Sittenkin se oikea?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja omenanpuolikas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

omenanpuolikas

Vieras
Olen elänyt jo hyvinkin yli puolet elämästäni vaikka eläisin kuinka vanhaksi.
Ja nytkö vasta olen tavannut sen oikean ihmisen jonka olisi pitänyt kuulua rinnalleni
nuoruudesta lähtien.

Mies jonka tunnistan sielunkumppanikseni on vieläkin vanhempi kuin minä, ikäeromme on.15 vuotta.
Aika loppuu kesken..olemme molemmat naimisissa tahollamme.
Itkettää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja omenanpuolikas:
Olen elänyt jo hyvinkin yli puolet elämästäni vaikka eläisin kuinka vanhaksi.
Ja nytkö vasta olen tavannut sen oikean ihmisen jonka olisi pitänyt kuulua rinnalleni
nuoruudesta lähtien.

Mies jonka tunnistan sielunkumppanikseni on vieläkin vanhempi kuin minä, ikäeromme on.15 vuotta.
Aika loppuu kesken..olemme molemmat naimisissa tahollamme.
Itkettää.

Minä en usko noihin sielunkumppanihörhöilyihin. 15 vuoden ikäero on melko yleistä.
Jos olet onneton avioliitossasi, tee jotain asian eteen. Jos mikään ei auta, laita kantapäät vastakkain. Vasta eron jälkeen kannatta alkaa vilkuilla "sielunpuolikkaita".
 
Olen tavannut näitä sielunkumppaneita. Nauttinut juttutuokioista heidän kanssaan. Keskustelutaitoisen kanssa on mukavaa vaihtaa ajatuksia, vaikka olisi lyhempi tuttavuus tai sitten pitkäaikainen työkaveri.
Samoin ajattelevia ihmisiä on maailma pullollaan ja sielunkumppanuutta voi tuntea omaan lemmikkiinsäkin, jos sellainen on. On tullut vastaan sympaattisia kissojakin.

Katso itseäsi ja mieti missä mättää.
 
Hän ei olisi sama ihminenkuin nyt ilman omaa historiaansa. Sama pä'tee sinuun. Vasta tuolla elämänkokemuksella olette sitä mitä nyt olette ja samalla "aaltopituudella". Mikä estää teitä olemasta vain ystäviä?

Hyvistä ystävistä, kannattaa pitää kiinni. Jos taas tunne on jotain huumaa, niin älä huoli, se haihtuu aikanaan loppui aika tai ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja omenanpuolikas:
Olen elänyt jo hyvinkin yli puolet elämästäni vaikka eläisin kuinka vanhaksi.
Ja nytkö vasta olen tavannut sen oikean ihmisen jonka olisi pitänyt kuulua rinnalleni
nuoruudesta lähtien.

Mies jonka tunnistan sielunkumppanikseni on vieläkin vanhempi kuin minä, ikäeromme on.15 vuotta.
Aika loppuu kesken..olemme molemmat naimisissa tahollamme.
Itkettää.

voi voi voi.................

tästä stoorista ei voi sanoa oikeastaan yhtään mitään kun et kerro mitään,voit olla ihan nuori vielä ja luulet että olet elänyt jo puolet sun elämästä.ja toinen pointti olisi : minkälainen paskiainen se sun eka mies on? . kun sua noin itkettää ja haluat käpertyä sen sun soulmaten kainaloon?
 

Yhteistyössä