reagointia erilaisiin ärsykkeisiin. Itse häiriinnyn äänistä ja sen takia viihdyn ja toimin parhaiten rauhallisessa ympäristössä. Mutta tämä auttaa enemmänkin sopeutumaan omaan erityislaatuun kuin muuttamaan hermoston toimintaa.

    Amerikassa on lähdetty tekemään yhteistyötä myös SI-terapiaa antavan ja tutkivan laitoksen sekä kuulonmuokkausta kehittäneen tohtori Tomatiksen tiimin kanssa. Eli toimittu tavallaan samalla tavalla kuin sensomotorisessa kuntoutuksessa toimitaan, yhdistetään sensomotoriikkaa ja kuulonmuokkausta. Alustavat kokemukset ovat olleet hyviä. SI Ja kuulonmuokkaus yhdessä ovat saaneet aikaan sellaisia tuloksia, joita kumpikaan terapiamuoto ei ole itsessään pystynyt saamaan aikaan. Tutkimus on vielä keskeneräistä ja tarkkoja tuloksia ei tietääkseni ole julkistettu. Mutta tiedä häntä, jospa kuulonmuokkaus otetaan tätä kautta "viralliseen" terapiaan myös Suomessa. Ellei se lyö läpi jolloin toisella tavalla. (oikeastaan vähän hassua)
     
  8. Skeptikko Vierailija

    Pimpulan ja Tietämättömän tollon juttuja on välillä vaikeaa erottaa toisistaan, kun yksi jatkaa siitä, mihin toinen jäi. Kyllä sen eläinterapian täytyy jotenkin liittyä sensomotoriseen kuntoutukseen, koska tämän avustuksia hakemaan perustetun yhdistyksen (OHA ry) taustalla on yllättäen Suur-Helsingin Sensomotorinen Keskus. Primitiivirefleksijumppaa aistiyliherkille kissoille?
     
  9. Tietämätön tollo Vierailija

    Ainakin minusta on mielenkiintoista lukea Pimpulan tekstejä siinä mielessä, että niistä saa tietoa tämän hetken virallisista menetelmistä ilmeisesti kuntoutustyötä tekevän tai ainakin sitä läheltä seuraavan aktiivisen ammattilaisen kautta. Minusta ei ole vaikea erottaa Pimpulan jutun piirteitä omistani. Mutta voihan se skeptikolle olla vaikeampaa ;-) Minä en kirjoita ammattilaisena ja olen oikeasti paljon tietämättömämpi kuin esim Pimpula. Mutta voin tällä hetkellä seurata käytännössä sensomotorisessa kuntoutuksessa olevia lähi-ihmisiä.

    Skeptikko taas ei mitenkään edes pyri perustelemaan tai puolustamaan sitä tapaa, millä hesariin on tehty juttu oppimisen "huuhaa"-menetelmistä. Pitää ilmeisen oikeana, että tietoa kerätään yksittäisiltä asiantuntijoilta sieltä täältä siruina ja tehdään niistä sitten omaa näkemystä puoltava kooste. Itse asiassahan se on kompastumista siihen tyyliin, mitä itse kritisoi. Tai hän ei ota ylipäänsä kantaa niihin argumentteihin, mitä olen esittänyt esimerkiksi neurologisen tutkimuksen piiristä, toisin kuin Pimpula.

    Minä hyväksyn sen, että tieto on elävää ja suhteellista. Jos joku Skepsis ry:n tapainen nyt haluaa toimia kaiken tähän mennessä tutkimattoman ja ensivaikutelmaltaan oudon kitkemiseksi, niin siitä vaan. Minä sen sijaan keskityn ihmettelyyn ja kokeiluun sekä tiedon keräämiseen eri lähteistä. Enkä kuitenkaan edusta mitään taikauskopiiriä. Maailmankuvissa ja tietokäsityksissä on eroa. Eikä niitä ole vain yhdenlaisia.

