S
Sairasta....
Vieras
Sinkkuelämää?
Lapsettomia lentoja, lapsettomia hotelleja, lapsettomia häitä, vapaaehtoisesti lapsetonta elämää. Mitä raskaampaa raataminen riistotalouden työjuhtana on, sitä täydellisempää lepoa uraohjukset vaativat vapaalla. Mikään ei saa rikkoa rauhan illuusiota, kun suomalainen matkustaa ulkomaille kuluttamaan vaivalla kokoamaansa lomakassaa. Ja sama pätee tietysti juhlintaan kotoisalla maaperällä. Pahinta myrkkyä elämännautinnolle ei suinkaan ole tällöin kännykän alituinen piippaus, lentokoneen suihkumoottorin jyrinä tai ympärivuorokautinen liikennemelu lomakohteessa. Ei edes humalaisten örvellys ja naisten iholle käyvät paikalliset gigolot.
Kun suomalainen lähtee irrottelemaan, hänen ykkösvihollisensa onkin suomalainen lapsi. Liian äänekäs, liian leikkisä ja aivan liian vaativainen lapsi. Ja heistä halutaan nyt eroon.
Suomalaiset matkailuyritykset ovat häikäilemättömän bisnesvainunsa sokaisemina tarttuneet täkyyn. Lehdissä on julkaistu lomamainoksia, joissa perheen lapset on ympäröity katkoviivalla, ja vieressä on saksien kuva. Firmat rehentelevät hotelleilla, joissa jakkupukukansa saa nauttia kuohuviininsä ilman, että leikkivistä lapsista joutuisi näkemään vilaustakaan koko matkan aikana. Vaikka mainokset ovatkin herättäneet jonkin verran suuttumusta, on vastaanotto yleisesti ottaen ollut äärimmäisen positiivista. Kun muutos kohti lapsivihamielisempää kulttuuria on tarpeeksi hidas ja porrastettu, eivät soraäänetkään jaksa kauaa valittaa. Muutamassa vuodessa lapsikiellot ovat yhtä luonnollinen osa kulttuuriamme kuin homomarssitkin. Niin se aina menee.
Mahtavakto Finnmatkat, Tjäreborg ja muut edes ymmärtää, kuinka suuri vaikutus liiketoiminnalla on kulttuurin kehitykselle? Jokainen lehtiä lukenut suomalainen on varmasti tietoinen siitä, että suomalaislapset ovat yksinäisempiä kuin koskaan aiemmin. Vanhemmilla ei ole aikaa jälkikasvulle, mikä puolestaan heijastuu suoraan häiriökäytöksenä ja syrjäytymisenä. Markkinoimalla lapsivapaita palveluita yritykset ruokkivat harhaisaa kulttuuria, jossa aikuiset eivät enää olekaan vastuussa nuorista. Lapset ovat kuin välttämätön paha, ja mitä vähemmän he näkyvät ja kuuluvat, sen parempi. Parasta on tietysti, jos lapset ovat kokonaan muiden päänvaiva onhan vapaaehtoinen lapsettomuus eräs länsimaisen kapitalismin loistavimpia lahjoja Euroopan kansoille. Jos joku on niin idiootti, että päättää lisääntyä, on hänen parempi pitää lapset pois lyijysilmäisten valiokansalaisten jaloista.
Voi kuulostaa laimealta, mutta voimistuva jako lasten ja aikuisten välillä on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka kulttuurimme vieraantuu vauhdilla luonnollisista arvoista. Parhaassa iässään elävät nuoret aikuiset ovat jostain syystä päättäneet sulkea silmänsä niin menneeltä kuin tulevalta. Lapset ja vanhukset suljetaan ulkopuolelle, hoitoon tai hoivakotiin. Omaa elämää ei kyetä kokemaan osana sukupolvien jatkumoa. Yhteisillä perinteillä ja arvoilla ei ole merkitystä. On vain minä pienine yksilöllisine nautintoineen ja ongelmineen, ja kun minä kuolee, lakkaa myös ympäröivä maailma olemasta.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA:n selvityksen mukaan Suomen väestö vanhenee eurooppalaisittainkin ennätysvauhtia. Onko tämä ihmekään? Katukuvassa suurimmista lapsikatraista vastaavat nykyään somalit ja Aasiasta tuontivaimon orjakseen napanneet hikoilevat punaniskat. Suomalaisten matalaa syntyvyyttä käytetään poliittisena tekosyynä oikeuttamaan värillisten massamaahanmuuttoa. Ehkä päättäjien pitäisi mennä itseensä. Lainsäädännöllä voitaisiin estää lapsivihamielinen yritystoiminta ja tukea suomalaisten syntyvyyttä. Lapsimyönteisemmän kulttuurin synty riippuu täysin tahdonvoimasta, mutta sitä ei demokraattisella valtiojohdolla tunnetusti ole.
Miten olemme joutuneet nykyiseen tilanteeseen? Kuten niin usein, ovat ongelman juuret liberalismissa. Liberalismiin elimellisesti kuuluva feminismi on vaikuttanut perustavasti käsitykseemme velvollisuuksistamme miehinä, naisina ja suomalaisina. Sukupuolisuus tahdotaan tukahduttaa yhdenvertaisuuden nimissä. Feministit veisaavat tuttua itkuvirttä, että perhe-elämä asettaa naisen epätasa-arvoiseen asemaan. Uraputki monikansallisen firman johtoportaaseen tyssää äitiyslomaan. Töitä ei voi edes tuoda kotiin, sillä lapset vaativat huomiota.
Miksi kukaan mies tai nainen, perheellinen tai perheetön edes työskentelee yhtiössä, joka ei pyrikään kohtelemaan palkansaajia eettisesti ja elämäntilanteen huomioon ottaen? Miksi elää urakeskeisesti ja uhrata oma tulevaisuus ja terveys talousjärjestelmälle, joka polttaa suomalaista ympäristöä ja työntekijää aivan liian suurella liekillä? Ei ihme, että feministien uravalitus on kovin tylsistyttävää kuultavaa; heidän lähtökohtansa yhteiskuntakritiikille ovat täysin väärät.
Suomalaisina velvollisuutemme on luoda lapsi- ja perhemyönteistä asenneilmapiiriä puheillamme, kansallissosialistisella järjestötyöllämme ja henkilökohtaisella esimerkillämme. Lapset eivät ole taakka, he ovat rotumme tulevaisuus. Tämän joutuvat elämäntapasinkutkin toteamaan viimeistään silloin, kun voimat itsestä huolehtimiseen eivät enää vanhuuden päivillä riitä. Silloin on tosin jo liian myöhäistä. Toivottavasti vanhainkotiin työllistetyt afrikkalaiset pulahoitajat osaavat tuolloin asiansa edes välttävästi.
________
Kolumnin lähde: Sinkkuelämää? | Kansallinen Vastarinta
Lapsettomia lentoja, lapsettomia hotelleja, lapsettomia häitä, vapaaehtoisesti lapsetonta elämää. Mitä raskaampaa raataminen riistotalouden työjuhtana on, sitä täydellisempää lepoa uraohjukset vaativat vapaalla. Mikään ei saa rikkoa rauhan illuusiota, kun suomalainen matkustaa ulkomaille kuluttamaan vaivalla kokoamaansa lomakassaa. Ja sama pätee tietysti juhlintaan kotoisalla maaperällä. Pahinta myrkkyä elämännautinnolle ei suinkaan ole tällöin kännykän alituinen piippaus, lentokoneen suihkumoottorin jyrinä tai ympärivuorokautinen liikennemelu lomakohteessa. Ei edes humalaisten örvellys ja naisten iholle käyvät paikalliset gigolot.
Kun suomalainen lähtee irrottelemaan, hänen ykkösvihollisensa onkin suomalainen lapsi. Liian äänekäs, liian leikkisä ja aivan liian vaativainen lapsi. Ja heistä halutaan nyt eroon.
Suomalaiset matkailuyritykset ovat häikäilemättömän bisnesvainunsa sokaisemina tarttuneet täkyyn. Lehdissä on julkaistu lomamainoksia, joissa perheen lapset on ympäröity katkoviivalla, ja vieressä on saksien kuva. Firmat rehentelevät hotelleilla, joissa jakkupukukansa saa nauttia kuohuviininsä ilman, että leikkivistä lapsista joutuisi näkemään vilaustakaan koko matkan aikana. Vaikka mainokset ovatkin herättäneet jonkin verran suuttumusta, on vastaanotto yleisesti ottaen ollut äärimmäisen positiivista. Kun muutos kohti lapsivihamielisempää kulttuuria on tarpeeksi hidas ja porrastettu, eivät soraäänetkään jaksa kauaa valittaa. Muutamassa vuodessa lapsikiellot ovat yhtä luonnollinen osa kulttuuriamme kuin homomarssitkin. Niin se aina menee.
Mahtavakto Finnmatkat, Tjäreborg ja muut edes ymmärtää, kuinka suuri vaikutus liiketoiminnalla on kulttuurin kehitykselle? Jokainen lehtiä lukenut suomalainen on varmasti tietoinen siitä, että suomalaislapset ovat yksinäisempiä kuin koskaan aiemmin. Vanhemmilla ei ole aikaa jälkikasvulle, mikä puolestaan heijastuu suoraan häiriökäytöksenä ja syrjäytymisenä. Markkinoimalla lapsivapaita palveluita yritykset ruokkivat harhaisaa kulttuuria, jossa aikuiset eivät enää olekaan vastuussa nuorista. Lapset ovat kuin välttämätön paha, ja mitä vähemmän he näkyvät ja kuuluvat, sen parempi. Parasta on tietysti, jos lapset ovat kokonaan muiden päänvaiva onhan vapaaehtoinen lapsettomuus eräs länsimaisen kapitalismin loistavimpia lahjoja Euroopan kansoille. Jos joku on niin idiootti, että päättää lisääntyä, on hänen parempi pitää lapset pois lyijysilmäisten valiokansalaisten jaloista.
Voi kuulostaa laimealta, mutta voimistuva jako lasten ja aikuisten välillä on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka kulttuurimme vieraantuu vauhdilla luonnollisista arvoista. Parhaassa iässään elävät nuoret aikuiset ovat jostain syystä päättäneet sulkea silmänsä niin menneeltä kuin tulevalta. Lapset ja vanhukset suljetaan ulkopuolelle, hoitoon tai hoivakotiin. Omaa elämää ei kyetä kokemaan osana sukupolvien jatkumoa. Yhteisillä perinteillä ja arvoilla ei ole merkitystä. On vain minä pienine yksilöllisine nautintoineen ja ongelmineen, ja kun minä kuolee, lakkaa myös ympäröivä maailma olemasta.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA:n selvityksen mukaan Suomen väestö vanhenee eurooppalaisittainkin ennätysvauhtia. Onko tämä ihmekään? Katukuvassa suurimmista lapsikatraista vastaavat nykyään somalit ja Aasiasta tuontivaimon orjakseen napanneet hikoilevat punaniskat. Suomalaisten matalaa syntyvyyttä käytetään poliittisena tekosyynä oikeuttamaan värillisten massamaahanmuuttoa. Ehkä päättäjien pitäisi mennä itseensä. Lainsäädännöllä voitaisiin estää lapsivihamielinen yritystoiminta ja tukea suomalaisten syntyvyyttä. Lapsimyönteisemmän kulttuurin synty riippuu täysin tahdonvoimasta, mutta sitä ei demokraattisella valtiojohdolla tunnetusti ole.
Miten olemme joutuneet nykyiseen tilanteeseen? Kuten niin usein, ovat ongelman juuret liberalismissa. Liberalismiin elimellisesti kuuluva feminismi on vaikuttanut perustavasti käsitykseemme velvollisuuksistamme miehinä, naisina ja suomalaisina. Sukupuolisuus tahdotaan tukahduttaa yhdenvertaisuuden nimissä. Feministit veisaavat tuttua itkuvirttä, että perhe-elämä asettaa naisen epätasa-arvoiseen asemaan. Uraputki monikansallisen firman johtoportaaseen tyssää äitiyslomaan. Töitä ei voi edes tuoda kotiin, sillä lapset vaativat huomiota.
Miksi kukaan mies tai nainen, perheellinen tai perheetön edes työskentelee yhtiössä, joka ei pyrikään kohtelemaan palkansaajia eettisesti ja elämäntilanteen huomioon ottaen? Miksi elää urakeskeisesti ja uhrata oma tulevaisuus ja terveys talousjärjestelmälle, joka polttaa suomalaista ympäristöä ja työntekijää aivan liian suurella liekillä? Ei ihme, että feministien uravalitus on kovin tylsistyttävää kuultavaa; heidän lähtökohtansa yhteiskuntakritiikille ovat täysin väärät.
Suomalaisina velvollisuutemme on luoda lapsi- ja perhemyönteistä asenneilmapiiriä puheillamme, kansallissosialistisella järjestötyöllämme ja henkilökohtaisella esimerkillämme. Lapset eivät ole taakka, he ovat rotumme tulevaisuus. Tämän joutuvat elämäntapasinkutkin toteamaan viimeistään silloin, kun voimat itsestä huolehtimiseen eivät enää vanhuuden päivillä riitä. Silloin on tosin jo liian myöhäistä. Toivottavasti vanhainkotiin työllistetyt afrikkalaiset pulahoitajat osaavat tuolloin asiansa edes välttävästi.
________
Kolumnin lähde: Sinkkuelämää? | Kansallinen Vastarinta
