Sijaisvanhemmat: Minkä ikäinen oli nuorin biologinen lapsenne kun teistä tuli sijaisvanhempia?

[luekokoteksti]

Tämä yhdistettynä tuohon aiemman viestin kuvaukseen lasten oireilusta. :'D
Joo en lähtis ihan heti rahan takia tohon hommaan. En lähtis kyllä muutenkaan jos se on tuollaista mitä kuvailtiin, ja ihmettelen miksi jotkut sit lähtee. Nehän suorastaan pilaa omien lastensa elämän ottamalla jotain pilattuja, oireilevia hullujen pentuja kotiinsa ja korvaus on ihan minimaalinen siihen nähden että pilaa oman ja lastensa elämän. Ilmeisesti siinä ei ole mitään hyviä puolia. Respect niille jotka uskaltaa.

Siinähän oli esitelty asioita joita voi pahimmassa tapauksessa olla ja sanottiin, että kaikki voi mennä hyvinkin. Hyviä puolia siis on tai ainakin voi olla. Riski vaan on suuri.

 

[hullua!]

Miten kukaan uskaltaa ottaa noin isoa riskiä?! Eikö voi vaan olla onnellinen sen oman perheen kanssa eikä tieten tahtoen hakea ongelmia?

 

[vierailija]

Miten kukaan uskaltaa ottaa noin isoa riskiä?! Eikö voi vaan olla onnellinen sen oman perheen kanssa eikä tieten tahtoen hakea ongelmia?

Kyllähän se onnistuessaan antaa paljon, siis jos sijaislapsi tai -lapset eivät ole liian sekaisin tai heidät saadaan kuntoutettua.

Esimerkiksi tuttavan perheessä on tosi söpöt sijaislapset, 3- ja 4-vuotta vanhat sisarukset, jotka ovat kiintyneet sijaisvanhempiinsa ja sijaisvanhemmat heihin. Sijaislasten biologiset vanhemmatkin ovat ihan yhteistyökykyisiä.

 

[Pin]

Tämä yhdistettynä tuohon aiemman viestin kuvaukseen lasten oireilusta. :'D
Joo en lähtis ihan heti rahan takia tohon hommaan. En lähtis kyllä muutenkaan jos se on tuollaista mitä kuvailtiin, ja ihmettelen miksi jotkut sit lähtee. Nehän suorastaan pilaa omien lastensa elämän ottamalla jotain pilattuja, oireilevia hullujen pentuja kotiinsa ja korvaus on ihan minimaalinen siihen nähden että pilaa oman ja lastensa elämän. Ilmeisesti siinä ei ole mitään hyviä puolia. Respect niille jotka uskaltaa.

No kai sä luit loppuun jos minun kauhuskenaarioita luit? Voihan kaikki mennä hyvinkin, kuten sanoin. Meillä on mielestäni oikein onnellinen arki täällä, en koe oman arkeni olevan erityisen raskasta, lapset vaikuttaa kaikki onnellisilta ja mitäs sen enempää voisi enää toivoa. Yhteishenki pelaa oikeiden vanhempien kanssa ja niin edelleen, näinkin voi olla, mutta aina se ei ole sitä ja se on ihan hyvä tiedostaa jos siihen haluaa ryhtyä. Riski se on kun ei voi koskaan tietää, ei vaikka olisi kuinka läheinen lapsi jo valmiiksi, puhumattakaan tuntemattomasta.

 

[vierailija]

Kahden lapsen sijaisäitinä sanon, että älkää edes harkitko. Toinen lapsi oli meille tullessaan 2v. ja toinen vauva. Me halusimme meille lisää lapsia, joita emme itse enää tietyistä syistä saaneet. 2 vuotiaana tullut on ADHD, jonka kanssa on ravattu terapioissa ja poliklinikoilla kohta 10 vuotta. Ja tämä on helpompi lapsista. Toisen ongelmat ovatkin sitten vakavampia. Hänen kanssaan on mennyt meidän molempien terveys.
Konkreettista tukea on turha sosiaalitoimelta odottaa, edes silloin, kun itse on joutunut sairaalaan ja toinen ei yksin lasten kanssa pärjää. Silloin on sanottu vaan, että olisitte miettinyt tätäkin, kun otitte lapset. Omalla kustannuksellaan saa palkata lastenhoitajan oman sairaalassa olon ajaksi.
Esim. ADHD on hyvin vahvasti perinnöllinen, ja vaikka kaikilla ADHD ihmisillä ei suinkaan ole alkoholi-, huume- tai rikosongelmaa, ADHD on yliedustettu näissä ryhmissä ja siksi myös sijoitettujen lasten kohdalla. Kuten myös muut neurologiset ongelmat. Siksi onkin parempi ottaa vähän vanhempi lapsi, josta jo näitä ongelmia näkyy, pienestä vauvasta kun ei voi tietää.
Ja yhteistyö biovanhempien kanssa ei aina riipu sijaisvanhemmista. Meillä toisen lapsen vanhempien kanssa sujuu hienosti, toisen ei. Kun vanhempi ei kykene edes ymmärtämään, ettei klo 3 yöllä voi soittaa kysyäkseen seuraavaa tapaamisaikaa, voitte ajatella, miten vaikeimmista asioista keskusteleminen sujuu. Huumeista ja mielenterveysongelmista huolimatta bioäiti on sitä mieltä, että lapsi on otettu ilman syytä häneltä pois.
Jos haluatte auttaa lapsia, ryhtykää tukiperheeksi esim. jollekin yksinhuoltajalle, joka kipeästi kaipaa välillä lepoa, mutta jonka elämä ja lapset ök. Omat lapset ymmärtävät paljon paremmin sen, että näillä lapsilla on oma koti jossain ja he vain vierailevat joskus, kuin sen, että vieraat lapset tulevat ja sekoittavat perheen elämän täysin. Ja "pahinta" on, että kaikesta huolimatta rakastaa näitä lapsia, eikä kykene sanomaan, että nyt riittää, goodbye!
Ja sille, joka oli sitä mieltä, että rahan takia sijaislapsia otetaan, sanoisin, että mikä tahansa tapa ansaita rahaa on helpompi kuin tämä. Jos olet eri mieltä, niin ryhdy ihmeessä itse hommaan.