Toggle sidebar

Sisarukset eivät ole aina hyvä asia, eikä mikään autaaksi tekevä juttu.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Emmiina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

"Emmiina"

Vieras
Nimittäin mulla on kaksi siskoa (1v ja 3v vanhemmat), jotka tekivät mun lapsuudestani helvetin. Toivoin aina, että olisin saanut olla ainut lapsi. Lapsena kiusasivat mua aina. En muista, että koskaan oltaisiin leikitty yhdessä. Jos leikittiin, niin mua aina jotenkin sorsittiin. Jos mulle tuli kavereita, niin siskojen lempipuuhaa oli nolata minut.
He olivat taitavia manipuloimaan äidin ja isän aina minua vastaan. Teininä he teivät mulle selväksi, etten ikinä saa poikaystävää, koska olen läski ja ruma. (Enkä edes ollut). Pakko oli nipistellä mua mahasta ja muista "läskeistä" koko ajan.
Aikuisena käyttäydytään, kuin aikuiset. En silti ole käynyt ikinä siskoni uudessa omakotitaossa, joka on jo 3v vanha. Emme ole juurikaan tekemisissä.

Toisessa ketjussa joku kertoi miehestään, jolla on sisko ja veli. Mies oli sanonut, että monet muut ihmiset ovat sisaruksia tärkeämpiä, sillä ei ole tekemisissä juurikaan sisarustensa kanssa. Väleissä ovat, mutta niin erilaisia ihmisiä, ettei ole oikein juuri mitään yhteistä.

Yksi ystäväni sanoi, ettei ole koskaan leikkinyt veljensä kanssa. Ovat aina olleet melko etäisiä. Vaikka tekemisissä ovat, niin luetteli ystävänsä veljeään tärkeämmiksi.

Kuten joku muukin sanoi samaa ja samaa mieltä olen minäkin: Ainoat lapset ovat yleensä todella sosiaalisia, hyväkäytöksisiä ja hyvissä ammateissa..

Sisarukset ovat monelle myös kultaakin kalliimpia ja elämän suola. Näin varmasti useimmilla.

Mutta halusin vaan tuoda eri näkökulmaa..
 
Tottakai sisarussuhteitakin on erilaisia. Mun hyvä ystävä inhoaa siskoaan ja ovat olleet lapsesta asti kunnon riitapukarit. Teininä tappelu oli ihan mahdotonta. Nyt aikuisina ovat väleissä, mutta eivät juurikaan tekemisissä.

Mulla on kaksi isoveljeä. Toinen on sellainen kova urheilija, matkustelija, yliopiston käynyt, ahkera ja sellanen tunnollinen perheenisä, joka harrastaa paljon, tekee käsillään paljon, harrastaa kaikenmaailman rahastosijoituksia, kulttuuria, pelaa ja liikuu yms..
Toinen veli on sellainen "mua ei kiinosta mikään" autonrassaaja. Ovat veljekset niin eri maailmoista, että yrityksistä huolimatta eivät vaan tule toimeen keskenään. Tai siis toimeen tulevat, mutta mitään syvällisempää ei synnyt.
 
Mulla on sellainen kai ihan normaali suhde sisaruksiin. Ovat tärkeitä, kyläillään toistemme luona jne. Ei silti mitenkään ylenpalttisen paljon olla tekemisissä. On ihanaa, kun ovat olemassa.
Mies on veljensä kanssa paljon tekemisissä ja ylimmät ystävykset. Siskonsa kanssa eivät juuri ole. Sisko vaan tykkäisi pomottaa, moittia ja antaa ohjeita.
 
En ole koskaan leikkinyt siskoni kanssa, vaikka meillä on aika pieni ikäero. En tiedä miksi, mutta ei olla ikinä tultu toimeen. Olisin ihan hyvin voinut olla ainut lapsi, sillä siskosta ei mulle juurikaan iloa ole ollut.
 
Mä olen ainut lapsi. Mulla on ainakin ollut todella onnellinen ja monipuolinen lapsuus. En ole ikinä kaivannut sisaruksia. Koen olleeni lähinnä etuoikeutettu, kun sain olla ainokainen.
Minulla ei ole vielä lapsia, mutta olen ainakin tähän asti ollut vankasti sitä mieltä, että yksi lapsi. Itse koen siis olevani niin etuoikeutettu ja haluan omalleni saman.
 
Minulla oli kaksi sisarusta isolla ikäerolla, lapsena he kiusasivat minua emmekä juuri aikuisiällä tekemisissä ole olleet.

Itse haluan kuitenkin ainakin kolme lasta. En siksi että ajattelisin heidän automaattisesti olevan bestiksiä, vaan siksi että haluan monta lasta.
 
[QUOTE="Emmiina";27921057]Nimittäin mulla on kaksi siskoa (1v ja 3v vanhemmat), jotka tekivät mun lapsuudestani helvetin. Toivoin aina, että olisin saanut olla ainut lapsi. Lapsena kiusasivat mua aina. En muista, että koskaan oltaisiin leikitty yhdessä. Jos leikittiin, niin mua aina jotenkin sorsittiin. Jos mulle tuli kavereita, niin siskojen lempipuuhaa oli nolata minut.
He olivat taitavia manipuloimaan äidin ja isän aina minua vastaan. Teininä he teivät mulle selväksi, etten ikinä saa poikaystävää, koska olen läski ja ruma. (Enkä edes ollut). Pakko oli nipistellä mua mahasta ja muista "läskeistä" koko ajan.
Aikuisena käyttäydytään, kuin aikuiset. En silti ole käynyt ikinä siskoni uudessa omakotitaossa, joka on jo 3v vanha. Emme ole juurikaan tekemisissä.

Toisessa ketjussa joku kertoi miehestään, jolla on sisko ja veli. Mies oli sanonut, että monet muut ihmiset ovat sisaruksia tärkeämpiä, sillä ei ole tekemisissä juurikaan sisarustensa kanssa. Väleissä ovat, mutta niin erilaisia ihmisiä, ettei ole oikein juuri mitään yhteistä.

Yksi ystäväni sanoi, ettei ole koskaan leikkinyt veljensä kanssa. Ovat aina olleet melko etäisiä. Vaikka tekemisissä ovat, niin luetteli ystävänsä veljeään tärkeämmiksi.

Kuten joku muukin sanoi samaa ja samaa mieltä olen minäkin: Ainoat lapset ovat yleensä todella sosiaalisia, hyväkäytöksisiä ja hyvissä ammateissa..

Sisarukset ovat monelle myös kultaakin kalliimpia ja elämän suola. Näin varmasti useimmilla.

Mutta halusin vaan tuoda eri näkökulmaa..[/QUOTE]

Täähän on kuin sanois "ettei ruoka ole aina hyvä asia, minäkin lihoin tuhat viisisataa kiloa ihan syömällä" :) Jos sun lapsuudessa on ollut vaikeeta, niin eiköhän ne ole ne VANHEMMAT joita siitä pitää syyttää...
 
Mulla on yksi veli. Ollaan hyvissä väleissä, mutta aika harvoin tekemisissä. Asutaan tosi kaukana toisistamme. Silloin kun nähdään niin on aina hauskaa yhdessä. Vaikka ei mitään ylimpiä ystävyksiä ollakaan oltu koskaan, niin kyllä minusta on ihanaa että mulla on veli. Ja ois ollut kiva jos olis ollut enemmänkin sisaruksia. Ehkä se on yks syy, että ite oon aina ajatellut että toivoisin vähintään 3 lasta, viidestäkin olen jopa haaveillut joskus, mutta se taitaa olla liikaa.
 
Mulla on kaksi siskoa 12v ja 13v vanhemmat kuin minä.Meillä ei ole mitään välejä toistemme kanssa emme ole riidoissa mutta eivät halua tavata,soitella tms.
 
Mä en ihan oikeasti tunne ketään, jolla olisi tulehtuneet tai kylmät välit sisaruksiinsa. :O Yhden kaverini veli on narkkari, mikä luonnollisesti tekee sisarussuhteesta aika erilaisen, mutta tämäkin kaveri yrittää aina uskoa veljensä parempaan tulevaisuuteen ja puhuu, miten mukava hän oli lapsena, joten uskoisin, että ilman veljen riippuvuutta heidänkin välinsä olisivat normaalit.
Miten teidän, joilla on huonot välit sisaruksiinne, vanhempanne ovat suhtautuneet asiaan, nyt ja lapsuudessanne? Kohdeltiinko teitä tasapuolisesti? Olisivatko vanhempanne omalla käytöksellään pystyneet mielestänne vaikuttamaan suhteisiinne?
 
Ei sisarukset ole sen kummempia kuin muutkaan ihmiset. Jos ei kemiat pelaa niin ei pelaa. Sisarukset ovat usein hyvinkin erilaiset. Kiinnostukset ja elämäntilanteet erilaisia, vaikka suurin piirtein saman ikäisiä olisivat.
 
Mulla on vuoden nuorempi veli, jonka kanssa en ole juurikaan tekemisissä. Hän niin kiireinen, ettei ehdi meitä juuri näkemään. Mutta olen todella iloinen että hän on olemassa, lapsena leikittiin paljon yhdessä ja keksittiin kaikkea kivaa. Mun lapsuus olis ollut paljon tylsempi ilman veljeä.
 
Äitini on ainut lapsi, ja nyt kun hänen äitinsä on huonossa kunnossa (ollut jo vuosia) olisi hänestä ihanaa kun olisi joku jakamassa vastuuta ja joku jolla olisi yhteiset lapsuusmuistot. Oman siskoni kanssa emme ole kovinkaan läheisiä, sanan varsinaisessa merkityksessä, emme kerro toisillemme salaisuuksia ja juttele syvällisiä, mutta kun pelaamme aliasta olemme voittamattomia koska ymmärrämme toisiamme jo puolesta sanasta.
 
[QUOTE="vieras";27921225]Mä en ihan oikeasti tunne ketään, jolla olisi tulehtuneet tai kylmät välit sisaruksiinsa. :O Yhden kaverini veli on narkkari, mikä luonnollisesti tekee sisarussuhteesta aika erilaisen, mutta tämäkin kaveri yrittää aina uskoa veljensä parempaan tulevaisuuteen ja puhuu, miten mukava hän oli lapsena, joten uskoisin, että ilman veljen riippuvuutta heidänkin välinsä olisivat normaalit.
Miten teidän, joilla on huonot välit sisaruksiinne, vanhempanne ovat suhtautuneet asiaan, nyt ja lapsuudessanne? Kohdeltiinko teitä tasapuolisesti? Olisivatko vanhempanne omalla käytöksellään pystyneet mielestänne vaikuttamaan suhteisiinne?[/QUOTE]

Mulla ei ole hyviä eikä huonoja välejä veljeeni. Ei vain elämäntilanteet ole koskaan olleet samanmoiset. Ollessani leikki-iässä, veli oli teini ja kun minä teini, veli ei asunut enää kotona. Minä olen se nuorempi ja mulla on perhe. Veli asuu 400 km:n päässä, ei lapsia ja aivan eri kiinnostuksen kohteet. Kolme kertaa vuodessa nähdään vanhemmillani. Jutellaan jotain sen parin päivän aikana. Eipä muuta sitten, kun ei kemiat kohtaa.
 
Avaan sateenvarjon... Mutta mun mielipide on, että sisarus suhteisiin vaikuttaa myös vanhempien asenne ja se, miten lapsiaan kasvattaa. Kasvatustavalla ja asenteilla voi tehdä paljon hyvää mutta myös paljon hallaa! Jos vanhemmat pitävät lapsia samanarvoisina, kohtelevat kunnioittavasti ja antavat jokaiselle lapselle yhtä paljon huomiota ja ei opeteta kilpailemaan, niin uskon etttä sisarussuhteetkin ovat parempia. Tämä on siis mun mielipide!

Meillä kaksi tyttöä pienellä ikäerolla. Ovat kuin yö ja päivä ja pitävät eri asioitsta mutta ovat parhaita ystäviä olleet aina. Nyt ovat 15 ja 17 vuotiaita, edelleen parhaita ystäviä ja tekevät kaiken yhdessä kuin bestikset. Molemmilla on omiakin kavereita mutta se on melkeinpä niin että sitten ovat jengillä kaikki keskenään, sisarukset ja molempien kaverit. =)
 
Kaikkien kanssa ei kemiat kohtaa, olivat ne sitten naapureita, sisaruksia taikka vaikkapa ne omat vanhemmat.

Mutta kenenkään syrjintää ja kiusaamista en siedä. Ja toivon ettei musta tule niin sinisilmäistä vanhempaa että annan lasteni kiusata toisiaan.
 
[QUOTE="jenni";27921266]Avaan sateenvarjon... Mutta mun mielipide on, että sisarus suhteisiin vaikuttaa myös vanhempien asenne ja se, miten lapsiaan kasvattaa. Kasvatustavalla ja asenteilla voi tehdä paljon hyvää mutta myös paljon hallaa! Jos vanhemmat pitävät lapsia samanarvoisina, kohtelevat kunnioittavasti ja antavat jokaiselle lapselle yhtä paljon huomiota ja ei opeteta kilpailemaan, niin uskon etttä sisarussuhteetkin ovat parempia. Tämä on siis mun mielipide!

Meillä kaksi tyttöä pienellä ikäerolla. Ovat kuin yö ja päivä ja pitävät eri asioitsta mutta ovat parhaita ystäviä olleet aina. Nyt ovat 15 ja 17 vuotiaita, edelleen parhaita ystäviä ja tekevät kaiken yhdessä kuin bestikset. Molemmilla on omiakin kavereita mutta se on melkeinpä niin että sitten ovat jengillä kaikki keskenään, sisarukset ja molempien kaverit. =)[/QUOTE]

Juu, mutta kemiat kohtaa tytöillä. Ihan kuten vieraiden ihmisten kanssakin. Toisten kanssa tulee toimeen, vaikka olisi hyvinkin erilainen taustoiltaan, ammatiltaan ym. Sitten taas joidenkin kanssa ei sitten voi ollakaan missään tekemisissä, vaikka ulkoisesti olisi samantyylinen, sama elämäntilanne, harrastust tai työ.

Ei kaikkien kanssa tule kaikkit toimeen. Sama koskee sisaruksia. Tottakai jokainen toivoo, että oma sisarus olisi läheinen, mutta ei niin vain ole. Ihmiset on erilaisia niistä samoista vanhemmilsta huolimatta.
 
[QUOTE="jenni";27921266]Avaan sateenvarjon... Mutta mun mielipide on, että sisarus suhteisiin vaikuttaa myös vanhempien asenne ja se, miten lapsiaan kasvattaa. Kasvatustavalla ja asenteilla voi tehdä paljon hyvää mutta myös paljon hallaa! Jos vanhemmat pitävät lapsia samanarvoisina, kohtelevat kunnioittavasti ja antavat jokaiselle lapselle yhtä paljon huomiota ja ei opeteta kilpailemaan, niin uskon etttä sisarussuhteetkin ovat parempia. Tämä on siis mun mielipide!

Meillä kaksi tyttöä pienellä ikäerolla. Ovat kuin yö ja päivä ja pitävät eri asioitsta mutta ovat parhaita ystäviä olleet aina. Nyt ovat 15 ja 17 vuotiaita, edelleen parhaita ystäviä ja tekevät kaiken yhdessä kuin bestikset. Molemmilla on omiakin kavereita mutta se on melkeinpä niin että sitten ovat jengillä kaikki keskenään, sisarukset ja molempien kaverit. =)[/QUOTE]

Mielestäni asiaa kirjoitat.

Jos lapselle opetetaan että kaikkia pitää kohdella hyvin ja erilaisuutta kunnioittaa. Ei siitä kuspäätä kasva sisaruksillekaan.
 
[QUOTE="vieras";27921289]Juu, mutta kemiat kohtaa tytöillä. Ihan kuten vieraiden ihmisten kanssakin. Toisten kanssa tulee toimeen, vaikka olisi hyvinkin erilainen taustoiltaan, ammatiltaan ym. Sitten taas joidenkin kanssa ei sitten voi ollakaan missään tekemisissä, vaikka ulkoisesti olisi samantyylinen, sama elämäntilanne, harrastust tai työ.

Ei kaikkien kanssa tule kaikkit toimeen. Sama koskee sisaruksia. Tottakai jokainen toivoo, että oma sisarus olisi läheinen, mutta ei niin vain ole. Ihmiset on erilaisia niistä samoista vanhemmilsta huolimatta.[/QUOTE]

Aloituksessa oli kyse sisarusten kiusaamisesta ja ap selkeästi muistelee pahalla ja katkeruus ei varmaankaan ole kaukana. Mun mielestä se on tilanne joka on vältettävissä vanhempien kasvatuksella.

Kaikista ei voi tulla ylimpiä ystäviä mutta kaikkien kanssa pitäisi tulla toimeen aiheuttamatta mielipahaa.
 
No mä haluan useamman lapsen, nyt on 2 pienellä ikäerolla ja varmaan tulee myös kolmas ja neljäs aikapienellä ikäerolla (n2v). Toivon tietysti että lapset tulee toimeen keskenään ja tulevat läheisiksi ja koen että sisaruksia pitää olla, ei kukaan ansaitse taakkaa ainoana lapsena.

Mutta ei syy moneen lapseen ole sen yksinkertaisempi kuin se että haluan ison perheen, monta lasta. Ainahan ei voi tietää miten tulevat toimeen mutta en mä niitä sen takia halua että pitäis olla jotain bestiksiä vaan se on plussaa tässä jutussa.

En mäkään tunne ketään kellä olis huonot välit sisaruksiinsa, kaitpa sekin sitten peiytyy jotenkin että kaikilla sukulaisilla on aika läheiset välit sisaruksiinsa vaikka eriluonteet ja erilaiset elämäntilanteet on monella.
 
Vanhempani ovat aina kohdelleet minua ja siskoani tasapuolisesti eli mitään kilpailua ei ole ollut. Silti olemme hyvin etäiset, koska olemme täysin erilaisia ihmisiä. Meillä on erilaiset arvot, mielenkiinnon kohteet, tapa kommunikoida, elää...
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa