Hae Anna.fi-sivustolta

sensomotorinen kuntoutus?

Viestiketju osiossa 'Erityislapset' , käynnistäjänä kahden vaiheilla, 09.11.2005.

  1. pimpula. Vierailija

    Nytpä olisi kiva kuulla siitä pääkaupunkiseudulla toteutetusta projektista, millaisia tuloksia päiväkodit ovat saaneet aikaan. Tietääneekö kukaan.
     
  2. HuuHaaHoo Vierailija

    Näyttää ettei tuloksia tule sieltäkään, mutta tehokasta kuntoutusta silti edelleen tarjotaan..:)
     
  3. Ä pään no? Vierailija

    Eksyin tähän keskusteluun puolivahingossa ja pakko heittää muutama kommentti sekaan.

    Ensinnäkin vanhemmilla on oikeus kokeilla kaikkia mahdollisia konsteja lapsiensa auttamiseksi. Mulle on ihan sama mikä on terapian nimi ja kuka sitä antaa, jos siitä on apua.

    Viitisen vuotta sitten olin päättänyt käydä läpi kaikki mahdolliset terapiat mitä suinkin löytyy, jotta saisin apua poikani vaikeaan puheenkehityksen viivästymiseen. Sattuman kautta soitin myös Sensomotoriseen keskukseen Helsinkiin ja varasin ajan tutkimukseen. Sain tutkimukseen oman lääkärin lähetteen, joten vakuutus korvasi meille käyntimaksut ja Kelasta saimme matkakorvauksen.

    Tutkimuksen jälkeen aloitimme kuntoutuksen. Huomatkaa, että kuntoutus tapahtuu kokonaan kotona! Kaikki kehittyminen riippuu siis täysin vanhemmista, joten tätä ei voi mitenkään verrata esim. toimintaterapiaan. Seurantakäynneillä kävimme 2-3kk välein ja lopussa puolen vuoden välein, oisko ollut yhteensä 5 tai 6 kertaa.

    Meidän kohdalla tulokset olivat hämmästyttävät ja saimme lopettaa harjoitukset(kuntoutuksen) noin kahden vuoden jälkeen.

    Kaikenkaikkiaan homma maksoi meille rahassa alle 3000e. Omalle harjoituksiin käyttämälleni ajalle en laske hintaa, sillä sehän oli ihanaa yhteistä aikaa lapsen kanssa.

    Tuo ei ole paha hinta siitä, että lapsi saa elinikäisen hyödyn ja pääsee samalle viivalle oman ikäistensä kanssa. Minua ajoi eteenpäin ajatus, että mitä vastaan pojalleni, jos hän aikuisena edelleen on puhehäiriöinen ja kysyy minulta miksi häntä ei ole hoidettu... ja mihin hän joutuu sitten, kun minusta aika jättää...
     
  4. marjis911 Uusi jäsen

    liittynyt:
    06.07.2009
    Viestejä:
    1
    Saadut tykkäykset:
    0
    Nostanpa tätä ketjua ylöspäin. Itsellä on sukulaispoika jolle tämä terapia on tuonut avun ja toiselle voisi tuoda apua. Myös omia lapsia (2) olen harkinnut viedä kuntoutettavaksi. Toisella on hieman keskittymisvaikeuksia, ja hermot tahtoo usein mennä. Lapsi saa raivarin, joka yleensä on aika mieto (ei käy kehenkään kiinni, ei raavi, ei pure ja eikä heittele mitään). Tyttö huutaa lähinnä naama punaisena ja ei kuuntele mitään, huutaminen kestää parikymmentä min (noin about). Useampia raivareita mahtuu päivään, joskus ei ole ainuttakaan. Toinen on sitten vähän kömpelö ja pelkää esim. polkupyörällä ajamisessa kovaa vauhtia (-> jarruttaa heti kun menee kävelyvauhtia kovempaa). Ja keinumisessa myös on hyvin varovainen, kuin myös kiipeilytelineessä kiipeillessään. Mitähän mahtaa kuntoutus maksaa nykypäivänä? Meille lähin paikka on Lapinlahden PEKU-lukikeskus. Ja saako tähän mistään mitään korvausta? Kelalta? Lapsivakuutuksesta? Meillä on lasten vakuutukset Tapiolassa.
     
  5. Hupsis? Vierailija

    Näkyy olevan tilattavissa tämmöinen perheille tarkoitettu käsikirja osoitteessa: www.sensomoottori.fi myös kursseja asiasta on tyrkyllä. Kumpaakaan en ole tutustunut, joten en tiedä minkälaisia ne ovat. Onko joku hankkinut kirjan tai käynyt kurssin?
     
  6. tiedon nälkäinen Vierailija

    Anteeksi en jaksanut lukea koko ketjua, mutta kirjoittelen ajatuksiani, jos joku innostuisi taas kommentoimaan.

    Me saatiin neuvolan kautta lähete ensin toimintaterapeutin arvioon ja häneltä sitten 5 käyntiä edelleen si-terapeutille. Itse olin aika pettynyt siihen, että missään vaiheessa ei sovittu mitään päämääriä, saatu ohjeita kotiin - ei siis yhtään mitään. Lapsi tykkäsi näistä käynneistä ja ei niistä mitään haittaakaan tietysti ollut.

    Nyt saatiin lausunto, että pitäisi hakeutua toiselle si-terapeutille vuodeksi. Ymmärsin, että meillä olisi edelleen mahdollisuus saada tähän yhteiskunnan tuki. Itseäni koko touhu epäilyttää edelleen. Kaipaisin edelleen sitä tukea ja neuvoja kotiarkeen. Jos terapiassa saadaan vahvistettua lapsen motorisia taitoja niin sehän on hyvä, mutta kai sitten jatkossa saataisiin jotain kotiohjeita? En myöskään ymmärrä sitä, että alleviivataan niin kovasti aistiyliherkkyyttä, mutta ei olla missään vaiheessa oltu esim. lasten psykiatrilla niin, että lääkäri olisi arvioinut näitä asioita.

    Lapsi on haastava, saa uskomattomia raivareita ja tuntuu olevan hyvin usein pahalla päällä, vaikka pidetään päiväunistä jne. orjallisesti kiinni.

    Ymmärsin, että terapialla voitaisiin saada apua myös rajoittuneiseen ruokavalioon, mutta ei tuolla semmoiselta ole nyt mitään puhetta ollut. Lapsestamme on myös annettu lausunto, ettei sovellut isoon ryhmään. Pakosta kuitenkin joutui päiväkotiin kahdeksi viikoksi, eikä siitä tullut muita ongelmia kuin nälkäinen poika, koska ei syönyt päiväkodissa. Raivarit pysyivät entisellä tasolla.

    Jos jollain on siis kokemuksia tästä terapiasta niin kuulisin niitä mielelläni. Itseäni kummaksuttaa myös tämä tieteellisen näytön puute ja vähäinen aihetta käsittelevä kirjallisuus.
     