    Mietin välillä, että on melko kummallista sekin, että esim. puolisoni kanssa lähetämme toisillemme erittäin usein yhtä aikaa tekstareita ihan satunnaisiin aikoihin päivästä. Ja ne tekstarit saapuvat ja lähtevät n.20sekunnin sisällä toisistaan, siis lähes yhtä aikaa. Sisarukseni kanssa ostelin aikoinaan toisesta tietämättä samanlaisia vaatteita, myös hyvän ystäväni kanssa on tapahtunut samaa. En usko telepatiaan, mutta ihmisellä on kyllä jotain sellaisia omituisia ominaisuuksia, perustunevat aivojen biokemiaan, joita ei kukaan pysty ainakaan vielä selittämään.

    Tuo edellinen ei liity sensomotoriseen kunotutukseen, mutta kyllä siihen, että totuus on taruakin ihmeellisempi.
     
  10. Tietämätön tollo Vierailija

    Kannattaisi muuten skeptikon selvittää, että mitä sillä sensomotorisella eläinterapialla tarkoitetaan. Esimerkiksi ratsastusterapiaa järjestetään kehitysvammaisille lapsille ja siitä saa ihan kelan korvauksenkin ja varmaan jonkun maksusitoumuksenkin kunnalta tai kaupungilta. Luulenpa, että sensomotorisessa eläinterapiassa on kyse siitä, että sensomotorisia häiriöitä pyritään kuntouttamaan eläimiä terapiassa jollain tavalla käyttäen, esimerkiksi hevosia ratsastukseen.
     
  11. Skeptikko Vierailija

    ...tuo voisi pitää paikkansa. Ehkä termi eläinterapia vain hämäsi. Suur-Helsingin sensomotorisella keskuksella taitaa olla laajennussuunnitelmia.

    No sitten, sanot että Hesarin juttu oli puhelinhaastatteluista tehty kooste. Ilmeisesti sinulla on enemmän tietoa, kuin mitä lehdestä käy ilmi. Haastateltiinko myös SM-keskuksen Laurinsaloa puhelimitse?
     
  12. Tietämätön tollo Vierailija

    Sitäpä en tiedä tarkemmin, miten Laurinsaloa on haastateltu. Ehkäpä on sitten vaan kaivettu tietoa sieltä täältä ja muodostettu käsitys. Mutta kaikkiin uusiin menetelmiin oppimisvaikeuksien kuntoutuksessa ja terapoinnissa suhtaudutaan lähtökohtaisesti jo niin, että pelkkää puppua. Aika lyhyesti ja heppoisesti perustellaan sitä, miksi ne ovat puppua.

    Pimpulalle vielä kantasoluihin liittyen. En tarkoittanut kantasoluista puhuessani kantasoluhoitoja. Tarkoitin sitä, että aikuisen aivoissa on tällaisia kantasoluja, ihan meillä jokaisella, ilman että niitä mistään sinne siirretään. Niiden toimintaan kai perustuu myös kunotutuminen esimerkiksi aivohalvauksessa. Miksei sitten kehon oppiminen uudenlaiseen, tarkoituksenmukaisempaan toimimiseen harjoitusten avulla?

    SI-terapiassa siis vaikuttaa olevan periaatteena, että ihminen oppii hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja käyttämään sitä kapasiteettia mahdollisimman hyvin, joka hänellä on. Hyviä periaatteita.

    Sm-kuntoutus käsittääkseni pyrkii saamaan fysiologisia muutoksia aikaiseksi ihmisen toiminassa, että pystyisi sitten toimimaan paremmin.

    Maku asia ja arvokysymys kai kumpaa haluaa?
     
  13. HuuHaaHoo Vierailija

    Kummasti näitä ihmeparannuskeinoja on esiintynyt maailmallakin. Esimerkkinä tämä Doren parannuskeino dysleksiaan. Samoja piirteitä löytyy kuin tästä sesomotorisesta kuntoutuksestakin ja samantapaisia kompasteluja tieteellisyyden todistelussa...

    http://www.timesonline.co.uk/tol/news/uk/article650136.ece

    Itse olen ollut tilaisuudessa päästä seuraamaan sensomotorisen kuntoutuksen tarpeen testausta ja täytyy sanoa, etten liki kolmen vuosikymmenen opetuskokemuksella ole kovinkaan vakuuttunut sen paremmin "diagnosoinnin" luotettavuudesta kuin itse menetelmästäkään. Terapeutin vastaukset kysymyksiin olivat kovin ympäripyöreitä (esim. näitten tieteellisten tutkimusten osalta). Tutkimusta todellakin tarvittaisiin lisää ennen kuin lähdetään vanhemmille julistamaan, että näitä mantroja toistamalla lapsi muuttuu normaaliksi. Selviöhän on, että jokainen kasvava lapsi kehittyy ja kypsyy taidoissaan - paljolti siitä huolimatta mitä me kasvattajat teemme. Itse en näin holistiseen näkemykseen oppimisvaikeuksien ohittamisesta jaksa kaikkien näiden hienojen todistelujen jälkeenkään uskoa.

    Kenties kuitenkin vielä tulen huomaamaan, että joku riippumaton tutkija todistaa sensomotorisen kuntoutuksen (taas) uudeksi ihmeparannukseksi moneenkin vaivaan. Tuolloin olen valmis pyytämään anteeksi tätä huonokäytöksistä skeptisyyttäni uusia ihmeellisiä parannuskeinoja kohtaan :).
     
  14. pimpula. Vierailija

    Tuosta edellisestä sinulle tuli kyllä väärä käsitys. SI-terapiassa pyritään vaikuttamaan lasten aivojen verkostoitumiseen ja siihen, miten ne tulkitsevat aistinelimistä tulevan tiedon. Tuo itsensä hyväksyminen ja tunteminen koskee enemmän aikuisia. Tosin samaa tulee korostaa myös lapsille: heillä on joillakin alueilla vaikeampi óppia eri asioita kuin monella kaverilla mutta se ei tarkoita sitä, että he ovat vähempiarvoisia. Meidän tulee tukea ihmistä hyväksymään itsensä omine rajoituksineen. SI-terapian tavoitteena ei ole myöskään pelkkä "oppiminen". Tavoitteena on täysipainoinen árjen elämä ihmissuhteineen. Jos lapsella on vaikea hallita vartaloa sekä samanaikaisesti hankala leikkiä toisten kanssa niin minusta leikki ja vuorovaikutus ovat em. tärkeämmät. Tosin molempiin voidaan vaikuttaa usein yhtä aikaa!

    Vieläpä tuosta tieteellisestä näytöstä hoidon ja lääketieteen alueella. Tänään satuin näkemään puolet silminnäkijä-ohjelmasta. Siinä kyseenalaistettiin hyvin perustellusti nykyisen kolesterolilääkityksen tarpeellisuus nykyisessä mittakaavassa. Ajatelkaa, kuinka paljon rahaa vuosien mittaan ko. lääkitykseen laitetaan ja kuinka paljon sydän- ja verisuonitautien hoitoa on tutkittu. Ja siitä huolimatta lääkityksen tarpeellisuus asetetaan kyseenalaiseksi. Pistää nöyräksi.

    Ilmeisesti skeptikkoa hämää se, että sekä tietämätön tollo että minä luotamme molemmat omalla tavallamme siihen, että aivojen toimintaan voidaan vaikuttaa aistien sekä liikkeen tuottamisen kautta (sensoriikka ja motoriikka). Me luotamme vaan eri menetelmiin: minä en ole vakuuttunut primitiivirefleksien vaikutuksesta enkä mekaanisten liikesuoritusten ihmeitä tekevästä voimasta. Toisaalta olen vakuuttunut SI-terapian vaikutukseen tietyillä "hienosäätöongelmaisilla" lapsilla. Olen myös vakuuttunut siitä, että kehon sujuvalla käytöllä ja aistien normaalilla reagoinnilla (tai sillä miten aivot tulkitsevat viestit) on suuri vaikutus kehitykselle. Esimerkiksi: jos ylireagoit kosketukseen, niin se vähentää esineiden tutkimista ja niiden käsittelyä (varhainen tapa oppia ympäristöstä, autta hahmottamaan esineiden kokoa, painoa, pintaa, muotoa), se voi saada sinut välttelemään sosiaalista vuorovaikutusta koska pelkäät että toinen tulee sinua liian lähelle ja se estää sinua toimimasta arjessa - peseytymiset, hiusten harjaamiset ja niin edelleen ovat kaikki tuskaisia kokemuksia.
    Ihan niinkuin olemme kirjoitelleet, ihminen on kokonaisuus ja usein kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tämän vyyhdin purkamiseen voi olla monta hyvää keinoa, suurinta osaa niistä ei varmaan ole löydetty mutta uusiin mahdollisuuksiin kannattaa suhtautua avoimesti.
    Sensomotorisessa kuntoutuksessa mättää tällä hetkellä se, että se mielestäni väittää saavansa aikaan sellaisia vaikutuksia, joita se ei ole vielä pystynyt riittävän vakuuttavasti todistamaan. Ja ilmeisesti yhdistelleet tietoa eri lähteistä turhan hätäisesti ilman riittävän syvää teorian rakentamista.

     
  15. Tietämätön tollo Vierailija

    Kiitoksia oikaisuista. SI-terapia vaikuttaa järkevältä. Lasten kanssa se varmasti toimii hyvin ja saadaan aikaan aistitoiminnan jäsentymistä. Ja hienoa siinä on se, että pyritään vaikuttamaan ihmisen kokonaisuuteen, myös aikuiseen psyyken tasolla.

    Taisin todeta jo aiemmin, että nykyisin kaikesta pitäisi olla vankkaa tieteellistä näyttöä, että voidaan tehdä mitään. Jospa sitä ei kertakaikkiaan ole oppimisvaikeuksien kohdalla ehtinyt vielä kertyä. Tällaisen kuvan minä olen saanut. Vähän sama, kuin kolesterolilääkityksen kanssa. Aivojakaan ei ole voitu tutkia tarkasti kuin ehkä viimeiset 10-15 vuotta. 70-luvulla tutkimus oli vielä pääasiassa niin tarkkaa, kuin mitä röntgenlaitteilla saatiin näkyviin. Harmaa massa sisältöineen sekä sen toiminta jäi silloin vielä täysin pimentoon.

    Ehkäpä meidän maassa sensomotorisen kuntoutuksen ammattilaiset (yhteensä kolmessa sensomotorisessa keskuksessa) eivät ole mitään tieteilijätyyppejä, eivätkä sitten oikein osaa tuoda suurelle yleisölle julki sitä, mihin heidän käytännön havaintonsa perustuvat. Harvemminhan kai kuntouttajat itse ovat samalla tieteellisen tutkimuksen tekijöitä? Vai teetkö sinä Pimpula samalla tieteellistä tutkimusta, kun kuntoutat?

    Toinen ongelma tutkimuksen tekemisen kanssa, ainakin meidän maassa, on rahoituksen niukkuus. Yliopistot eivät ryve rahassa, eikä kai kovin moni pysty monimutkaisia tutkimuksia suorittamaan ihan ilman rahaa.

    Minä en usko mihinkään ihmelääkkeisiin tai kaiken parantaviin ihmeterapioihin. Mitä itse olen kuullut sensomotorisen kuntouttajan suusta on, että kyseinen terapiamuoto ei ole mikään ihmeterapia ja toisille siitä on apua, toisille ei.

    Huuhaahoolle vielä sen verran, että kyllä sillä on merkitystä lapsen kehitykselle, miten vanhemmat ja aikuiset lasten kanssa toimivat. Lapsen kehitys on hyvin moniuloitteinen tapahtuma. Lapsi kasvaa ja kehittyy varmasti itsekseenkin taidoissaan, mutta vanhemman merkitys on suuri ainakin lapsen lähikehityksen alueella, jos vanhempi vaivautuu sen tiedostamaan. Ja jos lapsella on oppimisen ongelmia, aikuisen tehtävä on auttaa sen tietämyksen mukaan, mikä hänellä on. Tehtävä on oikeastaan koko yhteisöllä.

    Sellainen henkilö, jolla ei ole hahmotuksessa ja sensomotoriikassa ongelmia, on ehkä vaikea kuvitella minkälaista elämä on, jos näitä ongelmia olisi. Esimerkiksi jos portaissa kulkeminen on lähes mahdotonta, kun pelkää kaatuvansa tai taustahäly saa keskittymisen aina sekaisin, eikä esimerkiksi opettajan puheesta jää mitään mieleen, luetun ymmärtäminen on ylivoimaista ym. Jos sitten kuulee kokemuksia jostain tepsivästä kuntoutusmuodosta, niin miksi ei kokeilisi? Itse kokeilisin vaikka vertaiseltani saadun kokemusperäisenkin tiedon perusteella. En ihmelääke-mainoksen perusteella.
     
  16. HuuHaaHoo Vierailija

    "Huuhaahoolle vielä sen verran, että kyllä sillä on merkitystä lapsen kehitykselle, miten vanhemmat ja aikuiset lasten kanssa toimivat"

    Ehkä tuo vaikutuksen ammattini puolesta tiedän. Pitänee minunkin keksiä jokin hieno terapeuttinen suuntaus ja lähteä sitten lypsämään rahaa kentälle. Kaikki oppilaat ovat kehittyneet taidoissaan ja sehän on tietysti käyttämieni hienojen opetusmenetelmien ansiota :).

    Se mitä tuolla todella tarkoitin, on ettei kaikkea muutosta ja kehitystä jota lapsessa/aikuisessa tapahtuu kannata pistää opetuksen sen paremmin kuin minkään kuntoutuksenkaan piikkiin. Esimerkiksi tämä aiemmin linkitetty vaikuttavuustutkimus on hyvä esimerkki. Oppimaan ja itsensä kehittämiseen motivoitunut ryhmä sai kehityksessään parempia tuloksia kuin motivoitumaton ja passiivinen ryhmä...todella yllättävää.

    Summa summarum. Tietämätön Tollo on päättänyt, että tieteellinen todistelu on tässä tapauksessa tarpeetonta ja sesomotorinen kuntoutus tehoaa ja toimii, koska sen toteuttajat näin itse kertovat. Tähän ei näy mitään muutosta tulevan, joten siltä osin keskustelun jatkaminen on hedelmätöntä ja lähenee juupas eipäs väittelyä. Jätän siis tämän asian puimisen omalta osaltani ja jään edelleen odottamaan sitä riippumattoman tahon tekemää tieteellisesti validia tutkimusta.
     
  17. Tietämätön tollo Vierailija

    Moni henkilö, jolla on oikeasti sellaisia oppimisvaikeuksia, jotka johtuvat hahmottamisen ongelmista, ei välttämättä saa niitä oppimistuloksia aikaiseksi, vaikka kuinka itse ahkeroisi ja olisi motivaatiota. Sinäkö opetat sellaisia henkilöitä, joilla on hahmottamisessa ongelmaa? Oppivatko menetelmilläsi samaan malliin, kuin kuka tahansa?

    Minä en ole väittänyt kai varsinaisesti, että tieteellinen näyttö sinänsä on turhaa. Tieteellinen todistelu kyllä voi olla, jos ei ole tehty vielä riittävän kattavaa tutkimusta. Esimerkiksi OECD:n tuoreessa raportissa, Understanding the Brain: The Birth of a Learning Science, mainitaan siitä, että esimerkiksi matematiikan vaikeutta on maailmanlaajuisesti tutkittu erittäin vähän. Siinä tuotiin myös esiin monitieteellisen tutkimuksen kasvavaa merkitystä opetuksen kehittämiselle. Se, mitä esimerkiksi lääketieteen puolella tutkitaan oppimiseen liittyen, on mielestäni ihan varteenotettavaa. Myös näiden monitieteellisten tutkimusten sovellukset voivat tuoda täysin erilaista näkökulmaa esimerkiksi opetukseen, kuin mihin tähän mennessä on totuttu.
     
  18. HuuHaaHoo Vierailija

    Tietämättömälle tollolle pitää vielä kertoa, että opetettaviin on kuulunut vuosien varrella oppilaita joilla on diagnooseja laidasta laitaan, hahmottamishäiriöitä, MBD (vaikkakin nyt jo vähän vanhahtava), ADHD, aspergerin syndrooma, eriasteisia kehityshäiriöitä. Kaikki nämä ovat menneet kehityksessä eteenpäin, mutta eivät minkään tietyn opetusmenetelmän kautta. Jokainen lapsi ja jokainen saman diagnoosinkin omaava oppija on yksilö, jonka opetus on suunniteltava/toteutettava yksilöllisesti. Mitään temppuvalikoimaa, josta poimitaan sopivat temput ei ole vielä löytynyt. Monenlaisia asiantuntijoita tarvitaan ja moniammatillista yhteistyötä. Ehkä tähän sitten saadaan muutos sensomotorisen kuntoutuksen avulla ;).
     
  19. Tietämätön tollo Vierailija

    Allekirjoitan Huuhaahoon tekstin pääosiltaan. Niinhän se on.

    En kuitenkaan näe sensomotorista kuntoutusta temppuvalikoimana. Se on yksi menetelmä, jolla pyritään vaikuttamaan ihmisen sensomotoriikkaan. Jotkut kokeilevat sitä myös tavanomaisen opetuksen lisänä.
     
  20. Linkkivinkki Vierailija

    Sensomotorisesta kuntoutuksesta on aloitettu artikkeli suomenkielisessä Wikipediassa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sensomotorinen_kuntoutus
     
  21. Linkuttaja Vierailija

    Olipa laihaa sisältö tuossa linkissä. Äkkiä nyt kuntouttajat todisteita tehkokkaasta kuntoutuksesta lisäämään :). Todisteet voisivat tietysti mielellään olla niitä objektiivisia, eli sellaisia joissa ei kuntouttaja itse ole aktiivisesti ollut mukana kuten esim. kirjoittamassa raporttia, valitsemassa tutkimukseen osallistuvia, tai analysoimassa tuloksia.

     
  22. Skeptikko Vierailija

    Juuri sellaisia todisteita tässä ollaan kaipailtukin. Enemmän tai vähemmän äkkiä.
     
  23. Linkuttaja Vierailija

    Asiaa tutkailtuani, ei taida niitä todisteita löytyä. Ainoa tieteellinen tutkimus olisi ehkä ollut aiemmin viitattu Kuopion Yliopiston hanke. Se sivuutetaan PEKU:n loppuraportissa (http://www.24hravi.net/images/news_large/145_@_loppuraportti_osat_1_2_3.pdf) toteamalla, että ryhmä oli niin haasteellinen...

    Haasteellisiahan ne ovat erityislapset, nuoret ja aikuiset. Jostakin syystä nyt RAY:n rahahanat ovat kuitenkin sulkeutuneet. Toivoa sopii, että näille rahoille tuli muutakin vastinetta, kuin kuntouttajan hyvä mieli.
    vuosi 2001 (1.500.000 mk) 252.282 €
    vuosi 2002 252.000 €
    vuosi 2003 242.000 €
    vuosi 2004 170.000 €
    vuosi 2005 100.000 €
    vuosi 2006 60.000 €

    Yhteissumma noista on 1 076 000 (reilusti yli 6 miljoonaa mummonmarkkaa). Eipä tiedä miten rahoitus on ohjautunut loppukädessä, mutta jotenkin tuolla summalla odottaisi parempaa todistelua sijoitukselle. No, tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa.

     
  24. pppp Vierailija

    mitä sitten maksaa yksi si-terapia kerta?
     
  25. Hmmmm Vierailija

    Eipä tiedä sensomotorisen integraation terapiahintaa. Tähän kuitenkin saa käsittääkseni lähetteen ja myös korvausta yhteiskunnalta. Niille joilla usko ja rahat riittävät ratkaisu löytyy helpommin, koska näin luvataan Sensomotorisen Terapian tarjoajan sivuilla

    http://www.pekuoy.fi/tpl_site_01.asp?lang=1&sua=1&s=24

    Näin ainakin väittää yrittäjä ja miksipä emme uskoisi yrittäjää koska hän näin väittää :))
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti