SINULLE ÄITI, JOKA ET SALLI LAPSESI TAPAAVAN ISOVANHEMPIAAN!!!

[vieras]

Minä en anna lasteni tavata mummoaan ihan siitä syystä että mummo haukkuu sekä minua että lapsia. Minusta meidän ei tarvitse kuunnella moista törkyä kenenkään taholta. Mummo ei näe itsessään mitään väärää ja suoltaa sontaa suuntaan ja toiseen siitä kun emme häntä suostu tapaamaan. Sen kerran kun osaisi edes puhelimessa olla haukkumatta ja valehtelematta niin harkitsisin tapaamista, mutta kun tähän mennessä se ei ole onnistunut niin antaapa olla. Yritimme esikoisen ekat melkein 3v. mutta kun ei asiaan tullut muutosta useista kehotuksista huolimatta niin mies teki päätöksen että antaa olla. Ja hyvä niin, ei noin pienen lapsen tarvitse kuulla haukkuja itsestään "sä olet lihava, sullon rumasti leikattu tukka eikä mummo tykkää yhtään siitä. jne.

 

[vakkari harmaana nyt]

Minä en anna lasteni tavata mummoaan ihan siitä syystä että mummo haukkuu sekä minua että lapsia. Minusta meidän ei tarvitse kuunnella moista törkyä kenenkään taholta. Mummo ei näe itsessään mitään väärää ja suoltaa sontaa suuntaan ja toiseen siitä kun emme häntä suostu tapaamaan. Sen kerran kun osaisi edes puhelimessa olla haukkumatta ja valehtelematta niin harkitsisin tapaamista, mutta kun tähän mennessä se ei ole onnistunut niin antaapa olla. Yritimme esikoisen ekat melkein 3v. mutta kun ei asiaan tullut muutosta useista kehotuksista huolimatta niin mies teki päätöksen että antaa olla. Ja hyvä niin, ei noin pienen lapsen tarvitse kuulla haukkuja itsestään "sä olet lihava, sullon rumasti leikattu tukka eikä mummo tykkää yhtään siitä. jne.

Mä olisin voinut kirjottaa ihan samanlaisen tekstin!
:hug:

 

[vieras]

Nykyisin jo entinen anoppini oli alussa aivan kamala minua kohtaan. Haukkui ja morkkasi niin kovasti ja paljon joka ikisestä asiasta että en voinut enää koskaan kuvitellakaan että häntä tapaisin. Silti koskaan en lapsia kieltänyt tapaamasta mummiaan. Menivät isänsä mukana käymään anoppilassa merkkipäivinä ja juhlapyhinä ja joskus muutenvaankin.
Nykyisin tulemme tuon mummin kanssa ihan hyvin juttusiin vaan lapsien isä ja isän isä eivät ole kuvioissa enää millään muotoa.
Pappa on nähnyt vain esikoisen ihan 2 päivän ikäisenä. Isä näki 2 vuotiaana (lapsi on jo koulussa).

 

[vieras]

meillä miehen vanhemmat ja isovanhemmat antavat ruoka-allergiselle taaperolle salaa makupaloja kun eihän kyse ole mistään isommista ruuista heille alkoholismi on normaalia, ja minun mielestäni viina ja varsinkin vaarin väkivaltaisuus ja rattijuoppous ei kuulu lapseni elämään! eli tässä oli mielestäni jo 2 tarpeeksi painavaa syytä!

 

[Ristiinkulkija]

...mietin että vastaisinko vai en...meneekö aiheeseen vaiko eikö... Mieheni tekee päivätöitä ja minä iltatöitä. Meillä on yksi ilta viikossa vapaa perheelle, vapaa-aika ja yhteinen aika kortilla. Enkä ole innostunut pakkaamaan silloin kolmea alle kouluikäistä autoon ja kyläilemään. Mieluummin että jos meille tultaisiin. Isovanhempia en ole kieltänyt meillä kyläilemässä ja jos heitä kiinnostaisi niin kertoisin kyllä mihin aikaan meille voi tulla. Heidän kotiaan pidän turvattomana, ja epäkohdista olen maininnut, ei vaan mun mielipiteeni mitään vaikuta (siis nainen kun olen ja vähäpätöisempi miestä?). Tai jos niistä on luvattu huolehtia niin ovat kuitenkin jääneet tekemättä. En halua joutua olemaan huolissani lasteni turvallisuudesta.

 

[vieras]

Joskus ei vaan aikataulut sovi yhteen ja sitä on isovanhempien niin tavattoman vaikea käsittää. Meillä mies tekee iltaisin ja viikonloppuisin töitä. Nytkin oli tehnyt koko viikon hurjan pitkiä työpäiviä ja oli sunnuntainakin töissä (kuussa on noin yksi viikonloppu vapaata, muuten vp:t on alkuviikolla). Sunnuntaina sitten vietimme hänen isänpäiväänsä ja olimme rauhassa kotona perheen kesken. Kävimme tosin myös isälläni joka on juuri sairastunut vakavasti ja viety viikon aikana kolme kertaa ambulanssilla sairaalaan - todennäköisesti joutuu nyt sisälle sairaalaan ja halusimme käydä hänen luonaan ennen sitä.

Silti olimme ilkeitä ja ikäviä kun emme käyneet miehen isällä. Aina ei voi miellyttää kaikkia... Erojen vuoksi meillä on kolme isoivanhempi perhettä, joissa pitäisi joka juhlapäivänä kyläillä. Toki yritämme vuorotella ja kaikki saavat lastenlasta halutessaan hoitoon. Silti eri "mummoloissa" on erilaista ja sehän on ihan luonnollista. Itse olen yrittänyt työntää erimielisyydet anopin kanssa sivuun, koska huomaan miten tärkeää on että lapseni oppii hänet tuntemaan. Joka vuosi on juhlia, jolloin emme ehdi kaikkien luona vierailla - on kamalaa millä tavalla meitä siitä syyllistetään ja miten me emme koskaan saa nauttia rauhassa juhlapäivistä (tai siitä mitä niistä on miehen töiden jälkeen jäljellä)

 

[vieras]

Mulla ja mun anopilla on aika erilainen ajatusmaailma. Välit on ihan ok, mutta sanotaanko vaikka kauniisti niin, että en viihdy hänen seurassaan yhtään enempää kuin on pakko. Käymme säännöllisesti mummolassa ja isovanhemmilla on tilaisuus seurustella meidän lasten kanssa. He käyvät myös usein meillä, koska haluan, että lapsilla on isovanhemmat, vaikka aina on ollut sellainen olo, että anoppi olisi toivonut pojalleen paremman vaimon.

Sille en sitten voi mitään, että lapset haluavat leikkiä vain papan kanssa. Mummon seura ei kiinnosta heitä yhtään ja suoraan sanottuna eipä mummo kovin aktiivisesti edes yritä lasten huomiota saada. Välillä vähän yrittää jotain jutella, mut lapset istuu vaan papan sylissä ja vierailujen jälkeen puhuvat vain papasta. Mummo on jotenkin jäykkä ihminen, vaikka tekeekin lasten kanssa töitä. En yhtään ihmettele, miksi lapset eivät viihdy hänen kanssaan.