  7. SI-terapeutti Vierailija

    Ikäviä kokemuksia sinulla. Hyvä terapeutti tekee alkuhaastattelun ja tavoitteet lapsen vanhempien kanssa. Tavoitteissa tulee olla vanhemmalle ymmärrettäviä, jotka liittyvät arkipäiväiseen elämään. Terapeutin tulisi myös antaa vanhemmille tietoa terapiasta, sen tutkimuksesta sekä teorista, jos vanhemmat näin haluavat, tai ainakin osoittaa kirjallisuutta johon voi tutustua. Kirjallisuutta on myös suomeksi, mutta suurin osa on englanniksi. Tutustu vaikka kirjoihin Tahatonta tohellusta, Aistimusten aallokossa ja lisäksi sity.ry:n nettisivuihin, joissa on lisää tietoa ja kirjallisuusvinkkejä. Kirjoissa on myös vinkkejä arkeen jos tuleva terapeuttinnekin on nihkeä keskustelemaan. Itselläni on myös tapana pyytää lapsen vanhempia aikakin joskus mukaan terapiaan, jotkut haluavat olla läsnä joka tapaamiskerrallamme. Käyn myös lapsen päiväkodilla/koululla katsomassa miten arki siellä sujuu. Sillä tavoin voi saada uutta oivallusta puolin ja toisin lapsen auttamiseen.
    Aistiyliherkkyyttä ei arvioi lasten psykiatri, koska lasten psykiatrit eivät ole ko. seikan asiantuntijoita. Parhaan arvion tekevät koulutetut terapeutit esim. Sensory Profile -haastattelulomakkeen avulla (jonka täyttävät vanhemmat ja pisteyttävät terapeutit).
    Uusia välineitä arviointiin ja terapiaan tulee koko ajan lisää, vaikka perusta terapiassa pysyykin samana. Tutkimusta tehdään myös koko ajan, mutta tiukan tieteellisen vaatimuksen täyttävää tutkimusta on todella vaikea tehdä tälläiseltä alueelta. Sitä ei ole olemassa monesta muustakaan vakiintuneesta terapiamuodosta.

    Omassa työssäni tunnen olevani hyödyksi perheille ja lapsille, muuten en sitä tekisikään. Vanhemmat ovat raportoineet edistymisestä sekä aistien käsittelyssä, motorisissa taidoissa että käyttäytymisessä. SI-terapia on sillä lailla kokonaisvaltaista, että sen tavoitteena ei ole vain taidollisesti taitavampi lapsi vaan myös elämäänsä tyytyväinen, sosiaalinen ja leikkivä lapsi. Ota selvää.
     
  8. simpukka Vierailija

    Surffailessani törmäsin tähän ketjuun, joten nostan sitä ylös :)

    Lisäkokemuksia kaipaisin tästä sensomotorisesta kuntoutuksesta. Olen harkinnut levottoman, raivareita saavan tyttöni viemistä ko. tutkimuksiin, mutta tuo hinta arveluttaa... Samoin matka (asumme pohjoisessa) ja tietty tulokset, joista ei tämänkään keskustelun pohjalta näytä olevan takeita. Olen yrittänyt saada lastani toimintaterapiaan ja arvio tehtiinkin, mutta sen perusteella ei siitä kuulemma hyödy.

    Toivottavasti nyt vastaisi joku, jolla olisi oikeasti puolueetonta tietoa ja kokemusta tämän terapian hyödyistä!
     
  9. Maare Vierailija

    Voin sanoa että ainakin meidän pojalle siitä oli huomattavaa apua puheongelmiin,aistiyliherkkyyksiin, käytösnogelmiin juuri noihin raivareihin, kaikki oli niiin hemmetin vaikeaa ja aina päiväkodista, eskarista tuli valitusta että poika on tehnyt sitä ja tätä, löynyt jotakin tai muuta älytöntä. Me ei päästy mihinkään jatkotutkimuksiin (toimintateraputille päästiin mutta hän ei havainut mitään pahempaa motorista ongelmaa niin se siitä) kunnallisella puolella, ainut mitä saatiin oli puheterapia josta myös suuri hyöty mutta kun aloitettiin siihen vielä tämä sensomotorinen kuntoutus niin johan alkoi asiat sujumaan (puheterapeuttikin sen hyväksyi, sanoi että ilman muuta kanattaa sitä kokeilla) ja meille tuli perherauha. Että suositteln lämpimästi tätä vaikka rahaa sinne meni niin kyllä se oli sen arvoista, enpä osaa kuvitellakkaa mikä pojan tilanne olisi tänäpäivänä kun on aloittanut koulun, varmasti paha tilanne olisi ja olisi kenties muuttunut enemmän psyykkiseksi kun ongelmat vaan olisi kasautuneet. Yksistään tämä kuntous ei kaikille tehoa vaan rinnalla on hyvä olla muutakin terapiaa jos sellaista julkiselta puolelta saa, että meilläkin se oli puheterapian tukena.
    Kyllähän tuo alkuun arvelutti minuakin että onko hyötyä mutta jotenkin olin siinä pisteessä että kaikkea kokeilen että poika saadaan kuntoon ja niin saatiin, harmitti että en aiemmin tätä löytänyt !
    Lapinlahdella samanlaista kuntoutusta Peku oy (Hannu Hätinen) siellä hintakin toinen , oliko 100e kerta tai jotain, taisi täällä jo ollakin siitä maininta
    Tsemppiä teille !
     
  10. murun äiti Vierailija

    jaa-a. omat kokemukset on kyllä vähän toisenlaiset... käytännön apua en ole huomannut, vaikka harjoituksia on tehty tunnollisesti joka ilta melkein vuosi(paitsi lauantait on pidetty taukoa). tuntuu, vähän että rahat meni hukkaan ja jos oltais ns. normituloinen perhe, olisin tosi pettynyt. (meille raha ei ollut ongelma mutta varmasti monille on). mieleen jäi se jotenki julistava tyyli, jolla tämä asia esiteltiin. luvattiin suunilleen, että kaikki ongelmat poistuu jne. no tulipahan kokeiltua.
     
  11. Maare Vierailija


    Kävitkö Helsingissä vai missä. Ei meille mitään luvattu tuollaista. Jos ei mitään apuja niin sitten tämä ei ole teidän lapselle se juttu vaan sitten tarvitaan jotain muuta. Ja mitä ihmeen järkeä käydä jos ei kerran mitään ole tullut apuja, ettekö ole siellä asiasta keskustelleet, että pitää muuttaa jotain ohjelmassa tai sitten jotain muuta keksiä. Millainen teidän lapsen ongelma on, hän sitten tarvitsee jotain muuta kuntoutusta, järki käyttöön siellä :)
     
  12. äitikahden Vierailija

    Tässä yhdestä lehdestä otettu juttu missä hyvin avattu tätä kuntoutusta ja toimi meillä noihin aistiyliherkkyyksiin :

    SENSOMOTORINEN KUNTOUTUS AVAA UUDEN näkökulman oppimisvaikeuksien hoitoon"
    Sensomotorisen kuntouksen terapeutti Veli Laurinsalo Thalamus Oy:tä :
    -Sensomotorisen kuntouksen terapeuttien mukaan aistiyliherkkyys on tärkeä
    tunnistaa, koska se vaikuttaa usein sosiaalisiin taitoihin, tiedon omaksumiseen
    sekä tarkkaavaisuuteen ja motorisen toiminnan kehittymiseen.

    -aistiyliherkkyys voi olla myös oppimisvaikeuksien taustatekijä. Kun aistit
    eivät toimi tarkoituksenmukaisesti, huoMio kiinnittyy aistimuksiin eikä siihen,
    mitä kulloinkin ollaan tekemässä.
    -sensorisen prosessoinnin ongelmat voivat ilmetä ylivilkkautena tai
    vetäytymisenä, lapsilla liikkumisena ja meluamisena, kun pitäisi olla paikallaan
    ja opetella jotakin. Usein tällainen lapsi reagoi vahvan emotionaalisesti
    aistiärsykkeisiin.LAPSELLA ei välttämättä ole neurologista sairautta tai
    psyykkisperäisiä ongelmia, hän ei vaan pysty keskittymään aistijärjestelmän
    kehittymättömyyden takia.

