Kaippa tunnen olevani ihanin ja paras valinta, kun sitä jaksaa jankuttaa ärsyttävyyteen asti..
Kauneus on suhteellinen käsite ja meillä se menee niin, että moni ihmettelee mitä mies näkee minussa. Se kyllä ärsyttää vielä enemmän. Mutta kyllä tässä vuosien mittaan alkanut jo enemmän naurattamaan kuitenkin.
Ukko on nähnyt mut sairaalassa hiuksettomana letkuissa ja silitellyt päätä höpötellen "vieläkin kauniiks rakkaaks" ym ja silloin jos voimia olis ollut nii olisin litsarin huitassu kivuissani. Onneksi en kyennyt. Olen myöhemmin tajunnut paljonkin asioita.
Jokaisella pitäisi olla oikeus tuntea itsensä kauniiksi ja halutuksi kuten myös jokaisen pitäisi saada tuntea niin puolisostaan ilman toisen väheksyntää tunteisiin. Liian huono itsetunto voi murtaa sen toisen näkemän kauneuden lopulta.
Yrittäkää uskoa jos puoliso näin sanoo susta ja jos ei sano koskaan, niin onko sittenkään oikea?