Siis miten toi 4,5-vuotias voikin olla noin kauhea

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kilppis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Kilppis

Aktiivinen jäsen
02.11.2007
1 689
0
36
Meillä varmaan ainut tapaus.. Joka asiasta ollaan vastaan. Herkut kelpaa, ei ruoka. Nytkin aamupalalla otti kiltisti kylläkin juotavan jogurtin, söi leivän ja halus muroja. Laitoin muroja vähän, koska tiedän ettei niitä paljoo syö niin siitäkös se meteli sitten alkoikin. "Mä en tykkää näistä, mä en näitä syö, auta äiti, miks et laittanut paljoo kun mä syön vaan paljon" jne.
Ja tää on joka päiväistä, lähes jokaisesta ruoasta. Jos jotain pyytää tekemään, vastaus on ehdoton EI. :headwall: Alkaa menee hermot kyllä kohta. Loppuukohan toi IKINÄ!? |O Leluja ei viitsi korjata kun vastaus on "EI EN MÄ JAKSA". Sit sanoo, et ne lähtee roskiin jos ei viitsi korjata mut levittää kylläkin. Vastaus tähän on et "vie sit roskiin, ei mua haittaa". Kokeiltu on joskus sitäkin et ne on tosiaan viety jätesäkissä, mut ei tietenkään roskiin, varastoon, mut ei esikon nähden.
Onks meijän muksu ainut tälläinen tapaus? Vai onko näitä muillakin.. En enää keksi mitä tehdä tai mitä sanoa, kiristyskään ei auta.
 
Ei siinä muu auta kuin pitkäjänteisyys. Ja se, että uhkailee vain asioilla, jotka voi oikeasti toteuttaa, ja sitten kanssa toteuttaa ne asiat.

Ystävämme saivat neuvoksi, että lapselle ei saa koskaan antaa kuin kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on sellainen, minkä voi toteuttaa vaikka väkisin. Niin lapsi ei ahdistu liiasta vastuusta ja vaihtoehdoista, ja lopulta näkee, että aikuinen sittenkin ottaa vastuun.

Mutta voimia teille, ei se mitään helppoa ole.
 
Juu tosiaan, sen minäkin tiesin et sen mitä uhkailen voin myös toteuttaa. Ei vaan auta sekään tolle ukolle. Olen tosiaan toteuttanut moniakin, mutta ei niin ei. :/ Päiväkodissa ei tätä ongelmaa ole, sitä tapahtuu vain ja ainoastaan kotona. Tuntuu ettei puhumallakaan pitkälle pötkitä. Kaikin puolin muuten ihana poika, sillä vaan on toi oma tahto liiankin kova. :)
 
Meillä kanssa voimakastahtoinen neljävuotias. Kitisee ja kiukuttelee, aina ja kaikesta. Asiat pitäis mennä herran toiveiden mukaan, mutta niinhän ei voida toimia, ja siitä alkaa kiukku. Kuuluu ikään, menee ehkä joskus ohi. Meillä on nyt poika alkanu tarhassakin osottamaan mieltään...
 
Älä anna niitä herkkuja edes vähän. Jos murot on sun mielestä huonoja (liikaa sokeria/suolaa/väriaineita tms), niin et anna yhtään ja piste. 4-vuotias ei vielä päätä mitä teidän pöytään katetaan tarjolle. Tottakai lapsi pyytää lisää, jos ensin saa maistaa vähän ja kunnon ruuat jää syömättä.
 
Meillä möksötetään varmaan kymmeniä kertoja päivässä, kun asiat eivät mene mielen mukaan.Pitkää pinnaa vaatii, mutta monet konflikti tilanteet ollaan saatu menemään "huomaamatta"ohi, kun on mielenkiintosaatu kääntymään johonkin muuhun asiaan.Pyritään pitämään kiinni sovituita ja aikuinen on kuitenkin se joka viime kädessä päättää.
Voimia koitoksiin.Täällä myös 4v tuittupää tytön äiti
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mahza:
Meillä kanssa voimakastahtoinen neljävuotias. Kitisee ja kiukuttelee, aina ja kaikesta. Asiat pitäis mennä herran toiveiden mukaan, mutta niinhän ei voida toimia, ja siitä alkaa kiukku. Kuuluu ikään, menee ehkä joskus ohi. Meillä on nyt poika alkanu tarhassakin osottamaan mieltään...

Ihan veit "jalaat suustani". :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Älä anna niitä herkkuja edes vähän. Jos murot on sun mielestä huonoja (liikaa sokeria/suolaa/väriaineita tms), niin et anna yhtään ja piste. 4-vuotias ei vielä päätä mitä teidän pöytään katetaan tarjolle. Tottakai lapsi pyytää lisää, jos ensin saa maistaa vähän ja kunnon ruuat jää syömättä.

Mä en pidä muroja herkkuna vaan aamu- tai iltapalana. Joskus välipalanakin. Herkkuja syödään silloin kun vieraita on, ei pahemmin muuten.
Ei tietenkään tuo 4-vuotias päätä mitä syödään, se saa luvan syödä sitä mitä on tarjolla, jos ei kelpaa niin sitten ei syö. Väkisin kun en rupee syöttämäänkään. Syö sit seuraavalla aterialla sen mitä ei esim. aamupäivästä syönyt. Lisää toki saa, mutta kun tänäkin aamuna tappelu alkoi siitä kun laitoin muroja vaan vähän. Oli kuitenkin syönyt jo muutakin ennen muroja ja olin 100% varma et jos saa paljon, jää ne vaihteeksi syömättä. Ei olisi ollut ensimmäinen kerta kun näin käy. Sen takia tarjosin vain vähän kerralla.

Mut niinku tuossa nyt selvis et muitakin tällaisia tapauksia löytyy, tiedän etten ole ainoa. :)
 
jos et saa ton ikästä tottelemaan sinua vaan teet ruokapöydästä taistelutantereen ja lelujen korjaamisesta elämää tärkeämmän issuen, niin miten luulet, että ikinä saat häntä muurosiässä mihinkään ruotuun? ettekö te äidit ajattele, että sen löytää edestään, jos ei osaa olla aikuinen ja määrätä tietyissä asioissa? en tarkoita väkivaltaa vaan ihan suusanallista kurinpitoa, joka alkaa heti kun lapsi alkaa itekseen talossa kävelemään. ja ei niitten lasten kanss tartte aikuisen ihmisen alkaa tappelemaan! omaa asennettaan voi muuttaa ja vähän suhteellistaa näitä tapahtumia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vinkki:
jos et saa ton ikästä tottelemaan sinua vaan teet ruokapöydästä taistelutantereen ja lelujen korjaamisesta elämää tärkeämmän issuen, niin miten luulet, että ikinä saat häntä muurosiässä mihinkään ruotuun? ettekö te äidit ajattele, että sen löytää edestään, jos ei osaa olla aikuinen ja määrätä tietyissä asioissa? en tarkoita väkivaltaa vaan ihan suusanallista kurinpitoa, joka alkaa heti kun lapsi alkaa itekseen talossa kävelemään. ja ei niitten lasten kanss tartte aikuisen ihmisen alkaa tappelemaan! omaa asennettaan voi muuttaa ja vähän suhteellistaa näitä tapahtumia.

Kukaan ei ole sanonut et ruokapöydästä tullut taistelutanner, oot ilmeisesti ymmärtänyt asian väärin. Kantsis varmaan lukasta uudestaan. Kyllä mä tuolle pojalle ihan juttelemalla puhun ruokapöydässä ja jos siellä temppuillaankin niin pois pöydästä sitten. Lelut kyllä kuuluu korjata leikin päätyttyä tai viimeistään illalla ennen iltapalaa yms. Näin ainakin meillä. Se on vaan niin v****maista astua jonkun pikkuauton päälle pimeässä jos lelut siis levällään. Täytyyhän lasten oppia siivoamaan omat jälkensä, teillä sitten vissiin asiat toisella tapaa, jos ylipäänsä lapsia on!?
 
jos et saa ton ikästä tottelemaan sinua vaan teet ruokapöydästä taistelutantereen ja lelujen korjaamisesta elämää tärkeämmän issuen, niin miten luulet, että ikinä saat häntä muurosiässä mihinkään ruotuun? ettekö te äidit ajattele, että sen löytää edestään, jos ei osaa olla aikuinen ja määrätä tietyissä asioissa? en tarkoita väkivaltaa vaan ihan suusanallista kurinpitoa, joka alkaa heti kun lapsi alkaa itekseen talossa kävelemään. ja ei niitten lasten kanss tartte aikuisen ihmisen alkaa tappelemaan! omaa asennettaan voi muuttaa ja vähän suhteellistaa näitä tapahtumia.

Ilmiselvästi lapseeton tapaus kun et tiedä minkälaista umaikäisen lapsen kanssa arki voi olla. Suullinen kurinpito yksistään ei tepsi. Se millä uhkailee pitää pystyä toteuttamaan ja pitääkin toteuttaa. Lapsi oppii parhaiten pettymyksistä.
 

Yhteistyössä