siis onko mun äiti mulle kateellinen?

[Hemmetin Raivostuttavaa]

Mun parisuhteeni on kriisissä ja aloitimme eilen pariterapian.
2 lasta oli äidillä hoidossa ja terapian jälkeen menimme hakemaan äidiltä lapsia.
Kerroin sitten miten meni, oli terapeutti sanonut kuunneltuaan meitä että olemme molemmat henkisesti uupuneita ja meidän kummankin pitäisi ottaa 1 kerta viikossa johonkin omaan harrastukseen jne. Ja noin kerran kuussa lapset hoitoon ja parisuhteen laatuaikaa.
Äiti alko sit marmattaa meille että kertoiko terapeutti mitään siitä kun HÄN oli yksin 12v kolmen lapsen yksinhuoltaja, ei hänellä ollut mitään minne lapset lykkää, samaan hengenvetoon sanoi että jos lapsia tekee heidän kanssaan pitää myös olla ja kestää.

Siis ihan oikeasti mitä???
Miten hän alkaa puhumaan omasta yksinhuoltajuudestaan kun meillä on kyse parisuhteen pelastamisesta? Sitäpaitsi kun hän erosi minä olin v ja nuorin sisarus oli 5v. Minä kun erosin nuorin oli 7kk, siitäkin olen saanut kuulla kun mulla on helpompaa kuin hänellä oli koska minun exäni ottaa lapset säännöllisesti luoksensa.
Äiti unohtaa myös sen että olimme kesälomat tampereella isän sukulaisten luona, äiti lähti viikoksi turkkiin ja jätti alle 18v lapset kotiin yksin(tosin minä olin 17v) mutta minä hoidin 10 ja 11 vuotiaat sisarukseni.

Mutta miksi hän näitä mainitsee?

Kerroin eilen naapurilleni äitini kommenteista ja hänkin sanoi mulle suoraan että hänkin on vähän katkera eikä jaksa kuunnella jos saan lapseni isänsä luokse jne...

Pitääkö mun tästä lähtien vain pitää suuni kiinni?

 

[Pinki]

Uskomatonta!

Katkeruutta, sanon minä. Heillä ei ollut paikkaa mihinkä lapset laittaa, joten ei sullakaan sais olla :headwall:

Pura tänne meille, minulta et ainakaan saa katkeraa kommenttia :hug:

 

[tyttöjen äiti]

Joko tulkitsen tuon nimenomaan katkeruudeksi.....tai sitten. Hän pelkää, että laatu-aika teidän suhteelle merkitsee hänelle lisää lapsenvahtivuoroja, joita hän ei kaipaa. (anteeksi jo olen turhankin suora, mutta tästäkin voi olla kyse).

 

[vieras]

Sanoppa äitillesi, että hänellä on ollut niin paljon helpompaa, kun hän on ollut yksinhuoltaja ei ole tarvinnut tapella kenenkään kanssa.

 

[Taa]

Onpas typerää käytöstä äidiltäsi. Eikös tollasessa tilanteessa pitäisi tukea lastaan eikä syyllistää siitä, että yrittää pelastaa parisuhteensa?

 

[Kassu]

Luulisi että äiti haluaisi lapsilleen helpomman elämän kuin itsellään on ollut, mutta valitettavan monella tälläkin palstalla on just päinvastoin.

Esim ( enkä nyt sano tätä vittuillekseni/kehuakseni) haluaa auttaa meitä paljon, ottaa yö-ja päiväkylään todella usein, omasta halustaan koska haluaa viettää aikaa lastenlastensa kanssa ja itse ei aikanaan saanut mitään apua ja tietää mitä se on. Ei halua samaa omille lapsilleen.

 

[Hemmetin Raivostuttavaa]

Uskomatonta!

Katkeruutta, sanon minä. Heillä ei ollut paikkaa mihinkä lapset laittaa, joten ei sullakaan sais olla :headwall:

Pura tänne meille, minulta et ainakaan saa katkeraa kommenttia :hug:

Kiitos

On se joo kummaa, pitäisi olla iloinen siitä että poikien isä ottaa lapset säännöllisesti luoksensa ja näin turvataan heidän suhteensa isään ja isän sukulaisiin.
Naapuristakin luulin että voimme purkaa tuntojamme puolin ja toisin mutta asianlaita ei sitten taidakkaan olla ihan niin.

Enpä taida äidiltä mitään apua enää pyytää, ja sitäkin olen harvakseltaan pyytänyt. Olis vain joskus kiva saada tuo likka yökylään johki mutta paikat mihin viedä ovat hyvin vähissä.

 

[Hemmetin Raivostuttavaa]

Joko tulkitsen tuon nimenomaan katkeruudeksi.....tai sitten. Hän pelkää, että laatu-aika teidän suhteelle merkitsee hänelle lisää lapsenvahtivuoroja, joita hän ei kaipaa. (anteeksi jo olen turhankin suora, mutta tästäkin voi olla kyse).

no äiti käy töissä ja mä en ole häneltä pyytänyt pitkään aikaan mitään paria tuntia pitempää lapsenvahti hommaa.
Mun nuorinkin on vain yhden kerran siellä ollut.
Joten kyse ei ihan siitä voi olla tai sitten voi olla että se on.
Mutta tänäkin vuonna niin häneltä ollaan vain yhden kerran pyydetty lapsenvahtia ja se oli tuo eilinen pv

 

[Hemmetin Raivostuttavaa]

Niinpä
Mutta lähinnä tuo tuntuu nykyään siltä että mä en saa tuntea mitään , mä en saa tehdä mitään
en saa iloita mistään koska minulla on asiat niin hyvin, paremmin mitä hänellä oli.
Äiti rakastaa näitä lapsia kyllä ja mielellään näkeekin heitä
Mutta meidän äiti on marttyyri.
Esim hän ei pidä siskoni miehen äidistä. Siskoni puolisoineen oli kuitenkin kutsunut puolison vanhemmat illalliselle ilman että äitimme tiesi. Äiti sai kuitenkin tietää ja sanoi että sisko saa valita, joko puolison vanhemmat tai hän.
Samaten siskoni ei olisi saanut ottaa miehensä sukunimeä
Että silleen...paljon kestettävää

 

[Pinki]

Niinpä
Mutta lähinnä tuo tuntuu nykyään siltä että mä en saa tuntea mitään , mä en saa tehdä mitään
en saa iloita mistään koska minulla on asiat niin hyvin, paremmin mitä hänellä oli.
Äiti rakastaa näitä lapsia kyllä ja mielellään näkeekin heitä
Mutta meidän äiti on marttyyri.
Esim hän ei pidä siskoni miehen äidistä. Siskoni puolisoineen oli kuitenkin kutsunut puolison vanhemmat illalliselle ilman että äitimme tiesi. Äiti sai kuitenkin tietää ja sanoi että sisko saa valita, joko puolison vanhemmat tai hän.
Samaten siskoni ei olisi saanut ottaa miehensä sukunimeä
Että silleen...paljon kestettävää

Oho :hug:

 

[näin]

Katkera ja olosuhteiden vankihan äitisi on ollutTavallaan ymmärrän äitiäsi,eli kaiken on yksin hoitanut ja kaikesta kantanut vastuu ja varmasti olisi äidillesikin ollut hyvä edes joskus saada omaa aikaa niin harrastuksiin kuin muuhunkin.
Eli sinällään ymmärrän että toinen vähän kritisoi jos joku lykkää muksut hoitoon heti kun vähän apua tarvitsette,
ja aikoinaan hältä tuskin kukaan edes kysyi kuinka jaksat ym..

Kannattasikohan nyt jutella äitisi kanssa,ei äitisi sinun parisuhdekriisiä ole aiheuttanut.
Jos ongelma onkin nyt siitä että äitisi ei jaksa sitoutua jatkuvasti olemaan lapsenvahti koska terapeuttinne näin vaatii teillä olemaan yhteistä aikaa.

Meillä on yhteistä aikaa silloin kun lapset nukkuujoskus katsotaan joku leffa ja kaivetaan piilosta karkkipussi esiin
Milloin saunotaan kahdestaan ja juodaan limua
eli ei sen parisuhdeajan tarvi sen kummempaa olla,meinaan ettei ne lapset kyllä este ole.

Meillä ei myöskään ole isovanhempia tai ketään kelle lapsen mennentullen lykkään kun tarve sitä vaatii,vaan aina on yllättävät menot osattava ennakoida ja palkata se hoitaja.

Koita jutella äitisi kanssa,jos äitisi ottaa lapset hoitoon niin sitten minusta on vähän turha vikistä kuinka hällä ei ole koskaan ollut näin helppoa ym.
Mutta ilmoita ettei hänen ole pakko hoitaa jos ei halua,mummona/mummina hän silti pysyy eikä se isovanhempana olo ole sitä että ollaan ilmainen lapsenvahti,eli silloin voit hankkia jostain toisen hoitajan
Mielummin maksat hoitajalle kun annat lasten kuulla rakkaalta mummiltaan ettei he nyt olleetkaan tervetulleita tänne hoitoon.

saikohan kukaan mitään selvää...

 

[öh]

äitis on ylpeä saavutuksestaan ja yksin pärjännyt. eikä varmasti jaksa kuunnella tuollaista narinaa.

 

[Kimalle84]

Meillä äiti on kanssa sellanen että muistaa jaaritella siitä kuinka hän on meidät yksin kasvattanut ja kuinka me ollaan oltu hänelle kaikki kaikessa... Ja jos satun marisemaan jotain ukosta niin mä en olis ninku oikeutettu siihen koska "mulla on kuitenkin toinen huolehtimassa perheestä mun kanssa". Ihan hauskaa että koska on perhe niin koskaan ei saa vituttaa

 

[nea]

mun äitini on ainakin monista asioista minulle ollut vuosia kateellinen... on omasta mielestään niin epäonnistunut elämässä ja olisi halunnut saavuttaa monia samoja asioita joita minä olen tehnyt/saanut :/

 

[Hemmetin Raivostuttavaa]

Katkera ja olosuhteiden vankihan äitisi on ollutTavallaan ymmärrän äitiäsi,eli kaiken on yksin hoitanut ja kaikesta kantanut vastuu ja varmasti olisi äidillesikin ollut hyvä edes joskus saada omaa aikaa niin harrastuksiin kuin muuhunkin.
Eli sinällään ymmärrän että toinen vähän kritisoi jos joku lykkää muksut hoitoon heti kun vähän apua tarvitsette,
ja aikoinaan hältä tuskin kukaan edes kysyi kuinka jaksat ym..

Kannattasikohan nyt jutella äitisi kanssa,ei äitisi sinun parisuhdekriisiä ole aiheuttanut.
Jos ongelma onkin nyt siitä että äitisi ei jaksa sitoutua jatkuvasti olemaan lapsenvahti koska terapeuttinne näin vaatii teillä olemaan yhteistä aikaa.

Meillä on yhteistä aikaa silloin kun lapset nukkuujoskus katsotaan joku leffa ja kaivetaan piilosta karkkipussi esiin
Milloin saunotaan kahdestaan ja juodaan limua
eli ei sen parisuhdeajan tarvi sen kummempaa olla,meinaan ettei ne lapset kyllä este ole.

Meillä ei myöskään ole isovanhempia tai ketään kelle lapsen mennentullen lykkään kun tarve sitä vaatii,vaan aina on yllättävät menot osattava ennakoida ja palkata se hoitaja.

Koita jutella äitisi kanssa,jos äitisi ottaa lapset hoitoon niin sitten minusta on vähän turha vikistä kuinka hällä ei ole koskaan ollut näin helppoa ym.
Mutta ilmoita ettei hänen ole pakko hoitaa jos ei halua,mummona/mummina hän silti pysyy eikä se isovanhempana olo ole sitä että ollaan ilmainen lapsenvahti,eli silloin voit hankkia jostain toisen hoitajan
Mielummin maksat hoitajalle kun annat lasten kuulla rakkaalta mummiltaan ettei he nyt olleetkaan tervetulleita tänne hoitoon.

saikohan kukaan mitään selvää...

Me suunniteltiin että otamme MLL:n lapsen vahdin jos lähdemme pariksi tunniksi esim vaikka syömään tai leffaan.
Mun äiti ei ole ainoa jota voimme pyytää lapsenvahdiksi vaan on tuossa 2 muutakin. Noita poikia mun ei ole tarvinnu mihkään hoitoon viedä koska ovat joka toinen viikonloppu isänsä luona ja jos me haluamme jotakin aikuisten juttuja tehdä niin pyrimme silloin kun ovat nämä viikonloput.
Nytkin oli poikkeustapaus viedä pojat äidin luokse terapian ajaksi, oli naapurin tyttö eka luvannu tulla mutta perui tulonsa. Ja 2 menevää poikaa on vaikea pitää terapiassa hiljaisena kun pitäisi puhua .
Kyllä mekin teemme sitä että katsomme leffaa ynnä muuta ja jatkamme sitä.
meidän nuorin ei ole pahemmin hoidossa ollut kuin kolme kertaa. Ekalla kerralla olin kaasona siskoni häissä, nuorin meni anopille. TOkalla kerralla oli meidän hääpäivä(lokakuussa) jolloin vietimme illan yhdessä.
Kolmas kerta oli viime viikonloppuna, oli veljeni tuparit ja äitini toive oli että saisimme nuorimman hoitoon siksi aikaa.

Ottaen sitten huomioon myös sen että nuorin sairasteli koko viime vuoden, minä sairastuin uudestaan nivelreumaan, että rankkaa on ollut. Ja joskus ei vain ole jaksanut mutta olen puristanut viimeisetkin mehut itsestäni ja mennyt eteenpäin.
EIkä mun äiti sitä kriisiä ole aiheuttanut, tiedän sen eikä se nyt ollutkaan pääasia tässä, ihmetyttää vain hänen reaktionsa.

Ja se mitä meidän elämässä oli kun vanhemmat olivat eronneet, minä vein aina koulumatkalla sisarukseni tarhaan, minä myös hain heidät. Minä hoidin heitä illat. Äiti oli kolme päivää sairaalassa, katkera olen itsekkin siitä että oma isä ei halunnut meitä ottaa luokseen. Mutta äidillä oli tukiverkosto kuitenkin, me vietimme kaikki lomat tampereella.
Ja jos äidillä oli jotain menoja, omia...minä olin kotona ja hoidin 5 ja 6 vuotta nuoremmat sisarukseni.

Ja kuitenkin en koe että hän pakolla hoitaa lapsiani vaan hän rakastaa heitä. Mutta silti koen olevani taakka hänelle jos vaikka vanhin lapseni pyytää äitiäni ottamaan hänet yökylään ja äitini siihen suostuu tai jos äitini haluaa lapset luokseen, koen siitäkin syyllisyyttä että vaivaan äitiäni

 

[Hemmetin Raivostuttavaa]

äitis on ylpeä saavutuksestaan ja yksin pärjännyt. eikä varmasti jaksa kuunnella tuollaista narinaa.

siis mitä narinaa, kerroin vain mitä terapeutti sanoi, ei se tarkoita sitä että automaattisesti äidistäni tulee se lapsen vahti jos haluamme kerran kuussa laatuaikaa

 

[Hemmetin Raivostuttavaa]

Meillä äiti on kanssa sellanen että muistaa jaaritella siitä kuinka hän on meidät yksin kasvattanut ja kuinka me ollaan oltu hänelle kaikki kaikessa... Ja jos satun marisemaan jotain ukosta niin mä en olis ninku oikeutettu siihen koska "mulla on kuitenkin toinen huolehtimassa perheestä mun kanssa". Ihan hauskaa että koska on perhe niin koskaan ei saa vituttaa

niinpä ja hauskinta tässä on se että äiti on enemmän eron kannalla kuin sen että koitamme korjata liittoa...

 

[noniin]

Valitettavasti usein asia on noin.
Oma äitini uhrasi elämänsä, oli myös monen lapsen yh ja oikeasti yh. Isäni alkoholisti, väkivaltainen. Jäi yksinhuoltajaksi nuorena ja monta pientä lasta, nuorin siis vastasyntynyt.

Aina teki työtä. Ei koskaan saanut äidiltään tunnetta rakastamisesta. Koki olevansa huonomopi kuin toiset sisarukset.

Vaikka itse olin mummolle rakas, en nyt kykene häntä enää rakastamaan, juurikin siitä syystä, että katson että hän oli iso tekijä siinä, miten meidän elämä nyt sujuu.

Äitini aivan selvästi on tuntenut jonkinlaista katkeruutta ja kateutta myöhemmin. Ei esim. ole tutustunut lapsiini.

 

[Kimalle84]

Meillä äiti on kanssa sellanen että muistaa jaaritella siitä kuinka hän on meidät yksin kasvattanut ja kuinka me ollaan oltu hänelle kaikki kaikessa... Ja jos satun marisemaan jotain ukosta niin mä en olis ninku oikeutettu siihen koska "mulla on kuitenkin toinen huolehtimassa perheestä mun kanssa". Ihan hauskaa että koska on perhe niin koskaan ei saa vituttaa

niinpä ja hauskinta tässä on se että äiti on enemmän eron kannalla kuin sen että koitamme korjata liittoa...

Mä melkein luulen että olettaa eron tekevän sinusta taas (kuten lapsuudessa) riippuvaisen hänestä.. Ei välttämättä edes tiedosta mitä tekee ja sanoo.

Mä yksinkertaisesti laittaisin jokskuks aikaa välit poikki äitiin jos huomaisin että yrittää pilata mun elämää, auttaisi tajuamaan sen että hän ei ole se ykkönen. Vaan hänen on aika pikkuhiljaa siirtyä sivummalle ja olla joko osa sinun elämääsi sinun ehdoillasi, tai sitten ei. Niin raa'alta kuin se kuulostaakin.. Olen itse joutunut puoleksi vuodeksi laittamaan kokonaan välit poikki, kun oma äiti ei tajunnut että mun täytyy saada elää omaa elämääni, ja hänen täytyy hyväksyä olevansa osa sitä, mutta ei johtotähtenä.

 

[Hemmetin Raivostuttavaa]

Meillä äiti on kanssa sellanen että muistaa jaaritella siitä kuinka hän on meidät yksin kasvattanut ja kuinka me ollaan oltu hänelle kaikki kaikessa... Ja jos satun marisemaan jotain ukosta niin mä en olis ninku oikeutettu siihen koska "mulla on kuitenkin toinen huolehtimassa perheestä mun kanssa". Ihan hauskaa että koska on perhe niin koskaan ei saa vituttaa

niinpä ja hauskinta tässä on se että äiti on enemmän eron kannalla kuin sen että koitamme korjata liittoa...

Mä melkein luulen että olettaa eron tekevän sinusta taas (kuten lapsuudessa) riippuvaisen hänestä.. Ei välttämättä edes tiedosta mitä tekee ja sanoo.

Mä yksinkertaisesti laittaisin jokskuks aikaa välit poikki äitiin jos huomaisin että yrittää pilata mun elämää, auttaisi tajuamaan sen että hän ei ole se ykkönen. Vaan hänen on aika pikkuhiljaa siirtyä sivummalle ja olla joko osa sinun elämääsi sinun ehdoillasi, tai sitten ei. Niin raa'alta kuin se kuulostaakin.. Olen itse joutunut puoleksi vuodeksi laittamaan kokonaan välit poikki, kun oma äiti ei tajunnut että mun täytyy saada elää omaa elämääni, ja hänen täytyy hyväksyä olevansa osa sitä, mutta ei johtotähtenä.

Voipi olla mahdollista
Muistan kerran, vuosi mun eron jälkeen kun exanoppi halusi saada pojat itselleen viikoksi, olin tyhmä kun siitä äidilleni kerroin ja hän sanoi että jos annan lapset sille noita-akalle niin hän katkaisee välinsä minuun.
EN kuunnellut vain annoin lapset exanopille joka tapauksessa. Monesti hän mollaa exanoppia ja syytti keskimmäistä lastani äskettäin(minulle siis ei lapselle) petturiksi koska isäviikonloppuna mun keskimmäinen oli toisella mummollaan.
Monta kertaa olen sanonut että se ei ole lasten syy mitä aikaisemmin on tapahtunut, poikani saavat itse muodostaa omat käsityksensä sitten.
Mä haluan kuitenkin edistää lasteni tapaamista isänsä suvun kanssa.
ja muutenkin, mä en voi päättää mitä lapseni tekevät kun isällään ovat, se on isän asia.

Eli tämänkin teen väärin, haluan että lapsillani on suhteet isänsä sukuun, oli sitten minun tunteeni kyseisiä ihmisiä kohtaan mitkä tahansa mutta se ei ole lasten ongelma

 

[vieras]

Joko tulkitsen tuon nimenomaan katkeruudeksi.....tai sitten. Hän pelkää , että laatu-aika teidän suhteelle merkitsee hänelle lisää lapsenvahtivuoroja , joita hän ei kaipaa. (anteeksi jo olen turhankin suora, mutta tästäkin voi olla kyse).

Näin minäkin sen äkkiseltään ajattelisin, mutta oikeaa vastaustahan ei tiedä kun äitisi, joten sieltä kysymään sitä sitten.
Kaikki ei aina ole katkeruutta tai kateutta

 

[Gabriela]

Meillä äiti on kanssa sellanen että muistaa jaaritella siitä kuinka hän on meidät yksin kasvattanut ja kuinka me ollaan oltu hänelle kaikki kaikessa... Ja jos satun marisemaan jotain ukosta niin mä en olis ninku oikeutettu siihen koska "mulla on kuitenkin toinen huolehtimassa perheestä mun kanssa". Ihan hauskaa että koska on perhe niin koskaan ei saa vituttaa

Meillä kans vähän sama juttu. Äiti auttaa rahallisesti kyllä, mutta muuten on ajatus se, että jos lapset olet hankkinut niin niitä itse hoidat, sillä hän hoiti ihan yksin molemmat meistä. Isä huiteli missä huiteli ja sukulaisistakaan ei mihinkään ollut.. Tästä ilmeisesti päätelmä, että ei saisi laittaa hoitoon ollenkaan, Jos meillä on lapsi hetken hoidossa, tulee aina tiukka kysymys että miksi lapsi on hoidossa.. niinä harvoina kertoina kun se on ollut.. häneltä en edes kysy ottaisiko..

Jos mainitsen huonosti nukutuista öitä tai raskausväsymyksestä tai koitan herättää kesksutelua tulevasta synnytyksestä ja että se jännittää. Keskustelu katkeaa ja hän vaan toteaa, että onhan sinulla mies tukena, ja mies auttaa kotona ja miehesi sitä tätä ja tuota.. Ihan kun miesheni voisi synnytyksen kulkuu vaikuttaa?? EN siis enää juttele näistä hänelle.

Siskoni on ihan samanlainen, totetaa vaan aina että onhan sulla miehesi joka auttaa.. ja hänellä ei edes ole lapsia..

 

[mie vaan]

Äiti alko sit marmattaa meille että kertoiko terapeutti mitään siitä kun HÄN oli yksin 12v kolmen lapsen yksinhuoltaja, ei hänellä ollut mitään minne lapset lykkää, samaan hengenvetoon sanoi että jos lapsia tekee heidän kanssaan pitää myös olla ja kestää.

 

[Adelade]

Katkeruuttahan tuo on. Ihme miten äidit viitsii. :/
Mie kun en ole kärsiny raskauspahoinvoinnista, ja miun äiti oksentanu kaikissa viidessä raskaudessa, niin siitäkös se oli mulle katkera.

 

[mie vaan]

Mun parisuhteeni on kriisissä ja
Äiti alko sit marmattaa meille että kertoiko terapeutti mitään siitä kun HÄN oli yksin 12v kolmen lapsen yksinhuoltaja, ei hänellä ollut mitään minne lapset lykkää, samaan hengenvetoon sanoi että jos lapsia tekee heidän kanssaan pitää myös olla ja kestää.