Sisarusten vähän isompi ikäero?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mama"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"mama"

Vieras
Olisiko kenelläkään jakaa kokemuksia sisarusten vähän isommasta ikäerosta? Minkälaista on vauva-aika toisen kanssa, kun esikoinen on jo "iso". Sellainen 6-7 vuotta? Nykyään kaikki tuntuu saavan lapset 1,5-4 vuoden ikäerolla ja niistä löytyykin paljon hyviä kokemuksia, mutta meille tämä ei ole mahdollinen tilanne (opiskelut + toive kuitenkin pidempi aikaisesta kotiäitiydestä, yhden kanssa vielä toteutuu) :)

Omiin siskoihini minulla on 7 vuotta, 5 vuotta ja 11 vuotta ikäeroa. Seitsemän vuoden ikäero on isosiskoon, nuo kaksi jälkimmäistä pikkusiskoihin. Isosiskoni oli tosi traumatisoitunut minun syntymästä ja "epäreilusta" kohtelusta uusioperheessä. Itse muistan kasvaneeni hetkessä isoksi tytöksi kun pikkusisko syntyi ollessani viisi, mutta en ollut erityisen kiinnostunut hänestä koskaan. Nyt tosin aikuisena meillä on tosi hyvät välit kaikilla ja iso ikäero tuntuu ihan rikkaudelta :)
 
Isosiskollani ja minulla on 5 vuotta ikäeroa. Sitten syntyi veljeni, 6 vuotta minun jälkeeni, ja kun olin 13, syntyi vielä yksi veli. Ja sitten taas sisko, kun olin jo 20v.
Mun mielestä joku 5-7v olisi ikäerona maksimi. Tosin muistan että kun itse olin 6v ja veljeni syntyi, niin olin tosi mustasukkainen, ja inhosin vauvaa aluksi. Johtuen tosin siitäkin, ettei minua edes yritetty valmistaa lapsen taloon tulemiseen, sitten vasta selvisi minullekin kun mentiin laitokselle katsomaan vauvaa.. Olisin varmaan tietty ollut innoissani jos olisi kerrottu vauvasta aiemmin, ja jos olisi annettu pitää sylissä tai auttaa hoitamisessa jne, mutta ei, vanhemmat keskittyivät täysin intosokeina uuteen tulokkaseen ja tuntui että jäin ihan syrjään.
 
Jos on iso ikäero, niin vanhempi sisarus oppii hoitamaan pikkuvauvaa. Seuraa heistä ei toisilleen ola samalla tavalla kuin kahdellä leikki-ikäisellä olisi toisistaan.
 
Ap kin kaipailee lisää vastauksia :) Itse en muista kaivanneeni ikinä sisarusta leikkikaveriksi, paljon oli muita kavereita, mutta itse olen kyllä aika sosiaalinen tapaus...

Tietty tässä on oma ikäkin vähän vaakakupissa painamassa. Nyt kun on vasta 22 ja on yksi reilu vuoden ikäinen lapsi jo, niin ei tunnu olevan mikään kiire asian kanssa.
 
Mulla ja mun pikkusiskolla on ikäeroa 11v.Ollaan kuin paita ja peppu,on itketty huolemme,surumme-naurettu ilomme...Oltu tukena toi elämä mitä tahansa eteen..
Kyllä mie leikitin pikkusiskoa,hoitelin aina vauvasta asti vaipanvaihdot,pesut,nukutukset...Kerran sisko sano mua äidiksi,ja mutsi veti kilarit...
 
Mulla on isoveli 6vuotta vanhempi ja pikkuveli 14 vuotta nuorempi. Isoveljen kanssa ei ollut oikein mitään välejä ennen, kun hänen esikoisensa syntyi ja sen jälkeen hoitoapuna olen veljelle välillä ollut. Pikkuveli myös käy välillä kyläilemässä, kun senn verran nuori, ettei vielä viihdy yksin kotona. Todella toivon, että olis pienempi ikäero, niin vois olla läheisemmät välit veljiin.
 
Täällä yksi isompien ikäerojen kannattaja! Minusta sopiva on 3,5v-8v välillä. Minusta pienten ikäerojen sisarukset ovat liikaa toistensa reviireillä koko lapsuutensa. Liikaa ovat myös "lapset" klimpitettynä eikä yksilöinä. Haluan keskittyä kerrallaan yhteen pieneen ja että isompi on jo omatoimisempi. Kyllähän se isompi sisaruskin nauttii ihan toisella tavalla sisaruksen saamisesta kun jo ymmärtää mikä on homman nimi... Yli 10v ikäeroja taas en oikein pidä hyvinä, ovat lapset jo liian kaukaisia toisilleen. Mutta siltä väliltä! :) Minusta paras.

Joka tilanteessa. Esim. ikäero 5v:
- esikoinen saa olla ekat 5 vuotta se pieni ja silmäterä
- 4-5 -vuotiaana jo osaa olla vauvanodotuksessa mukana ja henkisestikin valmistautua tulevaan.
- vauvan synnyttyä isompi jo osaa autella ja otteet on jo hellät. Äidin ei tarvitse valvoa kuin yhden pienen takia ja vahtia yhtä tarkemmin kotioloissa. Voi vaikka pistää silmät hetkeksi kiinni imettäessä eikä esikoinen ole sillä välin tappanut itseään vahingossa tai tuhonnut kotia.
- Sisarusten suhteet tällä ikäerolla menee hyvin, koska eivät kilpaile liikaa keskenään ja isompi osaa jo varoa. Pienemmällä ja kahelimmalla taas pienemmät voimat, joten ei voi niin helposti hölmöillä isompaa vastaan ;)
- kun vanhempi menee kouluun, voi ehkä olla itse kotihoidontuella. Kun nuorempi menee kouluun, esikoinen osaa jo auttaa pienemmän koulumatkassa (jos menee samaan aikaan kouluun), hakea tarvittaessa iltapäiväkerhosta, koulujen lomilla (joita on paljon) isompi katselee pienemmän perään ja pienemmästä on samalla seuraa.
-Teini-iässä on ensin toinen vielä niin pieni, että saa vanhempikin olla rauhassa "lapsi" kotona pienemmän kaverina ja ei mene liian teinihörhöksi kun ei kahta samanikäistä. Sitten kun toinen on teini, niin isompi on jo järkevä ja hillitsee näin hölmössä iässä olevaa.
Jne. Jne.
En osaa edes kunnolla selittää, mutta tuollainen ikäero vaan on paras. Ja kaksi lasta riittää ;)
 

Yhteistyössä