L
Lastenlääkäri
Vieras
Siveys aviollisessa elämässä.
Useita vuosia sitten tuli ollessani vieraana muutaman serkkuni luona
eräs nuori nainut nainen hänen luokseen neljä kuukauden vanhan lapsensa
kanssa pieni, veretön, ohutkaulainen, sinivaalea raukka. Hänen
poistuttuaan sanoi serkkuni: Eikös se ole suuri häpeä että nuoret
ihmiset ymmärtävät niin vähäsen? Lapsi parka on niin kivulias siitä
syystä, että vanhemmat liian usein käyttävät aviollisia oikeuksiansa.
Maidolta riistetään siten sen ravitsevat ja elinvoimaiset ainekset.
Minä tiesin siihen aikaan niin vähäsen näistä asioista, etten ymmärtänyt
mitä hän tarkoitti. Siitä pitäen mitä vaistomaisesti tajusin ja mitä
eläinkunnassa olin huomannut en koskaan ollut luullut vanhempain pitävän
lihallista yhteyttä vaimon raskaana ollessa. Vielä tänäkin päivänä näen
simieni edessä tuon kuihtuneen, kalpean lapsen kuvan, joka kaikessa
haikkoudessaan niin kaunopuhuheliaasti puhuu lapsenoikeuden puolesta.
Vähää myöhemmin kuuntelin H. C. Wright´in luentoa Avioliitosta, sen
velvollisuuksista ja edesvastuuksista. Hän kehoitti miehiä ja naisia
jättämään elantonsa parhaan osan osaan lapsilleen ja olematta
irstausuudella ja kevytmielisyydellä riistämättä jälkeläisiltään heidän
elinvoimaansa ja terveyttään. Aviopuolisoiden tulee olla kohtuullisia,
jotta tulevat sukupolvet sekä henkisesti että ruumiillisesti
paranisivat. Sitten luin lisääntyneellä mielenkiinnolla hänen kirjansa
Avioliitto ja vanhemmat sekä Epäsuotuinen lapsi. Siihen aikaan ei
vielä ymmärretty semmoisten kirjain tarpeellisuutta ja tärkeyttä. Mutta
nyt ovat jo muutamia vuosia sitten kärsiväin vaimojen sydäntä särkevät
valitukset ja pienten lasten kauhistuttavan suuri kuolevaisuus todeksi
näyttäneet avioliitossa niin huutavan vääryyden tapahtuvan, niin
hirveätä väkivaltaa luonnolle tehtävän, että tarvittaisiin tulikynä
näiden elävien, polttavien ajatusten ilmaisemiseksi ja niiden totuuden
vakaumuksen piirtämiseksi miesten ja naisten sydämmiin. Ellei taivaan
ihmettä tapahdu, eivät kumminkaan tuhannet innostuneet kynät kykene
ehkäisemään sitä vääryydeen tulvaa, joka nykyään avioliittojen varjolla
vyöryy viatonten vaimojen ja lasten yli. Eläimistä ainoastaan muutamain
kotieläinten naaraat sallivat parittelua muulloinkin kuin sikiytymistä
varten. Monessa raakalaiskanssassa on melkein poikkeuksetta sama
sääntönä. Siveydestänsä ja uskonnollisesista laeistaan ylvästelevät
kansakunnat tätä lakia joka päivä rikkovat, väittäen tällä tavalla
täyttävänsä luonnon lait. Esitämme lyhyesti eri mielipiteet tässä
asiassa: 1. Muutamat väittävät sukupuolten yhtymyksen olevan luonnon
vaatiman ja välttämätön miehelle, mutta ei naiselle. 2. Toiset että tämä
toimitus on rakkauden vaatima, kummankin sukupuolen haluama ja
molemmille nautintoa tuottava ja siis muutakin kuin sikiytymistä
tarkoittava. 3. Toiset vihdoin, ettei yhtymyksen pidä tapahtua muuta
varten kuin suvun lisääntymiseksi. Lääkärit ja fysioloogit opettava
opettavat useimpain miesten ja naisten luulevan: Lihallisen yhtymisen
olevan välttämätöntä miehelle, mutta ei naiselle. Tämän tarpeen olevan
hänessä synnynnäisen ja ettei sitä hänen terveyttään vahingoittamatta
voida tukehduttaa. Että sen tukehduttaminen aiheuttaa, siitosaineksien
imeytymisen omaan ruumiseen, joka vaikuttaa melkein samalla tavalla kuin
myrkyllisen vieraan aineen siihen imeytyminen. Ettei nainen
luonnostaankaan ole yhtä intohimoinen kuin mies, ettei hänellä ole niin
runsasta erittymistä, että hänen sukuvietilleen on kuukautisissa sopiva
johde ja ettei hänellä siis ole samaa tarvetta eikä myöskään samaa
vahinkoa, ellei hänen himojaan tyydytetä. Perustuvatko nämä väitteet
tosioloihin? Minkä tosiasiain perusteella voidaan päättää minkälaisia
miehet ja naiset luonnostaan ovat? Kun vain naisille opetetaan
viattomuuden olevan hänen kruununsa ihanin jalokivi, kun yleinen
mielipide on se että naisellisuus ja siivous ovat yhtä kuin sukuvietin
tukahduttaminen, kun hän pelkää äitiyttä ja luulee
itsensä-pidättämisellä voivansa estää siementen elinvoimaa, kun
vialliset tavat sen ohella tekevät takaperoisiksi kaikki toiminnat, -
kuinka asiain näin ollessa voidaan tietää minkälainen hän luonnostaan
on? Ja kun toisaalta miehelle opetetään, ettei puhtaus ole mikään miehen
hyve, kun intohimoja kiihotetaan luonnotomain elintapain, kevutmielisten
ja rivojen keskustelujen, ajatusten kirjain kautta, - voidaanko silloin
väittää näiden valtaavien intohimojen olevan täysin luonnollisia? A. E.
Newton sanoo: - Ne jotka eivät koskaan tarkoin ole tutkineet
alkoholisten kiihotinten, kahvin, osterein, munien, mausteiden ja
animaalisten ravintoaineiden vaikutusta, voivat yhtä hyvin kuin ne,
jotka nauttivat rivoista keskusteluista, syyttää luontoa liiallisesista
lihallisista himoistaan. Me opetamme tytön kukistamaan tunteensa, pojan
antautumaan niiden valtaan, ja se tapahdu ainoastaan sanoilla ja
kirjoilla, sillä nämä opit ovat piirretyt koko heidän elantoonsa
yhteiskunnan kaikkien perimystapain, ennakkoluulojen ja olojen avulla.
Mainitkaamme muutamia näiden oppien seurauksia. Ensiksikin lain
järjestämä haureus. Naiset tekevät miesten suostumuksella haureuden
tuottavaksi tulonlähteeksi itselleen, myyden ruumiinsa, jotta tämä
miesten vaatimus tämä hänen välttämätön tarpeensa, tulisi
tyydutetyksi. Käydessään tälläisten naisten luona noudattavat he aivan
yksinkertaisesti luonnollista tarvetta eivätkä siis tee väärin. Mutta
koska naisilla ei ole samoja tarpeita, niin he tekevät väkivaltaa
luonnon laeille tälle uralle antautuessaan jopa vain kerrankin
lihallisesti yhtyessään. Seuraelämän sovinnaisten lakien mukaan tämä on
suurin rikos; minkä he voivat tehdä! Heidät suljetaan ulos
seurapiiristä. Vaikka he sitten täyttäisivät elämänsä
ihmisystävällisellä toiminnalla, niin tämä synti kaikissa tapauksissa on
niin inhottava ja häpäisevä, etttä tuskin armollinen, mutta oikeutta
noudattava Jumalakaan heille tämän synnin anteeksi antaa! Miten on
muutoin selitettävissä se tosiseikka, että miehiä puolustetaan, heidän
syntinsä annetaan anteeksi, kun sitä vastoin naiset, jotka tähän
hirvittävään pahaan ottavat osaa, ei ainoastaan hylätä, vaan jopa
pidetään auttamattomasti kadotettuina. Huomattakoon tämän opin
vaikutuksia avioliiton alalla. Aistillisuutensa monipuoliseen
tyydyttämiseen tottunut mies etsii ja nai herttaisen, nuoren tytön.
Tytöllä ei saa olla mitään tarpeita eikä vaatimuksia tähän katsoen.
Häntä ei myöskään milloinkaan ole opetettu, että hänen ruumiinsa kuuluu
hänelle itselleen ja sielunsa hänen Luojalleen. Hän luovuttaa koko
omistusoikeuden itseensä miehelleen ja mikä on silloin hänen ja yleisen
naisen erotuksena? Hän myypi itsensä yhdelle miehelle ja monta vertaa
huonoimmilla ehdoilla. Onko se liioittelua, jos sanon, että hän on yksi
haureuden uhri, jonka miehelle tulee korvata nuo monet ja jolla ei ole
miidenkään oikeutta, oikeutta valita aikaa ja tiloja? Hän on altis
tilapäiselle äitiydelle ja tuolra kaikkea muuta kuin tervetulleelta
lapselta riistetään luontainen voima, se voipi periä lihalliset vietit
ja sairaloisia himoja ja on ehkä kiroava omaa olemassa-oloaan. Kerran
lopetettuani erään luentoni terveudestä, jossa tätäkin aihetta olin
kosketellut, kertoi muuan nainen liikuttavalla tavalla omasta
kokemuksestaan. Hän sanoi: Arvoisat naiset, oltuani naimissa kaksi
vuotta sain heikon ja kivulloisen lapsen: se tarvitsi alituista
huolenpitoa ja hoitoa pysyäkseen hengissä. Kun se oli seitsemän
kuukauden ikäinen, tunsin hämmästyksekseni ja kauhukseni sydämmeni alla
uuden eläjän liikkuvan. Olin uudelleen tulossa äidiksi. Tunsin itseni
masentuneeksi, nöyrtyneeksi. En taida kuvata sitä alentumisen tunnetta,
joka täytti koko olentoni. Mitä oli tapahtunut? Syntyneeltä ja toiselta
syntymättömältä lapselta oli kumpaiseltakin riistetty heidän luntainen
perintöosansa. Katuen ja kyyneliä vuotaen kerroin asian äidilleni. Mutta
hän sanoi: Hyvä lapsi, älä sure, tiedäthän näiden lasten olevan oikeita
laillisia lapsiasi. Koko olemukseni joutui kuohuksiin, poljin jalkaa ja
miltei huutanut: - Mieheni on tosin lasteni isä, mutta sittenkään ne
eivät ole laillisia lapsia. Eikään ihmisten kirjoittama laki, ei mikään
papin toimittama vihkiminen voi ksokaan laillistaa tekoa, joka riistää
viattomilta lapsislta heidän oikeutensa elämään ja terveyteen. Sitten
seurasi vastavaikutus ja itkien ja valittaen pyörryin hänen syliinsä.
Mikä oli seurauksena? Kahta vuotta myöhemmin lepäsi nämä kaksi
pienokaista lyhyen ajan elettyään kuolleiden kaupungissa ja vasta
opittuamme tuntemaan lain, mieheni ja minä saimme lapsemme elämään.
Toista teoriia julistava puolue väittä: Yhtymisen olevan rakkauden
toimitus. Ettei sen koskaan pidä tapahtua paitsi miehen ja vaimon
molemminpuolista tahtoa ja että synnyttävää voivaa sen tapahtuessa on
hallittava ja suojeltava. Silloin tästä toimituksesta tulee rakkauden
vertauskuva; se on vapaiden aineiden vaihto, joka antaa voimaa ja
terveyttä ja solmiaa siteen vielä lujemmaksi. Että, jos aviopuolisoiden
elämä olisi sopusoinnussa tämän kanssa, miehen halu ei ilmaantuisi
useammin kun vaimonkaan. Ettei mies itseään vahingoittamatta voi haluaan
tyydyttää ilman että vaimo on siihen haluonen. Että molemmat ainoastaan
voittavat, eivät mitään kadota tämän molemminpuolisuuden kautta. Tälle
teoriiaalle voipi kyllä hankkia todistuksia ja se on epäilemättä
ensimmäistä ihmisellisempi. Eräs vaimo, joka kymmenessä vuodessa oli
synnyttänyt viisi lasta, kysyi kerran minulta neuvoa. Hänen lapsensa
olivat heikkoja, risatautisia, hermostuneita ja ärtyisiä. Itse hän
ehtimiseen käytti lääkäriä ja lääkkeitä. Joka elin hänen ruumiissaan
näkyi olevan sairaaloinen, joka toiminta väärälle uralle pakotettu. Hän
elää retuutteli viheliäistä elämää. Muiden lääkärein tavoin olin minäkin
määrännyt eri keinoja hänen lukuisille vaivoilleen. Eräänä päivänä hän
mm. kysyi minulta miten hän vahingotta voisi välttää hedelmöittymistä.
Kysyin puolestani häneltä miten suuri hedelmöittymisen vaara oli. Hän
vastasi: - Jos mieheni ei ole poissa kotoa, niin en koko avioaikanani
vielä ole turvattu siltä paitsi aivan ensimmäisinä aikoina
synnyttämiseni jälkeen. Ja kumminkin rakastatte miestänne? Niin - -
onhan hän hyvä ja pitää huolta perheestään. Voisin ehkä häntä todella
rakastaakin, ellei tätä olisi. Mutta nyt! Jumala minua armahtakoon, minä
inhoan, vihaan häntä, ja jos tietäisin millä voisin itseni ja lapseni
elättää, niin jättäisin hänet. Ettekö voi puhua hänen kanssaan tästä?
Ehkä voisin. Silloin on toivoa, sillä moni vaimo ei siihen kykene.
Sanokaa hänelle, että minä aijon hoitaa Teitä, kunnes paranette, ja jos
hän vielä tahtoo odottaa siksi että yhtyminnen tulee molemminpuolinen,
niin halu ei niin usein ilmaannu. Niinkä luulette? Moni kokemus
todistaa väitten oikeaksi. Toivoa täynnä hän palasi kotiinsa ja kuuden
kuukauden kuluttua huomasin suureksi ilokseni potilaani parantuneeksi ja
hänen miehelleen tuotti yksi yhtyminen kuukaudessa enemmän tyydytystä
kuin alituinen sitä ennen oli tuottanut; siitoskyky oli tarkastuksen
alaisena; ja sama vaimo, joka äsken oli sanonut: Minä vihaan häntä,
saattoi nyt iloisesti sanoa: Minä rakastan häntä. Jos vain aviomiehet
tahtoisivat kuulla, niin miitamat yksinkertaiset sanat vaikuttaisivat
heidän terveeseen järkeensä eikä kukaan voisi arvata miten suuri hyöty
siitä olisi heille itselleen, heidän vaimolleen, lapsilleen ja lastensa
lapsille. Siten ei enää sanottaisi heidän lapsistaan heidän kuolemansa
riippuvan kiinni heidän syntymisestään ja heidän kätkyensä seisovan
haudassa. Kolmannella teoriialla ettei yhtymisen milloinkaan pidä
tapahtua paitsi siistosta varten on paljo puoltajia. Tämän opin
puolustajat väittävät siitosaineella olevan muitakin tehtäviä kuin
jälkeläisten luominen paljon ylevämpiä tehtäviä kuin lyhytaikaisen
himon tyydyttäminen. Jos tämä aine säilytetään ruumiissa ja sielunkykyjä
oikein käytetään, niin se imeytyy ja jaukautuu koko elimistöön, korvaa
mitä on kulunutta ja vaikuttaa ihmeteltävän eheyttävästi. Se imeytyy
aivoihin ja voipi siellä synnyttää uusia ajatuksia ehkä uusia
keksitöjä yleviä käsitteitä totuudesta, kauneudesta, hyödyllisestä,
taikka hilpeitä ilon tunteita, tehokkaita hyväntahtoisuuden
herätyksiäkoko ympärystön sienaukseksi. Se on siitosta hengen ja sielun
alalla ja se on ruumiillisesti melkoisesti ylevämpää. Se on aivan yhtä
suuressa määrässä siitostoiminnan tuote kuin ruumiillisten jälkeläisten
tuottaminen. He väittävät eteväin miesten, jotka ovat saavuttaneet
kuuluisuutta tieteen, filofiian, keksintöjen, uskon ja hyvänteeväisyyden
alalla, elämässään toteuttaneet tämän teoriian, ja mainitsevat
loistavina esimerkkeinä Platonin, Newtonin, Labin, Irwingin ja
Whittierin ja muistuttavat samalla myöskin aina Kristusta. He väittävät
myöskin luomin kuuluvan naisille ja että hänen on määrättävä milloin
uusi elämä on synnytettävissä sekä että häntä ainoastaan tätä lapkia
vaarinottammalla voidaan suojella olemuksensa ylevimmässä tehtävässä,
äitiydessä. Rouva Chandler sanoo kirjassaan Äitiys: Jokainen äiti on
hedelmöittymisen hetkestä asti Korkeimman varjostama. Jos hän tajuaisi
tarpeensa ja valtansa ja ymmärtäisi hankkia itselleen sitä kunnioitusta,
minkä hänen pyhä kutsumuksensa vaatii, ja vapaa kaikista saastuttavista
vaikutuksista, kirkastaa sieluansa niissä pyhissä lähteissä, jotka nyt
hänessä alkavat pulputa, niin ne visvottavat vammat, ne ilkeät
epäsoinnut, jotka pilaavat ihmisyyden ihanata sopusointua, katoaisivat.
Hän omistaa Raamattun lauselman Jeesuslapsen vanhemmista, ettei Josef
tuntenut Mariaa aina siitä hetkestä, jolloin uusi elämä ilmoitettiin,
syvemmän ja suuremman merkityksen kuin minkä kristinusko ja lääkärit
sille ovat omistaneet. Niinmuodoin tämä häiritsemätön äitiys, joka
välttämätön rauhanruhtinaan kehitykselle, muissakin tapauksissa oli
elämänkysymys ja ehdottomasti tarpeellinen ihmiskunnan jalostumiselle.
Äitiys on pyhä asia, jota ei pidä saastuttaa itsekkyydellä. O nainen!
Tämän pitäisi korvata sinulle ne kärsimykset ja kivut, jotka
ruummiillinen naisellisuus ja äidinkutsumus tuovat mukanaan. On
kehottavaa niille, jotka ovat samaa mieltä, tietää etteivät ainoastaan
useat naiset, vaan myöskin oppineet ja suurta kunnioitusta nauttivat
miehet, ajattlevat samoin ja julistavat samaa oppia. T:ri Cowanin
kirjoittamassa Tiede uudessa elämässä, on itsensäkieltämyksen laki
pääjuurena. Tämä kirja on täynnä käytännöllisiä oppeja naisille ja sillä
on ollut hyvä menekki. A. E. Newtonin kirjoittama lentokirjanen Parempi
tie opettaa, että me ainoastaan kohtuutta noudattamalla voimme toivoa
edistyvämme. T:ri Kelloggin Yksinkertaiset tosiasiat niminen kirja on
tavattoman laajalle levinnyt. Hänkin julistaa samaa oppia. Tässä on
huomattava, että kaikki mainitut kirjat ovat miesten eikä luuloteltuja
vääryyksiä kärsiväin naisten kirjoittamia, miesten, joiden sydämmet
lämpimästi sykkivät sille, mitä ihmiskunta tarvitsee. He julistavat,
että parempi ja jalompi sukupolvi voipi syntyä ainoastaan
kohtuullisella, itsensäkieltävällä elämällä, Se on todellakin aine, jota
tiedemiesten, filosoofein ja ihmisystäväin vakavasti sietää miettiä.
Joskin itsensäkieltämisen lakia ei ole tarvis noudattaa kauttaaltaan
läpi elämän, niin on kumminkin aivan luonnollista ja järjen mukaista,
että vastainen äiti raskautensa aikana vapautetaan kaikesta lihallisesta
yhtymisestä. Miehen tulee olla valmis auttamaan ja kehottamaan häntä
osanotollaan. Hänen on muistettava, että hänen vaimonsa ja lapsensa tänä
aikana tarvitsevat kaikki voimansa ja että hänen siis on toteltava niitä
lakeja, jotka tekevät järjen intohimon hallitsijaksi. Jos tätä lakia
noudatetaan, lievenevät monet raskauden hermostumisen-oireista. Olen
tuntenut naisia, jotka mainittuna aikana ovat olleet niin arkoja, että
jo miehen kosketus tai suudelmakin ovat heissä herättäneet inhoa ja
vastenmielisiä tunteita. Yhtyminen tänä aikana heikontaa äitiä ja
vahingoittaa lapsen elinvoimaa sekä aiheuttaa ennenaikaisen
sukupuoli-elämän kehityksen siinä. Mieli on pidettävä vapaana
semmoisesta ja kaikkia, mikä voipi tätä viettiä herättää, on
huolellisesti vältettävä. Siitä syystä suosittelen eri vuodetta, jopa
eri makuuhuonettakin miehelle ja vaimolle. Maksaisi kyllä vaivan tutkia
eikö suuri osa synnytyksen tuskista olisi poistettavissa, jos raskauden
aikana noudatettaisiin itsensäkieltäytymistä. Eivätkö sairaaloitten ja
hyväntekeväisyyslaitosten valvojat voisi tätä asiata tutkia?
Tilastolliset tiedot olisivat omansa joko vahvistamaan tai hylkäämään
tämän teoriian. Itsensäkieltämisen vaikutusta lapsiin pitäisi jokaisen,
joka harrastaa ihmiskunnan edistymisen puhtaudessa, koettaa tutkia.
Ajattelevain vanhempain pitäisi harkita sitä kysymystä eivätkö he
noudattamalla alhaisia lihallisia viettejänsä äidin raskauden aikana,
lapsiinsa istuta lihallisuuden siemeniä. Jos ylevämpi, kenkevämpi
rakkaus täyttäisi heidän elämänsä, saisivat he ehkä lapsia, joille
puhdas ja itsensä kieltävä elämä olisi aivan luonnollinen. Laki näkyy
lyhyesti olevan se, että kun äidin ja sikiön välinen yhteys on niin
likeinen, niin jokaisen hänen sielunsa mielensä ominaisuuden, hänen
avojensa tai ruumiinsa elimien harjoitus kehittää vastaisia
ominaisuuksia ja elimiä vastaavassa lapsessa. Mitä hyödyttää puhtauden
ja siveyden saarnaaminen nuorille, jos haureuden vietti on jo ennen
syntymistä heidän elämäänsä on juurrutettu? Useat miehet rikkovat
tietämättömyydessään tämän lain. Jos heille olisi opetettu mitä siitä
seuraa ja miten itsensäkieltämiesessä voipi elää, niin moni mielihyvällä
olisi ottanut semmoisen opin vastaan. Voidakseen elää kohtuullista
elämää on vältettävä sukuviettiä kiihoittavaa ravintoa, niin kuin
kahvia, munia, ruokasimpukoita ja yleensä animaallista ravintoa.
Ilta-aterian poisjättäminen on kaikista keinoista paras. Elä kaikin
puolin kohtuullista elämää ja lujalla tahdolla olet saapa voiton.
Muista, että ajatukset ne pääasiallisesti siitinelon erittymiseen
vaikuttavat. Jos aviomies uudestaan rupee helläksi rakastajaksi, joka
pitää rakastetustaan samaa herkeämätöntä hellätuntoista huolta kuin
kihlauksen aikana, niin hän voipi saavuttaa sman ylevän mielenmaltin,
mikä hänessä silloin oli. Vaimo on varmemmin pysyvä terveenä ja
kukoistavana, jos hän synnyttää vain tervetulleita lapsia. Hän on
iloitseva onnellisesta äitiydestä ja jalompi, puhtaampi enemmän
jumalankaltainen sukupolvi on kansoittava maailman. Muutamia kuukausia
sitten luin eräälle lääkäriseuralle kirjoituksen raskauden
terveysopista. Se sisälsi likipitäin samanlaisia mielipiteitä kuin nyt
esittämäni. Tein sen hiukan epäröiden, koska odotin ainoastaan moittivia
muistutuksia miespuoliselta kuulijakunnaltani. Sitä ennen he eivät
sanottavasti olleet ottaneet osaa keskusteluihin, paitsi milloin
esittivät muutamia lempiteoriiojansa. Ilma oli lämmin, seura oli
ryhmittynyt verannalle, poltellen sikareita ja välinpitämättöminä
keskustelun alaisille kysymyksille. En kumminkaan ollut ehtinyt kovin
pitkälle lukemisessani ennen kuin sikarit heitettiin pois ja koko seura
kuunteli. Oliko kumma jos ihmettelin, kun ilmituomani ajatukset otettiin
vastaan vilkkailla ja kestävillä kättentaputuksilla. Useimmat näistä
miehistä tupakoivat, jotkut joivat olutta, kaikki söivät lihaa. He eivät
olleet miehiä, joiden puolelta olisi uskaltanut odottaa kannatusta niin
mullistaville mielipiteille. Jos tämän asian oikeus sopivalla tavalla
miehille esitetään, ovat useimmat sen todeksi tunnustavat. Luonnosta
miehet kunnioittavat naisen äidinkutsumusta, ja jos heille opetetan,
että itsensäkieltämys paraiten edistää äitiyden ja lasten parasta, niin
he mielellään ovat sovittavat elämänsä sen mukaan. Eräs ensimmäinen
lääkäri Jowan kansakoulussa oli ollut naimissa monta vuotta, saadessaan
kuulla, että yhtyminen raskaudenkin aikana oli sangen tavallista. Kun
hän sai tämän tietoonsa, vakuutti hän, että hänen sielunsa täyttyi
häpeästä ja inhosta. Hän ei ollut voinut aavistaa, ettei hänen
sukupuolensa paremmin ymmärtänyt velvollisuuttaan suojella vastaista
äitiä. Niiden, jotka jälkeläisillensä tahtovat siirtää parhaat
ominaisuutensa, tulee oppia: Äitiyden olevan inhimillisen elämän
tärkeimmän ajanvaiheen. Lapsen ensimmäisen oikeuden olevan syntyä
terveenä maailmaan. Jokaisen äidin raskauden aikanansa pitävän saada
olla koskematta ja antautua äidin velvollisuuksiensa täyttämiseen
syntymätöntä lastaan kohtaan. Ensimmäisen askeleen korkeampaan
inhimilliseen sivistykseen olevan intohimojensa täydellinen
hallitseminen. Ettei kenenkään miehen, joka ei kaikessa voi taikka tahdo
lapsensa hyväksi noudattaa kohtuullisuuden vaatimuksia, pidä antautua
isäksi.
Useita vuosia sitten tuli ollessani vieraana muutaman serkkuni luona
eräs nuori nainut nainen hänen luokseen neljä kuukauden vanhan lapsensa
kanssa pieni, veretön, ohutkaulainen, sinivaalea raukka. Hänen
poistuttuaan sanoi serkkuni: Eikös se ole suuri häpeä että nuoret
ihmiset ymmärtävät niin vähäsen? Lapsi parka on niin kivulias siitä
syystä, että vanhemmat liian usein käyttävät aviollisia oikeuksiansa.
Maidolta riistetään siten sen ravitsevat ja elinvoimaiset ainekset.
Minä tiesin siihen aikaan niin vähäsen näistä asioista, etten ymmärtänyt
mitä hän tarkoitti. Siitä pitäen mitä vaistomaisesti tajusin ja mitä
eläinkunnassa olin huomannut en koskaan ollut luullut vanhempain pitävän
lihallista yhteyttä vaimon raskaana ollessa. Vielä tänäkin päivänä näen
simieni edessä tuon kuihtuneen, kalpean lapsen kuvan, joka kaikessa
haikkoudessaan niin kaunopuhuheliaasti puhuu lapsenoikeuden puolesta.
Vähää myöhemmin kuuntelin H. C. Wright´in luentoa Avioliitosta, sen
velvollisuuksista ja edesvastuuksista. Hän kehoitti miehiä ja naisia
jättämään elantonsa parhaan osan osaan lapsilleen ja olematta
irstausuudella ja kevytmielisyydellä riistämättä jälkeläisiltään heidän
elinvoimaansa ja terveyttään. Aviopuolisoiden tulee olla kohtuullisia,
jotta tulevat sukupolvet sekä henkisesti että ruumiillisesti
paranisivat. Sitten luin lisääntyneellä mielenkiinnolla hänen kirjansa
Avioliitto ja vanhemmat sekä Epäsuotuinen lapsi. Siihen aikaan ei
vielä ymmärretty semmoisten kirjain tarpeellisuutta ja tärkeyttä. Mutta
nyt ovat jo muutamia vuosia sitten kärsiväin vaimojen sydäntä särkevät
valitukset ja pienten lasten kauhistuttavan suuri kuolevaisuus todeksi
näyttäneet avioliitossa niin huutavan vääryyden tapahtuvan, niin
hirveätä väkivaltaa luonnolle tehtävän, että tarvittaisiin tulikynä
näiden elävien, polttavien ajatusten ilmaisemiseksi ja niiden totuuden
vakaumuksen piirtämiseksi miesten ja naisten sydämmiin. Ellei taivaan
ihmettä tapahdu, eivät kumminkaan tuhannet innostuneet kynät kykene
ehkäisemään sitä vääryydeen tulvaa, joka nykyään avioliittojen varjolla
vyöryy viatonten vaimojen ja lasten yli. Eläimistä ainoastaan muutamain
kotieläinten naaraat sallivat parittelua muulloinkin kuin sikiytymistä
varten. Monessa raakalaiskanssassa on melkein poikkeuksetta sama
sääntönä. Siveydestänsä ja uskonnollisesista laeistaan ylvästelevät
kansakunnat tätä lakia joka päivä rikkovat, väittäen tällä tavalla
täyttävänsä luonnon lait. Esitämme lyhyesti eri mielipiteet tässä
asiassa: 1. Muutamat väittävät sukupuolten yhtymyksen olevan luonnon
vaatiman ja välttämätön miehelle, mutta ei naiselle. 2. Toiset että tämä
toimitus on rakkauden vaatima, kummankin sukupuolen haluama ja
molemmille nautintoa tuottava ja siis muutakin kuin sikiytymistä
tarkoittava. 3. Toiset vihdoin, ettei yhtymyksen pidä tapahtua muuta
varten kuin suvun lisääntymiseksi. Lääkärit ja fysioloogit opettava
opettavat useimpain miesten ja naisten luulevan: Lihallisen yhtymisen
olevan välttämätöntä miehelle, mutta ei naiselle. Tämän tarpeen olevan
hänessä synnynnäisen ja ettei sitä hänen terveyttään vahingoittamatta
voida tukehduttaa. Että sen tukehduttaminen aiheuttaa, siitosaineksien
imeytymisen omaan ruumiseen, joka vaikuttaa melkein samalla tavalla kuin
myrkyllisen vieraan aineen siihen imeytyminen. Ettei nainen
luonnostaankaan ole yhtä intohimoinen kuin mies, ettei hänellä ole niin
runsasta erittymistä, että hänen sukuvietilleen on kuukautisissa sopiva
johde ja ettei hänellä siis ole samaa tarvetta eikä myöskään samaa
vahinkoa, ellei hänen himojaan tyydytetä. Perustuvatko nämä väitteet
tosioloihin? Minkä tosiasiain perusteella voidaan päättää minkälaisia
miehet ja naiset luonnostaan ovat? Kun vain naisille opetetaan
viattomuuden olevan hänen kruununsa ihanin jalokivi, kun yleinen
mielipide on se että naisellisuus ja siivous ovat yhtä kuin sukuvietin
tukahduttaminen, kun hän pelkää äitiyttä ja luulee
itsensä-pidättämisellä voivansa estää siementen elinvoimaa, kun
vialliset tavat sen ohella tekevät takaperoisiksi kaikki toiminnat, -
kuinka asiain näin ollessa voidaan tietää minkälainen hän luonnostaan
on? Ja kun toisaalta miehelle opetetään, ettei puhtaus ole mikään miehen
hyve, kun intohimoja kiihotetaan luonnotomain elintapain, kevutmielisten
ja rivojen keskustelujen, ajatusten kirjain kautta, - voidaanko silloin
väittää näiden valtaavien intohimojen olevan täysin luonnollisia? A. E.
Newton sanoo: - Ne jotka eivät koskaan tarkoin ole tutkineet
alkoholisten kiihotinten, kahvin, osterein, munien, mausteiden ja
animaalisten ravintoaineiden vaikutusta, voivat yhtä hyvin kuin ne,
jotka nauttivat rivoista keskusteluista, syyttää luontoa liiallisesista
lihallisista himoistaan. Me opetamme tytön kukistamaan tunteensa, pojan
antautumaan niiden valtaan, ja se tapahdu ainoastaan sanoilla ja
kirjoilla, sillä nämä opit ovat piirretyt koko heidän elantoonsa
yhteiskunnan kaikkien perimystapain, ennakkoluulojen ja olojen avulla.
Mainitkaamme muutamia näiden oppien seurauksia. Ensiksikin lain
järjestämä haureus. Naiset tekevät miesten suostumuksella haureuden
tuottavaksi tulonlähteeksi itselleen, myyden ruumiinsa, jotta tämä
miesten vaatimus tämä hänen välttämätön tarpeensa, tulisi
tyydutetyksi. Käydessään tälläisten naisten luona noudattavat he aivan
yksinkertaisesti luonnollista tarvetta eivätkä siis tee väärin. Mutta
koska naisilla ei ole samoja tarpeita, niin he tekevät väkivaltaa
luonnon laeille tälle uralle antautuessaan jopa vain kerrankin
lihallisesti yhtyessään. Seuraelämän sovinnaisten lakien mukaan tämä on
suurin rikos; minkä he voivat tehdä! Heidät suljetaan ulos
seurapiiristä. Vaikka he sitten täyttäisivät elämänsä
ihmisystävällisellä toiminnalla, niin tämä synti kaikissa tapauksissa on
niin inhottava ja häpäisevä, etttä tuskin armollinen, mutta oikeutta
noudattava Jumalakaan heille tämän synnin anteeksi antaa! Miten on
muutoin selitettävissä se tosiseikka, että miehiä puolustetaan, heidän
syntinsä annetaan anteeksi, kun sitä vastoin naiset, jotka tähän
hirvittävään pahaan ottavat osaa, ei ainoastaan hylätä, vaan jopa
pidetään auttamattomasti kadotettuina. Huomattakoon tämän opin
vaikutuksia avioliiton alalla. Aistillisuutensa monipuoliseen
tyydyttämiseen tottunut mies etsii ja nai herttaisen, nuoren tytön.
Tytöllä ei saa olla mitään tarpeita eikä vaatimuksia tähän katsoen.
Häntä ei myöskään milloinkaan ole opetettu, että hänen ruumiinsa kuuluu
hänelle itselleen ja sielunsa hänen Luojalleen. Hän luovuttaa koko
omistusoikeuden itseensä miehelleen ja mikä on silloin hänen ja yleisen
naisen erotuksena? Hän myypi itsensä yhdelle miehelle ja monta vertaa
huonoimmilla ehdoilla. Onko se liioittelua, jos sanon, että hän on yksi
haureuden uhri, jonka miehelle tulee korvata nuo monet ja jolla ei ole
miidenkään oikeutta, oikeutta valita aikaa ja tiloja? Hän on altis
tilapäiselle äitiydelle ja tuolra kaikkea muuta kuin tervetulleelta
lapselta riistetään luontainen voima, se voipi periä lihalliset vietit
ja sairaloisia himoja ja on ehkä kiroava omaa olemassa-oloaan. Kerran
lopetettuani erään luentoni terveudestä, jossa tätäkin aihetta olin
kosketellut, kertoi muuan nainen liikuttavalla tavalla omasta
kokemuksestaan. Hän sanoi: Arvoisat naiset, oltuani naimissa kaksi
vuotta sain heikon ja kivulloisen lapsen: se tarvitsi alituista
huolenpitoa ja hoitoa pysyäkseen hengissä. Kun se oli seitsemän
kuukauden ikäinen, tunsin hämmästyksekseni ja kauhukseni sydämmeni alla
uuden eläjän liikkuvan. Olin uudelleen tulossa äidiksi. Tunsin itseni
masentuneeksi, nöyrtyneeksi. En taida kuvata sitä alentumisen tunnetta,
joka täytti koko olentoni. Mitä oli tapahtunut? Syntyneeltä ja toiselta
syntymättömältä lapselta oli kumpaiseltakin riistetty heidän luntainen
perintöosansa. Katuen ja kyyneliä vuotaen kerroin asian äidilleni. Mutta
hän sanoi: Hyvä lapsi, älä sure, tiedäthän näiden lasten olevan oikeita
laillisia lapsiasi. Koko olemukseni joutui kuohuksiin, poljin jalkaa ja
miltei huutanut: - Mieheni on tosin lasteni isä, mutta sittenkään ne
eivät ole laillisia lapsia. Eikään ihmisten kirjoittama laki, ei mikään
papin toimittama vihkiminen voi ksokaan laillistaa tekoa, joka riistää
viattomilta lapsislta heidän oikeutensa elämään ja terveyteen. Sitten
seurasi vastavaikutus ja itkien ja valittaen pyörryin hänen syliinsä.
Mikä oli seurauksena? Kahta vuotta myöhemmin lepäsi nämä kaksi
pienokaista lyhyen ajan elettyään kuolleiden kaupungissa ja vasta
opittuamme tuntemaan lain, mieheni ja minä saimme lapsemme elämään.
Toista teoriia julistava puolue väittä: Yhtymisen olevan rakkauden
toimitus. Ettei sen koskaan pidä tapahtua paitsi miehen ja vaimon
molemminpuolista tahtoa ja että synnyttävää voivaa sen tapahtuessa on
hallittava ja suojeltava. Silloin tästä toimituksesta tulee rakkauden
vertauskuva; se on vapaiden aineiden vaihto, joka antaa voimaa ja
terveyttä ja solmiaa siteen vielä lujemmaksi. Että, jos aviopuolisoiden
elämä olisi sopusoinnussa tämän kanssa, miehen halu ei ilmaantuisi
useammin kun vaimonkaan. Ettei mies itseään vahingoittamatta voi haluaan
tyydyttää ilman että vaimo on siihen haluonen. Että molemmat ainoastaan
voittavat, eivät mitään kadota tämän molemminpuolisuuden kautta. Tälle
teoriiaalle voipi kyllä hankkia todistuksia ja se on epäilemättä
ensimmäistä ihmisellisempi. Eräs vaimo, joka kymmenessä vuodessa oli
synnyttänyt viisi lasta, kysyi kerran minulta neuvoa. Hänen lapsensa
olivat heikkoja, risatautisia, hermostuneita ja ärtyisiä. Itse hän
ehtimiseen käytti lääkäriä ja lääkkeitä. Joka elin hänen ruumiissaan
näkyi olevan sairaaloinen, joka toiminta väärälle uralle pakotettu. Hän
elää retuutteli viheliäistä elämää. Muiden lääkärein tavoin olin minäkin
määrännyt eri keinoja hänen lukuisille vaivoilleen. Eräänä päivänä hän
mm. kysyi minulta miten hän vahingotta voisi välttää hedelmöittymistä.
Kysyin puolestani häneltä miten suuri hedelmöittymisen vaara oli. Hän
vastasi: - Jos mieheni ei ole poissa kotoa, niin en koko avioaikanani
vielä ole turvattu siltä paitsi aivan ensimmäisinä aikoina
synnyttämiseni jälkeen. Ja kumminkin rakastatte miestänne? Niin - -
onhan hän hyvä ja pitää huolta perheestään. Voisin ehkä häntä todella
rakastaakin, ellei tätä olisi. Mutta nyt! Jumala minua armahtakoon, minä
inhoan, vihaan häntä, ja jos tietäisin millä voisin itseni ja lapseni
elättää, niin jättäisin hänet. Ettekö voi puhua hänen kanssaan tästä?
Ehkä voisin. Silloin on toivoa, sillä moni vaimo ei siihen kykene.
Sanokaa hänelle, että minä aijon hoitaa Teitä, kunnes paranette, ja jos
hän vielä tahtoo odottaa siksi että yhtyminnen tulee molemminpuolinen,
niin halu ei niin usein ilmaannu. Niinkä luulette? Moni kokemus
todistaa väitten oikeaksi. Toivoa täynnä hän palasi kotiinsa ja kuuden
kuukauden kuluttua huomasin suureksi ilokseni potilaani parantuneeksi ja
hänen miehelleen tuotti yksi yhtyminen kuukaudessa enemmän tyydytystä
kuin alituinen sitä ennen oli tuottanut; siitoskyky oli tarkastuksen
alaisena; ja sama vaimo, joka äsken oli sanonut: Minä vihaan häntä,
saattoi nyt iloisesti sanoa: Minä rakastan häntä. Jos vain aviomiehet
tahtoisivat kuulla, niin miitamat yksinkertaiset sanat vaikuttaisivat
heidän terveeseen järkeensä eikä kukaan voisi arvata miten suuri hyöty
siitä olisi heille itselleen, heidän vaimolleen, lapsilleen ja lastensa
lapsille. Siten ei enää sanottaisi heidän lapsistaan heidän kuolemansa
riippuvan kiinni heidän syntymisestään ja heidän kätkyensä seisovan
haudassa. Kolmannella teoriialla ettei yhtymisen milloinkaan pidä
tapahtua paitsi siistosta varten on paljo puoltajia. Tämän opin
puolustajat väittävät siitosaineella olevan muitakin tehtäviä kuin
jälkeläisten luominen paljon ylevämpiä tehtäviä kuin lyhytaikaisen
himon tyydyttäminen. Jos tämä aine säilytetään ruumiissa ja sielunkykyjä
oikein käytetään, niin se imeytyy ja jaukautuu koko elimistöön, korvaa
mitä on kulunutta ja vaikuttaa ihmeteltävän eheyttävästi. Se imeytyy
aivoihin ja voipi siellä synnyttää uusia ajatuksia ehkä uusia
keksitöjä yleviä käsitteitä totuudesta, kauneudesta, hyödyllisestä,
taikka hilpeitä ilon tunteita, tehokkaita hyväntahtoisuuden
herätyksiäkoko ympärystön sienaukseksi. Se on siitosta hengen ja sielun
alalla ja se on ruumiillisesti melkoisesti ylevämpää. Se on aivan yhtä
suuressa määrässä siitostoiminnan tuote kuin ruumiillisten jälkeläisten
tuottaminen. He väittävät eteväin miesten, jotka ovat saavuttaneet
kuuluisuutta tieteen, filofiian, keksintöjen, uskon ja hyvänteeväisyyden
alalla, elämässään toteuttaneet tämän teoriian, ja mainitsevat
loistavina esimerkkeinä Platonin, Newtonin, Labin, Irwingin ja
Whittierin ja muistuttavat samalla myöskin aina Kristusta. He väittävät
myöskin luomin kuuluvan naisille ja että hänen on määrättävä milloin
uusi elämä on synnytettävissä sekä että häntä ainoastaan tätä lapkia
vaarinottammalla voidaan suojella olemuksensa ylevimmässä tehtävässä,
äitiydessä. Rouva Chandler sanoo kirjassaan Äitiys: Jokainen äiti on
hedelmöittymisen hetkestä asti Korkeimman varjostama. Jos hän tajuaisi
tarpeensa ja valtansa ja ymmärtäisi hankkia itselleen sitä kunnioitusta,
minkä hänen pyhä kutsumuksensa vaatii, ja vapaa kaikista saastuttavista
vaikutuksista, kirkastaa sieluansa niissä pyhissä lähteissä, jotka nyt
hänessä alkavat pulputa, niin ne visvottavat vammat, ne ilkeät
epäsoinnut, jotka pilaavat ihmisyyden ihanata sopusointua, katoaisivat.
Hän omistaa Raamattun lauselman Jeesuslapsen vanhemmista, ettei Josef
tuntenut Mariaa aina siitä hetkestä, jolloin uusi elämä ilmoitettiin,
syvemmän ja suuremman merkityksen kuin minkä kristinusko ja lääkärit
sille ovat omistaneet. Niinmuodoin tämä häiritsemätön äitiys, joka
välttämätön rauhanruhtinaan kehitykselle, muissakin tapauksissa oli
elämänkysymys ja ehdottomasti tarpeellinen ihmiskunnan jalostumiselle.
Äitiys on pyhä asia, jota ei pidä saastuttaa itsekkyydellä. O nainen!
Tämän pitäisi korvata sinulle ne kärsimykset ja kivut, jotka
ruummiillinen naisellisuus ja äidinkutsumus tuovat mukanaan. On
kehottavaa niille, jotka ovat samaa mieltä, tietää etteivät ainoastaan
useat naiset, vaan myöskin oppineet ja suurta kunnioitusta nauttivat
miehet, ajattlevat samoin ja julistavat samaa oppia. T:ri Cowanin
kirjoittamassa Tiede uudessa elämässä, on itsensäkieltämyksen laki
pääjuurena. Tämä kirja on täynnä käytännöllisiä oppeja naisille ja sillä
on ollut hyvä menekki. A. E. Newtonin kirjoittama lentokirjanen Parempi
tie opettaa, että me ainoastaan kohtuutta noudattamalla voimme toivoa
edistyvämme. T:ri Kelloggin Yksinkertaiset tosiasiat niminen kirja on
tavattoman laajalle levinnyt. Hänkin julistaa samaa oppia. Tässä on
huomattava, että kaikki mainitut kirjat ovat miesten eikä luuloteltuja
vääryyksiä kärsiväin naisten kirjoittamia, miesten, joiden sydämmet
lämpimästi sykkivät sille, mitä ihmiskunta tarvitsee. He julistavat,
että parempi ja jalompi sukupolvi voipi syntyä ainoastaan
kohtuullisella, itsensäkieltävällä elämällä, Se on todellakin aine, jota
tiedemiesten, filosoofein ja ihmisystäväin vakavasti sietää miettiä.
Joskin itsensäkieltämisen lakia ei ole tarvis noudattaa kauttaaltaan
läpi elämän, niin on kumminkin aivan luonnollista ja järjen mukaista,
että vastainen äiti raskautensa aikana vapautetaan kaikesta lihallisesta
yhtymisestä. Miehen tulee olla valmis auttamaan ja kehottamaan häntä
osanotollaan. Hänen on muistettava, että hänen vaimonsa ja lapsensa tänä
aikana tarvitsevat kaikki voimansa ja että hänen siis on toteltava niitä
lakeja, jotka tekevät järjen intohimon hallitsijaksi. Jos tätä lakia
noudatetaan, lievenevät monet raskauden hermostumisen-oireista. Olen
tuntenut naisia, jotka mainittuna aikana ovat olleet niin arkoja, että
jo miehen kosketus tai suudelmakin ovat heissä herättäneet inhoa ja
vastenmielisiä tunteita. Yhtyminen tänä aikana heikontaa äitiä ja
vahingoittaa lapsen elinvoimaa sekä aiheuttaa ennenaikaisen
sukupuoli-elämän kehityksen siinä. Mieli on pidettävä vapaana
semmoisesta ja kaikkia, mikä voipi tätä viettiä herättää, on
huolellisesti vältettävä. Siitä syystä suosittelen eri vuodetta, jopa
eri makuuhuonettakin miehelle ja vaimolle. Maksaisi kyllä vaivan tutkia
eikö suuri osa synnytyksen tuskista olisi poistettavissa, jos raskauden
aikana noudatettaisiin itsensäkieltäytymistä. Eivätkö sairaaloitten ja
hyväntekeväisyyslaitosten valvojat voisi tätä asiata tutkia?
Tilastolliset tiedot olisivat omansa joko vahvistamaan tai hylkäämään
tämän teoriian. Itsensäkieltämisen vaikutusta lapsiin pitäisi jokaisen,
joka harrastaa ihmiskunnan edistymisen puhtaudessa, koettaa tutkia.
Ajattelevain vanhempain pitäisi harkita sitä kysymystä eivätkö he
noudattamalla alhaisia lihallisia viettejänsä äidin raskauden aikana,
lapsiinsa istuta lihallisuuden siemeniä. Jos ylevämpi, kenkevämpi
rakkaus täyttäisi heidän elämänsä, saisivat he ehkä lapsia, joille
puhdas ja itsensä kieltävä elämä olisi aivan luonnollinen. Laki näkyy
lyhyesti olevan se, että kun äidin ja sikiön välinen yhteys on niin
likeinen, niin jokaisen hänen sielunsa mielensä ominaisuuden, hänen
avojensa tai ruumiinsa elimien harjoitus kehittää vastaisia
ominaisuuksia ja elimiä vastaavassa lapsessa. Mitä hyödyttää puhtauden
ja siveyden saarnaaminen nuorille, jos haureuden vietti on jo ennen
syntymistä heidän elämäänsä on juurrutettu? Useat miehet rikkovat
tietämättömyydessään tämän lain. Jos heille olisi opetettu mitä siitä
seuraa ja miten itsensäkieltämiesessä voipi elää, niin moni mielihyvällä
olisi ottanut semmoisen opin vastaan. Voidakseen elää kohtuullista
elämää on vältettävä sukuviettiä kiihoittavaa ravintoa, niin kuin
kahvia, munia, ruokasimpukoita ja yleensä animaallista ravintoa.
Ilta-aterian poisjättäminen on kaikista keinoista paras. Elä kaikin
puolin kohtuullista elämää ja lujalla tahdolla olet saapa voiton.
Muista, että ajatukset ne pääasiallisesti siitinelon erittymiseen
vaikuttavat. Jos aviomies uudestaan rupee helläksi rakastajaksi, joka
pitää rakastetustaan samaa herkeämätöntä hellätuntoista huolta kuin
kihlauksen aikana, niin hän voipi saavuttaa sman ylevän mielenmaltin,
mikä hänessä silloin oli. Vaimo on varmemmin pysyvä terveenä ja
kukoistavana, jos hän synnyttää vain tervetulleita lapsia. Hän on
iloitseva onnellisesta äitiydestä ja jalompi, puhtaampi enemmän
jumalankaltainen sukupolvi on kansoittava maailman. Muutamia kuukausia
sitten luin eräälle lääkäriseuralle kirjoituksen raskauden
terveysopista. Se sisälsi likipitäin samanlaisia mielipiteitä kuin nyt
esittämäni. Tein sen hiukan epäröiden, koska odotin ainoastaan moittivia
muistutuksia miespuoliselta kuulijakunnaltani. Sitä ennen he eivät
sanottavasti olleet ottaneet osaa keskusteluihin, paitsi milloin
esittivät muutamia lempiteoriiojansa. Ilma oli lämmin, seura oli
ryhmittynyt verannalle, poltellen sikareita ja välinpitämättöminä
keskustelun alaisille kysymyksille. En kumminkaan ollut ehtinyt kovin
pitkälle lukemisessani ennen kuin sikarit heitettiin pois ja koko seura
kuunteli. Oliko kumma jos ihmettelin, kun ilmituomani ajatukset otettiin
vastaan vilkkailla ja kestävillä kättentaputuksilla. Useimmat näistä
miehistä tupakoivat, jotkut joivat olutta, kaikki söivät lihaa. He eivät
olleet miehiä, joiden puolelta olisi uskaltanut odottaa kannatusta niin
mullistaville mielipiteille. Jos tämän asian oikeus sopivalla tavalla
miehille esitetään, ovat useimmat sen todeksi tunnustavat. Luonnosta
miehet kunnioittavat naisen äidinkutsumusta, ja jos heille opetetan,
että itsensäkieltämys paraiten edistää äitiyden ja lasten parasta, niin
he mielellään ovat sovittavat elämänsä sen mukaan. Eräs ensimmäinen
lääkäri Jowan kansakoulussa oli ollut naimissa monta vuotta, saadessaan
kuulla, että yhtyminen raskaudenkin aikana oli sangen tavallista. Kun
hän sai tämän tietoonsa, vakuutti hän, että hänen sielunsa täyttyi
häpeästä ja inhosta. Hän ei ollut voinut aavistaa, ettei hänen
sukupuolensa paremmin ymmärtänyt velvollisuuttaan suojella vastaista
äitiä. Niiden, jotka jälkeläisillensä tahtovat siirtää parhaat
ominaisuutensa, tulee oppia: Äitiyden olevan inhimillisen elämän
tärkeimmän ajanvaiheen. Lapsen ensimmäisen oikeuden olevan syntyä
terveenä maailmaan. Jokaisen äidin raskauden aikanansa pitävän saada
olla koskematta ja antautua äidin velvollisuuksiensa täyttämiseen
syntymätöntä lastaan kohtaan. Ensimmäisen askeleen korkeampaan
inhimilliseen sivistykseen olevan intohimojensa täydellinen
hallitseminen. Ettei kenenkään miehen, joka ei kaikessa voi taikka tahdo
lapsensa hyväksi noudattaa kohtuullisuuden vaatimuksia, pidä antautua
isäksi.
