T
takinkääntäjä
Vieras
Onko muita, jotka ovat olleet joko puheissaan tai ainakin mielessään jyrkästi jotain mieltä siitä, miten aikoo joissain asioissa toimia, kun saa omia lapsia, mutta sitten lasten myötä onkin huomannut toimineensa juurikin omien ennakkoajatustensa vastaisesti? Lotta Backlund kirjoitti muistaakseni jossain kolumnissaan juuri samasta aiheesta kerran.
Esimerkkejä:
Minähän en sitten koskaan puhu kakkavaipoista ruokapöydässä. (Hävettää myöntää, mutta näin olen tehnyt.)
Minähän en sitten koskaan puhuttele miestäni sanalla isä eikä hän minua sanalla äiti. (Ja näillä sanoilla kutsumme toisiamme aina joskus, ei tosin, jos asia ei liity lapseen mitenkään.)
Muitakin juttuja olen itsessäni huomannut, mutta ei tule nyt heti mieleen.
Olisi mukava kuulla, mitkä asiat muita ärsytti suunnattomasti ennen vauvaa, mutta mitä kuitenkin ovat lapsen myötä itse tehneet.
Esimerkkejä:
Minähän en sitten koskaan puhu kakkavaipoista ruokapöydässä. (Hävettää myöntää, mutta näin olen tehnyt.)
Minähän en sitten koskaan puhuttele miestäni sanalla isä eikä hän minua sanalla äiti. (Ja näillä sanoilla kutsumme toisiamme aina joskus, ei tosin, jos asia ei liity lapseen mitenkään.)
Muitakin juttuja olen itsessäni huomannut, mutta ei tule nyt heti mieleen.
Olisi mukava kuulla, mitkä asiat muita ärsytti suunnattomasti ennen vauvaa, mutta mitä kuitenkin ovat lapsen myötä itse tehneet.