    Laurinsalon mukaan myös kömpelyys, huimaus, reaktioiden viivästyminen ja
    epänormaali kipukynnys voivat olla merkkejä sensorisista ongelmista.
    -aistijärjestelmän ongelmat tulisi tunnistaa ja hoitaa mahdollisimman varhain,
    jotta lapsi ei joutuisi syrjäytymiskierteeseen.Lieviä ongelmia voidaan hoitaa
    myös aikuisiällä, jolloin esimerkiksi työtehtävistä suoriutuminen voi helpottua
    ja sressitaso laskea huomattavasti.

    -sensomotorinen kuntoutus on neurofysiologista kuntoutusta; yliaktiivisesti,
    vajaasti tai epätarkoituksenmukaisesti toimivien aistien hoitamista.Myös
    autistit ja kehitysvammaiset voivat hyötyä sensomotorisesta kuntoutuksesta,
    samoin kuin puhe-ja äänihäiriöiset, adhd ja dysfaatikot.
    -tutkimuskäynniellä tutkitaan näkö-.kuulo-,tunto-ja tasapainoaistin ja
    refleksijärjestelmän toiminta.
    ¤kuulotesteissä tutkitaan mm kuulon mahdollinen puoleisuus ja äänen eri
    taajuksien erottamiskyky. Myös kehon hahmottamista, ristikkäisliikkeiden
    hallintaa sekä hieno-ja karkeamotorisia taitoja tutkitaan

    -tarkat tutkimukset auttavat tekemään harjoitusohjelman, joka hienosäätää
    aistijärjestelmää. Sekä motorisella että auditiivisella puolella esiintyvät
    ongelmat ja niiden ratkaisut ovat joskus hyvin pienistä asioista kiinni
    -sensomotorisessa kuntoutuksessa pidetään tärkeänä myös lapsuusajan
    primitiivrefleksejä(moro-atnr ym), joiden uskotaan olevan syynä moniin
    aistitoiminnan epätasapainotiloihin.

    -esim, vaikea synnytys, vakava sairaus tai keskosuus voiVat viivästyttää
    normaalia kehitystä, johon kuuluu mm sikiörefleksien vaimentuminen ja
    tahdonalaista liikkumista sekä aiheuttavat fyysistä ja psyykkistä stressiä.
    -toisinsanoen keho ei pysyty täysin seuraamaan tahdonalaista ohjausta, mikä
    vaikuttaa esim liikunnallisten taitojen oppimiseen. Vaikeuksia voi esiintyä myös
    ympäröivän maailman hahmottamisessa. Primitiivirefelksit voivat häiritä muiden
    aistienkin toimintaa ja mm keskittymistä

    -sensomotorisessa kuntouksessa ajatellaan, että oppimisvaikeuksien taustalla voi
    olla keskeneräisyyttä myös myöhemmissä kehitysvaiheissa.Esim ryömimis-ja
    konttausvaihe on voiNut jäänyt lapselta väliin tai kesken tai lapsi ei ole
    oppinut taitoja kunnolla.
    Silloin hermointegraation kehitys jää kesken.
    -sensomotoriset harjoitteet ovat liikeharjoitteita,joita tehdään päivittäin
    muutamasta minuutista puoleen tuntiin. Kuuloaistia voidaan tasapainoittaa kuulon
    harjaannuttavalla cd:llä.
     
  13. Joopa Vierailija


    Tätä ns. kuntouttajien jargonia näkyy riittävän. Tätä kuntoutusmuotoa on taidettu pariinkin kertaan tarjota jopa eduskunnan myötävaikutuksella yhteiskunnan korvattavaksi, mutta näytöt tuloksista ovat jääneet liian ohuiksi.

    Jokainen toki hankkii leipänsä parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta omasta mielestäni tämä on hyvin kyseenalaista toimintaa. Tässä haetaan tuloja lapsestaan huolestuneiden vanhempien ahdistuksen varjolla ilman mitään todellisia todisteita kuntoutuksen toimivuudesta.
     
  14. Minttu Vierailija


    No meillä ainakin elävä todiste kuntoutuksen toimivuudesta ja tunnen muitakin joille tästä ollut suurenmoinen apu ja lapset kuntoutuneet hienosti. Itseasiassa ihan sama onko kyseenalaista vai ei jos saa apuja ja kun ei siis ole mitään kyseenalaista, ainakin me saatiin ihan terapeuttien tuki tähän kun vähän tästä kyselin ammattilaisilta, että kannataako kokeilla (puheterapeutilta, toim.terapeutilta) tai vaikka olisivat olleetkin vastaan niin oilsin silti tätä kokeillut

    kyseenalaista on se jos ei saa kuntoutusta tai sitä joutuu odottamaan liian kauan niin että lapsen tilanne huononee tai jos saa mutta niistä ei ole mitän apuja! ja eihän tämä autuaaksi tee kaikkia samoin kuin ei muutkaan ns viralliset kuntoutusmuodot vaan tämä on yksi vaihtoehto ja jos haluaa jotain tehdä itse lapsensa hyväksi
     
  15. äitikahden Vierailija


    Miten eduskunnan myötävaikutuksella ?? vai siis yritetty Kelan korvauksen piikkiin, no Kelalla on muissakin jutuissa tiukat kriteerit vaikka tutkittua tietoa ja näyttöä löytysikin, että sinällään tuo ei kerro mitään. Kelalle on vähän vaikea paikka hyväksyä näitä kotikuntoutusmenetelmiä, on muitakin kotikuntoutusjuttuja yritetty kela piiriin

    ja että taas meitä vanhempia aliarvostetaan, heidän älykkyyttää ihan kuin tässä olis joku vähä-älyinen ahdistunut vanhempi joka joutuu ihan kuin urhiksi, kyllä kaukana siitä, ne vanhemmat ovat valveutuneita, etsivät kaikki keinot käyttöön mitä voi lapsen eteen tehdä, eikä kenenkään varjolla, hitto vie !!!
     
  16. Mej Vierailija

    Minä olen käynyt moro-refleksin takia läpi monen vuoden ajan juuri noita auttavia liikkeitä ja liikesarjoja. Ne ovat auttaneet melko paljon, mutta kuitenkin myöhemmälle iälle on jäänyt tietyt asiat joista ei pääse yli. Sellaisia ovat esim. kilpailemisen ja uusien asioiden pelko. Suosittelen kuntoutusta, sillä se vaikuttaa suuresti lapsen elämään. Ja vanhempien.
     
  17. olisiko parempi Vierailija

    käykäähän Sensorisen Intergraation Terapia Yhdistys ry sivustoilla, jossa on runsaasti tietoa si-terapiasta. Si-häiriöitä on tutkittu maailmalla paljon ja siitä syystä si-terapia on saanut pysyvän jalasijan myös Suomessa esim. kela maksaa kyseisen kuntoutuksen ja sairaalat maksavat lasten kuntoutuksia. Si-terapeutteja on kunnilla ja yksityisesti toimivia. Lapsi tulisi aina ensin arvioida SIPT-testillä, jos on alle 9 vuotias (standardoitu 4-8.11 vuotiaille). Terapiasta on saatu vuosien aikana erittäin myönteisiä tuloksia ja tutkimusta mm. Usa:ssa on tehty runsaasti kts. This Web site coming soon, jossa paljon tietoa.
    Lasten terapiat ovat lakisääteisiä, jos lapsella on todettu si-häiriö, niihin kuuluvat aistisäätelyn häiriöt, johon kuuluvat mm. aistiyliherkkyydet. Aistitiedon käsittelyn häiriö on suomenkielinen nimitys kaikille näille häiriöille. Kts. sity.fi sivuilta tarkemmin.
    Oppimishäiriöisillä ja lapsilla joilla on kehityksessään viivettä ja esim. ADHD lapsilla on tutkimuksisssa todettu olevan jopa 80% myös aistitiedon käsittelyn häiriö, eli häiriötä voidaan nähdä yli diagnoosirajojen mm. autismissa.
    Usassa ICDL-diagnoosiluokitus on hyväksynyt v. 2006 aistitiedon käsittelyn häiriöt omaksi diagnoosiksi. Meidän luokittelumme DSM IV sitä ei vielä ole hyväksytty, mutta häiriö jo tunnistetaan ja monet neurologit ja lastenlääkärit kuvaavatkin sitä eri tavoin.
    Si-terapiaan ja testaukseen kouluttautuneet toimintaterapeutit ja muutama fysioterapeutti Suomessa ovat alan ammttilaisia, joista on lista sity.ry:n sivuilla.
    Suosittelen lämpimästi, sillä oma poikani on saanut avun toimintaterapiasta si-menetelmällä ja se ei maksa vanhemmille, koska kuntien tk.t, keskusairaala- ja yliopistosairaalapiirit ovat velvollisia maksamaan terapian, jos häiriö on todettu. Joten SIPT-testiin ensiksi ja siitä etiäppäin :)
     
  18. naana Vierailija

    Hei! Kiinostaisi, mitä tälle aihealueelle kuuluu tänä päivänä, mistä ko. kuntoutusta saa ja onko tullut uusia kokemuksia?
     
  19. Maalaistyttö Vierailija

    Jotenkin ajauduin sensometoriseen keskusteluun pitkästä aikaa. Lasteni lukiongelmia on hoidettu sensomotorisella kuulonmuokkaushoidolla ja myös liikeharjoituksilla. Hoidossa on ollut mukana puheterapeutti ja oikeanlainen ravitsemus, unohtamatta homeopatiaa. Kun lasten ongelma on päällimmäisenä, niin kuntoutukseen kannattaa panostaa tosissaan vuoden - kahden ajan, jonka jälkeen arkielämän helpotus on hyvin merkittävää, unohtamatta lasten hyviä koulusuorituksia!!Sensomotorisen kuntoutuksen hyöty alkoi näkymään jo muutamassa viikossa. Nopea edistyminen antoi voimia jatkaa eteenpäin. Terapaeutti on aina ollut hyvin postiivinen ja kannustava sekä on pystynyt esittämään selkeästi asiaan liittyvät ongelmat!!
    Minä suosittelen aina ainakin keskustelua terapeutin kanssa, jos vähänkin lapsen ongelma viittaa johonkin viivästymään.
    Sensomotorinen kuntoutus on melko kallis itse maksettuna, mutta todella halpa saatuun hyötyyn verrattuna.
     
  20. tekijä Vierailija

     
  21. SI-pojan äiti Vierailija

    Törmäsin tähön ketjuun, etsiessäni tieto sensomotorisesta kuntoutuksesta. Pojalla on todettu 4.- vuotiaaana sensorinen SI häiriö ja lisäksi muita hahmottamisen häiriöitä. Toimintaterapiaa olemme saaneet 2 x 15 kertaa ja niistä oli hyötyä, mutta ne eivät vieneet pojan oppimista kovinkaan paljoa eteenpäin. Nyt kun toimintaterapian loppumisesta on puoli vuotta, on pojan motorinen toiminta mennyt jälleen taaksepäin. Poika on pienluokalla ensimmäistä vuotta ja opettajan mielestä pojan tulisi kerrata ekaluokka, koska ei ole oppinut riittävästi äidinkielessä ja matematiikassa, jotta pystyisi siirtymään toiselle luokalle.

    Omien opiskelujeni ja ystäväni koulutuksen kautta lähdin etsimään lisää tietoa sensomotorisesta kuntouktuksesta, sillä pojan nykyinen tilanne ei ole mitenkään mairitteleva koulunkäynnin tulevaisuuden kannalta.

    Kolmen pienen lapsen yh:na ole silti valmis lähtemään kokeilemaan sensomotorista kuntoutusta, sillä kysymyksessö on lapsen tulevaisuus. Se mitä aiheesta olen lueskellut, niin saadut harjoitukset tulevat varmasti hyödyntämään koko perhettä. Itselläkin kun on vahvasti sensomotorista häiriötä, tosin olen aina pitänyt niitä vain omana huonommuutenani ja epäkelpoisuutenani. Eipä -80 luvun koulumaailmassa tiedetty mitään sensomotoriikan häiriöistä... Kivistä polkua on kuljettu ja jos kuntoutuksen avulla voin auttaa lastani kulkemaan hieman vähemmän mukulaista tietä, niin kaikki raha on sen arvoista. Huomenna on ensimmäinen käyti.
     
  22. Veli Vierailija

     
  23. Veli Vierailija

    Hei kaikki sensomotoriikasta kiinnostuneet.

    En yleensä osallistu omaa aihetta sivuaviin keskusteluihin, mutta täällä skeptikot ja muut tiedustelevat jatkuvasti tutkimustuloksia.


    Ensinnäkin Suomessa on erittäin vaikea saada rahoitusta esim. vuoden kestävään tutkimukseen. Siksi niitä ei juurikaan tehdä. Ulkomailla niitä tehdään onneksi, katsokaa vaikka The Lancet tiedejulkaisun artikkeli:

    ”Effects of replicating primary-reflex movements on spesific reading difficulties in children: a randomised, double-blind, controlled trial”: M. McPhillips, P. G. Hepper, G. Mulhern. Julkaistu: The Lancet, Vol 355, February 12, 2000.

    Kirjastoissa on kaikki vanhat Lancetit, onhan se Euroopan arvostetuin lääketieteen julkaisu, käykää vilkaisemassa. Siinä artikkelissa esitellään tutkimus, missä on tutkittu primitiiviheijasteiden kuntoutuksen vaikuttavuutta oppimisvaikeuksissa, kasoissokkotutkimus.


    Pro. Pirjo Korpilahti on tutkinut yleisenä tutkimuksenaan lukuisia kuulon harjoittelun asiakkaita, ja metodina on ollut ERP tutkimus. Sitä pidetään parhaana ja luotettavimpana kuulon hahmottamisen tutkimusmenetelmänä. Siinä asiakas kuulee (samalla katsoen esim. mielenkiintoista videofilmiä) ääniä, epäsanoja ja sanoja. Aivojen auditiivista prosessointia seurataan aivosähkökäyrien avulla. Tulosta verrataan sitten tyypillisiin kielellisten vaikeuksien asiakkaisiin (dysfasia) ja ns. normaaleihin. Näissä tuloksissa on kuulon harjoittelun tuloksena saatu selkeitä muutoksia normaaliin päin. Mikään muu ei selitä muutoksia, kuin tehty harjoittelu.


    On ristiriitaista kulonhuoltoliitolta sanoa, että kuuloa ei voi muokata, kun jokainen kuulontutkija tietää, että esim. kuulokojetta pitää säätää aika-ajoin, koska kuulo muokkautuu kuulokojetta käytettäessä. Samoin Korpilahden tutkimuksissa havaittiin selkää muutosta. Tätä aivojen plastisuutta, aivojen muokkautumista siis hyödynnetään tarkasti kohdistuvasa auditiivisessa kuntoutuksessa. Englannissa ja USA:ssa moni puheterapeutti on alkanut käyttää sitä puheterapian yhteydessä. Kuulon terävöityessä puheterapiakin sujuu nopeammin.

    Terveisin Veli Laurinsalo

    puh 040 7011 524
     
  24. vierailija Vierailija

    Hei
    Kellään kokemusta sensomotorisesta kuntoutuksesta lukihäiriöin hoitoon? Kuinka pitkä taival oli jos apua?
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti