Sijaisvanhemmaksiko, vaihtoehto lapsettomuushoidoille? Kokemuksia ja mielipiteitä?

["Vilijonkka"]

Kun biologistalasta ei alkanut kuulua aloitimme lapsettomuustutkimukset, mutta aloimme pohtimaan samalla olisiko sijaisvanhemmuus tai adoptio sittenkin meille oikea vaihtoehto. Lapsettomuustutkimukset oovat nyt takana ja vielä ei ole tietoa mitä hoitoja meille suosittelevat. Meitä on koko tämän lähes vuoden kestäneiden tutkimusten aikana alkanut enemmän ja enemmän askarruttamaan ajatus joskso sittenkään emme aloittaisi hoitoja vaan menisimme PRIDE-koulutukseen ja harkitsisimme sijaisvanhemmuutta tosissaan. Sijaisvanhemmuus tuntuisi mielekkäämmältä vaihtoehdolta kuin adoptio. Jotenkin vain lapsettomuushoitojen aloitus on tuntunut jo "pitkään" raskaalta ja epätoivoiselta vaihtoehdolta.

Mieltäni kuitenkin askarruuttaa pitäisikö ajan antaa kulua, jos harkita asiaa vielä esim. vuosi ennenkuin on yhteydessä sosiaalityöntekijään sijaisvanhemmusasian tiimoilta? Toisaalta taas sieltä suunnalta voisi saada tietoa ja neuvoja juuri meidän tilanteeseemme. Toki voimme varmasti asiaa harkita PRIDE-koulutuksen ym. neuvontojen aikana ja tarvittaessa ottaa "lisäaikaa" jos siltä tuntuu.

Miten siis teillä jotka olette sijaisvanhemmiksi alkaneet oletteko olleet täysin varmoja päätöksestänne jo siinä vaiheessa kuin olette prosessin aloittaneet? Tai miten teihin on suhtauduttu jos olette vielä olleet hieman epäröintikannalla ensimmäisten sosiaalityöntekijöiden tapaamisten aikana? Netistä toki löytyy paljon tietoa ja olemme sitä lukeneet. Kovin usein kuitenkin sijaisvanhemmilla on jo biologisialapsia, joten myös se mietityttää miten lapsettomiin pariskuntiin suhtaudutaan?

 

[chinchilla]

Jos lapsettomuushoidot tuntuvat raskaalta, entäpä sitten sijaislapsen otto. Kyllä se on raskaampaa, moninverroin. Vielä jos lapsesta sitten joutuu luopumaan kun siihen on kiintynyt.

Tuntuu vaan jokseenkin hullulta, että jos ette ole lapsettomuushoitoja vielä kokeilleet, koette ne jo raskaana. Itse en kokenut niitä lainkaan hankalina enkä raskaina, vaan itse asiassa melko mielenkiintoisena ja olen sen jälkeen luovuttanut munasoluja kahteen kertaan. En siis ymmärrä miksi heti luovuttaa ennen kuin on edes yrittänyt.

 

[fkgmkdhd]

Sijaislapsi ei TODELLAKAAN ole sama asia kuin oma lapsi. Se on hemmetin vaikeaa ja sitä ei todellakaan ruveta sijaisperheeksi siksi kun ei saada omia. Ne sijaislapset ei ole omia, ne yleensä palaa vanhemmilleen ja vaikkei palaisi, niilllä on vanhemmat ja vanhempien kanssa voi olla tosi hankalaakin. Sijaislapset voi olla tosi traumatisoituneita ja hankalia yms.yms.yms.

 

[DuskyLeDoux]

Sijaisvanhemmuus vs adoptiovanhemmuudesta, minusta järkevämpi vaihtoehto on adoptio. Etenkin jos tosiaan koet mahdolliset hoidot raskaina. Sijaisvanhemmuus ei välttämättä ole pysyvää, uskon että se olis paljon raskaampaa kun hoidot.

Mutta jokainen tekee itse valintansa ja sitten vielä se että tuleeko valituksi.

Tsemppiä teille!

 

["vieras"]

Alkionadoptio on myös yksi vaihtoehto. Jos vain kohtu on kunnossa eikä ole suuria immunologisia ongelmia.