Sitten kun minulla on lapsia, niin MINÄ EN ainakaan tee ...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja takinkääntäjä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

takinkääntäjä

Vieras
Onko muita, jotka ovat olleet joko puheissaan tai ainakin mielessään jyrkästi jotain mieltä siitä, miten aikoo joissain asioissa toimia, kun saa omia lapsia, mutta sitten lasten myötä onkin huomannut toimineensa juurikin omien ennakkoajatustensa vastaisesti? Lotta Backlund kirjoitti muistaakseni jossain kolumnissaan juuri samasta aiheesta kerran.

Esimerkkejä:

Minähän en sitten koskaan puhu kakkavaipoista ruokapöydässä. (Hävettää myöntää, mutta näin olen tehnyt.)

Minähän en sitten koskaan puhuttele miestäni sanalla isä eikä hän minua sanalla äiti. (Ja näillä sanoilla kutsumme toisiamme aina joskus, ei tosin, jos asia ei liity lapseen mitenkään.)

Muitakin juttuja olen itsessäni huomannut, mutta ei tule nyt heti mieleen.

Olisi mukava kuulla, mitkä asiat muita ärsytti suunnattomasti ennen vauvaa, mutta mitä kuitenkin ovat lapsen myötä itse tehneet.
 
joo, mä ihmettelin lapsettomana miks ne kaikki lapset pitää ottaa mukaan ruokakauppaan kitisemään ja raivoamaan. Itse en moista teksi. Noh, päivät kun viettää lasten kans keskenään, tulee tilanne jolloin sinne kauppaan on vain päästävä -lasten kanssa.
Usein kyllä käymme miehen kanssa kaupassa siten että toinen jää lasten kanssa kotiin.
 
ei mulla ollut ennen lapsia mitään päätettyjä juttuja...

muutakun sellaisia, että lapsien nähden saa ja pitääkin aina välillä kinastella, ei siis olla vaan hymyillä kokoajan vaan omat tunteet saa kotonaan näyttää.. se on meillä toteutunut :D
 
Minähän en tuttia lapselleni anna (no tarkalleen ottaen sen antoikin mun äiti... ja minä pitkin hampain myönsin että ok, nielee huutaessaan vähemmän ilmaa kun on se mokoma suussa).

Minähän opetan lapseni kaikiruokaisiksi ja ruokailutilanteet sujuvat sen vuoksi ja hyvien käytöstapojen aikaisen oppimisen vuoksi kuin tanssi vaan, hymyillen ja rauhallisesti...
JA kissin villat, lapset ei toimikaan kuten äidin ajatus- kummallista :o

Minä en koskaan suutu...........
 
heh, minäkin oon leikkimielellä ajatellu, että SITTEN KUN mulla on niitä lapsia, niin kyllä minä saisin pidettyä ne kurissa (kaupassa)...ja että mun lapset ei huuda ja juoksentele ja ja ja....mutta saa nähdä sitte ku saan joskus toivottavasti lapsen, niin kuinka käykään :D
 
Meidän tytöllehän ei pueta vaaleanpunaista!!! (yeah, right...)
Meillä EI aleta mihinkään perhepetihelvettiin!!! (1v3kk nukkuu vieressä yhä)
Meillä ei syödä purkkiruokia (eka vuosi meni 99% purkeilla, tosin luomu-sellaisilla kun en halua syöttää lapselle tehotuotettua lihaa).

Muitakin varmasti on, en vaan muista just ny...
 
Hmm, mitäköhän mä olen jo "päättänyt" :D En kovin paljon ole vielä mahd. tulevaa äitiyttäni pohtinut, mutta:

-En aio koskaan kurittaa lapsiani ruumiillisesti
-En haluaisi viedä alle 1-vuotiasta enkä mielellään alle 2-vuotiastakaan päivähoitoon
-En pidä lapsiani päiväkodissa enempää kuin on pakko (mahd. lyhyet päivät, lapset aina kotona, kun mulla on vapaata/lomaa, ei isompia sisaruksia äitiysloman aikana päiväkotiin jne.)

Muuta ei taida tulla mieleen. Saa nähdä, päteekö noi sit joskus. :D
 
Mulla ei ole mitään erikoisia ajatuksia ollut etukäteen. Paitsi että en anna periksi, jos lapsi kinuaa kinuamistaan jotain asiaa itselleen, enkä hyvästä syystä haluaisi sitä antaa. Tähän asti on pitänyt, tosin tenavakin on vielä alle 3-v. Nimimerkillä veljeään seurannut, joka osti laservalon pojalleen, vaikka oli etukäteen puhunut, että sitä ei sitten koskaan osteta... Poika jaksoi kinuta 2-3 päivää asiasta, johan oli saanut vanhempien pään käännettyä.
 
Ennenkuin saimme lapsia, mieheni kanssa kauhistelimme usein erään tuttavapariskunnan touhuja, kun kumpikin otti viikonloppuisin vaikka olivat keskenään lasten kanssa. Siis ihan pienet tai reippaat kännit. Puhuimme, että ei sitten kyllä juoda kännejä kun lapset ovat kotona.

No toinen piti tästä kiinni toinen ei. Eli minä en ota kuin saunasiiderin tai lasin viiniä jos lapset ovat kotona jotta voin olla tolkuissani vaikka keskellä yötä tarvittaessa. Mies vetää kaljaa jo lasten läsnäollessa iltapäivästä alkaen joka viikonloppu. Sitten yöllä yleensä sammuu sohvalle. Siinä makaa aamupäivän.

Kuulostaapas oikeasti pahalle näin kirjoitettuna. :(
Oikeasti ahdistaa tämä. Niin ne vaan muuttuu periaatteet...
 
Mie päätin, että meillä ei juoda mitään alkoholia jos lapset kotona. Eikä oo kukaan juonu. Tuttipulloa meillä ei tarvita koskaan suoraa rinnalta mukille. No eipä menny ihan niin :)
 
Päätin, etten kurita lapsiani fyysisesti, etteivät lapseni tule näkemään mua tai isäänsä humalassa, ja että mun lasten leluille riittää sellainen ihan pieni kori.

Kaksi ekaa päätöstä on pitänyt, kolmas ei todellakaan :D

Lisäksi "päätin" joskus etten todellakaan aio imettää taaperoa. Imetinpäs :)
 
- Tulen tekemään lapselleni aina soseet itse. Esikoisen kohdalla tuo päti pitkälti mutta kuopus söi pääsääntöisesti npurkkiruokia.

- Tulen hoitamaan lapset kotona mahdollisimman pitkään. Esikoinen aloitti päivähoidon 1v10kk iässä kuopuksen ollessa vielä kotona ja kuopus 1,5v ikäisenä.

- Tulen tekemään kaikkeni että lapset oppivat mahdollisimman nopeasti kuiviksi. Vaipoissa vielä 5v ja kohta 4v.

- Tulen kasvattamaan lapset niin ettei minun tarvi kotona nostella tavaroita ylös tai lukita ovia turhaan jne. Turha edes selitellä... :ashamed:

- En tule käyttämään lapsilla tuttia. Esikoisella onnistui mutta kuopuksella oli unitutti 1v8kk ikään asti.

Ei nuo varsinaisia päätöksiä ollut mitä olisin ympäriinsä uhonnut tai muita arvostellut, lähinnä sellaisia tavoitteita mitä olin mieleeni asettanut siitä kuinka pyrkisin toimimaan. Toki olin tietoinen siitä että lapset ovat erilaisia ja ettei kaikki aina mene niin kuin haluaa.

Näiden mieleentulleiden liäksi on paljon sellaisiakin mitkä ovat sitten pitäneet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja maisa:
Mies vetää kaljaa jo lasten läsnäollessa iltapäivästä alkaen joka viikonloppu. Sitten yöllä yleensä sammuu sohvalle. Siinä makaa aamupäivän.

Kuulostaapas oikeasti pahalle näin kirjoitettuna. :(
Oikeasti ahdistaa tämä. Niin ne vaan muuttuu periaatteet...

Se kuulostaa luettunakin tosi pahalle. Lapsi raukat :(
 
Mä en osannu ennen esikoista edes ajatella millasiin tilanteisiin lapsen kanssa voikaan joutua :D joten mulla ei ollu mitään näin-mä-tulen-tekemään-asioita.

Tunnen muutaman ihmisen jotka arvosteli mua tietyissä asioissa ja tekee itse nyt äitinä täysin samoin :whistle: Ja se on todella raivostuttavaa.
 

Yhteistyössä