Toggle sidebar

Sitoutumiskammo

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Saija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

Saija

Vieras
Olen parisuhteessa. Meillä oli aivan upeaa yhdessä, kunnes miehelle iski sitoutumiskammo (juu tiedän, leikittiin kotia aivan liian pian ja olisimme päätyneet vähitellen kuristamaan toisemme suloisessa symbioosissamme). Molemmilla on painolasteja entisistä suhteista, joista ne pelot sitten kumpuavat.

Olen nyt kuukauden verran yrittänyt tehdä hartiavoimin hommia suhteemme eteen. Mies ei jaksa yrittää, näen kyllä että mies pelkää. Hän selkeästi pyrkii ärsyttämään minua ja aivan kuin ajamaan minut pois, jotta voi taas sanoa kaikkien naisten olevan samanlaisia jne...

Viikonloppuna sattui jälleen kerran väärinkäsityksiä ja nyt ollaankin sitten tienhaarassa. Mies on omassa pikku muurien ympäröimässä maailmassaan ja minä yritän miettiä keinoja päästä läpi.

Tämä suhde on pelastamisen arvoinen, tiedän sen! Mutta miten?
 
asian olla vähän aikaa. Viikko ei sit ole se 'vähän aikaa', vaan pikemminkin kuukausi. Sopikaa että olette erillänne vaikka syyskuun loppuun asti, ei mitään yhteyden pitoa. Ja sit sopikaa jo valmiiksi että treffaatte vaikka 30.9 jossain ja juttelette mitä olette miettineet sen 'erossa olon' ajan.

If you love someone, set him free. If he comes back, he loves you. If he doesn't, he never did!
 
Siis olen jo antanut suhteellemme kuukauden (ja hieman yli) aikaa rauhoittua. Olen yrittänyt antaa miehelle aikaa ja tilaa, jonka jälkeen mies valittaa ettemme enää nykyään keskustele ja seksikin on vähentynyt... Jonka jälkeen yritän huomauttaa että keskustelu ja seksi vaativat hiukan enemmän yhdessäoloa kuin 3 kertaa viikossa näkemisen... Jonka jälkeen vietämme 2 hyvää päivää yhdessä ja mies flippaa jälleen kerran, ""sinä ripustaudut""...

Lisäksi mies ei usko taukoihin suhteessa...

Hitto, tämä mies on kyllä sellainen otus että jos sen päästän vapaaksi, joku toinen nappaa alta kahden viikon...

Ärsyttävää kun muistaa millaista meillä oli ja mitä on nyt.

Sehän tässä suhteessa onkin, kun tiedän ettei toista tuollaista samanlaista miestä tule vastaan kävelemään. Me pystymme puhumaan lähes mistä vain. Keskustelumme voivat jatkua koko yön. Aina keskustelun jälkeen kaikki onkin hyvin hetken aikaa, mutta sitten taas...

Kaiken lisäksi tosiaan seksi on myös upeaa. Lisäksi makumme ovat samanlaiset, molemmat pidämme matkustelusta, molemmat olemme asuneet ulkomailla ja olemme suunnitelleet tekevämme sen myös tulevaisuudessa, ruuan kanssa ei tule koskaan riitaa, pidämme samankaltaisista asioista,...

Tiedän mitä minulla on, mutta miten saan sen miehen myös ymmärtämään suhteemme ainutlaatuisuuden???
 
""Hitto, tämä mies on kyllä sellainen otus että jos sen päästän vapaaksi, joku toinen nappaa alta kahden viikon...""

Oikeestiko pidät miestäsi noin 'helposti' vietävänä? Että jos SINÄ et nyt pidä hänestä ja suhteesta kiinni, niin joku toinen heti vie sun miehen mennessään. Ehkä toi vaan oli heitto, mitä sylki suuhun tuo.

Muista, sinä yksin et ole vastuussa suhteenne onnistumisesta tai epäonnistumisesta - vähän sellaista asennetta voisi rivien välistä lukea.
 
Ehkä se oli hiukan heitto tuo lause, mutta on siinä totuuden ripekin. Mies kun on sitoutumiskammoinen, mutta rakastaa naisia. Hän voisi ihastua johonkuhun toiseen hetkessä, elää suhdetta muutaman kk ja paeta. Ei hän ole tuosta noin vaan vietävissä, mutta olen realisti. Hän ei pysyisi sinkkuna kk kauempaa. Siinähän se on, annanko hänen kokeilla muita naisia ja huomata että minä olen SE, vai yritänkö saada hänet huomaamaan asiat jo nyt?

Minä olen polttanut siipeni jo liian useasti ja tiedän mitä haluan ja mitä en. Minä haluan tämän miehen enkä kuvittelekaan löytäväni toista samanlaista, paremmasta puhumattakaan. Tämä maailma on vain mennyt niin hulluksi menestymisen vaatimuksissaan, että ihmiset eivät enää osaa pysähtyä haistelemaan kukkasia, vaan viuhtovat kauhealla vauhdilla eteenpäin keräämään yhä ""upeampia"" kokemuksia.
 
Sepä se... sinä olet tuon 'elämän jutun' löytänyt ja tajunnut. Mutta miehesi ei ilmeisesti vielä. Ja surullinen tosiasia on että hänen on se ITSE tajuttava, sinä et pysty asialle paljoa enempää tehdä, kuin ehkä kertoa oma näkemyksesi, mutta... loppu on miehestä itsestään kiinni.

Ehkä sun on vaan otettava riski, ja annettava miehesi mennä kokeilemaan niitä muita... jos vaikka löytyisi vielä ihanampi nainen kuin mitä sinä olet. Tuskinpa, mutta miehen on se itse tajuttava. Kyllä se takaisin palaa, jos niin on tarkoitettu. Ainut mitä voi toiselle tehdä on antaa hänelle vapaus olla mitä on. Ja ajattele, jos nyt annat hänen mennä... hän ehkä muistelee sinua ihmisenä, joka antoi hänelle vapauden olla mitä hän on. Ja jos nyt sidot hänet ja vaadit häntä tajuamaan suhteenne ainutlaatuisuus... hän lähtee jossain vaiheessa jokatapauksessa (jos niin kerta haluaa)... ja silloin hän muistelee sinua naisena, joka yritti väkisin hänet sitoa ja muuttaa. Kumman mielikuvan haluat jättää miehesi mieleen, ja kumpi mielikuva todennäköisemmin tuo miehesi takaisin?
 
Tiedän tuon. Miehen on itse ymmärrettävä ja ajateltava mitä elämältään haluaa. Hän välillä sanoo minun olevan outo (positiivisessa mielessä ;) ja erilainen, verrattuna muihin naisiin. Hän on itse myös myöntänyt meidän keskusteluyhteyden olevan erikoisen hyvä, taas verrattuna muihin. Kun meillä menee hyvin, olen niin mielettömän onnellinen etten tiennyt tällaista olevankaan.

Tuntuu vain niin järkyttävän kauhealta ajatukselta istua kotona yksin ja miettiä missä mies viuhtoo. Tiedän, ettei ero minua tapa, särkyneestä sydämestä selviää kyllä hengissä. Ja osaan kyllä täyttää elämäni muilla asioilla, sekä tuntea iloa ja tyydytystä niistä pikku asioista. Minä vain pelkään yksinäisyyttä, sitä että elämäni mies ei näe meidän ainutlaatuisuuttamme, että elämäni soljuu hiljalleen ohi...

Lievähköä masentuneisuutta ilmassa... ;)
 
Itse asiassa, vaikka ensin meinasin väittää vastaan tuohon mustanaamion kommenttiin, mutta siinä on perää enemmän kuin arvaakaan. Itse entisenä ja ehkäpä hieman vieläkin sitoutumiskammoisena voin sanoa, että en ole halunnut sitoutua entisiin miesystäviini, sillä olen sisimmässäni kokenut, ettei kannata. Nyt sitten olen saanut maistaa omaa lääkettä ja totuus varmaan on, että miehen vaisto on sanonut, ettei mun kanssa kannata alkaa suhteeseen. Noh itse asiassa itsekin asiaa pohdittuani totesin, jos suhde jatkuisi, niin näkisin sen kuitenkin kaatuvan jossain vaiheessa.

Mulla oli AP:n kanssa hieman samanlainen kokemus ja mies oli kovin hanakka muiden naisten perään. No saa olla mun puolesta. Vaikka mies tuntuisi miten ihanalta muuten, mutta jos muut naiset kiinnostaa niin kovasti niin sellaisella miehellä ei kyllä tee mitään. Maailma on kuitenkin täynnä ihania miehiä, jotka näkevät vain sinut.
 
Olisiko mies vähän narsistinen tai hänellä ei ehkä ole ihan yhteyttä tunteisiinsa? Onko hänen tunne-elämänsä vähän epästabiili? Onko hänellä yhtään onnistunutta parisuhdekokemusta?
 
Sirpa,

oletko tosiaan sitä mieltä, että kolme kertaa viikossa yhdessäoloa on liian vähän seksiin ja keskusteluun?

Ei minusta. Edellytätkö tietyn määrän tapaamista ennen kuin harrastat seksiä, vai miksi kolme viikottaista tapaamista ei riittäisi seksiin ja keskusteluun?

Minulla on kokemusta sitoutumiskammoisesta miehestä. Sellainen on ikään kuin kuminauhalla kiinni: jos menee lähelle, se etääntyy, jos etääntyy, se tulee lähelle.

Suosittelen etääntymistä, sillä väkisin ei noita miehiä pidetä eikä ainakaan tapaamisten määrillä sidota. satsaa enemmän laatuun kuin määrään tapaamisissa.

 
Tiedän kyllä tuon, että mikäli on epäilyksiä suhteen toimivuudesta, ei välttämättä ole niin valmis sitoutumaan. Mutta toisaalta syytän kyllä nyky-yhteiskuntaa sitoutumiskammosta. Nykyään odotetaan koko ajan sitä suurempaa ja hienompaa kulman takaa ettei osata arvostaa sitä mitä jo on (vrt pettämiset yms vilunkipeli).

Ja mielestäni 3 kertaa viikossa tapaaminen on liian vähän kunnolliseen seksiin ja keskusteluun, mikäli ne tapaamiskerrat sisältävät ostoksilla käymisen, baarireissut, kaveriporukassa hengailun,... Eli ei kahdenkeskistä aikaa (en kykene ajattelemaan marketin parkkipaikkaa ja pientä autoa kovin hyvänä seksin harrastuspaikkana...). Toinen asia olisi jos ne 3 kertaa käytettäisiin täysillä, eli rauhallinen mukava paikka, iso sänky, hyvää viiniä, hyvää ruokaa,... Ja muuten spontaanius katoaa kokonaan, mikäli ei tavata kuin muutama kerta viikossa...

Tein tässä tämän päivän aikana päätöksen; Kaivoin itsetunnon ojanpohjalta esiin ja huomasin olevani todellinen löytö miehelleni. Mikäli mieheni haluaa päästää minut vapaille markkinoille, niin se on hänen oma tappionsa! Nyt tämä tyttö lopetti matelemisen!
 
Mitä se käytännössä tarkoittaa, että lopetat matelemisen?

Eikö mies ole kovin kiinnostunut seksistä?

Toi spontaaniusjuttu on hyvä huomio. Miehet taitaa haistaa niin helpolla sen jos nainen on jotain vailla, silloin sitä ei voi antaa. Oletko lukenut Säännöt-kirjaa?
 
Typerää on se, että silloin kun itse on vähän etäinen ja ei oikeastaan edes niin kiinnostunut, niin mies piirittää ihan kyllästymiseen asti. Mutta sitten kun itse olet kiinnostunut, niin sitten kohtaat sitoutumiskammoisen. Tasan ei mee onnenlahjat!

Hienoa AP, että kaivoit itsetuntosi esiin. Sinä olet upea yksilö ja mies ei ansaitse sinua, jos ei halua sitoutua. Go sister go! :)
 
Niin, onko se miehen geeneissä, että hän menettää mielenkiintonsa jos nainen ""jahtaa"". Tämä näkyy myös suhteessa, jossa mies rakastaa naista. Hän voi kuitenkin kohdella naista välinpitämättömästi tai itsestäänselvyytenä. Ja asiat kääntyvät, jos minä naisena en vastaa miehen viestiin, hän ihmettelee, mutta hän itse voi hyvin olla reagoimatta viesteihini.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa