Hae Anna.fi-sivustolta

silmien väri

Viestiketju osiossa 'Elämänkatsomus' , käynnistäjänä EYOT, 01.10.2013.

  1. EYOT Vierailija

    Tarina silmien väristä


    Olipa kerran pieni valtio, jossa asui enemmistönä ruskeasilmäiset. Pienenä vähemmistönä valtiota asuttivat syrjittynä sinisilmäiset. Ruskeasilmäiset hallitsivat valtiota ja omistivat myös valtion kirkon. Heidän mielestään sinisilmäiset olivat kieroutuneita, pahoja ja syntisiä. Sanoihan ruskeasilmäisten Pyhä kirjakin tämän ja sillä peloteltiinkin sinisilmäisiä, varsinkin lapsia. ”Älä muutu missään nimessä sinisilmäiseksi, koska he ovat syntisiä. Sanoihan sen jo heidän nimensä SINisisilmäiset. Vältä heitä ja älä ole missään tekemisissä heidän kanssaan”, kirkossa saarnattiin monena sunnuntaina.

    Sinisilmäiset eivät tätä ymmärtäneet, vaan heidän mielestään Jumala oli luonut myös heidät omaksi kuvakseen, kuten Pyhässä kirjassa sanottiin. Mutta tätä eivät ruskeasilmäiset hyväksyneet, vaan halusivat kitkeä kaikki sinisilmäiset valtioistaan, koska vain ruskeasilmäiset olivat heidän mielestään normaaleja.

    Ruskeasilmäiset pelkäsivät sinisilmäisiä, koska he luulivat, että sinisilmäisyys tarttuu. Jotkut ruskeasilmäiset sanoivat, että sinisilmäiset ovat ihan ok, kunhan jättävät heidän rauhaan. Ainoa ero mikä erotti nämä eriväriset silmät oli, että ruskeasilmäiset näkivät maailman musta-valkoisena, mutta sinisilmäiset näkivät kaikki sateenkaaren värit. Tämä kyky ärsytti ja pelotti ruskeasilmäisiä. Ruskeasilmäisten mielestä sen täytyi olla syntiä.

    Ruskeasilmäisten vanhempien pahin pelko oli, jos heidän lapsi olisi syntyessään sinisilmäinen. Mutta heidän onnekseen oli saatava piilolinssejä, joilla silmät saatiin ruskeiksi. Vanhemmat huokasivat tämän jälkeen helpotuksesta: ”Heidän lapsensa oli normaali”. Kun lapset kasvoivat, jotkut kapinoivat vanhempia vastaan ja ottivat piilolinssit pois paljasten todelliset siniset silmänsä. Kaikki vanhemmat eivät tätä suvainneet vaan käänsivät selkänsä lapsilleen. Usein tällaisia nuoria kiusattiin koulussa ja ilkkuen huudettiin: ”Sinikko tai ”Sintti”.

    Jotkut sinisilmäiset nuoret eivät kestäneet vaan lopettivat elämänsä oman kätensä kautta kavereiden ja vanhempien jättäessä heidät yksin. Jotkut nuoret taas säikähtivät, jos näkivät vilahduksen sinisistä silmistään piilolinssien takaa. He koittivat väkisin pitää linssejä ja olla näyttämästä muille todellista silmien väriään. Tämä aiheutti usein myöhemmin identiteettikriisin ja johti masennukseen, päihteiden käyttöön ja huonovointisuuteen. Tämä näkyikin valtion suurina itsemurha - ja päihteiden käyttötilastoina. Mutta yhteiskunta ei säälinyt tai halunnut huomata tätä. Ruskeasilmäisten mielestä pääasia oli, että ollaan normaaleja, siis ruskeasilmäisiä.

    Ruskeasilmäiset olivat luoneet eheyttämisohjelman, jossa tällainen nuori saatiin takaisin ruskeasilmäiseksi. Nuorelle kerrottiin, että Jumalan mielestä sinisilmäiset ovat syntisiä ja sinisilmäisyys on väärin. Nuorelle sanottiin, että pitäisi miettiä vähän muita kuin itseään, mitä vanhemmatkin sanovat tai tuttavat jos olet sinisilmäisen, olet pettänyt vanhemmat jne. Usein nuori murtui ja suostui laittamaan silmiinsä ruskeat piilolinssit. Tämän jälkeen hän oli luuli olevansa onnellinen, koska oli normaali, siis ruskeasilmäinen, mutta kuitenkin hän aina sisimmässään tiesi olevansa sinisilmäinen. Tämän tunteen hän tukahdutti ja koitti elää valheensa kautta. Eheyttäjät kuitenkin olivat mielissään, taas oltiin saatu yksi käännytettyä normaaliksi.

    Sinisilmäiset perustivat omia asioita ajavan järjestän SITAN; sinisilmäisten tasa-arvo. He koittivat tuoda julki, että sinisilmäiset ovat aivan yhä hyviä ihmisiä kuin ruskeasilmäiset. Sinisilmäisiä tuli enemmän julkisuuteen, monet nuoret uskalsivat olla avoimesti sinisilmäisiä, eivätkä suostuneet enää pitämään ruskeita piilolinssejä. SITA järjesti myös sinisilmäiset-pride-kulkueita, joita ruskeasilmäiset eivät katsoneet hyvällä, vaan koittivat sabotoida niitä. Ruskeasilmäiset järjestivät oman ruskeasilmäiset-pride-kulkueen, jossa korostettiin vain heidän olevan normaaleja. Heillä oli myös kylttejä, joissa luki ”Olen ruskeasilmäinen siis normaali” tai ”Saa halata, olen ruskeasilmäinen ja ylpeä siitä”.

    Ruskeasilmäiset eivät nähneet sinisilmäisten välistä rakkautta. Kun sinisilmäiset halusivat omia lapsia, tätä eivät ruskeasilmäiset voineet hyväksyä missään nimessä. Sinisilmäiset vakuuttivat todella rakastavansa lapsiaan. Mutta ruskeasilmäisten mielestä kaikkein tärkeimpänä asiana oli, että molemmat vanhemmat olisivat ruskeasilmäisiä, rakkaus oli toissijainen. Ei haitannut vaikka ruskeasilmäiset vanhemmat joivat tai pahoinpitelivät lapsiaan tai kasvattivat heidät suvaitsemattomiksi, kunhan kumpikin vanhempi oli vain ruskeasilmäinen, se oli kaikkein tärkeintä.

    Sinisilmäisten mielestä rakkaus oli kuitenkin tärkein ja rakkaudella kasvatetuista lapsista kasvaisi tasapainoisia ihmisiä. Ruskeasilmäisten mielestä sinisilmäisten kasvattama lapset kasvavat vain sinisilmäisiksi siis epänormaaleiksi. Heidän mielestään tasapainoinen lapsi tarvitsee vanhemmiksi ainoastaan ruskeasilmäiset vanhemmat, tämä olisi riittävä, viis rakkaudesta.

    Ruskeasilmäiset eivät myöskään halunneet, että sinisilmäiset menisivät naimisiin heidän kirkoissaan, koska sinisilmäiset olivat heidän mielestään syntisiä ja epänormaaleja ja rikkoivat Pyhää kirjaa vastaan. Sinisilmäiset eivät voineet ymmärtää tätä, koska heidän mielestään Jumala oli luonut rakkauden myös heille. Monet sinisilmäisistä uskoivat Jumalaan ja halusivat kuulua kirkkoon, mutta kirkon ankara kanta ajoi monet eroaan kirkosta ja etsimään tiensä Jumalan luokse ilman kirkkoa.

    Ruskeasilmäiset olivat niin kangistuneita omiin ennakkoluulohin, epäilyihin ja pelkoihin, että eivät huomanneet sitä, että heidän näkemänsä musta-valkea maailma olikin todellisuudessa aivan erilainen. He eivät ymmärtäneet, että heidän näkemä valkeaväri itse asiassa sisältää kaikki värit. Valkea, Jumalan luomana puhtaana värinä, koostuu kaikista sateenkaarenväreistä. Nämä värit sinisilmäiset jo näkivät. Ruskeasilmäistenkin olisi ollut mahdollista nähdä ne, jos he eivät olisi pelänneet itseään ja muita.

    Jumala katsoi tätä valtiota, hän oli luonut ruskea- ja sinisilmäiset omaksi kuvakseen. Hän oli luonut sinisilmäiset opettajaksi ruskeasilmäisille. Opettamaan ruskeasilmäisille suvaitsevuutta elämää kohtaa. Jumala suri kuitenkin sinisilmäisten vaikeaa ja jatkuvaa taistelua ruskeasilmäisiä vastaan, joten sinisilmäisiä odottaisi suuri palkkio tämän maallisen vaelluksen jälkeen, he pääsisivät paratiisiin. Ruskeasilmäiset syntyisivät maallisen vaelluksen jälkeen uudelleen sinisilmäisinä oppimaan elämässä suvaitsevaisuutta. Tätä sanotaan elämän kiertokuluksi.

    LOPPU
     
  2. noavot Vierailija

    mites vihreäsilmäiset tai harmaat tai vaikka punaiset
     
  3. EYOT Vierailija

    Kyseessä onkin fiktiivinen tarina, keksitystä valtiosta. Tarinan tarkoitus on herättää ajatuksia siitä, että ainakin minun mielestä esimerkiksi tietty seksuaalinen suuntautuminen on yhtä luonnollista ja siihen voi yhtä vähän vaikuttaa kuin silmien väriin. Mutta jostain syystä ihmiset tekee siitä liian suuren numeron ja lokeroivat ihmisen tämän perusteella :(
     
  4. Joopajoop Vierailija

    Niin tekevät, ainakin Suomessa on sellainen junttikulttuuri, että kaikki eksoottinen on liikaa, ei suvaita sitä eikä tätä. Vain se ydinperhe on se ainoa oikea elämäntapa, isä, äiti ja kaksi lasta, ja mieluummin poika ja tyttö.
     
  5. Vassari) Vierailija

    Ai pedofiilia.
     
  6. EYOT Vierailija


    Pedofilia ei ole seksuuaalinen suuntautuneisuus. Se voidaan lukea yhtä vääräksi kuin insesti tai raiskaus samoin kuin toisen vahingoittamisen. Kuuluu siihen kategoriaan raamatun 10 käskyssä kuin "älä tapa". Kellään ei ole oikeutta toista satuttaa niin henkisesti kuin fyysisestikkään.

    Ja en myöskään ymmärrä tuota seksuaalisuus sanaa, siinä vain korostetaan että se toisesta sukupuolesta kiinnostuminen olisi pelkkää seksiä. Sehän voisikin olla vaikka hetero-ja homorakkaudellisuus. Rakkaushan on paljon enemmän kuin tuo seksi. Mutta nykyaikana tuo seksi vain tuodaan jokapaikassa esille.
     
  7. tsiikaaja Vierailija

    Silmistä ylipäätään, niin suuret, pienet kauniin muotoiset ilmeikkäät silmät ovat ihanat, oli ne ruskeat, siniset, vihreät tai harmaat tai siltä väliltä.
     
  8. Sinivuokko Vierailija


    Mistäs "silmistä" täällä puhutaan, kun aihe on homot.
     
  9. K. Westerlund Vierailija


    Kertomuksesi oli herttainen, mutta se lähtee siitä paljolti vallalla olevasta ajattelutavasta, että homous (tai mikään muukaan seksuaalisen halun ja tunneperäisen kiinnittymisen suuntautuminen) olisi synnynnäinen ominaisuus, ja ettei ihminen voisi siihen itse vaikuttaa.

    Kummallakaan olettamuksella ei tietääkseni ole todellisuuspohjaa.

    On myös määrittelykysymys, onko pedofilia "seksuaalinen suuntautuneisuus". Pedofiili kohdistaa sukupuolisen halunsa alaikäisiin, mutta usein sitoutuu heihin myös tunnepohjaisesti. Hän saattaa siis tuntea lapsia kohtaan samanlaista "aitoa rakkautta" kuin mitä hetero vastakkaiseen sukupuoleen tai homo samaan sukupuoleen. Hebefiili kokee vastaavasti seksuaalisesti jo kypsyneisiin teini-ikäisiin, kun taas efebofiili on vielä lapsekkaisiin teini-ikäisiin orientoitunut.

    Pedofiliaan VOI sisältyä vallankäytöllinen aspekti, kuten toki mihin tahansa muuhunkin seksuaalisen suuntauksen ilmentymään. Mutta se ei oletusarvoisesti kuulu pedofiliaan, kuten ei muihinkaan suuntauksiin. Hetero tai homokin voi haluta raiskata ja vahingoittaa, se siis ei ole minkään sukupuolisen suuntauksen perusominaisuus.

    Seksuaalisuus-sana näissä ympyröissä on ymmärrettävä, sillä nämä ilmiöt ovat vahvasti sidoksissa juuri ihmisen seksuaalisuuteen. Ei se silti tarkoita sitä, että kyseessä olisi "pelkkä seksi". Kuten aivan oikein toteat, "rakkaus" on paljon enemmän kuin pelkkä seksi. Itse asiassa seksi on vain eräs toimintamuoto, jossa rakkautta voi ilmentää, tai sitten ei. Rakkaus tarkoittaa halua ajatella ja toimia rakkaudellisesti, eli halua ajatella ja tehdä hyvää, positiivista, rakentavaa.

    Mutta kun ihmisten välisten suhteiden mekanismeista on kyse, rakkauttakin olennaisempaa on yksilön kyky kiinnittyä, vähän kuin K. Lorenzin ankanpoikaset, mutta syvemmässä tunnemerkityksessä.

    Väitän, että tässä prosessissa on olennaista se, että lapsella on tarjolla mahdollisuus tunneperäisesti kiinnittyä sekä äitiin että isään, sekä naiseuteen että mieheyteen, jotta hän todella kykenisi sisäistämään sukupuolisten roolihahmojen kautta oman sukupuolisen identiteettinsä.

    Väitän, että yhteiskunnassamme on enenevässä määrin katoamassa tämä mahdollisuus, ydinperheen hajoamisen ja vanhempien henkisen poissaolon takia. Tämä johtaa siihen, ettei lasten sukupuolinen identiteetti saa kasvaa kuten sen olisi tarkoitus saada, ja siksi aiheuttaa häilyväisyyttä.

    Ongelma ei ole pelkästään sukupuoli-identiteettinen, vaan vähintään yhtä hukassa ihmiseltä on myös hänen oma henkilökohtainen identiteettitunne, minäkuva, kokonaisuudessaan. Sukupuoli-identiteetti on vain osa tästä, olkoonkin tärkeä ja olennainen osa.

    Homouden nostaminen standarditilaksi ei ainakaan tule auttamaan tämän sekaannuksen selventämisessä, vaan tulee todennäköisesti sekoittamaan pakkaa entistä perusteellisemmin.

    Minulla ei ole homoutta mitään vastaan, niin kauan kuin se tapahtuu yksilötasolla. Mutta jos tarinasi "sinisilmäiset" tulevat saamaan oikeuden ottaa vapaasti vastaan "ruskeasilmäisten" jälkeläisiä muokattavakseen (ja tähänhän tämä "avioliittojupakka" lopulta tähtää, sillä se on sukunimen ohella - jonka saa jälkeenpäin vaihdettua - ainoa käytännön ero rekisteröidystä parisuhteesta), katson tämän huolestuttavaksi käänteeksi yhteiskunnallisella tasolla.

    Jos avioliittolakiin ja lasten kasvatusoikeuksiin kajotaan, niin se pitäisi mennä lasten parhaaksi, eikä muka jonkun muka-tasa-arvohöpinän pohjalta. Avioliiton tarkoitus on turvata lasten kasvuolosuhteet, ja siksi huomio pitäisi kiinnittää lasten oloihin, eli yhteiskunnan tulisi turvata vanhempien mahdollisuuden - ja kyvykkyyden - kasvattaa lapsensa turvassa ja rauhassa.

    Ei homojen kuin heterojenkaan tulisi saada "leikkiä kotia" lasten kustannuksella, vaan jokaisen, joka lapsia tekee, pitäisi olla kyvykäs kantamaan lapsistaan täyden vastuun, ja tarjoamaan lapsilleen sen, mitä he varttuakseen tasapainoisiksi ja itsensä tunteviksi ihmisiksi tarvitsevat.

    Lapset tarvitsevat rakkautta ja huolenpitoa, mutta he tarvitsevat myös selkeät roolimallit ja vanhemmat, joilla on selkeä henkilökohtainen identiteetti - myös sukupuolisessa merkityksessä.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti