Hae Anna.fi-sivustolta

Shar pein pennuista, kokemuksia?????

Viestiketju osiossa 'Lemmikit' , käynnistäjänä Irrmeli, 24.01.2007.

  1. Onneksi sharpei Vierailija

    Meille tuli ensimmäinen shar pei v. 2001 ja toinen 2004 (edellisen sharppumme velipuoli) ja vielä kolmas v. 2009 (kahden edellisen koiramme sukulainen) sillä ensimmäinen sharppumme kuoli rattijuopon yliajamana. Se avattiin vakuutusyhtiön toimesta Evirassa ja patologin lausunto oli, että sisäelimien kunnosta päätellen koiralla olisi vielä ollut useita elinvuosia jäljellä!
    Toinen sharppumme täytti just 9-vuotta ja leikkii vielä täyttäpäätä kesällä 4-vuotta täyttäneen sharppumme kanssa.

    Satunnaisia korvatulehduksia ja hammaskiven poiston lisäksi ei ole ollut ongelmia. Jotkut ruuat aiheuttaa turkin hilseilyä mutta muuten ollaan säästytty iho- yms. ongelmilta.

    Hauska anekdootti on, että siskoni otti cavalier kingcharlesspanieleita vähän ennen meidän koiran hankintaa. Hän aloitti kasvatustyön 2000-luvun alussa ja käänsi koko koiria harrastavan sukumme minua vastaan, kun olin ottanut sharpein. Sairaat sharpeit olivat joka ikisen sukua yhdistävän juhlan puheenaihe. Siskoni asuu pääkaupunkiseudulla (kuten koko muukin suku) ja hänen oli aina pakko tuoda koko koiralaumansa juhliin, jossa ne sitten saivat terrorisoida mielensä mukaan. Me tulemme pohjoisemmasta Suomesta ja joudumme ottamaan lemmikit lomamatkoille mukaan. Niihin on aiemmin suhtauduttu kuin spitaalisiin.... mutta nyt on siskon kasvatustyö ilmeisesti "vähän vastatuulessa", sillä yli kolmeen vuoteen ei ole pentuja hänen kenneliinsä tullut? Eikä ole hänen koiriaankaan pariin vuoteen juhlapaikoilla näkynyt, kun eläinlääkäriksi opiskeleva veljenpoika sanoi, että hänen kantanarttunsa on vakavasti sairas ja kärsii kovista tuskista kun se joutui joka kolmannen askeleen jälkeen pysähtymään ja rapsuttamaan korvanjuurtaan vingahdellen.... Se sitten kuolikin vain pari kuukautta juhlien jälkeen. Ja oli vain 5-vuotias.
    Minua ei koirankasvatus paljoakaan kiinnosta, mutta eräs serkuista oli tyttärellemme kertonut, ett siskoni on joutunut suuriin vaikeuksiin erittäin sairaiden kasvattiensa vuoksi. Hän oli ennenaikaisesti kuolleita kasvattejaan korvannut uusilla pennuilla, jotka olivat myös osoittautuneet kuolemansairaiksi. Niillä on ollut joku aivosairaus, sydänvikoja sekä pahoja vikoja jaloissa. Hänen toiseksi viimeisestä pentueestaan ei kuulemma ole enää yhtään koiraa hengissä. Ei edes niitä vanhempia! Ja hän sentään toi kalliilla rahalla paljon koiria myös ulkomailta.

    Olimme tänä vuonna Venetsialaisia juhlimassa sukumme huvilalla. Siskoni aviomies tuli kyselemään vanhasta herrastamme, että monesko shar pei se meillä nyt onkaan? Sanoin että kyllä se on ihan se toisena meille tullut. Siihen äijä, että niin sehän oli vissiin aika nuori se teidän ensimmäinen kuollessaan? Vastasin, että miten sen nyt ottaa, se oli 9-vuotias. Jaa jaa vastasi ukko ja jatkoi kyselemistä. Mitenkäs kauan nämä 2 nyt on teillä ollut, että nehän on nuorempia ja aika saman ikäisiä? No ei ne ny ihan saman ikäisiä ole, kun vanhempi täyttää ensi kuussa 9 ja nuorempi täytti kesällä 4. Että on niillä se melkein 5 vuotta ikäeroa.... ja epäili sitten vielä siskon agent..... eiku aviomies, että meillä on käynyt satumainen tuuri ja että pohjoisen ilmasto osaltaan tukee huonompaakin terveyttä. No enhän mä siihen voinu sanoa ku että no kas kun ette koirinenne muuta sitte sinne! Siitä sitten alkoi kova selittely kun ei koirille nyt valitettavasti ole aikaa kun on kaikkea muuta ja aikalailla ulkomailla reissaamista jne.

    Että satumainen onni meitä on kohdannut. Siis koirien -ei sukulaisten suhteen :D . No oli miten oli. Shar pei on niin meidän rotu ja tulee olemaankin, se on varma. Tyttäremme lähtee Etelä-Suomeen opiskelemaan ja tulee asumaan serkkunsa kanssa ja he jo nyt suunnittelevat koiran ottamista. Joko meidän herrat lähtee tyttöjen lenkkikavereiksi (ei kovin tod. näköistä) tai sitten heille tulee oma(t) ja rotu on tietysti shar pei!
     
  2. Onneksi Shar Pei Vierailija

    Niin ja unohtui kertoa pentukokemuksista sen verran, että siistimpää koirarotua saa hakea. Ovat kokonaan sisäsiistejä uuteen kotiin tullessaan. Eivät tee tarpeitaan pihalle vaan aina piiloon johonkin puskaan. Jalannostosta ei tarvitse sanoa kuin kerran, että ei siihen ja portinpielet pysyy puhtaina. Eivät ole ahneita. Eivät rähjää ruuasta. ERINOMAISIA VAHTIKOIRIA! Tarkkailevat pihalla kaikessa rauhassa sisäänpyrkijöitä. Jokainen on pysähtynyt portin ulkopuolelle. Meillä on siinä puhelinnumero, että voivat soittaa. Jostain syystä ihmiset eivät halua omatoimisesti tehdä tuttavuutta shar pein kanssa.

    Cavaliereista voin kertoa sen verran, että kun on juhlavieraan takki ollut tuolin selkänojalla, siihen on ilmestynyt useampikin merkkauspissa. Alkuun syyteltiin meidän sharppuja mutta onneksi cavalierit on sen verran matalampia, että oikeat syylliset löyty melko nopeasti. Rattaissa nukkuneen vauvan peitto oli hieman luiskahtanut maahan. Se oli niin kuseksittu, että valu. 2 cavalierurosta kävivät vuorotellen kilpaa siihen jalkaansa nostamassa. Ja heillä sisäsiisteysongelma KUOLEMAAN ASTI. Shar pei ei tee sisälle kuin ihan äärimmäisessä hädässä. Ja silloinkin peittä jätöksensä (joka saa kyllä enemmän sotkua aikaan :D)

    Eikä sharppu tee ikinä mitään pahojaan. Meillä ollut aikoinaan labbis, joka availi kaapit ja laatikot ja kaiveli niistä aikansa kuluksi tavaraa pureksittavakseen. Se myös tuhosi remminsä säännöllisesti ja kenkiä rakasti, vaikka oli omatkin lelut.

    Onko jo tullut selväksi, että suosittelen shar peita lämpimästi?
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti